että Jumala on tullut entistä lähemmäs minua. Ensimmäistä kertaa ollut sellainen olo että tekee mieli sanoa muiden mielipiteistä piittaamatta: Kiitos Jeesukselle.
Oli pakko kirjoittaa tänne koska minulla on ollut yhä todella ahdistava olo väärien tekojeni vuoksi. Olen luullut päässeeni kaikesta skeidasta yli mutta melkein psykoosinomaisesti synnintunto on pitänyt otteessaan. Joka ikinen aamu kun herään tuntuu ettei meinaa uskoa todeksi mitä on tapahtunut. Itsellä on ollut hirveän alhainen olo että tuomitaanko miut tekopyhäksi kun olen tehnyt syntiä tietoisesti. Jopa kadotuksen pelko on ollut vahvasti läsnä. On tullut mietittyä että onko oikeutta edes Jumalan anteeksiantoon vai onko Jumalan tahto että miun pitää kärsiä tunnontuskia lopunikääni todella tuntuvasti..
Tässä yhtenä päivänä koin kuitenkin ihmeellisen vapauttavan elämyksen kun eräs vasta vähän aikaa tuntemani ihminen kertoi rukoilleensa puolestani ja julistaneensa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Rukoillut myös lapseni isän ja hänen perheensä puolesta.
Olen itkenyt koko illan ja kokenut miten kaikki epätoivo virtaa pikkuhiljaa pois ja olo on entistä kevyempi. En voi sanoa että hetkessä kaikki kuona olisi sisältä kadonnut, mutta olen alkanut ajattelemaan toisin. Tuntemaan halua muuttaa elämääni toiseen suuntaan koska todellakin, olen tehnyt ihan liikaa vääriä tekoja elämässäni. En halua enää satuttaa itseäni enkä ketään muita.
Toissa sunnuntaina olin eräässä seurakunnan tilaisuudessa ja siellä eräs saarna kosketti aika suuresti. Kun puhuttiin tuosta lahjasta että ihmisille on annettu kyky julistaa syntejä anteeksi toisilleen Jumalan nimessä. Itse koin että tuo ystäväni syntien anteeksi julistaminen oli vasta se mikä sai miut puhdistumaan ja kykeneväisemmäksi jatkaa puhtaalta pöydältä.
En todellakaan pelkää enää mitä muut ajattelevat vaan haluan ottaa Jeesuksen elämääni, oikeasti. Olen ollut tähän asti täysin kuollut ilman elävää uskoa. Jumalaan olen uskonut aina mutta nyt tunnen että on miun aikani tehdä varsinainen ratkaisu. Etsikkoaikani on tullut siihen käännepisteeseen.
Oli pakko kirjoittaa tänne koska minulla on ollut yhä todella ahdistava olo väärien tekojeni vuoksi. Olen luullut päässeeni kaikesta skeidasta yli mutta melkein psykoosinomaisesti synnintunto on pitänyt otteessaan. Joka ikinen aamu kun herään tuntuu ettei meinaa uskoa todeksi mitä on tapahtunut. Itsellä on ollut hirveän alhainen olo että tuomitaanko miut tekopyhäksi kun olen tehnyt syntiä tietoisesti. Jopa kadotuksen pelko on ollut vahvasti läsnä. On tullut mietittyä että onko oikeutta edes Jumalan anteeksiantoon vai onko Jumalan tahto että miun pitää kärsiä tunnontuskia lopunikääni todella tuntuvasti..
Tässä yhtenä päivänä koin kuitenkin ihmeellisen vapauttavan elämyksen kun eräs vasta vähän aikaa tuntemani ihminen kertoi rukoilleensa puolestani ja julistaneensa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Rukoillut myös lapseni isän ja hänen perheensä puolesta.
Olen itkenyt koko illan ja kokenut miten kaikki epätoivo virtaa pikkuhiljaa pois ja olo on entistä kevyempi. En voi sanoa että hetkessä kaikki kuona olisi sisältä kadonnut, mutta olen alkanut ajattelemaan toisin. Tuntemaan halua muuttaa elämääni toiseen suuntaan koska todellakin, olen tehnyt ihan liikaa vääriä tekoja elämässäni. En halua enää satuttaa itseäni enkä ketään muita.
Toissa sunnuntaina olin eräässä seurakunnan tilaisuudessa ja siellä eräs saarna kosketti aika suuresti. Kun puhuttiin tuosta lahjasta että ihmisille on annettu kyky julistaa syntejä anteeksi toisilleen Jumalan nimessä. Itse koin että tuo ystäväni syntien anteeksi julistaminen oli vasta se mikä sai miut puhdistumaan ja kykeneväisemmäksi jatkaa puhtaalta pöydältä.
En todellakaan pelkää enää mitä muut ajattelevat vaan haluan ottaa Jeesuksen elämääni, oikeasti. Olen ollut tähän asti täysin kuollut ilman elävää uskoa. Jumalaan olen uskonut aina mutta nyt tunnen että on miun aikani tehdä varsinainen ratkaisu. Etsikkoaikani on tullut siihen käännepisteeseen.