yritä purkaa ajatuksiani,elämää adhd lapsen kanssa

Tällä aloituksella haluan vain purkaa isoa solmua,joka painaa mahani pohjalla.
kokeilen,helpottaisiko yhtään,jos saan kirjotettua pahan oloni sanoiksi,minulla kun ei ole oikein ketään kenelle puhua.

minulla on 8v lapsijolla on diagnosoitu adhd.
lääkitys on aloitettu kesällä,aluksi kaikki menikin hyvin,koulussa jaksoi keskittyä ja antoi työrauhan muillekkin.
vaan ei enään,en tiedä,johtuuko tämä kaikki lääkityksestä,vai olenko minä yksinkertaisesti vain epäonnistunut äitinä olemisessa niin totaalisesti,ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.
lapsi on alkanut uhamaamaan ihan kaikissa asioissa,nukkumaan meno on yhtä sirkusta,tulkuttamista,uhkailua ja ihan silkkaa uhmaamista.
meillä mennään sänkyyn klo.20.00,koska se nukahtaminen ottaa ainakin 1-2h.
muutenkin on tätä uhkailua ja jopa väkivaltaisuutta alkanut olla.
on jopa uhannut tappaa koulukaverinsa,suutuspäissään oli käynyt kaveria päälle koulussa,ja ollut niin vihainen jostain asiasta,että ihan tärissyt.
näin sanoi opettaja.aika usein on lähiaikoina tullut koulusta viestiä,että on käynyt käsiksi koulukavereihin.suuttuu hyvin herkästä,ja on turhankin impulsiivinen.

kavereita kyllä on,mutta pelottaa ettei ole kovin kauaa,koska käyttäytyminen on mennyt tuollaiseksi.
yhdestä kaverista on niin mustasukkainen,että oli tänään koulussa töninyt toista lasta,kun ei ollut päässyt parhaan kaverinsa viereen.
sovituista säännöistä ei pidetä kiinni,kotiintuloaikoja ei noudateta.
on ollut jopa varastamista,toistaiseksi vain meiltä vanhemmilta(ainakin toivon niin),mutta varastamista se on sekin.
syy ja seuraus tuntuu olevan hällä hukassa.
kohta meillä on kontrolli käynti lastenpsykiatrilla,otan nämä mieltäni painavat asiat siellä esille.
olen tänään itkeskellyt salasa,kun en oikeasti enään tiedä miten minu pitäisi toimia.
kamala möykky painaa mahasa,ja huolettaa suuresti jatko,kuinka pahaksi tämä voi vielä mennä.

hankala yrittää kertoa,on niin paljon erinlaisia tunteita vellonut tänäänkin sisälläni,että olen sekaisin itsekkin

lapsen kanssa ollaan juteltu,ja tuntuu,että hän ymmärtää,mitä saa tehdä ja mitä ei.puhutut asiat vain tuntuu unohtuvan samantien.

pieni lapsihan hän vielä on,ja ajattelee lapsen lailla.
ja osaa olla ihana lapsi,ei tämä elo ihan koko ajan ole ytä taistoa.
jotenkin on vain alkanut tuntumaan,että tarvinkohan minä mielenterveys neuvolan palveluita?
sitä omassa päässään velloo harmaassa massassa,eikä mikään tunnu miltään,yrittää vain parhaansa mukaan olla äitinä,vaikka ei aina kiinnostaisikaan
sitten sitä muistaa ajatella niitä hyviä ja ihania hetkiä,ja tarraa niihin ajatuksiin kiinni kynsin hampain ja kieltäytyy myöntämästä itelleen,ettei kaikki ole ihan kohillaan.

olen välillä niin väsynyt olemaan aina se tyhmä ja p.aska.väsynyt selittämään kerta toisensa jälkeen,miksi ei saa ja miksi ei voi ja kuinka kannattaisi toimia.väsynyt siihen,ettei voi luottaa omaan lapseensa.haluan luottaa,mutta myönnän,etten pysty,niin monta petettyä lupausta takana,että pelottaa päästää lapsi vaikka kaverillensa,kun takaraivossani tiedän,että kotiintulo menee taistoksi,ja loppujenlopuksi saan hakea lapsen kotiin.

anteeksi sekava kirjoitus,koitin vain tosiaan kirjoittaa sen mikä minua painaa.

:ashamed: :'( :'(
myönnän,että tällä hetkellä on todella ahdistava olla.

lisään vielä vain,että lapsen opettaja,kuraattori ja rehtori ovat ollet aivan ihania ja ymmärtäväisiä.tukevat täysillä,kun tietävät lapseni sairauden.

 

Hei!Mulla saman ikäinen poika ja lääkitys aloitettiin viime keväänä.Nyt kuitenkin vaikuttaa,että pienempi annos ei enää vaikuta ja pakko siirtyä hieman isompaan.Varsinaista adhd-diagnoosia meillä ei ole ,koska kriteerit eivät täyty, ja pojalla myös paljon asperger piirteitä.
Nukkuminen lääkkeen aloituksen myötä on meillä hankaloitunut huomattavasti.Poika vaan pyörii sängyssään ,enkä näe tässä mitään järkeä,joten meillä mennään nukkumaan 8:45,jonka jälkeen kuuluu vielä satu ja 9 päät tyynyyn.Lääkärin kanssa oli puhetta melatoniinistä,joka auttaisi nukahtamaan illalla paremmin,mutta toistaisesti ollaan pärjätty näin.Kuitenkin jos annosta lääkkeessä joudutaan nostamaan,niin kai se melatoniini täytyy ottaa käyttöön,että saadaan poika nukkumaan.
Jaksamista sinulle poikasi kanssa.

 

Ehkä lapsellasi on lisänä myös ODD, uhmakkuushäiriö. Lääkkeiden lisäksi kannattaa kokeilla ravintoainelisiä ja ruokavaliota. Meillä on ollut iso apu E-EPAsta ja siitä, että "nopeat sokerit" on karsittu mahdollisimman vähiin.

Onko opettaja kiinnittänyt huomiota siihen, mihin aikaan käytös on pahimmillaan? Meillä poika on aivan kamala, kun verensokeri laskee. Välipaloilla on saatu pysymään parempana. Näin oli myös esikoisen kanssa. Omalääkäri kirjoitti todistuksen, että lapsen verensokeri laskee liikaa, ellei aamupäivällä ja iltapäivällä saa välipalaa. Koulumenestyskin lähti nousuun tällä.

Itse olen aivan hirveä väsyneenä ja nälkäisenä. Adhd-ihmisten nukkuminen on vaikeampaa, kuin ns. normaalien.Tukeva iltapala, rentoutus-cd soimaan illalla, valot himmeäksi (meillä ei voi laittaa pimeäksi, sillä mielikuvitus villiintyy) ja rauhoittiminen aletaan jo kuuden maissa. Kannattaa kokeilla. Pahassa paikassa olen antanut isommalle lapselle luontaistuotteita, jotka lisäävät univalmiutta. Ihan kamomillateetäkin kannattaa kokeilla.

Monessa seikassa kannattaa huomioida se, että vaikka keho saataisiin pysähtymään, mieli työskentelee. Ja se voi aiheuttaa erilaisia pelkotiloja, pimeänpelkoa, maanjäristystenpelkoa, sodanpelkoa, mitä vain. Meillä lyödään kylmät faktat eteen esim. mannerlaattojen rajoista ja käydään asia läpi yhdessä. Se on helpottanut, nykyään lapset osaavat jo kertoa, MIKSI uni ei tule.

Minulle saa laittaa yv.tä asian tiimoilta, jos siltä tuntuu.

Itsellläni on adhd/add, esikoisellakin on diagnoosi, keskimmäinen tyttö menee tutkimuksiin (ilmiselvä add-tapaus), poika myös samaa lajia ja nuorimmainen kehittyy täsmälleen, kuten esikoinen Eli ainakin viisi, joilla aivokemiat myrskyävät...