Yölliset itkukohtaukset (2v) - kokemuksia ja hyvä vinkki!

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

Siis tutti tai imetys kaksivuotiaalle? Vai ymmärsinkö mä jotakin väärin? Entä jos lapsi nukkuu vanhempien lähellä, niin mistäköhän taudinkuvasta se sitten kärsii, jos edelleen huutaa? Kunhan utelen... :saint:

 

Kuopuksella samaa silloin tällöin. Eipä siihen oikein mikään auta.
Ollaan koitettu joskus herättää, jos ois pahasta unesta kyse, mutta ei tuo herää.
Saattaa puhua ja vastata mutta ei oo oikeesti hereillä. Joskus itkeskellessä menee pitkäänkin tai sillai et alkaa aina vähän päästä uudestaan.

Esikoisellakin noita oli ja iän myötä jäi sitten pois.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

:headwall: :headwall: Entäs lapsi, joka on Aina nukkunut vanhempiensa kanssa ja saa silti kauhukohtauksia?? Hänkö ei ole terve? :headwall:

 

Meilläkin on ollut yöllisiä raivo/itkukohtauksia viime syksystä lähtien. Nyt alkaa vähän helpottaa, poika 2v7kk. Ihan hirveitä ne kohtaukset kun ei voi mitään tehdä, muuten suuttuu vaan entistä enemmän.
Olen vain mennyt lähelle ja hokenut hiljaa "äiti on tässä" , kaikki muu vain lisää pojan raivoa.
Outoja kohtauksia, mistähän ne johtuu? Ihan kuin olisi ihan riivattu koko muksu, välillä suorastaan pelottava. Toivottavasti ne on ohi kokonaan.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

Siis tutti tai imetys kaksivuotiaalle? Vai ymmärsinkö mä jotakin väärin? Entä jos lapsi nukkuu vanhempien lähellä, niin mistäköhän taudinkuvasta se sitten kärsii, jos edelleen huutaa? Kunhan utelen... :saint:

Muakin kiinnostaa tää diagnoosi?
Meillä nimittäin kuopus kaks viikkoa vajaa 3v ei oo nukkunut eläissään yhtään yötä itkemättä ( jonkun verran ainakin ) tai heräämättä kertaakaan.
Vaikka nukkuis meidän vieressä niin saattaa sekä itkeä että nauraa unissaan.

Ja kyllä noi kauhukohtaukset on ihan tavallisia lapsilla.
Ei niitä toki kaikilla tietenkään ole.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

Siis tutti tai imetys kaksivuotiaalle? Vai ymmärsinkö mä jotakin väärin? Entä jos lapsi nukkuu vanhempien lähellä, niin mistäköhän taudinkuvasta se sitten kärsii, jos edelleen huutaa? Kunhan utelen... :saint:

Yöimetys loppui tasan 1 vuotiaana. Ja alkoi nukkuu sen jälkeen yöt ilman imetyksiä. On siis jo vuoden nukkunut ilman mitään toimenpiteitä vanhemmilta. Havahtuu muutaman kerran yössä ja jos itse satun olee siinä hereillä, huomaan sen, jos en satu olee hereillä, en huomaa sitä. Lapsi vain varmistaa, että olen lähellä (katsomalla, koskettamalla, tulemalla ihan viereen, laittaa tutin suuhun ja jatkaa unia). Jos laitettas omaan huoneeseen, havahtuis siihen, että on yksin ja huutais aivan varmasti. Sille tielle emme lähde, koska haluamme katkottomat yöt jatkossakin.

Yöimetykset sujui ekan vuoden ilman itkuja. Vieressä ku nukkui heräsin jo vauvan liikkeisiin, tissi suuhun ja parin minsan imut ja unta palloon. Ei koskaan edes vauvana itkenyt öisin.

Me emme ole koskaan joutuneet nousemaan sängystä ylös öisin eikä meidän vauva ja nykyään lapsi ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. Ei kertaakaan. Ja olen täysin varma, että se johtuu siitä, kun nukun vieressä ja ehdin reagoida nopeasti, silloin vielä ku imetin. Jotta perhepeti toimii, kaikilla pitää olla tosi hyvin tilaa eli tavallinen parisänky on liian kapea. Kaikilla omat peitot. No tapansa kullaki, mutta mä aina luen huuli pyöreenä näitä juttuja, ku vauvat eristetään pinnasänkyyn ja sit ihmetellään mitä ne siellä itkee ja huutaa iltaisin ja keskellä yötä. En ymmärrä.

Terve lapsi ei itke, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Piste.

 

Niin, kauhukohtaukset on asia erikseen. Niitä voi tulla, vaikka nukkuis lähellä.

Mutta kyllä nämä vauvojen ja taaperoiden huudot ja itkut johtuu siitä, että ne on eristetty vanhemmistaan.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

Siis tutti tai imetys kaksivuotiaalle? Vai ymmärsinkö mä jotakin väärin? Entä jos lapsi nukkuu vanhempien lähellä, niin mistäköhän taudinkuvasta se sitten kärsii, jos edelleen huutaa? Kunhan utelen... :saint:

Yöimetys loppui tasan 1 vuotiaana. Ja alkoi nukkuu sen jälkeen yöt ilman imetyksiä. On siis jo vuoden nukkunut ilman mitään toimenpiteitä vanhemmilta. Havahtuu muutaman kerran yössä ja jos itse satun olee siinä hereillä, huomaan sen, jos en satu olee hereillä, en huomaa sitä. Lapsi vain varmistaa, että olen lähellä (katsomalla, koskettamalla, tulemalla ihan viereen, laittaa tutin suuhun ja jatkaa unia). Jos laitettas omaan huoneeseen, havahtuis siihen, että on yksin ja huutais aivan varmasti. Sille tielle emme lähde, koska haluamme katkottomat yöt jatkossakin.

Yöimetykset sujui ekan vuoden ilman itkuja. Vieressä ku nukkui heräsin jo vauvan liikkeisiin, tissi suuhun ja parin minsan imut ja unta palloon. Ei koskaan edes vauvana itkenyt öisin.

Me emme ole koskaan joutuneet nousemaan sängystä ylös öisin eikä meidän vauva ja nykyään lapsi ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. Ei kertaakaan. Ja olen täysin varma, että se johtuu siitä, kun nukun vieressä ja ehdin reagoida nopeasti, silloin vielä ku imetin. Jotta perhepeti toimii, kaikilla pitää olla tosi hyvin tilaa eli tavallinen parisänky on liian kapea. Kaikilla omat peitot. No tapansa kullaki, mutta mä aina luen huuli pyöreenä näitä juttuja, ku vauvat eristetään pinnasänkyyn ja sit ihmetellään mitä ne siellä itkee ja huutaa iltaisin ja keskellä yötä. En ymmärrä.

Terve lapsi ei itke, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Piste.

Aha. No mutta mun nämä kaksi nuorimmaista (mukaan lukien tämän kaksi vuotiaan joka itkeskelee öisin) nukkuu meidän kanssa perhepedissä, ja esikoinenkin sai oman huoneen vasta nelivuotiaana (sekin itkeskeli pienempänä öisin tietyssä vaiheessa paljon). Niin että kyllähän sä nyt perustelet tämän että mistä ihmeestä nää mun lasten itkut sitten johtuu, kun ei kerran läheisyyden puutteesta?

 

Meilläkin on koko ikänsä nukkunut samassa huoneessa vanhempien kanssa ja hyvin usein samassa sängyssäkin. Silti itkee öisin.

 

Terve lapsi ei itke, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Piste.

Meillä lapset ovat nukkuneet perhepedissä välissämme yli yksivuotiaaksi, sitten ovat päässeet sivuvaunuun, eli jatkettavaan sänkyyn, joka on meidän sängyssämme kiinni. Silti keskimmäinen huusi lähes joka yö ainakin kerran noin kolmevuotiaaksi. Silloin oli tietysti kätevää, että lapsi nukkui käden ulottuvilla, joten rauhoittelu oli helppoa. Mutta ei se lähellä nukkuminen niitä huutokohtauksia poistanut, teki vain helpommaksi jaksaa.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

No minä nukun 2,5 vuotiaan kanssa samassa sängyssä ja kylläpä vaan tuo herää kauhukohtauksiin. Se tunne kun lapsi itkee etkä voi mitään tehdä on kamalaa, avaa silmät muttei kuitenkaa ole hereillä :/

Tuommoinen syyttely on erittäin typerää ja loukkaavaa!!!

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

HUh, huh Mistä näitä löytyy kaikentietäviä neuvojia, kun oma ei tee niin kaikki muu on normaalia ja tietty itse ollaan "ammatti-ihmisiä"? Meidän 3v poika nukkuu vieressä ja saa näitä kiukkukohtauksia, joiden luulin olevan epänormaaleja kuten rakas ystäväni minulle sanoi, kunnes luin tämän ketjun... Vinkkejä, kiitos!

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

No minä nukun 2,5 vuotiaan kanssa samassa sängyssä ja kylläpä vaan tuo herää kauhukohtauksiin. Se tunne kun lapsi itkee etkä voi mitään tehdä on kamalaa, avaa silmät muttei kuitenkaa ole hereillä :/

Tuommoinen syyttely on erittäin typerää ja loukkaavaa!!!

Tässä ketjussa tosiaan sekoittuu kaksi eri asiaa:

1. se, miten ylipäänsä lapsi nukkuu
2. nämä ns. yölliset kiukkukohtaukset


1. Kaikki tietävät, että vauvat ja pikkulapset ovat jotenkin sisäsyntyisesti vaan tosi erilaisia nukkujia. Ihan riippumatta siitä, missä sängyssä, missä missä huoneessa, tissillä tai ilman, tutilla tai ilman.... toinen nukkuu katkotta ja rauhassa puolivuotiaasta alkaen omassa sängyssä, omassa huoneessa, ilman tuttia tai tissiä - ja voi kaikin puolin hyvin. Toinen tississä kiinni koko yön äidin kainalossa vielä vaikka kaksi vuotiaanakin - ja nukkuu hyvin tai huonosti. Ja kaikiia variaatioita siltä väliltä.

2. Toisille tulee näitä yöllisiä kohtauksia ja toisille ei. Yhtälailla sille joka nukkuu tississä ja sille joka nukkuu itsekseen.

Se yöllinen "kohtaus" tosiaan on ihan muuta kuin levotonta unta tai heräilyä tai itkeskelyä. Ne tietää sen, jotka sen on nähneet. Voisi kai ajatella, että se on uni, josta lapsi ei oikein pääse selvyyteen, että onko totta tai ei, jokin pelottava, ehkä, tai muuten vaan kiukuttava. Ainakin meillä "kohtaus" vaikuttaa kovasti samanlaiselta kuin päiväaikainen "uhmakohtaus". Että voihan olla, että lapsi vain näkee unta, että haluaa jätskin kaupan hyllystä, mutta ei saa. Ei sen tartte olla sen tramaattisempaa.

Ja unien näkeminenhän on kaikinpuolin normaalia. Ehkä aivosysteemi vain tarvitsee "harjoittelua", kun kaikki muukin tietoisuus ym lisääntyy niin paljon 2-vuotiailla, joilla kai näitä yökohtauksia tulee tavallisimmin.

Tai sitten kohtaukset eivät edes liity uniin - jotain muuta kehityksellistä vain. Noissa pienissä aivoissa vaan tapahtuu niin paljon.

Joten ei nyt sotketa näitä asioita.

Siis: kokemuksia ja vinkkejä yökiukkukohtausten kokeneilta...

 

Nosto, jos keskustelu vielä jatkuisi....

 

Minä en ole tehnyt mitään, koska kaikki vain provosoi ja yllyttää lapsen ihan kamalaan raivoon. Tai siis ei meillä enää raivota, tyttö on nyt 5v, mutta pienempänä raivokohtaukset oli ihan kamalia. Minä vain istuin tytön vieressä, sen verran kaukana, etten vahingossakaan koskenut tyttöön, mutta sen verran lähellä, että lapsi aistii lämmön. Välillä vain huudon tauotessa rauhassa sanoin, että äiti istuu vieressä, tule syliin kun siltä tuntuu. Monesti huuto alkoi siitä uudestaan, mutta muutaman tauon jälkeen tyttö yleensä rauhoittui, tuli syliin tai nukahti niille sijoilleen.

Kaikista parhain keino on ollut kuitenkin se, että herättelin tyttöä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Pätee siis yöuniin paremmin. Sen verran herättelin, että tyttö vähän havahtui, vaihtoi asentoa, mutta ei kunnolla herännyt. Silloin ei monestikaan koko huutokohtausta edes tullut.

Nostan tämän keskustelun, koska haluan samalla kertoa, että tämän Soikun ohje on tepsinyt meille aivan loistavasti!

Olen nyt pari viikkoa joka ilta noin 23 aikoihin käynyt silittelemässä tyttöä ja jutellut vähän... sen verran vain, että vaihtaa asentoa ja hengitys vähän muuttuu hetkeksi. On sillon selvästi tosi sikeässä unin vaiheessa ja siitä siis hiukan "nostan". Yhtään unikiukkukohtausta ei ole tullut sen jälkeen!

Eli kokeilemisen arvoinen vinkki muillekin tämän asian kanssa ihmetteleville.

Kiitos!

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!![/quot

Siinä se varsinainen asiantuntija yhden lapsen kokemuksella... Että terveisiä perhepedistä ja kauhukohtauksia toisinaan saavalta tyttäreltäni. Lasta hoidetaan kotona, elämä on säännöllistä ja rutiinit selkeät. Ja aina nukkunut vieressä. Silti kauhukohtauksia on. Mites sen selität!?

Tässä asiassa on turha syyllistää vanhempia. Toiset lapset ovat herkempiä ja reagoivat oman tahdon kehittymiseen, jännittäviin tapahtumiin yms. tällä tavoin. Mun mielestä liittyy enemmän lapsen persoonallisuuteen kuin mihinkään muuhun.

 

Merkkaan tämän ja tulen ajan kanssa lukemaan

 

Siis kyllähän noista kohtauksista saa herätettyä, ei se mahdotonta ole niinkuin joku tuolla epäili! Meillä on ainoa keino, joka auttaa, juuri se herätys. Eli lapsi syliin, ja valoisaan huoneeseen, silloin saa herätettyä. Jos yrittää omassa sängyssä rauhoitella tai herätellä niin ihan turhaa, ei onnistu. En voi kuitenkaan antaa vain raivota rauhassa, koska silloin pikkuveli herää...

Ja meillä tosiaan nuo kauhukohtaukset eroavat painajaisista niin, että painajaisen aikana lapsi ei huuda, vaan vasta sitten kun on herännyt ja pelkää sitä painajaista. Kauhukohtauksessa taas lapsi huutaa ja potkii ihan unessa, silmätkin välillä auki. Yrittää ottaa syliin niin lapsi pelkää, ei tunne, yrittää karkuun ja ahdistuu lisää. Sitten kun herää, niin rauhoittuu melkein heti. Usein jotain kuitenkin sitten herättyään muistaa jotain pientä, mutta ei mitään kovin yksityiskohtaisia juttuja.

 

Nostan, tässä mielenkiintoinen ketju, ettei huku....

 

up :attn:

 

:attn: Jos ei muuta niin kiitokset Soikulle!

 

kuulostaa tutulle,kaipa se ohi menee,meillä jo vähentynyt tuo

 

merkkaan ja luen myöhemmin...meillä myös ajankohtainen aihe.valitettavasti.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

:headwall: :headwall: Entäs lapsi, joka on Aina nukkunut vanhempiensa kanssa ja saa silti kauhukohtauksia?? Hänkö ei ole terve? :headwall:

Meillä ei sit ainakaan ole terve lapsi, siis aina nukkunut vieressä, nyt sivuvaunussa..ja miltei joka yö herää itkemään

:/

 

2v ikään kuuluva yöheräily ei kyllä johdu siitä että nukkuuko vanhempien vieressä/huoneessa/omassa sängyssä