Ärsyttää ja masentaa! :(

[hvu]

Mulla ja mun äidilläni oli joskus läheiset välit. Hän pyysi usein kylään ja välillä otti toista lastammekin yökylään, pyytämättä. Odotin viimeisilläni toista lastamme ja äitini lupasi otta synnytyksen ajaksi esikoisen hoitoon, että mieheni pääsee mukaa synnytykseen. Kun laskettaika oli käsillä, äitini pyörsi puheensa ja sanoi ettei voikaan hoitaa esikoista. Mitään järkevää syytä ei ollut ja onneksi saimme lopulta lastenhoidon järjestymään toisella tapaa.

Nyt muutaman kerran on ollut niin että kun äitini on pyytänyt esikoista kylään ja olemme vieneet niin hän on jälleen pyörtänyt puheensa... Tai sitten hän alkaa aika pian puhua että aikoo mennä kohta nukkumaan. Okei, mutta oliko pakko kutsua kylään jos niin väsyttää?

Hän on käynyt meillä kylässä nyt vuoden aikana 3 kertaa. En tiedä miksei meillä voi käydä, meillä on siistiä, asumme lähellä ja tilaa riittää. Hänen luonaan taas pitäisi käydä aina silloin kun hän haluaa, eikä hän viitsi edes siivota ennen kyläilyä. Siellä on likaista ja pölyistä.

Nyt emme ole nähneet pitkään aikaan eikä enää tunnu lapsenlapsetkaan kiinnostavan. Nuorempi jo vierastaa mummoaan... Onneksi lapsilla on mieheni vanhemmat! Heille olemme aina tervetulleita.

Viimevuonna minulla ja miehelläni meni aika huonosti ja yhtenä iltana kysyin äidiltäni että saanko tulla lasten kanssa yhdeksi yöksi. Mentiin ja sitten sain kovat syyttelyt ym niskaani ja aamulla äitini sanoi että etsikää muu majapaikka, hän ei halua meitä sinne. Okei, menimme takaisin kotiin ja mies muutti vanhemmilleen... Tilanne mieheni kanssa oli hankala, selvittiin kun saatiin ulkopuolista apua, mutta töitä on vielä tehtävä.

Ehkä siihen välirikkoon vaikutti se kun molempien lapsien vauvavuosi oli erittäin rankka minulle henkisesti, masennuin ja lopulta mieskään ei jaksanut.

Miehen kanssa ajateltiin että olisi kiva tehdä jotain hääpäivänämme 25.3. Kysyin äidiltäni (ensimmäisen kerran eläessäni) että ottaisiko hän tuon paremmin nukkuva lapsen yökylään sillon. Ei kuulemma ota. Kyllä tiedän ettei se ole hänen velvollisuutensa, mutta tuntuu se silti pahalta. Ennen hän olis esikoisen kanssa mielellään. Eipä siinä, ei esikoinenkaan enää halua siellä kyläillä, käy mieluummin toisilla isovanhemmilla.

Katselin mml:n lastenhoitajien hintoja eikä meillä ole varaa sellaista palkata. Koko ajan eläminen on yhtä sentin venytystä ja pihistelyä. Mies on töissä, minä en. Olen käynyt 3 työhaastattelussa kuukauden sisään, mutta en ole saanut töitä! Masentaa vaan ja itkettää...

 

[Minni:)]

No ootko kysynyt äidiltäs et mikä mättää? Ja minkä ikäinen äitisi on? Jos alkaa tulla jotain vanhuusvaivoja? Niissähän persoonallisuuskin voi muuttua. Ite ottaisin asian ihan suoraan puheeksi, mutta jos äitini muuttuisi noin ailahtelevaiseksi, en lastani kyllä enää hänelle hoitoon antaisikaan. Jaksuja!

 

[almis]

Olisiko äidilläsi dementiaa? Peittelee sitä eikä siksi halua lapsia kylään, kun kuitenkin tajuaa riskit. ja dementikolta voi tulla ihmeellisä tunteenpurkauksia.
Siis jos persoonallisuus on muuttunut,

 

[anoppi]

En käy lapsieni kotona kutsumatta. Ei voi tuppautua toisille ja häiritä heidän elämäänsä. Lapsenlapsien synttäreillä käyn ja yksi lapsi pyytää useammin..
Kaikki ovat meille tervetulleita ja lapsenlapsia usein yökylässä.

 

["Vieras"]

Onko äitisi mahdollisesti masentunut? Tuo päättämättömyys, väsymys ja siivottomuus viittaisivat ehkä siihen..

 

["Annika"]

Ootko ottanu huomioon että äidilläsi saattaa olla joku syy käytökseensä, joku sairaus mistä ei kerro, sydänoireita selkäkipuja, masennus, alkoholismi jopa?
Tuntuu kummalliselta että katselet äitisi luonteen muuttuvan silmiesi edessä ja sen sijaan että olisit huolissasi (esim ettei jaksa siivota) niin oot vihainen?

 

[hvu]

Äitini on alle 50v. En usko että ikä painaa, kun muuta tuntuu jaksavan.

Unohdin lisätä että viimekäynneillä olen huomannut että hermostuu lapsille tosi pienestä ja silloinkin katson parhaimmaksi lähteä häiritsemästä. Ei hän ennen ollut tuollainen.... Niin ja meidän lapset ovat melko rauhallisia ja uskoo mitä sanotaan... Taisi olla viimeviikon keskiviikko, kun äiti pyyteli minua lasten kanssa kylään sunnuntaiksi ja lauantaina perui. Nyt perjantaina kutsui taas su kylään, mutta en ole edes varautunut menemään, koska huomanna voi jo aamusta perua. Äääh... Minulla ei ole enää isääkään niin olisi kiva edes äidin kanssa olla tekemisissä.

Moni on käskenyt kysymään äidiltä syytä. En voi, tai voin mutta osaan kuvitella sen tiuskimisen määrän ettei huvita. Kyllä, hän on alkanut tiuskia ihan kunnolla jopa lapsille ja kerran kun menimme kutsutusti kylään ja hän alkoi heti ovella tiuskia niin otin lapset kainaloon ja sanoin ettemme jää tällaiseen ilmapiiriin kyläilemään.

Ehkä olen nyt loukkaantunut pienestä, en tiedä...

 

[Minni:)]

No voihan äidilläs olla vaikka vaihdevuodet tai joku muu sairaus mikä vaikuttaa? Jos kerran äitisi tunnet, eikä ole ennen ollut tuollainen niin en usko et ihan vaan ilkeyttään muuttuu.

 

[hvu]

Voi olla että onkin jotain sattunut, mutta ei hän kerro vaikka kunka kysyisi. Höh. Mulla lyö nyt oma pää kanssa tyhjää kun on kova kuume ja jotenkin ärsyttää tämä tilanne. On se outoa että ensin on lapsenlapsi tärkeä ja kun niitä on kaksi niin sitten ei haluta tavata, kuin ehkä muodon vuoksi?

 

["tjaa"]

kai sinulle on tieto äidin hyvinvoinnista tärkeämpi kuitenkin kuin tiuskiminen, jota on odotettavissa jos kysyt? ymmärrän että masennus tekee vaikeammaksi kestää äidin riehaantumista, mutta silti. voithan kirjoittaa hänelle ja pyytää myös vastauksen kirjallisena, ettei sun tartte olla sitä ensiriehumista vastaanottamassa.

nuo on mutkikkaita asioita kyllä, että mikä on. mutta ei ne vähemmän mutkikkaiksi muutu sillä, että ei puhuta.

 

[hvu]

Täytyy laittaa tänään vaikka tekstaria menemään. Pitää vaan miettiä mitä siihen kirjottaisi...

 

["tjaa"]

jos ennemmin ihan kirje, niin voit sanoa kaiken mikä tarvii.