yöllinen show - 1vee

Moi!

Kaipaisin neuvoa.

Erityisesti sellaisilta jotka ovat läpikäyneet saman ja selvinneet . En siis kaipaa mitään saarnoja ja ylistyksiä siitä kuinka joku on niin hyvä äiti ja tehnyt näin ja näin.

Nukkuminen ja nukahtaminen on ollut meillä aina vaikeaa mutta nyt alkaa jo melkein huumorikin loppua !

Eli öisin siis heräilee, on aina heräillyt. Tuossa noin 7-9kk tilanne oli suht ookoo ja paheni kun ikää tuli 10kk- sitten jossain vaiheessa alkoi flunssaa ja muuta jolloin heräili enemmänkin öisin ja siinä varmaan sitten tuli annettua maitoakin (juu juu ei pitäisi...) jossain välissä että sai edes vähän nukuttua. Nukumme kaikki samassa huoneessa, emme samassa sängyssä - siihen en haluaisi mennä enkä oikein usko että neiti siellä meidän välissä edes pysyy...

Nyt siis heräilee noin pari kertaa yössä. Ei syö tuttia eikä peppuun taputtelu auta. Vesipullosta tulee kahta kauheampi huuto. Jos jättää yksin huutamaan niin noin vartin päästä oksentaa.... eli kyllä näitä kaiken maailman juttuja on kokeiltu .

Jos ekan heräämisen aikaan (herää huutaen tosi kovaa nykyään, pienempänä huomattavasti rauhallisemmin) otan syliin, voi nukahtaa suht nopeasti (tai sitten ei) ja muutenkin huuto lakkaa syliin päästyään. Mutta voi myös herätä uudelleen kun laskee sänkyyn. Joskus menee helpommin joskus ei. (Viime yönä heräsi valehtelematta kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja kun ensin nukahti syliin ja sitten laski sänkyyn...)No kun nukahtaa niin voi sitten herätä tunnin päästä uudelleen.... huutaa kahta kauheammin jolloin mieskin sitten yleensä jossain vaiheessa herää. Myös hän hyssyttää mutta tätä sänkyyn laskua-heräämistä-hyssyttelyä voi sitten jatkua. Ja jos ja kun on aikaa mennyt 1,5-2h niin siinä vaiheessa on yleensä pinna NIIN tiukalla että antaa sen maidon joka melko varmasti rauhoittaa tilanteen ja uni jatkuu aamuun asti....

Joo vinkkejä saa tulla. Olen toistaiseksi hoitovapaalla mutta syksyllä pitäisi mennä töihin ja oikein kauhistuttaa jos yömme ovat silloinkin yhtä levottomia... no onneksi sinne on vielä matkaa . Eli annanko suosiolla maitoa kerran yössä (niin voihan se tietysti kerran saatuaan keksiä että jos saisi useamminkin...), vai aloitammeko viikkojen unettoman ajan ja taistelemme että uni tulisi ja puremme omia huuliamme... vai?

Asiallisia vastauksia ja suuren suuri kiitos jo etukäteen!

 

Olisko unikoulusta apua? Itsellä ei ihan noin rankkoja öitä ole ollu, mut kyllä neuvolasta jo tarjottiin unikoulua, kun vähän suutani avasin levottomista öistä. Tilanne meillä sitten rauhottu, joten jäi unikoulu käymättä. Mutta sitähän voisit kysyä omasta neuvolasta, vai? Ennen ku oma väsymys sulla ja miehellä menee ihan mahdottomaksi... :hug:

 

Hei

Meillä myös yökukkuja, poika 1v6kk. Heräilyt alkoivat n. vuosi sitten. Suoraa huutoa tulee sängystä keskellä yötä, pahimmillaan kuudesti yössä. Nukahtaa joskus tutin saatuaan, joskus otetaan viereen, josksu taputtelu riittää mutta harvoin.. Se on meillä huono ratkaisu, koska poika kömpii päälleni ja potkii ihan hirveän paljon. Myös omassa pinniksessään pyörii unissaan paljon.

Kokeiltu on kaikkea! Viime ajat on toiminut se, että saa yömaidon pullosta sylissäni josta nostan omaan sänkyyn, on väsynyt mutta ei vielä' nuku. makuuhuoneen kattovalo ja yövalo päällä. Ihme ja kumma poika on ollut hiljaa sängyssä ja nukahtanut. Jossain vaiheessa sitten sammutan kattovalon ja yö on mennyt rauhallisemmin, toki heräilyä vielä on.

Nyt kun hän aloitti päivähoidon, päiväunet siellä alkoivat sujua hyvin. Otin siitä vaarin ja aloin tekemään rutiinit 10min. tarkkuudella kotonakin. Päiväkodissahan myöskään tila jossa nukutaan ei ole pimeä eikä edes kovin hämärä.

Olen ollut töissä nyt pari kk:tta ja väsymystä on.. Töissä pystyn kuitenkin lataamaan akkua niin että jaksan kotona ihan hyvin. Alkuvuodesta tehtiin jo niinkin että me vanhemmat nukuttiin eri huoneissa, että joku saisi levättyä. Kauhea ratkaisu, mutta toimi sekin että jaksoi paremmin.

tsemppiä ja kokeile valoja.

 

Hei meillä oli aivan sama tilanne koko syksyn, olin ihan neuvoton ja luin täältä tarinoita ja koitin saada apua. Luulin myös ettei meillä koskaan helpota. Aloin olla aika puhki. Mietin jo vakavasti sairaalan unikoulujakin, mutat en kuitenkaan rohjennut viemään.

Meillä myös sairastelut yms. muutto vaikutti. Oli vauvana 3kk ikäsenä siirretty omaan huoneeseen nukkumaan. Mutta 6kk jälkeen se yöllinen elämä alkoi. 8kk ikäsenä sairasteli paljon ja siirrettiin sänky meidän huoneeseen kun en jaksanut ravata siellä öisin. Välillä rauhotin maidolla öisin ja välillä tutilla ja välillä meidän välissäkin nukkui.

Tätä jatkui siis koko syksy ja talvi. Varasin jo vyöhyketerapia ajankin kerran käytiin siellä, mutta en tuntenutkaan siitä tulevan hyötyä.

Meillä myös päiväunilal heräiltiin 15min pätkissä ja et silloinkaan saanut nukkua ite univelkoja pois. Se oli kamalaa.

Mutat nyt 3 viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että meillä alkaa omakotiunikoulu ja poitsu lähtee omaan huoneeseen nukkumaan. me vanhemmat vaikka otetaan korvatulpat peliin ja huudatetaan se nukkumaan.

Niin arvaas mitä? poika nukahti suht helposti sinne ehkä 10min silittelyjen jälkeen. ja mä kävin vaan yöllä kerran sen luona....ja seuraavana yönä huusi kyllä mutat en kerenny edes sen luokse kun rauhottui jo....näin pikku hiljaa alkoi nukkumaan unensa ja unohti maitopullonsa ja kaikki.

Menee kokoajan parempaan suuntaan. Nykyään viedään vaan sänkyyn ja sanotaan hyvä yötä ja jää sinne ite nukahtamaan.

En olisi ikinä uskonut tuolloin epätoivon tilanteessa että meillä joskus nukutaan kokonaisia öitä....ja että se menisi vielä näin helposti.
Tiedän tunteesi. Mutta koita siirtää erihuoneeseen jos mahdollista...Meillä huone on ihan pimee ja äänetön. Enne oli meidän yövalo ja tietokone yms.

Voimia ja halauksia sinulle. Tsemppiä