Ymmärrätkö jos muutaman viikon ikäinen vauva jätetään hoitoon, että vanhemmat pääsee bilettämään?

Jokaisen oma asia. Itse en antaisi noin pientä hoitoon mutta mie olenkin mie, tiukkaa teki antaa lapsi vuoden ikäisenäkin yökylään Eli kukin tyylillään.

 

mIKS PITÅS YMMÄRTÄÄ?

 

Eroa lapsen saamaan traumaan tässä tuskin on: mistäpä vauva sen tajuaisi, että nyt äiti on sairaalassa...

Millaisen trauman lapsi siis saa? Onko tätä jossakin tutkittu: jos niin missä?

Ja edleen, kuinka vanhan sitten voi jättää turvallisin mielin hoitoon?

Näin juuri. Lapsi ei asiaa tajua eikä siten ole yhtään sen traumaattisempaa, olipa äiti sitten yön vaikka tk-päivystyksessä ja lapsi isänsä kanssa kotona, lapsi sairaalassa ventovieraiden sairaanhoitajien hoivissa vai äiti baarissa. Vauva ei ymmärrä syistä vielä yhtään mitään.

 

Kukaan lapsen kehityspsykologiaa vähänkin opiskellut ei taatusti tekisi noin. On eri asia käydä suihkussa kuin viettää tuntikausia poissa vauvan luota. Harvoin nuo baari-illat pariin kolmeen tuntiin rajoittuu.
Omaa äitiä ei voi noiden ekojen kuukausien aikana korvata KUKAAN muu, ei edes isä tai mummo. Vastasyntyneillä on totisesti muitakin tarpeita kuin kuivat vaipat tai tuttipullo. Ja kirjastosta voi lainata ilmaiseksi oppaita lastenhoitoon, jos ei ole niitä varaa ostaa.

 

Luulin olevani tiukkis, mutta nyt vuosien päästä sitten selviääkin, että olen täysin edesvastuuton vanhempi. Esikoisemme oli kuuden viikon ikäinen, kun olimme miehen kanssa pikkujouluissa. Mummo antoi pullosta lypsettyä maitoa ja kaikki meni loistavasti. Esikoinen on nyt kohta kymmenen, eikä hirveän traumatisoituneelta vielä vaikuta, mutta ehkä se sitten keski-iässä alkaa se trauma vaivata...

 

Enkä halua herättää syyllisyyttä äideissä, jotka joutuvat pakottavista syistä olemaan monia tunteja tai päiviäkin poissa lastensa luota, mutta kyllä, on tutkittu juttu, että pikkuvauvoille tulee noista eroista traumoja. Niitä voi sitten yrittää paikata parhaansa mukaan myöhemmin, mutta nuo vauva-ajan kokemukset jättää vaikeitakin traumoja, jotka sitten oireilevat myöhemmin :/

 

Luulin olevani tiukkis, mutta nyt vuosien päästä sitten selviääkin, että olen täysin edesvastuuton vanhempi. Esikoisemme oli kuuden viikon ikäinen, kun olimme miehen kanssa pikkujouluissa. Mummo antoi pullosta lypsettyä maitoa ja kaikki meni loistavasti. Esikoinen on nyt kohta kymmenen, eikä hirveän traumatisoituneelta vielä vaikuta, mutta ehkä se sitten keski-iässä alkaa se trauma vaivata...

Odotas vaan, kun lapsesi aloittaa ihmissuhteita... Tulee varmasti jotain traumaattisia muistoja mieleen tosta hylkäämisestä, ja ainakin takertuva läheisyysnarkomaani hänestä tulee.

:xmas: Ylempi oli luonnollisesti läppä.

Ja minä en jättäisi omaani, mutta mikä minä olen jeesustelemaan toisten menemisistä. Siinä ei mitään vahinkoa lapselle tapahdu, jos vanhemmat käyvät viihteellä hänen ollessaan muutaman viikon ikäinen. Monet ovat sairaalassakin pitkiä jaksoja, eikä vanhempi voi olla siellä 24/7 läsnä, ja ihan täyspäisiä heistäkin yleensä tulee. Ainakin yhtä suurella todennäköisyydellä kuin kaikista muistakin.

 

Kukaan lapsen kehityspsykologiaa vähänkin opiskellut ei taatusti tekisi noin.

Kuinkahan moni on oikeasti opiskellut lapsen kehityspsykologiaa? Edes sitä vähää. Onhan sitä jo lukion psykologiassa, mutta en mä ainakaan muistanut siitä mitään, kun äidiksi ensi kertaa tulin.

 

Enkä halua herättää syyllisyyttä äideissä, jotka joutuvat pakottavista syistä olemaan monia tunteja tai päiviäkin poissa lastensa luota, mutta kyllä, on tutkittu juttu, että pikkuvauvoille tulee noista eroista traumoja. Niitä voi sitten yrittää paikata parhaansa mukaan myöhemmin, mutta nuo vauva-ajan kokemukset jättää vaikeitakin traumoja, jotka sitten oireilevat myöhemmin :/

Sanoisitko mitä traumoja? Ihan uteliaisuuttani kyselen.
Itse en tunne ainakaan minkäänlaista syyllisyyttä siittä, että tahdon viettää aikaani myös mieheni kanssa kahdestaan ja joo joo kasvaa lapsi, mutta suhteen pitää kasvaa siinä samalla, kyllä mä sanoisin että meillä on parempi suhde seksuaalisesti ja henkisesti kuin ihmisillä joilla ville-petteri on ensi kerran hoidossa ollut 3vuotiaana.Olen myös paljon tyytyväisempi elämääni ja paremmin jaksava kun saan välissä viedä lapseni yökylään.Kyllähän täällä morkataan ihmisiä joilla lapset ovat alle 2vuotiaina yö kylässä, mutta jotenkin vaan olen pistänyt silmään heidän olevan ihmisiä joilla ei edes olisi yöpaikkaa mihin lapsen voisi viedä.
Tuskin lapsestani vuosisadan ongelma lasta tulee vaikka mummilla aikaa silloin tällöin viettääkin.

 

Wilkins, ei sitten varmaan kovinkaan moni :/ Mutta en minä sitä opiskelleena voi pitää suutani kiinni vain toisten omaatuntoa rauhoittaakseni...

Ja hei, siis ei varmaankaan yhdestä yöstä tai baari-illastakaan kauheita traumoja tuu, jos lapsi on hyvin hoidettu, lähinnä nyt ajattelin jatkuvia poissaoloja ja sellaisia pitkiä, useamman päivän poissaoloja.

Lapset sitten oireilee eri tavalla ja eri iässä, ja aina se "oireeton" Kiltti lapsi ei suinkaan ole psykologiselta kannalta se onnellisin ja tasapainoisin... :heart:

 

Enkä halua herättää syyllisyyttä äideissä, jotka joutuvat pakottavista syistä olemaan monia tunteja tai päiviäkin poissa lastensa luota, mutta kyllä, on tutkittu juttu, että pikkuvauvoille tulee noista eroista traumoja. Niitä voi sitten yrittää paikata parhaansa mukaan myöhemmin, mutta nuo vauva-ajan kokemukset jättää vaikeitakin traumoja, jotka sitten oireilevat myöhemmin :/

En tiedä mihin viittaat, mutta ihan oikeastiko luulet, että jos vauvavuoden aikana molemmat vanhemmat ovat yhden kerran poissa vauvan luota saman aikaisesti noin yhdeksän tuntia ja lapsi on sen ajan erittäin hyvässä hoidossa, niin lapsi saa siitä elinikäisen trauman. Minäkin uskon traumojen syntyyn ja siihen, että ne näkyvät vasta myöhemmin, mutta kyllä niihin nyt enemmän tarvitaan kuin vanhempien hetken poissa olo (vauvahan nukkuu melkein koko ajan tai esikoisemme ainakin nukkui). Sitä paitsi toiset vauvat/ lapset kestävät asioita esim. muutoksia tai eroja vanhemmista paremmin kuin toiset.

 

Wilkins, ei sitten varmaan kovinkaan moni :/ Mutta en minä sitä opiskelleena voi pitää suutani kiinni vain toisten omaatuntoa rauhoittaakseni...

Ja hei, siis ei varmaankaan yhdestä yöstä tai baari-illastakaan kauheita traumoja tuu, jos lapsi on hyvin hoidettu, lähinnä nyt ajattelin jatkuvia poissaoloja ja sellaisia pitkiä, useamman päivän poissaoloja.

Lapset sitten oireilee eri tavalla ja eri iässä, ja aina se "oireeton" Kiltti lapsi ei suinkaan ole psykologiselta kannalta se onnellisin ja tasapainoisin... :heart:

Kuka nyt jättäis pari viikkoisen moneksi päiväksi putkeen hoitoon?

Sellaisesta ei edes ole ollut kyse tässä keskustelussa.

 

Vaimo, lapset oireilee aina eri tavalla, riippuu kehityskaudesta... Liiallinen kiltteys voi olla oire traumasta siinä missä aggressiivisuuskin. Eikä tietenkään kaikki lapset edes oireile... Mäkin olen sitä mieltä, että vanhempien hyvä suhde on parasta lapsen edun kannalta, mutta lapsen ekana vuonna sitä suhdetta olisi hyvä hoitaa mahdollisimman lähellä sitä lasta. Mitä enemmän lapsella on ikää (ja lapsi alkaa hahmottaa itsensä äidistä erilliseksi olennoksi), sitä helpompi lapsen on "hyväksyä" äidin poissaolo.

 

En ymmärrä

 

En ymmärrä.

Yhdessä blogissa olen seurannut ison perheen äidin kirjoituksia ja sieltä käy ilmi että parin kuukauden ikäinen lapsenlapsi on harva se yö mummilla tai tädillä yötä. Tai sitten niin että mummin nuorimmat 1 ja 2v. lapset on isosiskojen tai veljien luona koko lössi. Kummastuttaa moinen asia suuresti...

 

Vaimo, lapset oireilee aina eri tavalla, riippuu kehityskaudesta... Liiallinen kiltteys voi olla oire traumasta siinä missä aggressiivisuuskin. Eikä tietenkään kaikki lapset edes oireile... Mäkin olen sitä mieltä, että vanhempien hyvä suhde on parasta lapsen edun kannalta, mutta lapsen ekana vuonna sitä suhdetta olisi hyvä hoitaa mahdollisimman lähellä sitä lasta. Mitä enemmän lapsella on ikää (ja lapsi alkaa hahmottaa itsensä äidistä erilliseksi olennoksi), sitä helpompi lapsen on "hyväksyä" äidin poissaolo.

Tuo on kyllä totta

 

Jaaahh..mitä se minun ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä on kiinni tämän maailman meno.
Parempi viedä lapsi hoitoon kuin jättää kotiin nukkumaan itkuhälyttimen kanssa ja painua lähikuppilaan istumaan.
On niitä sellaisiakin, jättävät lapsen/vauvan yksin kotiin...silloin itkettää ja kovaa..

 

Niinpä, sitä lapsen kehityspsykologiaa kannattaisi tutkailla. Perusturvallisuuden vaarantuminen voi oireilla monella tavalla. En jaksa tässä ruotia asiaa, jokainen voinee googlettaa tietoa ja opiskella asioita.

 

Minusta tässä puhutaan nyt kahdesta asiasta sekaisin. On eri asia jättää vauva jatkuvasti hoitoon, että pääsee ryyppäämään kuin se, että alkuperäinen puhui yhdestä ryyppykerrasta. Ja Onnellisen Villasukan kanssa olen samaa mieltä. Toisilla lapsilla on OIKEASTI asiat todella huonosti.

 

Tuossa vaiheessa ei tullut mieleenikään lähteä ihan jo sen takia koska ei ollut mitään vaatteita,rinnat oli turvonneet ja vuosivat,iho kukki,hormonit ihan sekaisin...kuitenkin sen kerran kun bilettää pääsee ni haluis jotenki itekki olla "kondiksessa" onhan se iso osa sitä juhlimista että laittautuu jne..mutta enmä kyllä olis pystynyt sitä vauvaakaan jättämään vielä tuossa vaiheessa,lähdin muistaakseni ekan kerran lapsen ollessa 5kk ja se tuntui hyvältä silloin.

 

No minkä ikäisen sitten saa jättää yöksi yökylään?

Itse jouduin todella rajun jälkivuodon vuoksi sairaalaan kun vauva oli 5 viikkoa ja koska sinne on matkaa reilu 60 kilometriä, oli miehen lähdettävä viemään. Vauvaa hoitamaan tuli äitini. Tyytyväiseltä vauva vaikutti, kun sitten seuraavana iltapäivänä pääsin kotiin.

Tämä on aivan eri asia!!!!Tottakai vauvaa voi hoitaa joku muu jos äiti on sairaana. Ei sairaalahoidossa olo ole tietenkään sama asia kun olla nollaamassa pollaa ja bilettämässä viinahuuruisesti.

meinaat sitten että se vauva tiedostaa onko äiti kipeänä sairaalassa vai baarissa pilettämässä?Ei se siihen vauvaan vaikuta onko äiti esim. yön sairaalassa vai yön baarissa,ei se vauva siinä sitä eroa huomaa.Ihiset ne on jotka paheksuu,sille vauvalle se on aivan sma kunhan on hyvä hoitaja.Ja juu,en ole lähtenyt baariin kun vauva on ollut pariviikkoinen.

 

Niille, joita ei kiinnosta googlettaa kehityspsykaa: vauva ei tiedosta, että onko äiti sairaalassa vai baarissa, vauva tiedostaa vain, että äiti ei ole lähellä. Ja kärsii siitä, olipa syy kuinka "hyväksyttävä" tahansa. Ja koska noita poissaoloja tulee "pakottavista" syistä ennemmin tai myöhemmin, niin varmaan niitä vähemmän pakottavia syitä kannataa karsia minimiin.

 

Kyllä ymmärrän. Jos lapsella on hyvä tuttu hoitaja niin miksipä ei. Jospa joku aikuinen osaakin kasvattaa ja hoitaa lastansa itseensä ja omiin toimintatapoihinsa luottaen. Kaikilla ei ole tarve lukea kasvatusoppaita, ja siitä huolimatta lapsista kasvaa itsetuntoisia ja vastuullisia, heniksesti hyvin kehittyneitä nuoria.

 

Ymmärrän oikein hyvin

 

Että vanhempien pitäisi olla ensin aivan lopussa, ennenkuin heillä on lupa mennä minnekään tuulettumaan?

Vasta sitten kun alkaa kävellä ympyrää ja puhua peilikuvalleen tai horista muuten vaan tai uupua kasaksi lattialle, on LUPA ja OIKEUS ottaa vapaata lapsista ja pitää yhteinen ilta puolison kanssa?Vasta sitten? Ei siis aiemmin, sitä varten että huomennakin jaksaisi?