Mulla ei oo kokemusta ton ikäsistä, enkä osaa juuta enkä jaata sanoo toon ongelmaan, mutta luin just Jari Sinkkosen kirjaa Pienistä pojista kunnon miehiä. Se on kyl vanha kirja (1990) enkä väitä, että kyseessä olis The ultimate truth, mutta avaa ehkä vähän ton ikäsen sielunmaisemaa.
s. 70-72
"Apua, tarvitsen sittenkin äitiä
Juovuttavan ihana riippumattomuuden kausi loppuu ikävästi noin 18 kk iässä. Ns. uudelleenlähestymisvaiheessa lapsi tulee tuskallisella tavalla tietoiseksi erillisyydestään.
Hän on peruuttamattomasti luopunut symbioosin viettelyksestä, eikä siihen ole enää paluuta. Edessä on kylmä maailma, jossa selviämiseksi lapsella ei vielä ole riittävästi sisäistettyjä, turvaa tuottavia mielikuvia.
Mikä neuvoksi? Ristiriitaiset tarpeet riepottelevat lapsipoloa eri suuntiin niin, ettei hän itsekään tiedä mitä tahtoo.
Välillä hän riippuu kiinni äidin helmoissa niin, ettei tämä pääse pissillekään, välillä äiti on hänelle tarpeeton ja yhdentekevä.
Lapsesta on nyt tullut ärtyisä, loukkaantuvainen, jopa alavireinen. Hän on menettänyt unelman äidin kaikkivoipaisuudesta ja on siitä syystä vihainen. Hän yrittää kaikin keinoin hallita äitiä niin, että tämä toimisi hänen jatkeenaan ja toteuttaisi kaikki hänen toiveensa.
Ressukan epätoivoisen pyristelyn seuraaminen on vanhemmalla joskus sydäntä raastavaa. Kun vielä pari kuukautta aikaisemmin lapsi suhtautui kieltoihin (älä koske isin levyihin tms.) stoalaisen tyynesti, saa sama huomautus nyt aikaan lohduttoman itkukohtauksen.
Tekipä niin tai näin, aina se on lapsesta väärin. Kun hänelle tarjoaa läheisyyttä, hän haluaa pois. Kun odottaa, että hän selviäisi viisi minuuttia itsekseen lelujen kanssa, hän antaa ymmärtää tulleensa hylätyksi eikä väisty puolta metriä kauemmaksi aikuisesta.
Jos vanhemmalla on omia mielenterveydellisiä ongelmia, voi lapsen ristiriitaisuus, vaativuus, kiukku ja tyytymättömyys käydä hänelle ylivoimaisen hankalaksi kestää. Hän saattaa todella hyljeksiä lasta, lyödä häntä tai voimiensa vähäisyyden tähden sallii passiivisesti kaiken tapahtua eikä jaksa puuttua mihinkään.
Uudelleenlähestymisvaiheen, siis puolitoistavuotiaan kriisin saamalla huonolla tai epätyydyttävällä ratkaisulla on yhteyksiä myöhemmin kehittyviin persoonallisuuden häiriöihin, varsinkin rajatila- tai narsistisiin häiriöihin(Masterson 1973, Esman 1980).
Eikä siinä kaikki
Ikään kuin erillisyyden kokemisen kivuissa ei olisi pienelle puolitoistavuotiaalle kylliksi, hän painiskelee muidenkin jättiläismäisten ongelmien kanssa.
Hän joutuu muun muassa tuon tuostakin kokemaan painostusta käyttää pottaa vaippojen sijasta, mikä johtaa hänen pikku elämänsä ensimmäiseen todelliseen konfliktiin ja sisäiseen taisteluun. Pidättääkö ja säilyttää itsekunnioitus vai antaako ropista potan pohjalle ja joutua ennen kokemattoman suosion myrskyyn?
Enää ei uskalla olla mistään varma. Äidin suopeudesta täytyy varmistua vähän väliä. Hänen osoittamansa paheksunta tuntuu melkein maailmanlopulta. Pelko vanhemman rakkauden menettämisestä muovaa lapsen käytöstä yhä enemmän.
Ei ihme, että tällainen hurja tunteiden myllerrys näkyy usein unen häiriöinä. Lapset, jotka nukkuivat aikaisemmin yönsä levollisesti, heräilevät itkeskelemään tai näkevät painajaisia."
Yöt on nyt nukuttu! Hallelujaaa! 
(se kyllä varmaan myös oli joku "juttu" koska nyt on nukkunut yönsä kaksillakin päikyillä. ).