Yölliset itkukohtaukset (2v) - kokemuksia ja hyvä vinkki!

Melkein joka yö :| ja välillä kesken päiväunienkin...

Tiedän, että nämä kuuluu kehitykseen, mutta miten toimia? Tyttö yltyy vaan itkussaan ja alkaa potkia ja huitoa, jos yritän mitään... ei saa peitellä, ei koskea, ei puhua, saati ottaa syliin. Tuntuu, niin pahalta, kun ei voi auttaa. En usko, että näkisi sellaista unta, että valot päälle ja kysely "näitkö pahaa unta?" auttaisi - sitäkin olen kokeillut... Sitä paitsi meillä on sellainen riski, että jos yöllä herää oikein kunnolla, saattaa jäädä valvomaan moneksi tunniksi keskellä yötä.

Kokemuksia, vinkkejä....

 

Ihan normaalilta kuulostaa. Ainakin meillä meni ohitse aikanaan.

 

Meillä oli samaa syksyllä ja en viitsiny ees valoja laittaa. Poju potki ja sätki ja jos koitti silitellä tai ottaa syliin, ni raivos kahta kauheemmin. Kerran kysyin (ku tuntu, et ymmärsi jotain ku puhuin ),et lähdenkö pois, ni halus, et jään siihen. Istuin sit sängyn vieressä lattialla ja annoin pojun raivota. Sitten kun rauhottu, ni halasin ja silittelin ja sit kävi takasin nukkumaan.

 

katsooko lapsesi telkkarista jotain sellasta,mistä vois nähdä painajaisia? meillä ei oo tollasta ollu...mut yhteen aikaan kun olin ihan väsyny ja raivostuin lapselle,heräsi hän seur. yönä huutamaan...sen jälkeen oon yrittäny hillitä itteni,koska kaikki tollanen vaikuttaa.

 

Meillä rauhoittui parhaiten, kun vaan peittelin uudestaan tiukasti ja lähdin huoneesta. Kuulostaa karulta, mutta kaikki muu vain pahensi tilannetta ja johti usein siihen, että valvottiin esim. klo 01-04..

 

Minä en ole tehnyt mitään, koska kaikki vain provosoi ja yllyttää lapsen ihan kamalaan raivoon. Tai siis ei meillä enää raivota, tyttö on nyt 5v, mutta pienempänä raivokohtaukset oli ihan kamalia. Minä vain istuin tytön vieressä, sen verran kaukana, etten vahingossakaan koskenut tyttöön, mutta sen verran lähellä, että lapsi aistii lämmön. Välillä vain huudon tauotessa rauhassa sanoin, että äiti istuu vieressä, tule syliin kun siltä tuntuu. Monesti huuto alkoi siitä uudestaan, mutta muutaman tauon jälkeen tyttö yleensä rauhoittui, tuli syliin tai nukahti niille sijoilleen.

Kaikista parhain keino on ollut kuitenkin se, että herättelin tyttöä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Pätee siis yöuniin paremmin. Sen verran herättelin, että tyttö vähän havahtui, vaihtoi asentoa, mutta ei kunnolla herännyt. Silloin ei monestikaan koko huutokohtausta edes tullut.

 

Meillä oli samaa syksyllä ja en viitsiny ees valoja laittaa. Poju potki ja sätki ja jos koitti silitellä tai ottaa syliin, ni raivos kahta kauheemmin. Kerran kysyin (ku tuntu, et ymmärsi jotain ku puhuin ),et lähdenkö pois, ni halus, et jään siihen. Istuin sit sängyn vieressä lattialla ja annoin pojun raivota. Sitten kun rauhottu, ni halasin ja silittelin ja sit kävi takasin nukkumaan.

näin toimisin itsekin, se herättäminen vaan aktivoi lisää.. istuskele vähän kauempana mutta ole läsnä, joku pelko/ahi on kun "herää" mutta sun paikalla oleminen varmasti on paras rauhoituskeino. Ei yksinjättäminen..
ja kun rauhoittuu niin suukko otsalle ja silitys ja pois.

*muoks* kävin myös parin tunnin päästä nukahtamisesta peittelemässä muka paremmin ja suukotin vielä kerran.. taisipa tuo tuhista siinä jtn ja sanoa mamma mutta uniaan jatkoi, yrittänyttä ei laiteta..

ja vielä se että meillä on noi rutiinit ihan killerikikka nukahtamisiin ja niitten onnistumisiin.. ja parivuotiaille ne on tosi tärkeitä.

 

kauhukohtaukselta, meillä vauvasta asti ollut. Täytyy vaan odottaa että menee ohi, puuttuminen lisää vastustusta ja lapsen ahdistusta. Tiedän että on ahdistavaa kun ei voi auttaa ja toinen itkee sydäntä särkevästi. Luin jostakin että säännöllinen rutiini samoin ettei ole liikaa virikkeitä voivat pienentää itkukohtausten määrää. Meillä ainakin kausittaista.

Kurja kyllä jos on jokapäiväistä, voimia! Tietysti voit neuvolasta kysyä lisätietoa josko sieltä osattaisiin neuvoa.

 

kauhukohtaukselta, meillä vauvasta asti ollut. Täytyy vaan odottaa että menee ohi, puuttuminen lisää vastustusta ja lapsen ahdistusta. Tiedän että on ahdistavaa kun ei voi auttaa ja toinen itkee sydäntä särkevästi. Luin jostakin että säännöllinen rutiini samoin ettei ole liikaa virikkeitä voivat pienentää itkukohtausten määrää. Meillä ainakin kausittaista.

Kurja kyllä jos on jokapäiväistä, voimia! Tietysti voit neuvolasta kysyä lisätietoa josko sieltä osattaisiin neuvoa.

Mä olen aina luullut, että öisiä kauhukohtauksia on vasta taaperoilla/leikki-ikäisillä, ei vauvoilla. Näin meitä neuvolassa opastettiin.

 

Minä en ole tehnyt mitään, koska kaikki vain provosoi ja yllyttää lapsen ihan kamalaan raivoon. Tai siis ei meillä enää raivota, tyttö on nyt 5v, mutta pienempänä raivokohtaukset oli ihan kamalia. Minä vain istuin tytön vieressä, sen verran kaukana, etten vahingossakaan koskenut tyttöön, mutta sen verran lähellä, että lapsi aistii lämmön. Välillä vain huudon tauotessa rauhassa sanoin, että äiti istuu vieressä, tule syliin kun siltä tuntuu. Monesti huuto alkoi siitä uudestaan, mutta muutaman tauon jälkeen tyttö yleensä rauhoittui, tuli syliin tai nukahti niille sijoilleen.

Kaikista parhain keino on ollut kuitenkin se, että herättelin tyttöä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Pätee siis yöuniin paremmin. Sen verran herättelin, että tyttö vähän havahtui, vaihtoi asentoa, mutta ei kunnolla herännyt. Silloin ei monestikaan koko huutokohtausta edes tullut.

Kiitos Soiku, tällaisia kokemuksia ja vinkkejä juuri toivoin saavani. Tuo iltayön herättely kuulostaa mielenkiintoiselta. Ilmeisesti siinä jokin unisyklijuttu jotenkin muuttuu. Herättelit siis aina "varalta"? Ehkä pitäisi kokeilla...

 

katsooko lapsesi telkkarista jotain sellasta,mistä vois nähdä painajaisia? meillä ei oo tollasta ollu...mut yhteen aikaan kun olin ihan väsyny ja raivostuin lapselle,heräsi hän seur. yönä huutamaan...sen jälkeen oon yrittäny hillitä itteni,koska kaikki tollanen vaikuttaa.

Ei katota telkkaria... tai ehkä Napero ja Nalle Luppakorva parikertaa viikossa. Eikä muutenkaan ole ollut mitään erityistä meneillään. Joku kehityksellinen juttu. En siis ole asiasta sinällään huolissaan, mutta kyselin kokemuksianne ja vinkkejä, miten olette hyväksi havainneet toimia.

 

Kokemusta on. Meillä lapsi 1,5v. ja kärsii refluksista, lääkitys on. Ja lisäksi kipeänä ollessaan saa kiukkukohtauksia, eli jos ei asiat suju hänen mielensä mukaan niin sitten itketään raivona. Terveenä ollessaan ei niitä saa. Kun kipeänä herää yöllä/päiväunilta (kenties refluksi herättää?) niin saa hirveät raivarit ja pyörii sängyssään kuin riivattu. Mitään ei voi tehdä, eli lapsi ei halua herätä, mutta ei saa untakaan. Ja sitten kukutaan monta tuntia...Kipulääkkeitä/refluksilääkkeitä olen antanut heräämisen jälkeen (tilanteen mukaan), mutteivat ne unta enää takaisin tuo.

Eli veikkaisin että "raivari" johtuu siitä että lapsi herää vasten tahtoaan. Mikä on sitten syy? Voi olla ehkä lääketieteellinenkin eli refluksikivut.

 

Minä en ole tehnyt mitään, koska kaikki vain provosoi ja yllyttää lapsen ihan kamalaan raivoon. Tai siis ei meillä enää raivota, tyttö on nyt 5v, mutta pienempänä raivokohtaukset oli ihan kamalia. Minä vain istuin tytön vieressä, sen verran kaukana, etten vahingossakaan koskenut tyttöön, mutta sen verran lähellä, että lapsi aistii lämmön. Välillä vain huudon tauotessa rauhassa sanoin, että äiti istuu vieressä, tule syliin kun siltä tuntuu. Monesti huuto alkoi siitä uudestaan, mutta muutaman tauon jälkeen tyttö yleensä rauhoittui, tuli syliin tai nukahti niille sijoilleen.

Kaikista parhain keino on ollut kuitenkin se, että herättelin tyttöä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Pätee siis yöuniin paremmin. Sen verran herättelin, että tyttö vähän havahtui, vaihtoi asentoa, mutta ei kunnolla herännyt. Silloin ei monestikaan koko huutokohtausta edes tullut.

Kiitos Soiku, tällaisia kokemuksia ja vinkkejä juuri toivoin saavani. Tuo iltayön herättely kuulostaa mielenkiintoiselta. Ilmeisesti siinä jokin unisyklijuttu jotenkin muuttuu. Herättelit siis aina "varalta"? Ehkä pitäisi kokeilla...

No en ihan joka yö herätellyt, silloin vain kuin "siltä tuntui". Eli jos edellisenä yönä oli ollut kohtaus, päivä oli ollut hyvin risainen tai vastaavaa. Meillä noi kauhukohtaukset tuli sillai jaksoittain. Mutta jostain siitä lukeneena kokeilin kerran, kun lapsi oli monena yönä peräkkäin herännyt huutamaan ja huomasin sen toimivan.

Ja siis ihan sillai varovasti herättelin, silittelin päätä ja juttelin rauhallisesti. Vain sen verran, että lapsi vähän havahtui syvästä unesta.

En muista mistä tuosta herättelystä joskus luin, mutta noista unisykleistä siinäkin puhuttiin. Kannattaa siis ainakin kokeilla!

 

katsooko lapsesi telkkarista jotain sellasta,mistä vois nähdä painajaisia? meillä ei oo tollasta ollu...mut yhteen aikaan kun olin ihan väsyny ja raivostuin lapselle,heräsi hän seur. yönä huutamaan...sen jälkeen oon yrittäny hillitä itteni,koska kaikki tollanen vaikuttaa.

Ei katota telkkaria... tai ehkä Napero ja Nalle Luppakorva parikertaa viikossa. Eikä muutenkaan ole ollut mitään erityistä meneillään. Joku kehityksellinen juttu. En siis ole asiasta sinällään huolissaan, mutta kyselin kokemuksianne ja vinkkejä, miten olette hyväksi havainneet toimia.

Meillä ei edes ole telkkaria ja muutenkin elämme minun mielestäni toooosi rauhallista ja rutinoitua elämää ja silti lapsella on noita kauhukohtauksia toisinaan.

Olen toiminut niin kuin tässä ketjussa muutkin: istunut vieressä ja antanut lapsen huutaa aikansa. Meilläkään lapseen ei saa kohtauksen aikana koskea, tai menee vielä pahemmaksi tilanne. Sitten yhtäkkiä yleensä rauhoittuu nukkumaan. Tuttavaperheessä mies herätti lapsen taskulampun valoa kasvoihin osoittaen. Meillä jos yrittää huoneeseen laittaa valoa, lapsi pillastuu täysin.

 

Vielä vinkkejä? Minuakin kiinnostaa...

 

meillä nukkui 2 ekaa vuotta yöt putkeen, sitten alkoi yöheräily huutaen äitiä tai isää, silloin menee meistä jompikumpi huoneeseen ja sanoo että kaikki hyvin ja silittää, jolloin poika nukahtaa
meillä itku loppuu heti kun menee huoneeseen

 

Nosto. Lisää kokemuksia, vinkkejä...

 

Meillä 2.5v herää öisin parkumaan, jos on pissahätä. Kyseessä siis selvä syy eli pissattaa, ja näin ollen harmittaa, kun pitää nousta. Huuto on hirmuinen, sattua ei saa, ei saa mennä pois, ei saa puhua eikä olla hiljaakaan eli mikään, mitä teet tai olet tekemättä, on joka tapauksessa väärin.
Huuto loppuu aikanaan, lähellä olen, mutta mitään ei oikeastaan voi tehdä.

 

Meillä 2.5v herää öisin parkumaan, jos on pissahätä. Kyseessä siis selvä syy eli pissattaa, ja näin ollen harmittaa, kun pitää nousta. Huuto on hirmuinen, sattua ei saa, ei saa mennä pois, ei saa puhua eikä olla hiljaakaan eli mikään, mitä teet tai olet tekemättä, on joka tapauksessa väärin.
Huuto loppuu aikanaan, lähellä olen, mutta mitään ei oikeastaan voi tehdä.

Voisikohan liittyä tuohon pissahätään? Tuskin meillä, kun on yöllä vaippa. Tosin nykyään päivisin pääosin käy potalla.... no, tuskin se vaippaan pissaaminen yöllä sentään noin paljoa harmittaa.

Mutta taas siis ääni sille, että mitään et voi tehdä, olla vain.... Tästä taidetaan olla aikalailla yhtä mieltä?

 

Mulla on 2v joka saa kauhukohtauksen takuuvarmasti yöllä jos päivä on ollut erityisen puuhakas ja erilainen. Siis parhaiten auttaa meillä todella säännöllinen rytmi, samat ilta hommat aina, ei telkkaria.
Ja jos kohtaus niin tämä herra pyrkii ikäänkuin jotaki pakoon, samalla kovaan kirkuen (mitähän naapuri muuten mahtaa ajatella) aivan kuin näkisi pahaa painajaista jostaki pelottavasta jutusta. Siinä on ihan pakko pidellä vaan väkisin kiinni kunnes rauhoittuu tai muuten lähtee laukkaamaan ympäri kämppää ja luulen et vois sattua.
Kamalaa joka tapauksessa, mut kun kohtaus on ohi niin nukahtaa ihan helposti ja sikeesti uudestaan.

 

Me usein herätetään kokonaan ja kerrotaan että ollaan paikalla, otetaan kainaloon tai muuta sellaista. Yleensä kohtaus menee sillä ohi.

 

Me usein herätetään kokonaan ja kerrotaan että ollaan paikalla, otetaan kainaloon tai muuta sellaista. Yleensä kohtaus menee sillä ohi.

Öö tota ei kuulosta siltä et tiedät mikä kauhukohtaus oikeasti. Nimittäin siihen kuuluu se ettei se lapsi herää, vaikka kuinka herättelis enneku kohtaus on ohi.

 

Me usein herätetään kokonaan ja kerrotaan että ollaan paikalla, otetaan kainaloon tai muuta sellaista. Yleensä kohtaus menee sillä ohi.

Öö tota ei kuulosta siltä et tiedät mikä kauhukohtaus oikeasti. Nimittäin siihen kuuluu se ettei se lapsi herää, vaikka kuinka herättelis enneku kohtaus on ohi.

Hmm... No mulla on kaksi vuotias poika, jonka öihin parhaillaan kuuluu kyseiset kohtaukset. Ei se herääkään aina saman tien, jatkaa huutoa ja raivoamista vielä tovin, mutta kun herää hetkeksi uusilta kohtauksilta usein sinä yönä vältytään. Jos annetaan raivota nukkuen loppuun ja jatkaa siitä suoraan uniaan, niitä tulee vielä monen monta yön aikana. Ett kyllä siitä jotain apua on siitä herättelystä. Me aloitetaan se sen kohtauksen aikana, ja havahduttuaan saattaa kömpiä viereen tai jatkaa uniaan omassa sängyssään.

 

Meidän 2 vuotta täyttänyt nukkuu vieressäni. Hän ei ole koskaan huutanut tai itkenyt öisin. On kyllä heräillyt, mutta siihen on auttanut imetys tai tutti. Olisin tosi huolissani, jos tällaisen itkun ja huudon öisin luulisin kuuluvan kehitykseen. Ne ei se nyt tosiaan kuulu asiaan. Joko lapsi on kokenut liian pelottavia asioita päivällä ja kokee ne painajaisina tai sitten hän nukkuu yksin omassa huoneessaan, johon ei ole vielä henkisesti valmis.

Terve lapsi ei huuda öisin, jos saa nukkua vanhempiensa lähellä. Niin se vain menee!!!!!!

 

meillä nukkui 2 ekaa vuotta yöt putkeen, sitten alkoi yöheräily huutaen äitiä tai isää, silloin menee meistä jompikumpi huoneeseen ja sanoo että kaikki hyvin ja silittää, jolloin poika nukahtaa
meillä itku loppuu heti kun menee huoneeseen

Noni, pääsisitte yöheräilyistä ja huudoista ja ravailuista, jos siirtäisitte lapsen sängyn teidän huoneeseen.

Ratkaisu yöhuutoihin ja itkuihin terveellä lapsella on se, että lapsi saa nukkua vanhempiensa huoneessa.