Yritämme lasta, mutta en rakasta enää miestäni

[QUOTE="Kettu";23977547]En oo salaa tekemässä. Mies tietää, että lapsi on ns. tilauksessa.
Sitä en oo vielä miehelle sanonu, että luulen että en enää rakasta häntä tarpeeksi.[/QUOTE]

Mites sun lapsenteko-projektin laita on sitten kun miehesi saa tietää rakkaudettomuudestasi? Luuletko että hän haluaa jatkaa yrittämistä?

 

[QUOTE="mies";23977656]Valheessa siis mennään eteenpäin. Mitäs jos nyt oletkin jo raskaana - miten ilmaiset miehelle että et rakastakaan enää, mutta sait haluamasi siemenen?[/QUOTE]

Tietenkin voin ollakin jo raskaana. Toki se on epätodennäköistä.
Ajattelin sanoa miehelle tänään, että musta tuntuu, että en rakasta sitä tarpeeksi. En siis halua olla siemenvaras.

 

Mites sun lapsenteko-projektin laita on sitten kun miehesi saa tietää rakkaudettomuudestasi? Luuletko että hän haluaa jatkaa yrittämistä?

Siis tämähän ei ole vain mun projekti, vaan meidän.
En tiedä, miten sille käy.

 

[QUOTE="niin";23977649]Poimit siis vastaukset jotka miellyttää - et niitä jotka kolahtaa.

Jos miehesi osaa rakastaa niin mikä tämä 2 vuotta sitten tapahtunut juttu on, joka on viennyt rakkautesi miestäsi kohtaa? Äkkiä kun mieleen tulee jonkin asteinen petos, pettäminen tai muu sellainen...[/QUOTE]

Niinpä. En itseasiassa kertonut miten minun vanhempani joutuivat eroon. Erosivat minun ollessani 4-vuotias. Erityisesti ala-asteella vanhempani pitivät usein tällaisia yhteisiä lomia, jolloin olimme perheenä yhdessä. Vanhempani eivät todellakaan vihanneet toisiaan. Rakkaus heilläkin kuulemma vain loppui. Juuri näistä "perhelomista" sain sen käsityksen minkälainen parisuhde on vaikka he olivatkin jo eronneet. Kaikki pyöri vain lasten ympärillä, ei minkäänlaista rakkautta tai kunnioitusta isällä ja äidillä toisiaan kohtaan.

Aloittajan tilanteessa on vielä tuo, ettei miehensä tiedä hänen rakkautensa loppumisesta. Miehesi ei välttämättä edes tahdo koko lasta naisen kanssa, joka ei häntä rakasta. Se olisikin järkevää. Sinä se tässä itsekäs olet, kun et ajattele yhtään minkälaista lapselle olisi syntyä suhteeseen jossa ei ole rakkautta.

 

Mitäh! älkää ihmeesä sitten lasta yrittäkö! Järjenköyhää ja itsetuhoista touhua moinen!

 

[QUOTE="Kettu";23977729]Siis tämähän ei ole vain mun projekti, vaan meidän.
En tiedä, miten sille käy.[/QUOTE]
Sun projektihan se on, tunnusta pois koska miehesi vielä elää valheessa ja luulee että takana on myös rakkautta. Sinä haluat lapsen täyttämään omia tarpeitasi - mies haluaa lapsen ilmeisesti vielä rakkaudesta.

Pettikö miehesi sinua silloin aiemmin?

 

Sun projektihan se on, tunnusta pois koska miehesi vielä elää valheessa ja luulee että takana on myös rakkautta. Sinä haluat lapsen täyttämään omia tarpeitasi - mies haluaa lapsen ilmeisesti vielä rakkaudesta.

Pettikö miehesi sinua silloin aiemmin?

Sanoin jo hetki sitten, että tässä en halua eksaktisti kertoa, mitä tapahtui.
Luottamuspula ja arvoristiriita on kuitenkin totta.
Ok. ja voidaan sopia, että tämä on mun prokkis, jos se tuottaa mielenrauhan.
Mutta en todellakaan koe teväni lasta vain tarpeitani tyydyttääkseni. Ok, senkin takia, mutta eräs painava syy on, että haluan lapsilleni sisaruksia ja erityisesti iltatähti ansaitsisi saman ikäluokan sisaruksen.

 

[QUOTE="ninni";23977742]Niinpä. En itseasiassa kertonut miten minun vanhempani joutuivat eroon. Erosivat minun ollessani 4-vuotias. Erityisesti ala-asteella vanhempani pitivät usein tällaisia yhteisiä lomia, jolloin olimme perheenä yhdessä. Vanhempani eivät todellakaan vihanneet toisiaan. Rakkaus heilläkin kuulemma vain loppui. Juuri näistä "perhelomista" sain sen käsityksen minkälainen parisuhde on vaikka he olivatkin jo eronneet. Kaikki pyöri vain lasten ympärillä, ei minkäänlaista rakkautta tai kunnioitusta isällä ja äidillä toisiaan kohtaan.

Aloittajan tilanteessa on vielä tuo, ettei miehensä tiedä hänen rakkautensa loppumisesta. Miehesi ei välttämättä edes tahdo koko lasta naisen kanssa, joka ei häntä rakasta. Se olisikin järkevää. Sinä se tässä itsekäs olet, kun et ajattele yhtään minkälaista lapselle olisi syntyä suhteeseen jossa ei ole rakkautta.[/QUOTE]

Itse tajusin vasta mieheni vanhemmilta millainen OIKEA liitto voi olla. Siihen asti elin valheessa jonka vanhemmat minulle olivat "järkisyistä rakentaneen". Appivanhempien liitto on näyttänyt sen miten rakkautta voi olla vielä 40 vuodenkin jälkeen (on heilläkin ongelmansa ollut toki) ja mitä se aito toisesta välittäminen tarkoittaa. Mies on minulle rautalangasta väänteän opettanut millainen on oikea parisuhde. Että oikeasti saa pussata kun tulee kotiin ja lähtee kotoa. Että illalla oikeasti käperrytään toisen kainaloon - ja siitä ei livetä. Tapoja jotka ruokkivat rakkauden tulta. Että sille puolisolle saa sanoa että rakastan sinua. Ja miten ihana on kun pieninkin lapsemme oli anopille sanonut että "isi lakastaa äitiä" silmät kiiluen.

Kuinka mua on monasti suututtanut äitini oppi: Ei rakkaus ole mikään sen kummempi juttu - elämä on vaan sellaista pienimuotoista kärimystä, unohda vaaleanpunaiset lasit. Järki on se kun puhuu

Kuinka pirun väärässä hän olikaan

 

[QUOTE="Kettu";23977803]Sanoin jo hetki sitten, että tässä en halua eksaktisti kertoa, mitä tapahtui.
Luottamuspula ja arvoristiriita on kuitenkin totta.
Ok. ja voidaan sopia, että tämä on mun prokkis, jos se tuottaa mielenrauhan.
Mutta en todellakaan koe teväni lasta vain tarpeitani tyydyttääkseni. Ok, senkin takia, mutta eräs painava syy on, että haluan lapsilleni sisaruksia ja erityisesti iltatähti ansaitsisi saman ikäluokan sisaruksen.[/QUOTE]
No miltä tästä pienimmästä tuntuu kun syntyy ihan eri perheeseen kuin nämä muut lapsesi? Jos he ovat rakkauslapsia ja tämä viimeinen on eron lapsi?

 

[QUOTE="Kettu";23977803]Sanoin jo hetki sitten, että tässä en halua eksaktisti kertoa, mitä tapahtui.
Luottamuspula ja arvoristiriita on kuitenkin totta.
Ok. ja voidaan sopia, että tämä on mun prokkis, jos se tuottaa mielenrauhan.
Mutta en todellakaan koe teväni lasta vain tarpeitani tyydyttääkseni. Ok, senkin takia, mutta eräs painava syy on, että haluan lapsilleni sisaruksia ja erityisesti iltatähti ansaitsisi saman ikäluokan sisaruksen.[/QUOTE]

Etkös muuten juuri väittänyt että miehesi osaa rakastaa vaikka on narsisti-äidin lapsi ja erillaisesta perhekuvioista - ja sitten kuitenkin hän on ilmeisemmin tehnyt selvästi jotain joka on rikkonut luottamuksen ja arvot ei ole kohdillaa (ilmeisesti sinua ja perhettä kohtaan)

Niin miten se malli homma perhekuviossa sitten menikään? Eli olisko miehes nyt kuitenkin saannut hieman "kieron mallin " perhekuvioistaan kotona? Vai eikö sillä ole ollut merkitystä? Ja nyt te vuorostaan rakentelette taas vuorostanne perhemallia jossa välittäminen on kadonnut? Oppiiko lapsenne siitä kenties taas jotain?

 

No miltä tästä pienimmästä tuntuu kun syntyy ihan eri perheeseen kuin nämä muut lapsesi? Jos he ovat rakkauslapsia ja tämä viimeinen on eron lapsi?

No itseasiassa mun esikoinen ei ole rakkauslapsi vaan yllätyslapsi. En ole asunut päivääkään hänen isänsä kanssa.
Täydellinen ja hurmaava lapsi hän silti on. Saan kuulla jatkuvasti ihanaa palautetta hänestä hänen kavereiden vanhemmilta, opettajilta, ohjaajilta ynnä muilta.
Ei se romanttisessa himossa sikiäminen ole ainut tapa tulla onnelliseksi ihmiseksi.

 

[QUOTE="Kettu";23977874]No itseasiassa mun esikoinen ei ole rakkauslapsi vaan yllätyslapsi. En ole asunut päivääkään hänen isänsä kanssa.
Täydellinen ja hurmaava lapsi hän silti on. Saan kuulla jatkuvasti ihanaa palautetta hänestä hänen kavereiden vanhemmilta, opettajilta, ohjaajilta ynnä muilta.
Ei se romanttisessa himossa sikiäminen ole ainut tapa tulla onnelliseksi ihmiseksi.[/QUOTE]

Hän on vielä lapsi - mitä tulee kun kasvaa aikuiseksi, sitä et voi vielä tietää. Mutta oletattavasti hän on saannut olla täyspäisesti osa teidän perhettä ja osana sitä rakkautta mitä teillä joskus oli. Nyt sitten olet jo toistamiseen myös hänen juuriaa aukomassa (tietänee ettei miehesi ole hänen isä) ja sitten vielä tekemässä neljättä lasta keskelle eroa.

Mietitkö koskaan että nämä jutut oikeasti saattavat aikuisempana herätä lastesi mielessä? Viimeistään kun he tekevät omia lapsia.

 

Ole kiltti äläkä tee sitä lasta nyt. Älä.

 

Etkös muuten juuri väittänyt että miehesi osaa rakastaa vaikka on narsisti-äidin lapsi ja erillaisesta perhekuvioista - ja sitten kuitenkin hän on ilmeisemmin tehnyt selvästi jotain joka on rikkonut luottamuksen ja arvot ei ole kohdillaa (ilmeisesti sinua ja perhettä kohtaan)

Niin miten se malli homma perhekuviossa sitten menikään? Eli olisko miehes nyt kuitenkin saannut hieman "kieron mallin " perhekuvioistaan kotona? Vai eikö sillä ole ollut merkitystä? Ja nyt te vuorostaan rakentelette taas vuorostanne perhemallia jossa välittäminen on kadonnut? Oppiiko lapsenne siitä kenties taas jotain?

Kyllä mies on saanut kieron perhemallin, se on totta. Hän sanookin mulle, että nimenomaan minä olen opettanut hänelle, miten perhe-elämää eletään.
Mutta koen silti, että mies osaa rakastaa aidosti ja syvästi.
Välittäminen ei ole meiltä kadonnut. Tiedän, että välitämme toisistamme aina.

Ja mies on rikkonut nimenomaan minun luottamuksen, oikeastaan osin tarkoittamattaan.
Arvoristiriita taas on kinkkinen juttu. Voinko mä sanoa, että mulla on absoluuttisen oikeat arvot ja miehellä väärät.
En koe niin.

 

[QUOTE="Kettu";23977929]Kyllä mies on saanut kieron perhemallin, se on totta. Hän sanookin mulle, että nimenomaan minä olen opettanut hänelle, miten perhe-elämää eletään.
Mutta koen silti, että mies osaa rakastaa aidosti ja syvästi.
Välittäminen ei ole meiltä kadonnut. Tiedän, että välitämme toisistamme aina.

Ja mies on rikkonut nimenomaan minun luottamuksen, oikeastaan osin tarkoittamattaan.
Arvoristiriita taas on kinkkinen juttu. Voinko mä sanoa, että mulla on absoluuttisen oikeat arvot ja miehellä väärät.
En koe niin.[/QUOTE]
Mietitkö yhtään nyt mitä teet miehellesi? Jos hän nyt kokee että on viimein oppinut rakastamaan ja näkemään mitä perhe-elämä voi olla? Voiko toiselle pahempaa tehdä kuin ensin haluta hänen kanssaan lapsi ja samaan syssyyn pamauttaa että en muuten rakastakaan sua enää? Enkä tiedä onko suhteella enää jatkoa - Varsinainen perhemallinopettaja sinäkin.

Mietippä nyt muutakin kuin vauvan puklun tuoksua.

 

[QUOTE="just";23977914]Hän on vielä lapsi - mitä tulee kun kasvaa aikuiseksi, sitä et voi vielä tietää. Mutta oletattavasti hän on saannut olla täyspäisesti osa teidän perhettä ja osana sitä rakkautta mitä teillä joskus oli. Nyt sitten olet jo toistamiseen myös hänen juuriaa aukomassa (tietänee ettei miehesi ole hänen isä) ja sitten vielä tekemässä neljättä lasta keskelle eroa.

Mietitkö koskaan että nämä jutut oikeasti saattavat aikuisempana herätä lastesi mielessä? Viimeistään kun he tekevät omia lapsia.[/QUOTE]

En voi taata lapsiani. Tuskin kukaan voi. Edes hän, joka oli aina onnellien perheessä ja parisuhteessa.
Esikoisen juuria ei olla toistamiseen aukomasa. Bioisän puolelle kun niitä ei ole koskaan ollutkaan, koska bio ei sitä halunnut.
Ja vielä: En ole keskellä eroa.

 

Niin no, mun mielestä on väärin tuomita ketään ihan näin suoralta kädeltä. Ohan se huono juttu saattaa lapsi huonon avioliiton keskelle. Mutta jos haluaa olla vanhempi ja tietää olevansa hyvä vanhempi ja mies myös haluaa tosissaan lapsen niin voittehan te asiasta keskustella. Pääasia on että puhut miehellesi tästä kaikesta.

 

[QUOTE="Kettu";23977972]En voi taata lapsiani. Tuskin kukaan voi. Edes hän, joka oli aina onnellien perheessä ja parisuhteessa.
Esikoisen juuria ei olla toistamiseen aukomasa. Bioisän puolelle kun niitä ei ole koskaan ollutkaan, koska bio ei sitä halunnut.
Ja vielä: En ole keskellä eroa.[/QUOTE]

Et voikaan - mutta vanhempien teoilla on merkitys.

 

Mietitkö yhtään nyt mitä teet miehellesi? Jos hän nyt kokee että on viimein oppinut rakastamaan ja näkemään mitä perhe-elämä voi olla? Voiko toiselle pahempaa tehdä kuin ensin haluta hänen kanssaan lapsi ja samaan syssyyn pamauttaa että en muuten rakastakaan sua enää? Enkä tiedä onko suhteella enää jatkoa - Varsinainen perhemallinopettaja sinäkin.

Mietippä nyt muutakin kuin vauvan puklun tuoksua.

Mietin toki miestäni. Mutta en voi olla parisuhteessa esim. säälin takia, jos sitä ajat takaa. Tiedän, että särjen miehen sydämen.
Eikä varsinainen puklun tuoksu aja mua lisääntymään, vaan jo aikaisemmissa viesteissä mainitut seikat.
Ja nyt rysähtää: En edes pidä isää perheessä lapselle välttämättömänä.
Ok, hienoa, jos on. Mutta maailma on täynnä täyspäisiä isättömiä ja päinvastoin.
Mut saatanhan olla jo paksuna ja tämä alotus pohdintoineen saatto olla sikäli turha.

 

[QUOTE="Kettu";23978050]Mietin toki miestäni. Mutta en voi olla parisuhteessa esim. säälin takia, jos sitä ajat takaa. Tiedän, että särjen miehen sydämen.
Eikä varsinainen puklun tuoksu aja mua lisääntymään, vaan jo aikaisemmissa viesteissä mainitut seikat.
Ja nyt rysähtää: En edes pidä isää perheessä lapselle välttämättömänä.
Ok, hienoa, jos on. Mutta maailma on täynnä täyspäisiä isättömiä ja päinvastoin.
Mut saatanhan olla jo paksuna ja tämä alotus pohdintoineen saatto olla sikäli turha.[/QUOTE]
No niin - sinä sinä ja sinä. Lapsillehan ei isällä ole mitään merkitystä.

Mutta etkös itse ollut eroperheestä? Eipä ihme siis että jatkat perintöä, tai tahdot niin tehdä.

Hyi olkoon kun kuvottaa että pidät itseäsi noin napana lapsille että voit isän roolin sivuuttaa täysin. Voi mies parkaa narsisti-äiti ja itsekeskeinen muija.

Ei se äitikään ole vältämätön - toivottavasti mies tajuaa tämän ja ottaa lapsesi. Ihan täyspäisiä niistä tulee ilman sinuakin.

 

[QUOTE="Kettu";23978050]Mietin toki miestäni. Mutta en voi olla parisuhteessa esim. säälin takia, jos sitä ajat takaa. Tiedän, että särjen miehen sydämen.
Eikä varsinainen puklun tuoksu aja mua lisääntymään, vaan jo aikaisemmissa viesteissä mainitut seikat.
Ja nyt rysähtää: En edes pidä isää perheessä lapselle välttämättömänä.
Ok, hienoa, jos on. Mutta maailma on täynnä täyspäisiä isättömiä ja päinvastoin.
Mut saatanhan olla jo paksuna ja tämä alotus pohdintoineen saatto olla sikäli turha.[/QUOTE]
Ei ole itseriitoisuudella rajaa

 

Olen onnellisen ydinperheen vesa.
Ei äitikään ole välttämätön. Välttämätön on yksi riittävän hyvä vanhempi.

 

[QUOTE="Kettu";23977729]Siis tämähän ei ole vain mun projekti, vaan meidän.
En tiedä, miten sille käy.[/QUOTE]

Aiemmassa viestissäsi sanoit: "mies tietää, että lapsi on tilauksessa".
Kuulostaako tuo sanomasi susta siltä, että mies on hankkeeseen sitoutunut ja on siinä mukana tasavertaisesti sun kanssa?

 

[QUOTE="Kettu";23978120]Olen onnellisen ydinperheen vesa.
Ei äitikään ole välttämätön. Välttämätön on yksi riittävän hyvä vanhempi.[/QUOTE]

Toivon että miehesi ymmärtää tämän ja hakee lasten huoltajuutta. Äiti, joka perustaa elämää valheelle ja keinottelulle jotta pääsee omaan tavoitteeseensa ei ole valitettavasti kovin kummoinen äiti.

 

[QUOTE="Kettu";23978120]Olen onnellisen ydinperheen vesa.
Ei äitikään ole välttämätön. Välttämätön on yksi riittävän hyvä vanhempi.[/QUOTE]

Mutta eikö kaksi hyvää vanhempaa ole aina parempi kuin yksi? Miksi tieten tahtoen saattaa lapsi maailmaan, jos tiedossa on, ettei hän ehjää perhettä ja lapsuutta tule saamaan? Yleensä ihmiset edes elävät siinä hyvässä uskossa, että heidän parisuhteensa tulee kestämään, mutta jos sä TIEDÄT, ettei se tule, niin miten voit edes harkita uuden lapsen hankkimista viimeisiään vetelevään suhteeseen?!