M
miriam..
Vieras
Minulla on pienoinen ongelma, koska en nyt oikein tiedä, mitä ajatella poikaystävästäni. Olemme seurustelleet n. puoli vuotta, alku oli ihanaa! Mutta nyt hän on muuttunut jörrikäksi, siis ei puhu paljoa, saatikka koskettele enää samanlailla kuin ennen. Hän myös ahdistuu, jos puhun tulevaisuudesta, vaikka alussa itse puhui lapsista ja yh-teenmuutosta. Nyt ei mitään. Muutin lähemmäksi häntä n. 2kk sitten, kun sain hyvän työpaikan, tämän jälkeen ei ole enää tosiaan ollut lapsista tms. puhetta. Päinvastoin, hän ahdistui kerran niin paljon kun puhuin tulevaisuudes-ta, että teki riidan pienestä ja hävisi viikoksi. Jonka jälkeen hän tuli, halasi, oli ihana pari viikkoa ja sitten taas ta-kaisin jörrikkä-olemukseen. Hän kyllä sanoo rakastavansa ja olevansa onnellinen, mutta silti, en pysty luotta-maan. Hänellä on myös myspacessa omalla nimellään sivusto, jossa hän on -sinkku-statuksena, vaikka naamakir-jassa olemme parisuhteessa.
Minulla on vaikea menneisyys miesten kanssa, joten luottamus on herkillä, minua on petetty pahemman kerran ja haavat ovat vieläkin, kahden vuoden, jälkeen ruvella. Itse teen suhteen eteen kaiken. Hemmottelen miestäni, hie-ron häntä työpäivän jälkeen, teen ruokaa ja keitän kahvia aamuisin ja teen aamupalaleivät. Samalla annan hänelle omaa tilaa ja aikaa tehdä harrastustaan, en vaadi, en mäkätä.. kosketus on tärkeää minulle, joten kosketan häntä.. joskus kun hän ottaa minut iltaisin syliinsä, olen onnellinen.. en tiedä, onko vika minussa? Olenko jotenkin huono tyttöystävä? Kannustan häntä keikoille ( hän harrastaa siis musiikkia) ja autan mahd. tavoin häntä näissä asioissa. Olen mukana myös keikoilla ja pidänkin heidän musiikistaan. Hän on kohtelias ja kunnon mies, mutta toi mitä alussa kerroin, vaivaa minua.. olenko liian vainoharhainen?
Minulla on vaikea menneisyys miesten kanssa, joten luottamus on herkillä, minua on petetty pahemman kerran ja haavat ovat vieläkin, kahden vuoden, jälkeen ruvella. Itse teen suhteen eteen kaiken. Hemmottelen miestäni, hie-ron häntä työpäivän jälkeen, teen ruokaa ja keitän kahvia aamuisin ja teen aamupalaleivät. Samalla annan hänelle omaa tilaa ja aikaa tehdä harrastustaan, en vaadi, en mäkätä.. kosketus on tärkeää minulle, joten kosketan häntä.. joskus kun hän ottaa minut iltaisin syliinsä, olen onnellinen.. en tiedä, onko vika minussa? Olenko jotenkin huono tyttöystävä? Kannustan häntä keikoille ( hän harrastaa siis musiikkia) ja autan mahd. tavoin häntä näissä asioissa. Olen mukana myös keikoilla ja pidänkin heidän musiikistaan. Hän on kohtelias ja kunnon mies, mutta toi mitä alussa kerroin, vaivaa minua.. olenko liian vainoharhainen?