Yövieroitus meni pahasti pieleen. Onkohan enää toivoa?

[QUOTE="vieras";25637935]Totta, mutta se jenkkihörhökin sanoo näin:

"Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan.

Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona.

Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille."[/QUOTE]

Ja hörhöillä ei ole mitään vastausta siihen mitä jatkuva yöheräily tekee vauvan äidin psyykkeelle. Vai onko?

 

Mua naurattaa aina nää "tassuttelu"-ohjeet. Kun meidän vauvaa ei voinut edes laskea sylistä tai alkoi täysparku. Tissille nukahti. Ja joojoo, jos yritit irrottaa tissistä ennen kuin oli nukahtanut, niin huuto alkoi samantien.

 

en jaksanu lukee kaikkia vastauksia,lapsentahtisuutta tässä tilanteessa suosin.ei kande vierottaa ennenku laps on siihen ite valmis.entä ku aamulla annat maidon ni eikö nukaha uusiks? mun laps nuorempi,6kk vasta mutta nukkuu täyden yön periaatteessa...syö 5 aamulla rintaa,syötän niin että maataan ni poika nukahtaa uudestaan. ja herää vasta puol kasilta.tä on mun kolmas oma laps ja on varaa ja aikaa viel lapsentahtisuuteen.

 

Aloin miettiä tuota eroa Hannu Jalangon ja Jukka Mäkelän ajatuksien välillä.

Jalanko on lastentautien erikoislääkäri. Näin ollen hän katsoo asiaa lääketieteelliseltä kannalta, sairauksia etsien. Lääketieteellisestä näkökulmasta varmastikin puolivuotias pärjää yönsä ilman ravintoa.

Mäkelä sen sijaan on lastenpsykiatri. Hän lähtee siitä, että nisäkkään poikanen tarvitsee turvaa ja läheisyyttä - eritoten yöllä. Heräilyongelma ei ole vauvan vaan aikuisen. Aikuista pitää auttaa tukemalla hänen itseluottamustaan vanhempana ja antamalla hänelle tarvittaessa käytännön apua lapsenhoidossa.

Jalangon määritelmän mukaan muuten meidänkin perheessämme on unihäiriöinen lapsi, vaikka minä olen kuvitellut kaiken olevan hyvin. Niinhän sitä sanotaan, että lääketiede tekee ihmisistä sairaita

 

[QUOTE="vieras";25638057]Unikoulut eivät haitaksi lapselle
julkaistu 11.8.2011 klo 17:50, päivitetty 12.8.2011 klo 11:58

Pienten lasten univaikeuksiin suositellaan jälleen avoimesti erilaisia nukutusmenetelmiä. Asiantuntijoiden mukaan niin kutsutuista unikouluista ei ole lapselle mitään vaaraa, vaikka osa niin uskoo. Tänään julkistettu uusi Unihiekkaa etsimässä -kirja esittelee yleisimmät Suomessa käytössä olevat lasten unikoulut.

Järvenpäässä asuva viisikuukautinen Ahti nukuu äitinsä Susanna Mannilan mukaan yönsä hyvin. Toisin oli Ahtin isoveljen Ukon kanssa.

- Se oli semmoista jatkuvaa heräilyä. Pahimmillaan herättiin vartin välein. Hyvä yö oli sellainen, että oli 2 - 3 herätystä. Ensimmäisen kokonaisen yönsä Ukko nukkui, kun hän oli vuoden ja kaksi kuukautta. Ja kokonaisella yöllä tarkoitamme puolesta yöstä aamu kuuteen, Susanna Mannilla kertoo.

Noin kolmasosa tai jopa puolet kaikista pienistä lapista kärsii Ukon tavoin jossain vaiheessa uniongelmista. Vastasyntyneelle heräilyt ovat normaalia, mutta yli kuuden kuukauden iässä normaalia useammat heräilyt yössä eivät enää kuulu kuvioon.

Psykiatrian dosentti ja kahden lapsen äiti Anna Keski-Rahkonen suosittaa uudessa kirjassaan Unihiekkaa etsimässä, että univaikeuksista kärsivä lapsi laitetaan unikouluun, eli opetetaan erilaisin keinoin nukkumaan.

- Unikoulujen tarkoitus on, että lapsi alkaa nukkua yönsä rauhallisesti läpi. Siitä on hyötyä koko perheelle. Unikoulu vähentää äidin masennusta, parantaa vanhempien parisuhdeongelmia ja parantaa lapsen virkeyttä, Keski-Rahkonen sanoo.
Itku-unikoulu jakaa mielipiteet

Erityisesti unikoulu, jossa lapsi jätetään sänkyynsä yksin itkemään saa usein vastustusta. Dosentti Anna Keski-Rahkonen kumoaa kielteiset väitteet.

- Unikouluja on tutkittu paljon kymmenissä tieteellisissä tutkimuksissa tuhansilla lapsilla, myös niitä joissa sovelletaan itkemistä nukahtamismuotona. Missään niistä ei ole havaittu mitään haittoja lapsille, Keski-Rahkonen sanoo.

Tällä hetkellä suositeltavimmat unikoulut lapselle ovat niin kutsutut vaiheittaiset unikoulut. Niissä lapsi jätetään sänkyynsä ja vanhempi säännöillisesti pistäytyy huoneessa ja sanoo, esimerkiksi "hyvää yötä". Näin jatketaan kunnen lapsi nukahtaa.

- Kaikissa unikouluissa täytyy olla johdonmukainen, eli täytyy jaksaa tehdä samalla tavalla noin viikon verran. Jos unikoulun jättää heti kesken, iltariehuminen ja uniongelmat saattavat vain peheta, Keski-Rahkonen sanoo.

Myös järvenpääläinen Ukko rauhoitettiin nukkumaan unikoulun avulla noin kahdeksen kuukauden ikäisenä. Siihen asti lapsi ei ollut suostunut nukkumaan, ellei häntä kannettu edestakaisin kaksi tuntia.

- Löysin internetistä unikouluohjeen. Siinä lapsi jätettiin sänkyyn nukkumaan, mutta takaisin mentiin heti, jos lapsi alkoi itkeä. Lapsi otettiin syliin, rauhoitettiin ja sen jälkeen laitettiin heti takaisin sänkyyn. Meillä meni siinä kaksi kolme iltaa ravaamiseen, mutta sen jälkeen se alkoi tepsiä. Siitä lähtien meillä aikuisillakin on ollut pari kolme tuntia illassa omaa aikaa, äiti Susana Mannila kertoo.[/QUOTE]


Tässä puhuu PSYKIATRIAN dosentti ja kertoo, että TUTKIMUKSET(kymmenet) ovat osoittaneet, että haittaa unikouluista ei ole haittaa lapselle.

Itse en ole unikouluttanut, mutta kunhan osallistun keskusteluun.

 

Ja hörhöillä ei ole mitään vastausta siihen mitä jatkuva yöheräily tekee vauvan äidin psyykkeelle. Vai onko?

Nuo hörhöt aika usein tarjoavat vastaukseksi sitä, että lastenhoitovastuun pitäisi jakautua tasaisemmin äidin, isän ja läheisten ihmisten kesken.

 

Hei kaikki,

Yritän tiivistää, jotta joku jaksaisi lukea ja ehkä antaa jotain vinkkejä.

Meillä on kohta 11-kuinen vauva, jota alettiin yövieroittaa joulukuussa eli 9-kuisena. Aluksi syötin aamuyöllä 5-6 aikaan, mutta vauva ei ymmärtänyt millä logiikalla sitä maitoa jaetaan. Joinain öinä homma toimi hyvin ja vauva nukkui vielä puoli kahdeksaan tuolla yhdellä herätyksellä, mutta sitten noin joka kolmas yö alkoi itku ja parku 2-4 aikaan ja kun maitoa ei tullutkaan, huutoa kesti pahimmillaan jopa kaksi tuntia. Yleensä riitti tunti. Kun tällä systeemillä oli menty pitkälti toista kuukautta, päätettiin ruveta täysvieroitukseen.

Nyt vauva nukkuu toista viikkoa yöt kyllä yleensä heräilemättä, mutta herää kuudelta ja alkaa heti karjua. En saa häntä nukkumaan enää millään ja sitten nousemme olkkariin aamumaidolle. Iltaisin hänet laitetaan imetyksen jälkeen hereillä omaan sänkyyn ja nukahtaa sinne yksikseen. Näin oli jo ennen mitään vieroituksia.

Ongelmia:
1. Vauva on todella väsynyt heti aamusta ja kitisee ja itkee aamupäiväuniin asti jos vähänkään laittaa pois sylistä ja joskus vinkuu koko päivän. Aamut on yhtä helvettiä, kun vauva rääkyy ja pitäisi samalla hoitaa omat, vauvan ja uhmaikäisen esikoisen aamutoimet. Esikoinenki on kotihoidossa.
2. Väsyttää kun aamuisin ei enää voi nukkua. Ennen voitiin viikonloppuna vuorotella heräämistä, mutta nyt vauva vinkuu niin, ettei toinenkaan saa nukuttua (huono äänieristys) ja tietysti myös herätään 1,5 h entistä aiemmin.
3. Uutta rytmiä on vaikea sovittaa esikoisen päivärytmiin kuten ulkoiluun. Vauva ei viihdy puistossa hereillä ollessaan. Aamupäiväunet on nyt niin aikaisin, että hän jo heräilee kun vasta lähdetään. Esikoisen rytmiä ei voi aikaistaa, jos tahtoo, että hän näkee isäänsä iltaisin. Mies tulee kotiin aika myöhään. Vauvan nukkumaan menoa taas ei voi myöhentää, koska iltaisain hän on vielä väsyneempi kuin aamuisin ja huutaa. En kerta kaikkiaan kestä valvottaa häntä pidempään. Tällä hetkellä esikoinen menee nukkumaan klo 20 ja vauva 20:30.
4. Omaa aikaa ei ole enää ollenkaan ja hermo kiristyy koko perheellä.

Onko tässä toivoa, että vauva jotenkin tajuaisi, että kannattaa nukkua, kun väsyttää? On siis mennyt (vasta/jo?) 1,5 viikkoa. Vai onko sillä sittenkin nälkä? Ei kai tässä kannata enää yöimetykseenkään palata? Mieli kyllä tekisi. Korvat on tutkittu eikä hampaita ole tulossa ja vauva vaikuttaa muutenkin terveeltä.

Ei onnistunut tiivistäminen kovin hyvin. Mutta vinkkejä toivoisin. Kiitos!

millä saat lapsen koko ajan lähelles siis kantoliina. Ja jos ei tule maitoa niin voit jo antaa korvikkeita. Elä laita lasta yksin nukkumaan kun itse olet hereillä. Se nukkuu siinä kun teet hommias. Laita silloin kun itse menet nukkumaan. Jos nukahtaa niin nosta hiljaa omaan sänkyyn. Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi jos olet poissa! Hei itsellä kisu joka on kiintynyt minuun niin en saa hetkeään rauhaa entäs pieni lapsi joka kaipaa äitiään. Vauvalla on mukava vaan olla sinun lähellä ja tietää että suojelet! Elä ota siitä stressiä!

 

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

 

[QUOTE="isis";25620595]Vauvat ovat kautta aikojen heräilleet öisin koska se on pitänyt heidät hengissä. Jaa miten, miksi? No siksi, että huutavaa vauvaa on hankala jättää yksin. Mitä "helpompi" vauva, sitä todennäköisemmin äiti on jättänyt hänet yksin. Aikana ennen pysyvää asutusta tämä on ollut erittäin merkittävä seikka.[/QUOTE]

En kyllä osta tätä usein tarjottavaa selitystä. Äitinä en kertakaikkiaan voi uskoa että ne metsästäjä-keräilijä-kulttuurin esiäidit olisivat yhtään minua helpommin "unohtaneet" lapsensa jälkeen leirin nostaessaan, tai jättäneet tämän yksin makoilemaan vaaralle alttiina ihan vaan siksi kun se oli mahdollista. Eiköhän ne vauvat kulkeneet kantorievussa koko äidin hereilläoloajan, ja nukkuneet vieressä niin kauan kuin samalla tulisijalla asuivat.

Itse harkitsin tässä vastoittain yövieroitusta kun 1,5 v. perhepetiläinen alkoi heräilemään tunnin välein eikä saanut uudestaan unta imetyksellä, vaikka sitä vaati herätessään, mutta nyt tilanne on taas palaamassa itsestään ennalleen eli 1-2 yöimetykseen. Taitaa tehdä viimesiä hampaita...

Laiskana ihmisenä taidan jättää yövieroittamatta, lopetan sitten kerralla imetyksen kunhan aika tuntuu sopivammalta. En vaan jaksa taistella lapsen kanssa sille niin tärkeästä asiasta, vaikka huono tapa onkin tuo yösyöminen. Toisaalta kyllä syö aika vähän iltaisin, eli ehkä vielä imee nälkäänsäkin öisin. Mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin äitejä jotka haluavat toimia toisin, mielelläni nukkuisin minäkin jo yhden kokonaisen yön

Kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo itselleen ja lapselleen, ei se sen kummempaa ole. Kyllä te sen itse tiedätte, jos joku toimintatapa tuntuu väärältä, ulkoapäin pakotetulta. Muistakaa kuitenkin, että äidin jaksaminen on lapsen elinehto.

 

Kaikki tuntemani unihäiriöiset lapset ovat tapauksia, jotka nukkuvat perhepedissä. Unihäiriöisillä lapsilla en tarkoita pieniä vauvoja, vaan esim. 11-12 kk ikäinen, joka heräilee tunnin välein!

Lisäksi useat TUTKIMUKSET ovat osoittaneet, että unikoululla ei ole mitään haittaa lapselle. Jukka Mäkelä ei ole missään maininnut mistään tutkimuksista, eli puhuu vain omasta mielipiteestään, ei muusta.

Itse en ole unikouluja tarvinnut lapsen nukuttamisessa, lapsi on nukkunut vauvasta asti omassa sängyssään tosi hyvin. Myös lapselle on se uni tärkeä, lapsi on kärttyinen ja vaikuttaa jopa kasvuun, jos lapsi heräilee jatkuvasti.

Ja kuten joku ylinnä sanoi, äidin jaksaminen on myös tärkeää!

 

Joku kirjoitti, että mitä helpompi vauva, sitä useammin äiti on jättänyt hänet yksin. Jumalauta mitä paskaa! Onko täällä jotain noin idiootteja? Temperamenttierot määrittelevät sen, millainen vauva on luonteeltaan! Vauvat ovat pienestä asti YKSILÖITÄ. Toinen vauva on tyytyväinen ja rauhallinen, toinen on herkästi hermostuva ja haluaa palveluja heti. Oma lapsi ollut aina rauhallinen ja koskaan ei ole ollut yksin. Miettikää vähän mitä soopaa kirjoitatte. Itsekin olin vauvana "kiltti", sisko taas tosi temperamenttinen ja "äksy"

 

Nuo täysin lapsentahtiset jutut voit unohtaa, jos sinulla ei ole ketään auttamassa. Ne toimivat aikana, kun äidillä oli ympärillään heimo ja suku tekemässä niitä töitä, jotka nyt täytyy tehdä yksin.

Vielä 1940-luvulla jolloin vanhempani syntyivät eli samassa taloudessa mummoja, tätejä ja muita sukulaisia, jolloin äiti pystyi keskittymään pienimpien kanssa selviytymiseen.

Nyt aloittajan, kuten varmaan suurimman osan äideistä, täytyy laittaa ruoka, huolehtia vanhemmista lapsista, siivouksesta, ulkoilusta ja kaikesta muusta yksin. Tällaisessa tilanteessa on pakko löytyä kultainen keskitie lapsentahtisuuden ja koko muun perheen tervejärkisyyden välillä. Jos äiti valvoo kaiket yöt imettäen, ja kuten aloittajan tapauksessa, ei pysty nukahtamaan välillä, on kaikkien perheenjäsenten henkinen ja ruumiillinen terveys vaarassa.

Koska lapsi on kuitenkin jo 11 kk, jättäisin aloittajan asemassa imetyksen kokonaan pois. Sitten yrittäisin lempeästi, mutta määrätietoiseti saada lapsen nukkumaan läpi yön (esim Elizabeth Pantleyn: Pehmeä matka höyhensaarille mukaisesti). Tosin nukkumisongelmiin voi helpotus tulla jo itsestään muutaman kuukauden sisällä, kun lapsi jättänee toiset päiväunet kokonaan pois. Samalla unirytmi voi muuttua itsestään paremmaksi.

Tsemppiä ja jaksamista aloittajalle! Unettomuutta kun en toivoisi riesaksi edes pahimmalle vihamiehelleni.

 

[QUOTE="vieras";25646079]Joku kirjoitti, että mitä helpompi vauva, sitä useammin äiti on jättänyt hänet yksin. Jumalauta mitä paskaa! Onko täällä jotain noin idiootteja? Temperamenttierot määrittelevät sen, millainen vauva on luonteeltaan! Vauvat ovat pienestä asti YKSILÖITÄ. Toinen vauva on tyytyväinen ja rauhallinen, toinen on herkästi hermostuva ja haluaa palveluja heti. Oma lapsi ollut aina rauhallinen ja koskaan ei ole ollut yksin. Miettikää vähän mitä soopaa kirjoitatte. Itsekin olin vauvana "kiltti", sisko taas tosi temperamenttinen ja "äksy"[/QUOTE]

Totta se on, että tietynlaisen temperamentin omaavat vauvat osaavat vaatia enemmän ja äänekkäämmin. Se on yksi selviytymiskeino. Miten joku voi tuostakin vetää herneen nenään?

 

Jos itse haluat imettää edelleen öisinkin, se on ok. Ei kannata muiden mielipiteiden takia vieroitusta vielä tehdä.Voimia!!!

 

Mulla taas sellainen tuntuma,että useimmiten perhepedissä nukkuvat lapset ja vauvat nukkuvat paremmin kuin ei perhepedissä nukkuvat.

 

Lukekaa kirja: Unihiekkaa etsimässä..siellä hyviä vinkkejä!!