Yön pimeinä tunteina uskallan kai kunnolla julkisestikin tunnustaa...

Ihana juttu
Itsekin noita asioita oon miettinyt ja toisaalta uskon Jumalaan, mutta en tunne olevani uskossa. Haluaisin kyllä kovin, mutta en tiedä miksi se ei "onnistu". En kai vain halua sitä täydestä sydämestäni tms. vaikka kuvittelen haluavani. Oikeastaan se harmittaa.

 

Ai jumalessus.

 

Musta on mukavaa kun ihmiset viihtyvät itsensä kanssa, toiset tarvitsee siihen jumalaa, toiset itsensä tuntemista. sama se, pääasia että rakastaa itseää ja pystyy elämään itsensä ja valintojensa kanssa.

Toivottavasti jatkossakin voit tuntea itsesi ehjäki ja hyväksi =)

 

Oletko se sinä joka olet laittanut siihen mun rukousketjuun viestiä?
Siis sinä ensimmäinen kirjottaja tällä 2. sivulla.

 

Oletko se sinä joka olet laittanut siihen mun rukousketjuun viestiä?
Siis sinä ensimmäinen kirjottaja tällä 2. sivulla.

En ole laittanut. Voisin kyllä käydä lukaisemassa ketjuasi

 

Jumala taitaa vähän puhutella minuakin. Olen uskovainen, mutta en ota hommaa kauhean tosissaan; elän aika maallista elämää enkä ole seurakunnan hommissa mitenkään mukana. Kun vaikka kuulun kirkkoon ja mielestäni kirkko tekee paljon hyvää, niin paljon siinä on pielessäkin... Kirkot keräävät itselleen omaisuutta, metsiä, asuntoja, osakkeita, osuuksia ihan hillittömät määrät, silti kerätään mummuilta sunnuntaisin viimeiset roposet johonkin hyväntekeväisyysprojektiin. Minun mielestä kaikki kirkon hyväntekeväisyys pitäisi rahoittaa sillä massiivisella omaisuudella, mitä kirkko hallussaan pitää.

Ja seurakunnan sisällä on työntekijöillä ristiriitoja; työpaikkakiusaamista on paljon, epätasa-arvoa miesten ja naisten välillä, kateutta ja kyräilyä... en jotenkin pysty kunnioittamaan kirkkoa ja seurakuntaa instituutiona.

Kunnioitan kyllä Jumalaa.

 

Oletko se sinä joka olet laittanut siihen mun rukousketjuun viestiä?
Siis sinä ensimmäinen kirjottaja tällä 2. sivulla.

En ole laittanut. Voisin kyllä käydä lukaisemassa ketjuasi

Juu, mene vaan katsomaan Mä ihan luulin kun samanlaisessa tilanteessa kuin oli eräs kirjottaja.

 

luulet saavasi haureutesi ym petturuutesi nyt anteeksi sitten?

Luulet saavuttavasi jotain tuollaisella piruilulla?

Ne on jo anteeksiannettu, kun ne on Jeesuksen ristille kannettu. =)

Onneksi olkoon uskonvalinnasta! =)

edit: kirjoitusvirhe

ai että mitä vaan saa tehdä, koska anteeksihan ne on annettu jeesuksen myötä??

siihekö tää uskisten lapsiin sekaantuminenkin perustuu?

 

Toivon, että jokainen uskovainen, agnostikko ja ateisti muistaa kuitenkin suvaitsevaisuuden. Johonkin uskontokuntaan kuuluvat eivät ole parempia kuin kuulumattomat, eikä myöskään toisinpäin.

Vaikka Raamattu kieltää asioita, ón silti hyvä olla tuomitsematta niitä, jotka eivät oppejen mukaan elä.

Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi, vai miten se sanatarkkaan menikään.

Itse en ole uskossa mutta olen onnellinen etteivät uskossa olevat ystäväni ole hylänneet minua niin homoseksuaalisuuden kuin kirkosta eroamisenkaan vuoksi.
Sellainen ihminen on minusta todella löytänyt Jumalan, joka osaa olla tuomitsematta ja hyväksyä lain puitteissa elävien ihmisten erilaisen elämäntyylin.

Uskonnoissa pelkään eniten juuri tuomitsemista ja arvostelua. Toivon, että Dynamiitti muistat, että Jumala on antanut ihmiselle lahjaksi vapaan tahdon, sekä Raamattu on ihmisen kirjoittama. Jos tekee omasta mielestään oikein ja vilpittömin mielin, Jumala tuskin kokee kenenkään tehneen väärin.

Toivon kovasti, että osaat soveltaa uuden uskon elämääsi ja ahdistuksesi lievittyy kokonaan.

 

Olipa hienoa lukea viestisi Dynamite :hug: . Jeesus kuoli meidän jokaisen puolesta ja vaikka tekomme ovat veriruskeat, Jumala antaa anteeksi, kun sitä sydämestämme pyydämme. Jeesus tuli, että meillä olisi rauha Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. Jeesus antaa jotain sellaista,mitä ei koskaan voi kuvitellakaan vielä silloin, kun ei Häntä tunne. Rauhan, levon, iänkaikkisen elämän. Jumala on myös parantajamme. Siunausta sulle Dynamite!!!

 

Toivon, että jokainen uskovainen, agnostikko ja ateisti muistaa kuitenkin suvaitsevaisuuden. Johonkin uskontokuntaan kuuluvat eivät ole parempia kuin kuulumattomat, eikä myöskään toisinpäin.

Vaikka Raamattu kieltää asioita, ón silti hyvä olla tuomitsematta niitä, jotka eivät oppejen mukaan elä.

Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi, vai miten se sanatarkkaan menikään.

Itse en ole uskossa mutta olen onnellinen etteivät uskossa olevat ystäväni ole hylänneet minua niin homoseksuaalisuuden kuin kirkosta eroamisenkaan vuoksi.
Sellainen ihminen on minusta todella löytänyt Jumalan, joka osaa olla tuomitsematta ja hyväksyä lain puitteissa elävien ihmisten erilaisen elämäntyylin.

Uskonnoissa pelkään eniten juuri tuomitsemista ja arvostelua. Toivon, että Dynamiitti muistat, että Jumala on antanut ihmiselle lahjaksi vapaan tahdon, sekä Raamattu on ihmisen kirjoittama. Jos tekee omasta mielestään oikein ja vilpittömin mielin, Jumala tuskin kokee kenenkään tehneen väärin.

Toivon kovasti, että osaat soveltaa uuden uskon elämääsi ja ahdistuksesi lievittyy kokonaan.

Omakohtaisesti koen ettei miulla ole kyl varaa hirveästi alkaa muita arvostelemaan kun itellä on elämässä ollut sellaisia kausia milloin en todellakaan ole ollut kovin vastaanottavaisella tuulella uskonasioiden suhteen. Olen elänyt kaikkea muuta kuin Jumalan toiveiden mukaisesti.

Kaikenlaiseen suoraan käännyttämiseen suhtaudun tosi skeptisesti. Ei mielestäni sillä saavuteta kovin hyviä tuloksia jos ei Jumalan rakkautta anneta ihmisen itse löytää elämäänsä. Vasta kun itse ymmärtää löytäneensä jotain erityistä niin sitä uskoa osaa arvostaa ja kehittää eri motiivilla. Jumalaa ei voi myydä kellekään kuin leipää.

Mielestäni uskovaisella on kyllä oikeus omakohtaisesta uskostaan iloita ulospäinkin ihan niinkuin joku iloitsee jostain muusta asiasta. Eri asia jos asiaa pitää joka välissä pakkomielteen omaisesti hehkuttaa. Mikä tahansa juttu voi muuttua neuroosiksi. Ei pelkästään uskonto.

Tiedän kyl sellaisia ihmisiä jotka on pölähtäneet uskoon liian nopeasti ja heidän kohdallaan se ei ole ollut välttämättä kovin harkittu päätös. Ainakin eräs ihminen miulle joskus kertoi tulleensa hurmoksellisesti uskoon ja oli todella pettynyt kun uskonelämä ei ollutkaan yhtä hurmosta. Miulla ei uskonratkaisuuni sen kummempaa hurmoksenhakua liity vaan sisäisen perustavalaatuisen rauhan ja turvan löytämistä.

 

Ihan älyttömän kiva kuulla! :heart:

Ethän koskaan ala ajatella sillä tavalla, ettet voisi enää saada anteeksi tai ettet kelpaisi. :hug:

 

Uskovaiset ovat vaarallisimpia ihmisiä maailmassa. Kaikki teot voi kääntää puhumisen kautta anteeksiannoksi, joten millään ei ole väliä.

Herran pelko on viisauden alku, jos ei usko Herraa olevan niin ketä silloin edes pelkäisi? Uskova ymmärtää synnin käsitteen, kuin myös sen että aidosti katuva saa ne ristintyön kautta anteeksi.

mutta mikä on sen "aidon katumisen" mittari? kuka sen mittaa? kuka sen voi sanoa katuuko ihminen aidosti vaiko vaan sen takia että pääsis kaikin tavoin helpommalla? mitä jos katuminen onkin vain lumetta? onko ne synnit silloinkin anteeksi annettu?

pohdin vaan ihmisten oikeamielisyyttä tällaisessa asiassa ja sitä kuinka helppo on tekeytyä aidoksi katuvaksi kun elämä oikein heittelee, mutta kun suhdanteet nousee niin taas ollaan niinkun ei mitään kaduttavaa oliskaan... näitä on aika paljon nähty.

 

mutta mikä on sen "aidon katumisen" mittari? kuka sen mittaa? kuka sen voi sanoa katuuko ihminen aidosti vaiko vaan sen takia että pääsis kaikin tavoin helpommalla? mitä jos katuminen onkin vain lumetta? onko ne synnit silloinkin anteeksi annettu?

Jumala? Ja lopputuloksen voi nähdä sitten kuoleman jälkeen, mitä porttia kolkuttaa.

 

ei helvetti mitä sontaa... ei käy kateeksi.

 

ei helvetti mitä sontaa... ei käy kateeksi.

Enpä usko että minäkään siun elämää erityisemmin kadehtisin. =) Usko vaan että miullakin on joskus asioista mitään tajuamattomana ollut ihan samanlainen asenne..

Hyvää yötä nyt kuiteskin. :wave:

 

Ihan älyttömän kiva kuulla! :heart:

Ethän koskaan ala ajatella sillä tavalla, ettet voisi enää saada anteeksi tai ettet kelpaisi. :hug:

Tuohon ajatteluun aloin vajota tahtomattani tässä jossain vaiheessa. Pakko myöntää.. Aloin jopa nähdä painajaisia joissa oli todella outoja piinaavia juttuja. Silloin tajusin ettei Jumala halua kyllä pitää minua tuossa kuluttavassa synnintunnossa koko aikaa vaan ihan jokin muu voima.

Eräs uni tuli heti sen jälkeen kun ystäväni julisti syntini anteeksi. Taakka keveni harteiltani mutta sen jälkeen näin hirveän painajaisen missä minua syyllistettiin teoistani. En viiti ees kertoa koko unta tässä kun se oli todella ahdistava. Heräsin unesta säikähtäen hirveään viiltävään kipuun rinnassa. Tuntui että paholainen koetteli minua heti kun olin alkanut uskomaan siihen että olen todella synneistä vapaa. :/

Tuon jälkeen on taas helpottanut suuresti kun olen avautunut itse enemmän Jumalalle ja etenkin tuli viime yönä sellainen olo että haluan täten julkisesti kertoa uskostani. En halua että se on enää mikään vaisusti syrjään työnnettävä asia vaan tärkein juttu elämässä. Jotta se muodostuisi tärkeimmäksi ja pysyisi sellaisena niin tarvitsen siihen paljon muiden uskovaisten tukea.

Ihanaa kun täällä virtuaalimaailmassa on teidän kaltaisia ihmisiä. :flower: Tuntuu hyvältä purkaa tuntoja.

 

Aivan ihana ketju. Siunausta elämääsi Dynamite! Ei elämä uskossa olessakaan ole helppoa, mutta sitä ei tarvitse elää enää yksin :heart:.