Yökylän varmistus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Muksu (15v.) oli halukas mennä kaverin luokse yökylään. Sanoin että jos heille käy niin kyllä voi mennä. Mutta itse tai laitan viestin tai soitan ja varmistan että heille pääsee yökylään. Muksu tietää itse, että varmistan asian, eikä välttämättä pääsee jos heille ei käy tai vanhemmat yön poissa.
Laitoin puolen päivän aikoihin viestin. n. 20 maissa yritin soittaa, ei mitään vastausta ei vietiin eikä puheluihin.
Tänään sain kuulla, että muksu olisi voinnut tulla yökylään. Toisen muksun äiti sanoi omalle muksulle, että heille olisi päässyt yökylään. Anteeksi vaan mutta kyllä vanhempikin olisi voinut vastata mun viestiin tai soittoihin. Nyt minusta on tullut pahis kun en päästänyt muksua yökylään.
Olenko nykyään ainoa joka varmistaa mihin muksu menee yökylään ja onko vanhemmatkin kotona? Pitäisikö mennä silleen, että menee vaan ja jos jotain sattuu niin ruvetaaan miettimään missä se omaa muksu oikein on?
 
Muksu (15v.) oli halukas mennä kaverin luokse yökylään. Sanoin että jos heille käy niin kyllä voi mennä. Mutta itse tai laitan viestin tai soitan ja varmistan että heille pääsee yökylään. Muksu tietää itse, että varmistan asian, eikä välttämättä pääsee jos heille ei käy tai vanhemmat yön poissa.
Laitoin puolen päivän aikoihin viestin. n. 20 maissa yritin soittaa, ei mitään vastausta ei vietiin eikä puheluihin.
Tänään sain kuulla, että muksu olisi voinnut tulla yökylään. Toisen muksun äiti sanoi omalle muksulle, että heille olisi päässyt yökylään. Anteeksi vaan mutta kyllä vanhempikin olisi voinut vastata mun viestiin tai soittoihin. Nyt minusta on tullut pahis kun en päästänyt muksua yökylään.
Olenko nykyään ainoa joka varmistaa mihin muksu menee yökylään ja onko vanhemmatkin kotona? Pitäisikö mennä silleen, että menee vaan ja jos jotain sattuu niin ruvetaaan miettimään missä se omaa muksu oikein on?
No voi helvetti että on taas elämä vaikeata. Kenenkään ei ole pakko vastata viesteihisi tai puheluihisi, ei varsinkaan joulun aikaan jolloin ihmiset haluavat olla rauhassa eikä puhelimen päivystely kiinnosta. Tunge se puhelin persläpeesi ja häpeä.
 
Muksu (15v.) oli halukas mennä kaverin luokse yökylään. Sanoin että jos heille käy niin kyllä voi mennä. Mutta itse tai laitan viestin tai soitan ja varmistan että heille pääsee yökylään. Muksu tietää itse, että varmistan asian, eikä välttämättä pääsee jos heille ei käy tai vanhemmat yön poissa.
Laitoin puolen päivän aikoihin viestin. n. 20 maissa yritin soittaa, ei mitään vastausta ei vietiin eikä puheluihin.
Tänään sain kuulla, että muksu olisi voinnut tulla yökylään. Toisen muksun äiti sanoi omalle muksulle, että heille olisi päässyt yökylään. Anteeksi vaan mutta kyllä vanhempikin olisi voinut vastata mun viestiin tai soittoihin. Nyt minusta on tullut pahis kun en päästänyt muksua yökylään.
Olenko nykyään ainoa joka varmistaa mihin muksu menee yökylään ja onko vanhemmatkin kotona? Pitäisikö mennä silleen, että menee vaan ja jos jotain sattuu niin ruvetaaan miettimään missä se omaa muksu oikein on?

Meilläkin tehdään juuri näin: varmistetaan vanhempien kesken onko todella sopivaa yökyläily tai jokin muu juttu, mistä lapset keskenään ovat puhuneet/ "päättäneet". Kyllä aikuisten tehtävä on tarkistaa ja sanoa se viimeinen sana sopiiko.

Jos lapset saisivat päättää keskenään, menisi aikuisilta päätäntävalta ja ei saisi olla kotona rauhassa silloin, kun haluaa. Onnesta meillä on lasten kavereilla kommunikaatiotaitoiset vanhemmat.

Aloittajan lapsen kaverin äiti ei ehkä tullut ajatelleeksi mistä oli kyse. Suosittelen keskustelemaan kasvotusten kaverin äidin kanssa ja kertomaan, että teillä on aina tapana varmistas vanhemmilta sopiiko ja odotatte vanhemman vastausta.

Tämä on vastuullisuutta vanhemmuutta.
 
Onko nuori kiltimmän puoleinen vai onko hänen kanssaan ollut ongelmia? Jos ei ole ollut erityisiä vaikeuksia eikä nuorella ole tapana huidella kylillä yömyöhään, niin en oikein ymmärrä miksei häneen luoteta sen vertaa, ettei voida päästää yökylään erikseen varmistelematta. Hän kuitenkin on jo kolmen vuoden kuluttua täysi-ikäinen. Siinä tapauksessa tajuan, jos nuori muutenkin on enemmän hulivili.

Tästä tuli mieleen yhden hyvän ystäväni vanhemmat, kun olimme n. 15-vuotiaita. Ystäväni oli kiltein teinityttö ikinä, vietti iltansa useimmiten kotona ja tapasi ystäviä ehkä kerran viikossa päiväsaikaan tai alkuillasta. Alkoholia hän ei ollut koskaan edes maistanut, tupakasta puhumattakaan. Kouluarvosanat olivat 9-10. Silti vanhemmat määräsivät hänelle tarkan kotiintuloajan joka kerta, kun hän lähti ulos ja nämä ajat olivat naurettavan aikaisin. Yökylään ei varmasti olisi ollut menemistä ilman, että vanhemmat olisivat soitelleet useaan otteeseen kaverin vanhemmille. Silloinkin, kun ystäväni oli esim. minun seurassani, tuli usein soittoja tai viestejä vanhemmilta, joissa kyseltiin ystäväni perään.

Kerran olimme erään nuorisojärjestön pikkujouluissa (täysin viaton ja alkoholiton tapahtuma) ja ne loppuivat ehkä n. klo 20. Ystäväni isä tuli hakemaan autolla, kun ystävääni ei uskallettu päästää yksin julkisilla. Usein ystäväni haettiin myös, kun hän oli kyläilemässä vaikkapa meillä. Asuimme tosiaan siis Helsingissä, jossa julkisilla kulkeminen olisi ollut naurettavan helppoa. Nämä vaatimukset, joita ystäväni vanhemmat asettivat ja luottamuspula tuntuivat todella kohtuuttomilta suhteutettuna siihen, miten hyväkäytöksinen, rauhallinen ja tottelevainen nuori ystäväni oli. Kun hän sitten pääsi näistä kahleista omilleen muutettuaan, muuttui hänen elämänsä ehkä jo vähän liiankin rennoksi ja vapaamieliseksi.. Se kapina tuli sitten muutaman vuoden viiveellä.

En tarkoita, että teillä olisi sama tilanne, enhän tiedä taustoistanne yhtään mitään. Tarkoituksenani oli vain sanoa, että liiallinen holhoaminen voi myöhemmin kääntyä itseään vastaan. Eri asia tosiaankin, jos nuori on jo aiemmin tehnyt sellaista, mikä on aiheuttanut luottamuspulaa.
 
Eilen oli joulupäivä, jolloin perinteisesti ei kyläillä. Se on esimerkiksi monien kaupan alan työntekijöiden ainoa varma joulun ajan vapaapäivä. Monet haluavat sen päivän olla ihan vaan perheen kesken ja rentoutua. En ihmettele yhtään, jos joku ei ole halunnut juuri sinä päivänä vastailla viesteihin tai vilkaista puhelinta ylipäänsä.
 
Näin pyhinä puhelin voi olla jossain täysin käyttämättömänä eli voisi jäädä vastaamatta ja viestit katsomatta. Ihan sattumalta huomasin, että isä soitteli minulle tänään, satuin olemaan äänettömällä olevan puhelin vieressä juuri silloin. Muutoin olisi jäänyt vastaamatta.

Sopimatta ei noita yökyläilyjä tehdä, on ainakin yökylässä sitten siellä, mihin on sovittu ja sovitaan aikatauluistakin, tullaanko kotiin aamu- vai iltapäivästä.

Muksut varmaan olivat yhteyksissä toisiinsa, olisi kannattanut varmaan sitä kautta laittaa se yhteydenottopyyntö(y)
 
En ehkä 15-v ikäisen asioista rupeaisi soittelemaan, ellei jotain ylimääräistä epäilyksen aihetta olisi.
Ja joo, joulupäivänä en soittaisi, vaikka aihetta epäilykseen olisi, ellei sitten hyviä tuttuja nuo vanhemmat.
 

Yhteistyössä