Yltiöpäinen dokaaminen

[Huolestunut tyttis]

Nuori pari ollaan, itse 24v ja mies kohta 22v. Tällä hetkellä mies on armeijassa (meni joo vähän myöhään) ja seurustelu aloitettiin pari kuukautta ennen armeijaan menoa, nyt kohta puoli vuotta takana.

Itselläni tuo menovaihe on pienentynyt jo huimasti ja usein haluaisi olla kotona, tai ainakin selvinpäin tekemässä jotain mukavaa yhdessä. Joskus toki baarireissutkin ok. Mies taas aloittaa juomisen heti perjantaisin kotiin päästyään ja jatkaa putkeen la-su väliseen yöhön ja makoilee sunnuntain niin krapulassa ettei halua nähdä ketään. Emme siis juurikaan näe viikonloppuisin, jollen itse lähde baariin. Selvinpäin en häntä näe juuri lainkaan. Vannoo ja vakuuttaa tykkäävänsä musta.

Ymmärrän hyvin, että armeija-aikana haluaa viikonloppuisin nähdä myös kavereita, mutta mua harmittaa se, että pitää juoda jo lauantaiaamusta lähtien kiihtyvällä tahdilla uutta päivää putkeen: ja nimenomaan jossain kavereiden luona. Eipä aina itsekään muista missä on ollut.

Mahtaneekohan olla toivoa, että tuo yltiöpäinen meno jossain vaiheessa laantuu vähän normaalimmaksi viihteellä käymiseksi? Vai seurustelenko kenties tulevan alkoholistin kanssa? Voinko itse jollain fiksulla keinolla vaikuttaa asiaan, kun huutamaan en aio alkaa. Jonkinlaista puhetta olen yrittänyt ja sillon poikkis aina myöntää itekin, että vähän liikaa menee. Mutta sama jatkuu aina seuraavana viikonloppuna...

Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia, mutta miehen hyvien ominaisuuksien vuoksi en haluaisi hätiköiden jättää ja pistää hommalle loppua. Onko kyse vaan nuoren miehen ajattelemattomuudesta ja villeilystä, joka aikanaan tasoittuu vai onko tuo ongelmaisen merkki? Oma suhteellisuuden taju asiaan on kadonnut ja siksi täällä palstalla kyselen. Ratkaisuni teen sitten kuitenkin itse

 

[Järki käteen]

Et sinä seurustele "tulevan alkoholistin" kanssa. Sinä seurustelet nykyisen alkoholistin kanssa. Tuollainen juomninen on jo reilusti liiallista.

Kysy itseltäsi, oletko nyt täysin onnellinen ja haluatko elää tuollaista elämää koko loppukäsi. Ellet halua, jätä mies.

 

[Järki käteen]

Ai niin, ei ole mitään toivoa, että mies laannuttaisi juomistansa. Lapsien tekeminenkin vain pahentaa juomista, koska mies haluaa "paeta arjesta".

 

[Mie]

Mun mielestä tuo taas on ihan normaalia. Armeija-aika voi olla monella "perseestä" kun taas toiset kestää sen vähän paremmin. Samoin tuo juominen/bilettäminen liittyy myös ikään. Itse (nainen) biletin muutaman vuoden lähes joka vkl, silloin kun olin 18-20 v. Sen jälkeen rauhoituin ja alkkista minusta ei sentään tullut eli vastaukseni on, että kyllä se tosta rauhoittuu (eri asia kuinka kauan kestää ja miten kauan itse jaksat "kännikalaa" katsella)

 

[vakipano?]

Onko tuo muka seurustelua? Mies on intissä ettekä juuri näe toisianne, kun hän on lomilla (eli hän bailaa mieluummin kavereittensa kanssa kuin on sinun kanssasi). Taidat olla vaan vakipano, ettei miehen tarvitsisi olla inttiaikana puutteessa.

 

[Ap. huolestunut tyttis]

Onko tuo muka seurustelua? Mies on intissä ettekä juuri näe toisianne, kun hän on lomilla (eli hän bailaa mieluummin kavereittensa kanssa kuin on sinun kanssasi). Taidat olla vaan vakipano, ettei miehen tarvitsisi olla inttiaikana puutteessa.

No on mut ainakin vanhemmille ja sisaruksille esitelty ja viety suvun juhliin yms. Kaveritkin tuntee mut ja viihdytään yhdessä isommassakin porukassa. Kyllä me siis nähdäänkin, usein olen sen luona lauantai-iltaisin mutta silloinkin sillä menee sitä kaljaa kaiken aikaa ja jatkaa sitten baariin kavereiden kanssa. Haluaisi kyllä mut mukaan, mutta en itse useimmiten jaksa. Tai sitten menen vain kuskina.

 

[nina]

Voi sinua ja miestäsi...
Jos joka viikonloppu pitää dokata, on kundilla selvästi jotain pielessä.
Selkeästi alkoholisoitunut, ei nuoruuden piikkiin voi kaikkea pistää.
Toinen juttu on se, että juominen ja bilettäminen maksaa. Päivärahoilla ei kovin leveästi elellä eli kuka kustantaa tämän kaiken? Et kai vaan sinä?

Voithan ehdottaa kahden keskistä viikonloppua ilman viinaa, onnistuuko?
Jos ei pysty siihen, mietipä onko arvoisesi mies. Ikävyyksiä ja ongelmia tulee elämässä eteen ilmankin, että niitä oikein kerjää.

 

[Jen]

Eikö tuo teidän meno kuulosta siltä, että miehelle bilettäminen ja juominen on viikonloppuna TÄRKEINTÄ? Se, mitä sinä haluat (=joskus koti-iltoja viikonloppuna, kahdenkeskistä kiireetöntä aikaa) on hänelle toissijaista. Eikös SINUN pitäisi olla hänelle se tärkein asia elämässä???

On tietysti ymmärrettävää, että armeija on rankka koettelemus ja että armeijan kuri yms. olosuhteet tuntuvat enemmän tai vähemmän ahdistavilta ja silloin varusmies haluaa siviilissä "nauttia vapaudesta" täysin siemauksin. Tuosta kuvauksestasi päätellen hänellä on tällä hetkellä alkoholiongelma. Jos haluat, voit odottaa, että kun hän vapautuu armeijasta, josko meno rauhoittuisi. Ongelmana vaan tahtoo olla se, että alkoholiin turtuu eli alkoholiannokset kasvavat käytön myötä ja kun tätä jatkuu pitkään ei kykene enää olemaan ilman alkoholia. Suomessa on tuhansia ja tuhansia miehiä, jotka ovat alkoholisteja. Entinen poikaystäväni (alle 30-v) oli juuri kuvaamasi kaltainen kaveriporukassa kännääjä. Hän on Ex juuri sen vuoksi, että hän lupasi aina vähentää juomista, muttei pystynyt. Minä ainakin haluan olla miehelle tärkein asia elämässä, en vain kakkossijalla viinan jälkeen.

Moni suomalainen sanoo, että jokaisella suomalaisella on oikeus juoda niin paljon kuin haluaa, mutta tietysti sitten, jos tulee alkoholistiksi, niin sitten pitää puuttua peliin. Minusta asia on päinvastoin: tilanteeseen pitää puuttua ENNEN kuin ihmisestä pääsee tulemaan alkoholisti.

AP: sinun miehesi ei ole enää teinipoika, vaan aikuinen mies. Minusta hän keskittyy nyt omaan itseensä, eikä sinuun. Voisiko parempi ratkaisu tässä vaiheessa olla se, että olette kumpikin omillanne miehen armeija-ajan? Sinä et selvästikään nauti alkoholinhuuruisista viikonlopuista ja mies ei selvästikään kykene juomistaan vähentämään. Kun mies vapautuu armeijasta ja kykenee näyttämään, että hän on raitistunut, niin voitte sitten katsoa tilannetta uudestaan (mikäli et ole siihen mennessä löytänyt parempaa miestä).

 

[Guest]

Toihan nyt on ihan normaalia että inttiaikana sitä kaljaa kuluu reippaasti.Vastahan hän sinne menikin kun ilmeisesti heinäkuun erää on.Uskoisin et jossain vaiheessa vähän rauhoittuu ennen intin loppua.Leiriajat on tietty erikseen,"pakko" se on pää nollata sen jälkeen ainakin jollain tavalla.Jep,ja intistä kyllä kotiutuu,ei vapaudu...

 

[Värttinä]

Missä sinun itsetuntosi on? Minä en katselisi moista "miestä" päivääkään. Laita poika kävelemään ja sano, että harkitset suhdetta sitten, kun hän saa elämänsä arvojärjestyksen kuntoon. Monilla on joskus rankkaa elämässä (vrt. armeija-aika), muttei tuollainen ryyppääminen ole normaalia. Kuka sellaista jaksaa katsella? Ai niin - sinä.

 

[Maiju]

No ei tuo oikein hyvältäkään kuulosta.

Siihen en kyllä yhdy, että "armeija on rankka kokemus." Ja että sen vuoksi täytyy ryypätä joka ikinen viikonloppu kuin viimeistä päivää. Armeija kestää nykyään vain kuusi kuukautta. Ja kaikki viikonloput on vapaita. Mitä rankkaa siinä on?

Kun ensimmäinen mieheni meni armeijaan, oli heti ensiksi viiden viikon täydellinen poistumiskielto kasarmilta. Vain kirjeet kulkivat. Ensimmäinen loma kesti vain yhden vuorokauden. Sen jälkeen kahden vuorokauden lomia joka kolmas viikko. Palveluspaikka oli tietysti toisessa päässä Suomea ja matkustaminen oli mahdollista vain armeijan omalla kuljetusbussilla, ei ollut pojilla omia autoja silloin. Armeija kesti hänellä muistaakseni 13 kuukautta (RUK).

Toisen kerran olin "sotaleskenä" 80-luvulla. Silloinkin kesti kuukauden, ennen kuin mies pääsi ensimmäiselle lomalle, ja sen jälkeen lomat oli kahden viikon välein viikonloppuisin, mutta ei aina, joskus joutui olemaan viikonloput "kiinni." Silloinkin palvelusaika kesti 11 kuukautta.

Kumpikaan miehistä ei valitellut armeijan rankkuutta, enkä sitä varsinkaan nykyisin käsitä ollenkaan. Ovatko nämä nykymiehet pullapoikia?

Ennemminkin olen tässä sitä mieltä, että kaverisi on liian kakaramainen vielä. Juhliminen on kaiken aa ja oo. Tyttöystävän olemassaolo on tietysti mukavaa, mutta ei vedä vertoja kavereitten kanssa ryyppäämiselle, koska se on kaikkein hauskinta ja hauskuus on tärkeintä. Raju ryyppääminen kuuluu poikienväliseen kanssakäymiseen, ja on yksilölistä, miten se siitä kehittyy eteenpäin. Joidenkin kohdalla tapa jatkuu entistä rajumpana ja voi johtaa alkoholismiin nopeastikin. Jotkut taas vetäytyvät siitä vähitellen ja alkavat ns. miehistyä ja aikuistua, etsiä muitakin tapoja viihtyä. Vaikea sanoa tästä sinun miehestäsi vielä mitään. Onhan nyt jotenkin omituista, ettei hän yhtäkään viikonloppuaan pyhitä pelkästään sinulle, tai edes toista näistä vapaista viikonloppuilloistaan. Joko et ole hänelle kovin tärkeä, tai sitten hän ei vielä ymmärrä asioita oikein aikuisen lailla. Hän luulee sinunkin olevan kanssaan samoilla linjoilla.

 

[kjk]

Minusta tässä keskustelussa mukana olevat nuoret eivät osaa erottaa nuoruuden bilettämistä ja alkoholiongelmaa toisistaan.

Heti, jos ihmisellä on PAKKO juoda itsensä känniin, on alkoholisti.

 

[Ap huolestunut tyttis]

Niin. Ongelma tässä on se, että miehen kaverit on kaikki melkeensä myös jatkuvasti baarissa saman lailla, oli tyttöystävä tai ei. (Myös omat naispuoliset kaverit juo 2pv viikonlopussa!) Joten kaikki näkee itsensä vain normaalina muiden joukossa. Ja joskus ne soittelee ja vaatii jätkääni mukaan ja vaikea siinä on vastustaa. Koskaan en ole kieltänyt menemästä! Joten ehkä siksikään jätkä ei tajua, että se ei ole aina kivaa et se on menossa. Ja on se kyllä jäänyt toisinaan lauantaina mun viereen nukkumaan eikä ole lähtenyt enää baariin.

Musta tuntuu, että sitä on jo pitkään vaivannut jonkinasteinen masennus. (Olen itse sen joskus sairastanut!) Selvinpäin se ei siitä puhu, mutta joskus kovassa kännissä se kertoo että elämä ahdistaa ihan vitusti Luulisin, että juomisesta pääsisi, jos pääsisi käsiksi tohon itse ahdistukseen. Se tietää sen itsekin ja välillä meni paremminkin eli joi vain vähän, ns tissutellen.

Tämän ketjun määritelmillä muuten kavereistani 90% on alkoholisteja. Elän uskossa, että parikymppisellä peli ei ole vielä menetetty ja että aikuistuessa elämän arvot vielä muokkaantuu. Tai muuten tämä tietää sitä, että suurin osa ihmisistä tulevaisuudessa on alkkiksia! Sen verran helvetisti nykyään ihmiset juo.

Yritän ehdottaa ensi viikonlopuksi jotain muuta tekemistä, että oltaisi vaikka toinen päivä ihan kaksin ja lähdettäis jonnekin, jos ei haluta kotona istua. Ehkä syytä on vähän mussakin kun en ole kovin selkeästi ilmaissut, että baareilu mua häiritsee. Koska kuten sanoin, jätkäni ei ole mikään poikkeus meidän tuttavapiirissä vaan ihan normaali. Eihän siinä itsekään silloin tajua juovansa liikaa.

No. Ei tarvitse musta täällä huolehtia. En jää säälistä roikkumaan, mutta en halua myöskään hätiköidä! Jos kukaan sen kaveripiirissä ei sille potkua perseelle anna, niin ehkä sen täytyy olla minä! Jättäminen ei kai kuitenkaan sen juhlimista tule vähentämään. Parempi kai olisi keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Uskon että saan sen mukaan jonnekin, jos vain pyydän. Pitäs näyttää sille, et elämässä on paljon hauskoja asioita selvinpäinkin vloppusin.

Aika näyttää. Ja lapsiahan en ole tässä tosiaankaan suunnitellut. Tommoset asiat tulee vasta sitten kun asiat on todella vakaat, jos sittenkään. Ja vielä: olisit ollut hauska tietää, minkä ikäisiä kommenttien kirjoittajat ovat ja millaisia ihmisiä muutenkin. Nimittäin äitini pelkää minunkin olevan alkoholisti

 

[Guest]

Joo musta ainakin tuntuu et noi pahimmat kauhistelijat on kyl vähän vanhempia.Ite ainakin 25 ja ilmeisesti heidän mukaansa alkoholisti,samoin kun mieheni ja suurin osa kavereistani.Kannattaatosiaan ehdottaa sitä muuta vaihtoehtoa kuin juominen,täytyyhän sitä parisuhteessa pystyä puhumaan.Ite seurustellu kans kahdesti varusmiehen kanssa joskus vuosia sitten ja nykyinen mieheni on "alalla"

 

[joo]

Tuon määritelmän mukaan meidän työpaikalla on 98% työntekijöistä alkkiksia
Ja firma kuitenkin menestyy hienosti....Mun tytär ryyppäsi ahkerasti teini-ikäisenä mutta nyt on lopettanut kokonaan juomisen.

 

[Ap huolestunut tyttis]

Monilla on joskus rankkaa elämässä (vrt. armeija-aika), muttei tuollainen ryyppääminen ole normaalia.

Niin tähän vielä tuosta normaaliudesta. Aika vaikea armeija-aikana on nähdä kavereita, jollei viikonloppuna lähde baariin. Jos kaverit menee baariin niin siinä on itsekin mentävä. Ehkä se myös pelkää, että kaverit katoaa, jos niitä ei säännöllisesti näe. Oikeat kaverithan ei jätä, mutta...

 

[piitu]

AP:n tapauksessa varmaankin on niin, että kaveripiiriin valikoituu niitä, jotka käy paljon baareissa. Omassa kaveripiirissäni taas on aina ollut niin, että kaverini eivät ole tykänneet baari-illoista, vaan enemmänkin on kutsuttu kavereita kotiin syömään ja juttelemaan. Tosin silloin 20-25 vuotiaana kaikki kaverini minua lukuunottamatta opiskelivat yliopistossa ja vaikka joskus (pari kertaa kuukaudessa) käytiin tanssimassa ja miehiä tiirailemassa, niin opinnot olivat etusijalla. Sen paremmin rahaa kuin mielenkiintoakaan viinaa kohtaan ei ollut. Ehkäpä AP:n kaveriporukan ja oman kaveriporukan suurin ero on juuri suhtautumisessa viinaan: humalahakuinen juominen vs. kevyt hiprakka.

Jos AP:n mies juo masennukseensa tai armeijan aiheuttamaan ahdistukseen, niin vähän huono lääkitys tuo viina on.

Puolueetonta tietoa löytyy www.a-klinikka.fi. Kannattaa tehdä vaikkapa testi, jonka perusteella saa asiantuntijan arvion siitä, onko oma alkoholin käyttö kunnossa vai ei. JOs kaveripiirissä kaikki humaltuvat joka viikonloppu, se ei suinkaan tarkoita sitä, että se on terveellistä tai normaalia juomista. Kävin kyseisillä sivustoilla paljonkin silloin, kun kundikaverini juominen riistäytyi käsistä.

AP: A-klinikan sivustolla sanotaan, että PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ AIHEUTTAA MASENNUSOIREITA!

 

[Ap]

AP: A-klinikan sivustolla sanotaan, että PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ AIHEUTTAA MASENNUSOIREITA!

Tuo on tiedossa meillä molemmilla. Sanoi itsekin että kahvikuppineuroosi ja ahdistus väheni, kun oli 3 viikkoa putkeen armeijassa ilman viinan tippaa. Eli tiedostaa itsekin selkeästi, että olo ja elämä on parempaa ja helpompaa kun ei sitä viinaa litki.

Tuntuu, ettei tässä suht pienessä kaupungissa paljon sellasia löydy, jotka ei jois usein. Itsekin kaipaisin sellasia kavereita, jotka jaksais illanistujaisia kotona (vaikka sitten vähän maistellen...) eikä aina sinne baariin.

Pelottavaa on, että jotkut miehen lapsuuden kaverit (joita onneksi näkee vain sattumalta) on nyt työttömänä ja juo joka päivä. Esim. 1kk putkeen menee useilla kuulemma. Onneksi tuossa tilanteessa ei olla eikä hän itsekään sitä arvosta. Niin ja sen isäpuoli on ihan rapajuoppo eikä halua samanlaiseksi. Sen pitäs nyt vaan tajuta irrottautua noista pahimmista ördääjistä, ettei käy huonosti. Onneksi sillä on pari fiksumpaakin kaveria, joiden kans meno on ok.

En vain oikein tiedä, mikä olisi minulta oikea lähestymistapa asian korjaamiseksi. Suoran puheen voi helposti käsittää vittumaiseksi nalkuttamiseksi ja mitään turhaa riitaa en halua asiasta vääntää.

 

[Maiju]

No minun iän voit varmaan jotenkin päätellä jo siitä, että ensimmäinen mieheni kävi armeijan 60-luvulla, toinen 80-luvulla. Olen siis jo yli viidenkymmenen ja tämä toinen mieheni on minua 11 vuotta nuorempi, joten sillä selittyy.

Siinä mielessä osaan asettua jopa äitisi asemaan. Totta kai hän kantaa huolta sinusta, koska nykymeno juomisineen ja juhlimisineen on tällaista ja olet siinä vahvasti mukana. Asenteesi on kuitenkin oikea, joten ehkä äidin ei tarvitse olla huolissaan. Mutta ei tietenkään ole kivaa ajatella, että tyttären mies olisi juoppolalli.

Ei toisen ihmisen elämää voi väkisin ohjailla eikä omia arvojaan voi toiselle väkisin syöttää. Mutta pitäisihän elämässä muutakin olla kuin juominen. Et kertonut, onko miehelläsi muuten asiat kunnossa, onko työpaikka tai opiskeleeko. Vaikutat tosi fiksulta tytöltä, joten pystyt varmaan itse parhaiten arvioimaan, oletteko varmasti toisillenne sopivat, noin niin kuin henkiseltä puolelta ajateltuna. Eli onko teillä samat toiveet ja arvot tulevaisuuden suhteen?

Kyllä minusta sinulla on oikeus sanoa joskus ihan jämäkästikin, että nyt ei juoda. Eihän pelkästään toisen ehdoilla eletä.

Toisaalta tekisi mieli sanoa, että jos viinan kanssa on nyt jo ongelmia, 22-vuotiaana, niin mitä voi odottaa tulevalta? Miehen pitäisi käydä arvokeskustelu asiasta oman itsensä kanssa, mutta onko hänestä siihen? Juomisessakin on eroja. Voi sitä olla joka viikonloppu baarissa olematta silti aina tuhannen päissään ja olematta minkään sortin ongelmajuoja. Ei kaikki juo itsetuhoisesti, vaikka juhlisivatkin paljon. Onko sinusta mahdoton asia, että sittenkin irrottautuisit tästä miehestä, jos juomisessa ei tapahdu minkäänlaista muutosta?

 

[Jen]

Meikäläisellä on ikää 36wee. Tosin poikaystävät ovat jostakin syystä olleet avioeron jälkeen selkeästi itseäni nuorempia. Iästäni huolimatta en välttämättä näe eroa siinä, minkä ikäisenä haluaa juoda itsensä toistuvasti joka viikonloppu änkyräkänniin. Olipa ikä mikä hyvänsä, niin pidempään jatkuessaan se voi muodostua riippuvuudeksi ja olla jo terveysriski.

AP: On ihan hyvä asia olla jämäkkä, mutta silti ymmärtävä. Älä kuitenkaan silittele päätä loputtomiin äläkä ole äitihahmona ikuisuuksiin. Miehen ikävä itsekäs käytös syö rakkautta pidemmän päälle, jollei miehellä ole selkärankaa lopettaa juomista.

Käyn itsekin baarissa juomassa silloin tällöin tai itse asiassa käyn lähinnä juttelemassa tuttujen kanssa ja kuuntelemassa musiikkia. Erityisesti livebändi-iltoina istun erittäin mielelläni baarissa. Marraskuussa aion mennä yksin autolla SELVIN PÄIN Tampereelle kuuntelemaan erästä lempibändiäni ja joulukuussa menen Lahteen: ehkä tyhmää, mutta itse tykkään. Jos on kuitenkin tottunut juomaan, aluksi voisi vältellä koko baaria.

Kannattaa miettiä korvaavaa tekemistä. Mitä muuta voisi tehdä kuin olla baarissa? Onko ketään tuttavapariskuntaa, jonka luona voisi kyläillä? Entäpä joku liikuntaharrastus illalla ja sen päälle leffan katsomista ja vaikka kunnon seksiä? Esimerkiksi hohtokeilaus on ihan kivaa ja ainakin täällä päin on esimerkiksi sulkapallohalli, jossa saa sulkisvuoroja jopa klo 22:een asti. Sellainen puuhastelu vaikka silloin tällöin tulee halvemmaksi kuin dokaaminen. Entä kalastelu kaksistaan hämärässä lämpimät vaatteet päällä? Moni asia on kivaa ihan vaikka yhden kerran kokeiltuna. Jos ottaa sen asenteen, että vain dokaus on nuorelle riittävän rankkaa ja hyväksyttävää tekemistä, niin ehkä olisi paikallaan korjata asennetta. Tarkoitan, että helposti "pelkkään" kotona istumiseenkin kyllästyy.

 

[tiitu]

Ensinnäkin, olen 26v. Ja minun mielipiteeni on, että toki tuollainen voi ollakin normaalia, siis jokaviikonloppuinen ryypiskely - varsinkin jos on armeijassa - SINKULLE. Jos mies on suhteessa, luulisi kuitenkin kullan näkemisen riemun tauon jälkeen menevän ryyppäämisen ohi. Minun mielestäni hän ei todellakaan arvosta sinua tarpeeksi, jos ei KOSKAAN jää kanssasi viikonloppua viettämään selvinpäin ja kahdestaan. Olin itsekin "sotaleskenä" ensimmäisen vakavamman suhteen aikana. Ja kyllä mies silloin tuli aina ensimmäiseksi minun luokseni ja iltalomillakin. Tottakai joskus ryyppäsikin kaveriporukassa. En sanoisi niin kärjistäen kuin joku, että olisit vakipano, mutta et sinä tärkeysjärjestyksessä ihan ylimpänä elämässään ole.

 

[Ap huolestunut tyttis]

Jep jep. Huomenna nähdään taas.

Asioita joita vielä tuli mieleen. Kun alettiin olla yhdessä, kävin itsekin baarissa 1-2 kertaa viikonlopussa ja join melko paljonkin. Vasta nyt syksyllä on alkanu yletön meno tympiä. Tuolloin siis liikuttiin isommalla porukalla (jonka kautta mieheen aluksi tutustuinkin). Hän on hyvin ujo ja siksi alussa tutustumiseen helpotusta toi hiprakka. Ei sillä ole tainnut oikein ennen tyttöystävää ollakaan, joten kokemusta ns. oikeasta seurustelusta ei ole. Mutta ei ole minullakaan, olen viettänyt tähän mennessä elämäni sinkkuna.

Tykkään siitä, koska se on rauhallinen, vähän hiljainen, osaa keskustella ikäisekseen aivan helvetin fiksusti (eka asia johon ihastuin), pohdiskelee asioita (ehkä liikaakin, herkkä!), ei juokse pillun perässä eikä arvosta naisten kustannuksella sikailua... En koskaan ottaisi edes absolutistia miestä, jossa on sovinistin vikaa. Mulle on tärkeää ettei se puhu seksielämästä muille, retostele jne.

Koska olen elänyt sinkkuna hyvin itsenäistä elämää, en osaa välttämättä itsekään ajatella ihan perinteisiä "koti-iltoja". Harrastan paljon ja harvemmin istuskelen yksinäni sohvalla. En siis tunne itseäni yksinäiseksi. Ja ainahan voin halutessani lähteä kavereideni (tyttöjen) kanssa liikenteeseen. Välillä mennäänkin niin että me tytöt ollaan meillä ja pojat alottelee jossain muualla ja tavataan sitten baarissa. Ja mies tulee kyllä aina mun mukaan kotiin jos olen itsekin liikkeellä/kuskina. Eli ei se sentään sillon lähde poikien kanssa jatkoille! Ja seksikin toimii jopa baarin jälkeen. Sen suhteen ei tarvi kärsiä.

Itse harrastan paljon liikuntaa ja onkin ollut puhetta että intin jälkeen sekin vois lähteä mun kans salille tai pyöräileen jne. Pyöräilyä ja sählyä se on harrastanut itsekin. Nyt armeija-aikana se ei vaan onnistu muuten ku iltalomilla. On käynyt jopa kuntosalilla siellä intissä ja vapaaehtoisilla lenkeillä. Sanoi jatkavansa kun kotiutuu. Toivotaan näin!

Vaellukselle tms voitais kyllä joskus mennä, mutta epäilen että jaksaa nyt kun intissäkin on usein viikot leirillä metsässä...Ehkä sitten myöhemmin. Seksimessuille ollaan menossa joulukuussa mikäli sillä vain on vapaa viikonloppu. Pian on sen isän luona maalla syysjuhlat (missä varmasti alkoholiakin menee mutta hillitysti aikuisten seurassa ).

Ja nyt tämä paha: sen äiti on juoppo sekä isäpuoli rapajuoppo. Alkoholismia geeneissä (kuten myös minulla!) siis. Mutta hyvä puoli on se, että ainakin halveksii niiden elämäntapaa eikä halua samanlaiseksi.

Joskus sanonut mulle masennuskohtauksen keskellä, että olen sen elämässä ainoa valopilkku. Oon yrittäny houkutella sen käymään lääkärissä/psykologilla mutta se yrittää vielä sinnikkäästi hoitaa asiaa ihan itse.

Tässä taas vähän tajunnanvirtaa...

 

[Jen]

Hyvä asia on se, että tunnutte kumpikin tietävän, missä mennään. Ette siis vähättele ongelmaa tai yritä lakaista sitä maton alle. Eihän sinun tarvitse päätöstä tehdä yhdessä olemisen jatkamisesta juuri nyt heti tänään. Jutelkaa ja kerro selvästi huolestumisestasi ja mitä pelkäät jatkuvan juomisen tuovan ja millä keinoin voisi ratkaisuja löytää.

On myös hienoa, että teillä on tekemistä myös ilman dokaamista. Jotkut ihmiset pystyvät vähentämään juomista eli esimerkiksi joltakulta onnistuisi se, että perjantai-ilta vietetään sängyssä ja muutoin rentoutumalla, lauantaina käydään yhdessä ulkona baarissa (ei siis valomerkkiin asti ja polvet verillä konttaamalla kotiin -tyylillä) ja sitten jää vielä sunnuntaina aikaa olla yhdessä, kun ei ole tolkutonta krapulaa.

Joillakuilla on taas kaikki tai ei mitään -mentaliteetti. Joillekin ei kertakaikkiaan sovi se, että vähän vain juodaan, vaan joko ollaan selvin päin tai sitten juodaan niin kauan kuin silmät päässä pyörivät. Todennnäköisesti vain poikaystäväsi tietää, mikä hänelle parhaiten sopii: vähentäminen vai totaalilopetus.

Netin sivustoihin alkoholin käytön rajoittamisesta/lopettamisesta kannattaa varmaan tutustua ja etsiä, olisiko siellä uusia vinkkejä.

Muuten, varusmiespalvelusaikana kannattaisi hyödyntää se, että siellä terveydenhuollot yms. ovat ilmaisia. Kannusta häntä hakeutumaan lääkärin vastaanotolle, jossa hän voisi puhua masennuksesta ja siitä, että alkoholin käyttö riistäytyy ajoittain käsistä. Voihan hän vaikka sanoa, että SINÄ olet huolissasi niistä ja SINÄ "pakotit" hänet vastaanotolle, jos se tekisi lääkäriin menosta helpompaa. Intissä tuollaisen asian hoitamiselle on ihan eri tavalla aikaa kuin siviilissä, jossa sitten taas opiskelu/työ rajoittaa mahdollisia seuraavia lääkärissäkäyntejä. Pyydä, että hän tekee sen edes vaikka sinun vuoksesi, jos lääkärissäkäynti ei muutoin häntä kiinnosta. Eihän hän siinä mitään menetä. Päinvastoin, hän osoittaa olevansa mies eikä hiiri, kun uskaltaa ottaa yhteyttä lekuriin.

 

[insight]

Heh. Eihän se nyt ole mikään ihme, jos masentaa, kun dokaa niin usein. Jos elämänsisältö on dokaaminen, niin tuleehan siitä varmaan aika ontto fiilis.

 

[Ap huolestunut tyttis]

Heh. Eihän se nyt ole mikään ihme, jos masentaa, kun dokaa niin usein. Jos elämänsisältö on dokaaminen, niin tuleehan siitä varmaan aika ontto fiilis.

No aiemmin jo tuolla kerroin, että alkoholin vaikutus asiaan on molemmilla tiedossa. Mutta ei alkoholi ole tässä tapauksessa se syy siihen masennukseen ja ahdistukseen, mutta toki se sitä pahentaa. Kuin myös paniikkihäiriötä ja kahvikuppineuroosia. Pelkäsi aivan saakelisti mennä armeijaan kun ajatteli, ettei edes pysty syömään siellä ihmisten keskellä.