Yrittääkkö toista, pohdintaa, mitäs te tekisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Salaa harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Salaa harmaana

Vieras
Mulla on kauhea vauvakuume, tai lapsikuume, ei niinkään vauva.
Tahtoisin myös olla raskaana, sekin oli ihanaa aikaa.
Mutta siis ongelma on se, että minulla on lääkitys jonka aikana en saa raskaaksi tulla. Mutta, on mahdollista että parin tulevan vuoden aikana lääkitys puretaan, jos mahdollista (ei mikään mt-ongelma vaan ihan siis vakavampi vika), ja näin ollen voisi olla mahdollista yrittää toista lasta.
Meillä on mieheni kanssa 2 vuotias tyttönen, ja minulla siis tuo perussairaus.
Lisäksi tämä kaksi vuotias on ICSI lapsi, eli meillä kärsitään lapsettomuudesta, joka johtuu miehestä, hänellä on sellainen "juttu" jonka takia SAATTAA olla että että jos hän saa poikalapsen, poikalapsella saattaa olla ongelmia myöskin lapsen saannissa. Siis tämä vaikuttaa siittiöiden määrään. Jonka takia mekin olemme lapsettomuushoidoissa olleet.

Nyt mies väläytti valoa (on aikasemmin ollut vastaan toista lasta) että ehkä sittenkin, sitten kun vaan on mahdollista, meille voisi EHKÄ tullakkin toinen lapsi.
Häntä huolettaa kuitenkin tuo oma sairautensa ja se että minunkin perussairaudella on noin 5% mahdollisuus huonontua.

Auttakaa ja pohtikaa mun kanssa tätä :) Kiitos!
 
Multa ei kannata kysyä - olen itse sellainen että jos vauvakuume tosissaan iskisi, yrittäisin varmasti ja ajattelisin ylioptimistisesti että mietitään muita ongelmia, jos niitä tulee... :)
 
Mitä sun lääkäri on mieltä, vaikuttaako raskaus sairauteesi, mitkä teidän mahdollisuudet raskautua esim. ICSI:llä ovat, onko sun sairaus periytyvä jne.? Pari vuotta on pitkä aika pohdiskella ja suunnitella jos lääkityksen purku on epävarmaa, vai purettaisiinko se mahdollisesti vain raskautta varten vai muutenkin?
 
Siis mun lääkärin mielipidettä en oo kysynyt, aikasemmin oli edellisen lääkärin kanssa puhetta että ei ainakaan sen lääkekuurin (kestoltaan jopa 2 vuotta) aikana saisi tulla raskaaksi. Olen ymmärtänyt että tällä kuurilla selvitetään sitä, onko kyseessä vakavampi vai lievempi versio taudista päällä. Ja siis on krooninen, että voisi aiheutua uudelleen (tosin mulla ei ole vaivoja tästä taudista, vain labrakokein todistettua on että mulla on tämä).
Netistä olen tutkinut ja todennut että tätä sairastaneet ovat saaneet lapsia. Ei ole siis periytyvä, tai ainakaan suoraan periytyvä, vaan sellainen joita saattaa olla todella kaukaisella sukulaisella.

Mahdollisuudet raskautua ICSIllä lienevät kai hyvät. Miehellä on siis siittiöitä kuitenkin 100t/ml, mutta luomuna sillä ei raskauduta, ainakaan helposti.
Tyttö onkin siis tämän mikroinjektiohoidon pakastealkionsiirron tulos. Ja siis saanut alkunsa toisen hoidon toisesta siirrosta.

Lääkitys kaiketi purettaisiin kokonaan muutenkin. Jäljelle jäisi ehkä joku lääke, joka ei raskautta haittaisi, eikä olisi siis muutenkaan esteenä raskautumiselle.
 
Kertomasi perusteella varmaan odottelisin että varmistuu sairauden suhteen jotain ja jos tosiaan näyttää siltä että lääkitys puretaan ja olet sitä kautta fyysisesti valmis raskauteen, go for it :)
 
Kertomasi perusteella varmaan odottelisin että varmistuu sairauden suhteen jotain ja jos tosiaan näyttää siltä että lääkitys puretaan ja olet sitä kautta fyysisesti valmis raskauteen, go for it :)

Mutta mitä mieltä sä olet näistä peikoista mitä mies pelkää?
Hän siis pelkää saavansa pojan, jolle periyttäisi (mahdollisesti) tämän y-deleetionsa, eli hällä voisi puuttua siittiöt kokonaan tai sitten vain olla niitä vähän, kuten mun miehelläkin.
Tai sitten hän pelkää mun tautini pahentuvan.. Siksi on siis kuulemma ollut asiaa vastaan.
 
Mutta mitä mieltä sä olet näistä peikoista mitä mies pelkää?
Hän siis pelkää saavansa pojan, jolle periyttäisi (mahdollisesti) tämän y-deleetionsa, eli hällä voisi puuttua siittiöt kokonaan tai sitten vain olla niitä vähän, kuten mun miehelläkin.
Tai sitten hän pelkää mun tautini pahentuvan.. Siksi on siis kuulemma ollut asiaa vastaan.

Ja kiitos vielä rohkaisusta :) Tulipas hyvä mieli!
 
Mutta mitä mieltä sä olet näistä peikoista mitä mies pelkää?
Hän siis pelkää saavansa pojan, jolle periyttäisi (mahdollisesti) tämän y-deleetionsa, eli hällä voisi puuttua siittiöt kokonaan tai sitten vain olla niitä vähän, kuten mun miehelläkin.
Tai sitten hän pelkää mun tautini pahentuvan.. Siksi on siis kuulemma ollut asiaa vastaan.

Sun taudista tietenkin mahdoton sanoa mitään kun ei tiedä mikä se on, miten vaikuttaa, lamauttaako toimintakykyä/henkistä kapasiteettia, onko jopa fataali. Miehen pelkoihin sen verran, että lapsettomuus lisääntyy jatkuvasti kovaa kyytiä ja jos te saisitte pojan, olisi teillä se etulyöntiasema (kun nyt yritetään yltiöpositiivisia olla) että te tiedätte missä mennään ja voisitte valmistaa hänet siihen että ongelmia voi tulla.

Jos oikeasti sellaiset ihmiset ei lisääntyisi joilla on jotain periytyvää tai jotka siirtävät lapsille riskiä johonkin sairauteen, ei juuri kukaan saisi lisääntyä. Mulla itsellä on endometrioosi joka liiankin todennäköisesti tulee (älyttömän yleinen kun on) ilmenemään myös molemmilla tyttärilläni. Ainoa mitä aion asialle tehdä, on käskeä heidän tarkkailemaan sitten kuukautisten alettua kipujaan ja kehotan tosiaan miettimään perheellistymistä mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Ymmärrän sinänsä miestäsi että hän varmasti pitää tuurina sitä että teillä on tyttö, mutta voihan olla että se joka tapauksessa periytyisi tyttären pojalle tai että lapselle/lapsille tulee muuten jotain. Elämä on kaikkea paitsi varmaa ja jos te toisen lapsen haluatte, kannattaa ne riskit mielestäni mielummin ottaa kuin jäädä katumaan :)
 
Niin ja siis piti lisätä että jos sun taudinkuvaan kuuluisi erittäin olennaisena osana se että sulta häviää toimintakyky ja mies jäisi yksin lasten kanssa heidän ollessaan vielä pieniä, ymmärrän että tuntuu aika älyttömältä tilanteeseen toinenkin lapsi hommata, mutta mutta, ei sekään silti ole niin yksiselitteistä. Ehkä miehenkin pelot hälvenevät kun sun tilanteesta saadaan uutta tietoa :)
 
Silläkin riskillä että joku mut tunnistaa, kerron että mulla on siis munaisten vajaatoiminta, krooninen, mutta siis ei aiheuta mulle oireita. Ainoastaan koepala tämän kertoi. Tämä huomattiin siis raskausaikana. Ja nyt mulla on lääkitys siihen.
Olen munuaisfoorumilla ja muuallakin selvitellyt tätä itselleni, ja tullut tulokseen että muutkin ovat saaneet lapsia.
Toki tilanne pitää ensin olla remissiossa, eli ns. jäätyneessä tilassa.
Sairaus ei siis ole fataali, ellei käy niin että loppuviimeksi ei löydy luovuttajaa munuaissiirtoon. Mutta voi olla etten koskaan tarvitse moista.



Miehen Y-kromosomin mikrodeleetio ei siis periydy kuin pojalle, koska tytöillä on pelkkiä x kromosomeja. Eli näin ollen ei periydy tytöltä sitten omille lapsilleen.

Mä vaan olen nyt niin jotenkin onnellinen kuullessani että se on miehen mielessä edes mahdollista :)
 
No mutta sittenhän tuo kuulostaa erittäin hyvältä yhtälöltä, en ollenkaan ymmärrä mikä olisi niin paha este ettei toista voisi harkita ja suunnitellakin erittäin vakavasti ellei tule jotain isoja ylläreitä, mitä voi tulla ihan kenelle tahansa vaikka pohjalla olisi miten hyvä tilanne :)
 
Kiitos Chala, olet saanut mut hyvälle tuulelle :)
Ajattelin että olen itsekäs, mutta sait mut näkemään tän vähän erilailla. Pitää ehkä näyttää miehellekkin tämä ketju :) Kiitos. :flower:
 

Yhteistyössä