sitten kävikään 
Tänään mie taas löysin itseni kera kolmen lapsen menossa kirkonkylille, tälläkertaa tosin bussilla taksin sijaan.
Ajoissa oltiin bussipyskällä, lapset kauniisti puettuina, itsellänikin oli vaatteet yllä, mikä on sisänsä ihan iloinen asia
Bussi tuli, ja kuski sit katselee, kun mie pyllään kahta metristä tyttöä kyytiin, ja roikotan kädessäni turvakaukaloa, jossa kuopus vetelee sikeitä.
Pääsemme bussiin töintuskin, ja tottakai koko bussin etuosa on täynnä. Joku eläkaläisten virallinen matkapäivä, tuumaan, kun koitan pyllätä metrisiä eteenpäin ahtaalla käytävällä kaukaloineni.
Pyydän kuskia rahastamaan omantunnon mukaan, ja kerron, että toinen metrisistä täyttää tänään 4v, ja että joskus turvakaukalokin on laskettu matkatavaraksi... eli siitä on toisinaan mennyt maksu.
Kuski päättää, että yksi aikuisen maksu on riittävästi, ja maksettuani pääsen taivaltamaan kohti bussin keskiosaa kohden vapaita paikkoja. "Tietäähän ne lapset sitten, että jalkoja ei saa pitää penkillä?" kuuken kysymyksen heti takaani.
Käännähdän, ja kerron, että meillä ei ole kotonakaan tapana pitää kenkiä tuoleilla, eli tietävät kyllä.
"Ohops, varovasti..." ennenkuin myö saamme takamuksemme penkkiin, bussi kaasuttaa tielle ja on liki kaataa meidät kumoon äkkiseltään liikkeelle lähteissään.
Vanhemmat rouvat pitävät puhetta yllä jännittyneinä omasta retkestään. Kukaan ei välitä, eikä häiriinny iloisesta puheensorinasta. Oma 4v tänään täyttävä tyttöni avaa puheen kirkkaalla äänellä:
"Äiti, saisinko nenäliinan. Viivillä on iso räkä nenässä!" :snotty:
Ojennan nenäliinaa tytölle, joak pyyhkii pikkusiskonsa nenän. Vauva ärsyyntyy nenän pyyhinnästä ja kinahtaa.
Kuski mulkoilee meitä taustapeilistä :ashamed:
Pääsemme kirkonkylään, ja koitan suoriutua ulos lapsineni mahdollisimman nopeasti. Kiitämme kuskia, joka ei juurikaan milläänlailla reagoi poistumiseemme.
Kirkonkylällä viemme pissanäytteen labraan, käymm4e ostamassa keksiä kaupasta ja kiiruhdamme bussiasemalle, että pääsemme takaisin kotiin. Nyt on toinen kuski, ja pääsemme rauhassa istumaan ennenkuin kukaan kaasuttelee tielle.
Vihdoinkin kotona.
Lapsilta vaatteet pois, ja ajatus, että itsellekin vois vaihtaa olohousut jalkaan. Niin kai vois, jos ois jotain vaihdettavaa :ashamed:
Mie oonkin ollut kokoajan koti-olohousuissa siellä kirkonkylällä , mikä sinänsä ei ole mitään ihan kamalaa, siis housuthan ovat ihan ehjätkin jopa, mutta sinänsä aika huvittavaa.
Lapsilla päällä farkut ja neuletakit, kintuissa saappaat, vauvalla ohut haalari ja äitillä kevättakki ja plyyssiset oloasun housut ja lenkkarit :xmas:
Tänään mie taas löysin itseni kera kolmen lapsen menossa kirkonkylille, tälläkertaa tosin bussilla taksin sijaan.
Ajoissa oltiin bussipyskällä, lapset kauniisti puettuina, itsellänikin oli vaatteet yllä, mikä on sisänsä ihan iloinen asia
Bussi tuli, ja kuski sit katselee, kun mie pyllään kahta metristä tyttöä kyytiin, ja roikotan kädessäni turvakaukaloa, jossa kuopus vetelee sikeitä.
Pääsemme bussiin töintuskin, ja tottakai koko bussin etuosa on täynnä. Joku eläkaläisten virallinen matkapäivä, tuumaan, kun koitan pyllätä metrisiä eteenpäin ahtaalla käytävällä kaukaloineni.
Pyydän kuskia rahastamaan omantunnon mukaan, ja kerron, että toinen metrisistä täyttää tänään 4v, ja että joskus turvakaukalokin on laskettu matkatavaraksi... eli siitä on toisinaan mennyt maksu.
Kuski päättää, että yksi aikuisen maksu on riittävästi, ja maksettuani pääsen taivaltamaan kohti bussin keskiosaa kohden vapaita paikkoja. "Tietäähän ne lapset sitten, että jalkoja ei saa pitää penkillä?" kuuken kysymyksen heti takaani.
Käännähdän, ja kerron, että meillä ei ole kotonakaan tapana pitää kenkiä tuoleilla, eli tietävät kyllä.
"Ohops, varovasti..." ennenkuin myö saamme takamuksemme penkkiin, bussi kaasuttaa tielle ja on liki kaataa meidät kumoon äkkiseltään liikkeelle lähteissään.
Vanhemmat rouvat pitävät puhetta yllä jännittyneinä omasta retkestään. Kukaan ei välitä, eikä häiriinny iloisesta puheensorinasta. Oma 4v tänään täyttävä tyttöni avaa puheen kirkkaalla äänellä:
"Äiti, saisinko nenäliinan. Viivillä on iso räkä nenässä!" :snotty:
Ojennan nenäliinaa tytölle, joak pyyhkii pikkusiskonsa nenän. Vauva ärsyyntyy nenän pyyhinnästä ja kinahtaa.
Kuski mulkoilee meitä taustapeilistä :ashamed:
Pääsemme kirkonkylään, ja koitan suoriutua ulos lapsineni mahdollisimman nopeasti. Kiitämme kuskia, joka ei juurikaan milläänlailla reagoi poistumiseemme.
Kirkonkylällä viemme pissanäytteen labraan, käymm4e ostamassa keksiä kaupasta ja kiiruhdamme bussiasemalle, että pääsemme takaisin kotiin. Nyt on toinen kuski, ja pääsemme rauhassa istumaan ennenkuin kukaan kaasuttelee tielle.
Vihdoinkin kotona.
Lapsilta vaatteet pois, ja ajatus, että itsellekin vois vaihtaa olohousut jalkaan. Niin kai vois, jos ois jotain vaihdettavaa
:ashamed: Mie oonkin ollut kokoajan koti-olohousuissa siellä kirkonkylällä
, mikä sinänsä ei ole mitään ihan kamalaa, siis housuthan ovat ihan ehjätkin jopa, mutta sinänsä aika huvittavaa.Lapsilla päällä farkut ja neuletakit, kintuissa saappaat, vauvalla ohut haalari ja äitillä kevättakki ja plyyssiset oloasun housut ja lenkkarit :xmas: