yöllä alkaa unikoulu 9kk ikäiselle vinkkejä ja neuvoja ottaisin vastaan

Meillä myös vauva kohta 9kk ja öisin heräilee syömään tissiä tai "syömään tissiä" (eli pari imaisua ja nukahtaa). En vaan raski lopettaa, tuntuu että ennemmin itse kärsin Tyhmästi ajateltu, mutta silti.. Missähän vaiheessa peli kannattaisi kuitenkin viheltää poikki? Jos en anna tissiä ja yritän esim. kannella ja sylitellä, itku ei vaan lopu, sitten on pakko tarjota tissiä. Ehkä olen tehnyt sen virheen, että taivun aina, mutta en vaan raski kokeilla muuta. Välillä asia mietityttää...

Ei se ole lapsenkaan edun mukaista heräillä vähän väliä. Uskon että mieluummin nukkuisi putkeen koko yön jos vaan osaisi. Ja kukapa muu sen opettaisi jollet sinä? Sinä olet se joka viheltää pelin poikki ja ehkä sen aika on nyt kun sinusta tuntuu siltä. Sitten kun olet valmis tekemään sen ratkaisun niin älä taivu koska se harjoittelu lähtee aina alusta. Tsemppiä teille.

Mistä lähtisin liikkeelle? Onko esim. jotain hyvää nettisivua tms.? Kiitos tsempityksestä

 

Meillä auttoi tassutus (vai mikä sen oikea nimi onkaan). Jotain tietoa voisi löytyä esim MLL sivuilta ja googlettamalla unikoulu. Tassuttelu auttoi lasta rauhoittumaan kun vaan siveli sen verran voimakkaasti että lapsi tunsi sen hyvin (ei siis silittämällä). Auttaa muuten vieläkin jos kiukuttelee nukkumaan menosta (lapsi 2,5v) =)

 

Voi hyvä luoja. Ottakaa ne vauvanne nukkumaan viereenne. Läheistyyttäänne ne haluavat, eivät ne mitään unikoulua tarvitse. Vauvat vaistoavat vanhempien ärtyneisyyden ja rauhattomuuden ja sen johdosta kahta kauheammin haluavat aina varmistaa ovat vanhemmat tallella. Vierihoitoon vaan pariksi vuodeksi niin tulee tasapainoisia lapsia.

kuule, ei toimi kaikilla tuokaan. Justiin viimeyönä kokeiltiin ja ei ole ikinä oltu kumpikaan (vauva ja minä) näin väsyneitä. Kumpikaan ei osannut nukkua hetkeäkään. Vauva 6kk

 

http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren - kamalaa kieltä, mutta tuosta voi saada ideioita.

Jos mikään ei toimi ja lapsi vain parkuu niin on lohdullista lukea perinteistä unikoulua puolustavia kirjoituksia ulkomaisilta sivuilta: http://www.babycenter.com/0_the-ferber-method-demystified_7755.bc

Ja tietysti kevennykseksi http://www.youtube.com/watch?v=gz7pZwrmUPA

 

Suosittelen unikouluohjetta HUS:in sivuilta, se selittää ohjeiden taustat perusteellisesti.

Meillä juuri päättynyt vastaavanlaisesta tilanteesta seurannut unikoulu ja pisin unijakso on jo 7 tuntia Myös ensimmäinen lapsi on unikoulutettu aikoinaan. Aikaa paremman unen saavuttamiseen meni lapsesta riippuen 5-14vrk, mutta tuloksia alkoi näkyä jo toisena yönä.



Kootut vinkit:

Tuhti iltapala ja vaikka vielä ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa.

Päättäkää etukäteen, miten toimitte ja pitäkää siitä kiinni vaikka ensimmäiset yöt olisivat kamalia. Päättäkää, missä lapsi nukkuu, miten häntä pyritään rauhoittamaan ja kuka rauhoittaa. Jos luovutatte jo ensimmäisenä yönä, teillä on edessä kymmenkertainen työ myöhemmin.

Vauva ei välttämättä rauhoitu alkuun ihan helposti vaan saattaa karjua kaarella pitkiä pätkiä. Korvatulpat auttavat kestämään itkua ja tietenkään lasta ei jätetä yksin. Vaikka voi tuntua, ettei rauhoittelusta ole mitään apua, se merkkaa vauvalle paljon.

Jotkut kokevat, että isä on parempi rauhoittelija (vauva ei haista maitoa). Meillä sillä ei ole ollut mitään väliä vaan rauhoitteluvuorot ovat auttaneet molempia vanhempia jaksamaan unikoulun läpiviemisen.

Pyrkikää rauhoittamaan ensisijaisesti niin, ettei lasta nosteta syliin (tällöin herää helpommin). Jos se ei onnistu, syliin kannattaa totta kai ottaa ja kokeilla vaikka heijausta tai huoneen ympäri kävelyä.

Jos vauva nukahtaa helposti esim. liikkuviin vaunuihin, kannattaa kokeilla pyöriä pinnasänkyyn. Unipussi voi rauhoittaa vauvaa, jolla on taipumusta pyörimiseen ja pörräämiseen yöaikaan. Pimennysverhot ym. kannattaa hommata jos valoa tulee aamuyöstä liikaa huoneeseen.

Älkää viekö vauvaa yön aikana pois siitä tilasta, jossa yöt on tarkoitus jatkossa nukkua. Tuttu, sama ympäristö on yksi tekijä, joka auttaa vauvaa uuteen rutiiniin.

Iltarutiinit mahdollisimman samanlaisiksi. Meillä oli esim. toisen lapsen kanssa soittorasia, jota soitettiin aina iltasyötön aikana merkiksi yön alkamisesta. Hämmästyttävää oli kun orjallisten rutiinien myötä myös iltakarjuminen ennen nukahtamista loppui kokonaan.

Unikoulun alussa vauvan aamu saattaa alkaa todella aikaisin, aikaisin meillä taisi olla
klo 5.15. Jos vauva on selvästi nälkäisen oloinen, valoja päälle ja päivä käyntiin. Ei yhtään ruokaa ns. yöaikaan vaan kun ruokaa annetaan, alkaa myös valveillaoloaika. Ensimmäisistä aikaisista aamuista ei kannata huolestua, usein uni pitenee vähitellen tai siihen opettaminen helpottuu usein unikoulun edetessä.

Jos 3-5 yön kuluessa ei näy minkäänlaista muutosta lapsen nukkumisessa eli unipätkät eivät ole yhtään pidentyneet eikä reagoi rauhoitteluun yhtään paremmin, varmistaisin vielä uudemman kerran, ettei ongelmaa ole terveydessä.

 

Suosittelen unikouluohjetta HUS:in sivuilta, se selittää ohjeiden taustat perusteellisesti.

Meillä juuri päättynyt vastaavanlaisesta tilanteesta seurannut unikoulu ja pisin unijakso on jo 7 tuntia Myös ensimmäinen lapsi on unikoulutettu aikoinaan. Aikaa paremman unen saavuttamiseen meni lapsesta riippuen 5-14vrk, mutta tuloksia alkoi näkyä jo toisena yönä.



Kootut vinkit:

Tuhti iltapala ja vaikka vielä ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa.

Päättäkää etukäteen, miten toimitte ja pitäkää siitä kiinni vaikka ensimmäiset yöt olisivat kamalia. Päättäkää, missä lapsi nukkuu, miten häntä pyritään rauhoittamaan ja kuka rauhoittaa. Jos luovutatte jo ensimmäisenä yönä, teillä on edessä kymmenkertainen työ myöhemmin.

Vauva ei välttämättä rauhoitu alkuun ihan helposti vaan saattaa karjua kaarella pitkiä pätkiä. Korvatulpat auttavat kestämään itkua ja tietenkään lasta ei jätetä yksin. Vaikka voi tuntua, ettei rauhoittelusta ole mitään apua, se merkkaa vauvalle paljon.

Jotkut kokevat, että isä on parempi rauhoittelija (vauva ei haista maitoa). Meillä sillä ei ole ollut mitään väliä vaan rauhoitteluvuorot ovat auttaneet molempia vanhempia jaksamaan unikoulun läpiviemisen.

Pyrkikää rauhoittamaan ensisijaisesti niin, ettei lasta nosteta syliin (tällöin herää helpommin). Jos se ei onnistu, syliin kannattaa totta kai ottaa ja kokeilla vaikka heijausta tai huoneen ympäri kävelyä.

Jos vauva nukahtaa helposti esim. liikkuviin vaunuihin, kannattaa kokeilla pyöriä pinnasänkyyn. Unipussi voi rauhoittaa vauvaa, jolla on taipumusta pyörimiseen ja pörräämiseen yöaikaan. Pimennysverhot ym. kannattaa hommata jos valoa tulee aamuyöstä liikaa huoneeseen.

Älkää viekö vauvaa yön aikana pois siitä tilasta, jossa yöt on tarkoitus jatkossa nukkua. Tuttu, sama ympäristö on yksi tekijä, joka auttaa vauvaa uuteen rutiiniin.

Iltarutiinit mahdollisimman samanlaisiksi. Meillä oli esim. toisen lapsen kanssa soittorasia, jota soitettiin aina iltasyötön aikana merkiksi yön alkamisesta. Hämmästyttävää oli kun orjallisten rutiinien myötä myös iltakarjuminen ennen nukahtamista loppui kokonaan.

Unikoulun alussa vauvan aamu saattaa alkaa todella aikaisin, aikaisin meillä taisi olla
klo 5.15. Jos vauva on selvästi nälkäisen oloinen, valoja päälle ja päivä käyntiin. Ei yhtään ruokaa ns. yöaikaan vaan kun ruokaa annetaan, alkaa myös valveillaoloaika. Ensimmäisistä aikaisista aamuista ei kannata huolestua, usein uni pitenee vähitellen tai siihen opettaminen helpottuu usein unikoulun edetessä.

Jos 3-5 yön kuluessa ei näy minkäänlaista muutosta lapsen nukkumisessa eli unipätkät eivät ole yhtään pidentyneet eikä reagoi rauhoitteluun yhtään paremmin, varmistaisin vielä uudemman kerran, ettei ongelmaa ole terveydessä.

Tää oli tosi hyvä!

Kannattaa arvioida myös hieman parisuhteen tilaa ennen tätä ruljanssia Ja varmistaa että molemmat ovat hommaan sitoutuneita. Jos sietokyvyssä tai sitoutumisessa on selviä eroja niin saattaa olla helpompaa niin että joka toinen yö toinen häipyy ihan jonnekin muualle nukkumaan, vaikka naapuriin. Vauvan karjuessa yöllä on tosi helppo saada jättimäisiä riitoja aikaiseksi... :ashamed:

Meillä luultavasti myös se auttoi että tissiä ei enää annettu heti noustessa vaan lähdettiin keittiöön puuronkeittoon. Se vaati ekat kerrat kyllä melkoista tahdonvoimaa jos yö oli ollut risainen

 

Voi hyvä luoja. Ottakaa ne vauvanne nukkumaan viereenne. Läheistyyttäänne ne haluavat, eivät ne mitään unikoulua tarvitse. Vauvat vaistoavat vanhempien ärtyneisyyden ja rauhattomuuden ja sen johdosta kahta kauheammin haluavat aina varmistaa ovat vanhemmat tallella. Vierihoitoon vaan pariksi vuodeksi niin tulee tasapainoisia lapsia.

Kyllä on vaikeaksi mennyt lasten kanssa elämä. Samaa mieltä tämän äidin kanssa. Mulla meni niin hyvin silloin kun lapseni oli vauva ja sen jälkeenkin.
Lukekaa kirja vauva ja varhainen vuorovaikutus(en ihan täsmalleen muista nimeä).
Mitä enemmän te tappelette vauvan tarpeita vastaan, sen vaikeampaa
ja väsyttävämpää teillä on!

 

Voi hyvä luoja. Ottakaa ne vauvanne nukkumaan viereenne. Läheistyyttäänne ne haluavat, eivät ne mitään unikoulua tarvitse. Vauvat vaistoavat vanhempien ärtyneisyyden ja rauhattomuuden ja sen johdosta kahta kauheammin haluavat aina varmistaa ovat vanhemmat tallella. Vierihoitoon vaan pariksi vuodeksi niin tulee tasapainoisia lapsia.

Kyllä on vaikeaksi mennyt lasten kanssa elämä. Samaa mieltä tämän äidin kanssa. Mulla meni niin hyvin silloin kun lapseni oli vauva ja sen jälkeenkin.
Lukekaa kirja vauva ja varhainen vuorovaikutus(en ihan täsmalleen muista nimeä).
Mitä enemmän te tappelette vauvan tarpeita vastaan, sen vaikeampaa
ja väsyttävämpää teillä on!

Kerro sinä, mitä suosittelet meille. Kerroin tuolla aiemmin, että vauva liki 9kk, heräilee tissittelemään tai "tissittelemään" (ei syö paria imaisua enempää) tunnin-kahden välein. On pääosin nukkunut keskessä, mutta omien niskojeni takia minun on pakko päästä välillä nukkumaan rennommin ja olen koittanut nostaa lasta välillä myös pinnasänkyyn, joka on vieressäni. Lapsi ei halua nukkua sängyssään, heräilee siellä paljon tiheämmin mitä vieressä, tosin vieressäkin heräilee. Minusta on ihana kun se nukkuu vieressä, mutta niskat ja hartiat, ne on "järkyttävässä kunnossa", hierojaa lainatakseni. En tiedä teenkö väärin, kun nostan sen välillä sänkyynsä, onko sekaisin kun nukkumapaikka vaihtelee?!

 

Nostoo

 

nostoa

 

Meillä myös vauva kohta 9kk ja öisin heräilee syömään tissiä tai "syömään tissiä" (eli pari imaisua ja nukahtaa). En vaan raski lopettaa, tuntuu että ennemmin itse kärsin Tyhmästi ajateltu, mutta silti.. Missähän vaiheessa peli kannattaisi kuitenkin viheltää poikki? Jos en anna tissiä ja yritän esim. kannella ja sylitellä, itku ei vaan lopu, sitten on pakko tarjota tissiä. Ehkä olen tehnyt sen virheen, että taivun aina, mutta en vaan raski kokeilla muuta. Välillä asia mietityttää...

Sama tilanne! Meillä tyttö (10 kk) nukkuu jollakin tapaa syliinkin, mutta parhaiten tissille. Yöllä herätessään vaatii tissin, ja jollei sitä tule pikaisella tahdilla, aloittaa ihan tolkuttoman karjumisen. Ei siis mitään pikku itkuja ja kitinöitä, vaan karjuu suoraa huutoa naama punaisena. Ei rauhoitu mihinkään taputteluihin, vaan raivostuu vaan enemmän. Huuto ei lopu ennenkuin tissi on suussa. Kaikki tassutus-yritykset ovat loppuneet siihen, että en saa vauvaa ensinkään rauhoittumaan, vaan raivostunut huuto alkaa heti, jos laittaa itsekseen sänkyyn. Ei syö tutia ja vasta nyt äskettäin oppinut juomaan pullosta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan...

 

Miten ap:llä mennyt yö?

 

Voi hyvä luoja. Ottakaa ne vauvanne nukkumaan viereenne. Läheistyyttäänne ne haluavat, eivät ne mitään unikoulua tarvitse. Vauvat vaistoavat vanhempien ärtyneisyyden ja rauhattomuuden ja sen johdosta kahta kauheammin haluavat aina varmistaa ovat vanhemmat tallella. Vierihoitoon vaan pariksi vuodeksi niin tulee tasapainoisia lapsia.

Kyllä on vaikeaksi mennyt lasten kanssa elämä. Samaa mieltä tämän äidin kanssa. Mulla meni niin hyvin silloin kun lapseni oli vauva ja sen jälkeenkin.
Lukekaa kirja vauva ja varhainen vuorovaikutus(en ihan täsmalleen muista nimeä).
Mitä enemmän te tappelette vauvan tarpeita vastaan, sen vaikeampaa
ja väsyttävämpää teillä on!

Ei se ihan näinkään mene

 

Voi hyvä luoja. Ottakaa ne vauvanne nukkumaan viereenne. Läheistyyttäänne ne haluavat, eivät ne mitään unikoulua tarvitse. Vauvat vaistoavat vanhempien ärtyneisyyden ja rauhattomuuden ja sen johdosta kahta kauheammin haluavat aina varmistaa ovat vanhemmat tallella. Vierihoitoon vaan pariksi vuodeksi niin tulee tasapainoisia lapsia.

Kyllä on vaikeaksi mennyt lasten kanssa elämä. Samaa mieltä tämän äidin kanssa. Mulla meni niin hyvin silloin kun lapseni oli vauva ja sen jälkeenkin.
Lukekaa kirja vauva ja varhainen vuorovaikutus(en ihan täsmalleen muista nimeä).
Mitä enemmän te tappelette vauvan tarpeita vastaan, sen vaikeampaa
ja väsyttävämpää teillä on!

Varmaan menikin jos lapsi oli ainoa

Minä suhtaudun vauvaan pienenä lapsena, jota pitää myös hellästi ohjailla oikeaan suuntaan. Jos heräilyjä on vaikkapa tunnin välein, ei kyse ole enää vauvan parhaasta, saatika perheen muiden lasten parhaasta.

Unikouluun liittyy kummallinen uskomus, että sillä ajateaan vain vanhempien etua. Meillä toisella lapselle kehitys lähes pysähtyi huonon unen takia eikä keskittymiskykyä riittänyt pieniinkään asioihin. Muutama yö pehmeää koulua ja lapsen kehitys alkoi harppoa eteenpäin ja hänestä tuli iloinen ja tyytyväinen. Että kyllä ihan mielellään 'tappelen lapsen tarpeita vastaan', vanhempi voi käyttää myös tervettä järkeä pyrkiessään hoitamaan lasta parhaalal mahdollisella tavalla.

Harvalla lapsella on synnynnäistä tarvetta imeä esim. tunnin välein 6-12kk iässä Kyseessä on opittu tapa, joka auttaa lapsen takaisin uneen. Unikoulussa etsitään lapselle uusi tapa, jolla uneen päästään. Usein samalla uni paranee.

Ja lapsentahtinen äiti: lapsentahtisuus ei tarkoita sitä, että koko perhe hyppii lapsen pillin mukaan vaan sitä, että lasta hoidetan yksilöllisesti, hänelle parhaiten sopivalla tavalla. Unikoulukin voi olla lapsentahtista lastenhoitoa; jos lapsi esim. kärsii yöheräilyistä itsekin eikä saa kunnolla nukuttua, voi unikoulu olla hyvinkin lapsentahtinen ratkaisu.

 

Joo, edellisen kanssa samaa mieltä.

Oon tässä itsekin miettinyt omaa suhtautumistani. Lapsi nukkuu nyt koko yön läpi omassa huoneessaan, tai viime yöt on nukkunut. Ja silti mua vähän säälittää ja surettaa ja on jotenkin ikävä sitä vaavia.

Mutta tajuan myös että ikäväni on myös itsekkyyttä. Haluan että lapsi tarvitsee minua! Valitan ja kärsin yöheräilyistä, mutta nyt olen "itsenäistänyt" lapseni, ja se on minullekin kriisi.

En kuitenkaan halua olla äiti joka sanoo lapselleen että "et ehkä pärjää yksin... jos et pärjää niin tule takaisin äidin kainaloon... " vaan "kyllä sinä pärjäät! Osaat hienosti nukahtaa itse, olet jo iso tyttö! Jos on hätä niin äiti on lähellä, mutta eipä sinulla varmasti täällä mitään hätää ole!"

 

Miksi lapsi (vauva) heräilee tiheään, jos siitä on hänelle haittaa? Voiko yösyöminen ja yöheräily jäädä itsestään pois, tavallaan luonnollisesti, kun on oikea aika (siis ilman unikouluja)?

Nämä siis viattomia kysymyksiä, kun en oikeasti tiedä miten asia on. Pohdin näitä asioita, kun oma vauva heräilee kokoajan.

 

Miksi lapsi (vauva) heräilee tiheään, jos siitä on hänelle haittaa? Voiko yösyöminen ja yöheräily jäädä itsestään pois, tavallaan luonnollisesti, kun on oikea aika (siis ilman unikouluja)?

Nämä siis viattomia kysymyksiä, kun en oikeasti tiedä miten asia on. Pohdin näitä asioita, kun oma vauva heräilee kokoajan.

Varmaan heräily VOI jäädä pois itsestäänkin, mutta omalla kohdalla 5kk valvomista riitti. Vauva oli koko ajan kärttyinen kun ei päässyt syvään uneen ollenkaan, itsestäni nyt puhumattakaan Olen miettinyt jälkikäteen että vauva oli ns. kevyt nukkuja, eli heräili vähän väliä tarkistamaan ympäristönsä tilanteen, ja minä reagoin siihen liian vahvasti. Vähäuninen hän on tosin nyt vanhempanakin.

 

Nostellaan!

 

nostelen, eilen en ehtinyt ketjua kaivaa.

Meillä ekana yönä olisi siis 1,5h itkua ja ylösnousemista klo 1-3. Ihan protesti-itkua siis. Unipätkät 20.30-01 ja 03-6.30.
Tokana yönä 1h vähemmän itkua ja ylösnousemista klo 2-3.
Unipätkät 21-02 ja 03-7.15
Kolmantena yönä heräsi klo 4.30 ja pyöriskeli levottomasti sängyssä. Välillä nousi seisomaan välillä istui, paini unilelunsa kanssa mutta ei itkenyt. Välillä laskin takaisin makuulle ja muuten makoilin lastenhuoneen sohvalla ja annoin tytön touhuta. Tunninpäästä sitten nukahti tassun alle ja nukkui tunnin pitempään kuin yleensä. Unipätkät 20.30-4.20 ja 5.10-8.

Itsellä olo on ihan uskomaton olo kun on saanut nukkua pitkiä unipätkiä. Näin hyvin en ole nukkunut moneen kuukauteen. Toivotaan ettei tule takapakkia.

 

Ap, miten menee?

 

Nosto

 

Meidän 9kk vaatii maitoa nukahtaakseen uudestaan lähes 2h välein yöllä. Nyt tarkoituksena on vetää kerrasta poikki ja öisin ei enää syödä. Tassuttelu-unikoululla ajattelin yrittää. Huudattamaan en lasta rupea.

Mielelläni kuulisin myös kokemuksia että montako yötä on mennyt?

Onko vinkkejä seuraaviin ongelmiin: mitäs kun rupeaa vääntämään ja kääntämään ja haluaa nousta ylös. Annanko sitten nousta ja sen jälkeen taas laitan takaisin makuulle? Oletteko rauhoitelleet syliin myös silloin vaikka itku ei olisikaan hysteeristä?

Mä toimin näin: Annoin iltamaidon ihan normaalisti, mutta pidin huolen ettei nukahda vaan laitoin sänkyyn hereillä. Ekana iltana nukahti tunnissa . Pyöri pitkin sänkyä ja kitisi. Kunnon itku kohtausta ei tullut kertaakaan Yöllä lapsi heräsi monta kertaa. Joka kerta nostin syliin ja kantelin kunnes rauhoittui. Sitten takaisin omaan sänkyyn jonne nukahti uudestaan.
Aamulla olin kuin haudasta noussut. Väsytti...
Seuraavana iltana samat jutut... Yöllä heräsi pari kertaa. Näin meni alta viikko ja sitten olikin joihan rutiinmia että illalla maidon jälkeen sänkyyn, ja tyttö sinne itsekseen nukahtaa. Mä toki istun samassa huoneessa. Ja nukkuu yön heräämällä max yhden kerran.
Nyt meillä tosin riistäytynyt ihan käsistä toi nukkumaan meno ja yöheräily. Oltiin matkoilla ja sairaana ja tottui nukahtamaan mun viereen ja saamaan yöllä tissiä. Että toi unikoulu on edessä taas jossain vaiheessa jos ei meno ala itsekseen rauhoittumaan.

Vinkki: Varaa jotain herkkua seuraavaan päivään. Väsyneenä makea ja herkut maistuu... ainakin mulle... :xmas:

 

Satuinpa juuri tänne, kävipä tuuri!

Unikoulua kesti tuo 3 yötä ja sen jälkeen on yöt nukuttu. Ihan uskomatonta mutta totta. Joinain öinä on saattanut vaatia sen että jos on ruvennut itkeskelemään olen vienyt tutin ja pitänyt hetken kättä päällä. Useita öitä on mennyt myös niin että olen kyllä havahtunut vauvan ääniin, mutta ei ole tarvinnut omasta sängystä nousta.

Meidän vauvakin on siis erittäin vahvatahtoinen ja huono syömään kiinteitä. Nyt reilun viikon jälkeen on kiinteät ruvenneet maistumaan myös paremmin.

 

Ihana kuulla, että ap:llä meni noin hyvin (ja monella muullakin) Saan vahvistusta ajatuksilleni aloittaa 10kk tutittoman tissitakiaisen koulutus! Meillä ei olla nukuttu edes kahta tuntia putkeen herra ties milloin... ja muitakin lapsia on hoidettavana.

 

Ihana kuulla, että ap:llä meni noin hyvin (ja monella muullakin) Saan vahvistusta ajatuksilleni aloittaa 10kk tutittoman tissitakiaisen koulutus! Meillä ei olla nukuttu edes kahta tuntia putkeen herra ties milloin... ja muitakin lapsia on hoidettavana.

Kyllä mä suosittelen. Kerää vaan vahva taistelutahto ja rautaiset hermot. Mä ajattelin ainakin meidän tilanteen niin et ei se ole tuon vauvan vika et herää. Kyllähän mäkin heräilisin jos olis täyspalvelu myös öisin. Eli tilanne oli oma vika ja itse on se korjattava ja kärsittävä. Ton ajatuksen voimin jaksoin olla hermostumatta kun siinä pinnasängyn reunalla roikuin klo 2 yöllä