Yllätysraskaus 44v.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen

Vieras
Hei!

Nyt tämä on minulle täysi yllätysraskaus. Olen 43v. täytän ensi viikolla 44v. ja olen vkolla 5 raskaana. Minulla on ennestään pian 21v ja 15v pojat. Tämä raskaus on uuden nykyiseni kanssa. Hän on minua jonkin verran vanhempi, on 55v. En ole ollut raskaana kuin viimeksi yli 15v. sitten ja eronnut 7 v. sitten. On ollut epäsäännöllisiä kuukautisia eli kp 42-45pv ja ehkäisyä ollut mm. kondomi, mutta ei aina, koska en ajatellut enää tulevani raskaaksi enää tässä iässä ja muutenkin hormonitasapaino aika heikko.

Nyt pelottaa, mitäs nyt teen, koska kummallakin on oma asunto eikä mies kovin innoissaan, koska hänellä jo ikää ja miten pojat reagoivat, tiedän ainakin, ettei hyvää eivätkä vanhempanikaan tykkää hyvää.

Sairastan lisäksi silmänpainetautia. Nyt olen miettinyt pääni puhki, pitääkö lasta vai ei. Olen varannut maanantaina lääkärille aborttilähetettä varten. Olen lisäksi nyt opintovapaalla eli tiukalla olen muutenkin. Lähdin pois työstäni työpaikkakiusaamisen takia, josta en ole vielä irtisanoutunut vaan opintovapaalla olen. En ollenkaan tiedä jaksanko tässä iässä pitää vauvaa, kun on muutenkin muuta ajateltavaa.

Abortti pelottaa muutenkin, koska en ole koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen. Olen aina vastustanut aborttia, mutta kun nyt tuli raskaus omalle kohdalleni, joudun miettimään tällaista väkisinkin.
 
kuulostaa hankalalta tilanteelta, mutta itse pitäisin tuota tavallaan jo aika yllättävänä ja iloisena yllätyksenä :) VIimeinen mahdollisuutesi tulla taas äidiksi. Kerranhan me täällä vain eletään, joten jos rohkeutta ja voimia vaan on tarpeeksi niin anna palaa ja "katso" raskaus loppuun asti :) Jos taas päädyt aborttiin voi olla että suret sitä sitten kiikkustuolissakin. Vanha et ole missään tapauksessa. Itse olen 42v. ja jos tulisin raskaaksi niin olisihan se aika shokki, mutta ajattelisin, että niin on tarkoitettu :)
 
Mä antaisin paljon ollakseni sinun tilassasi!

Olen 44v täyttänyt ja vielä tehtiin koeputkihoito joka kuitenkin nyt näyttää tuottavan tulokseksi negan!

Tasan ei käy onnenlahjat, kuten sanonta kuuluu!

Minun tekee kyllä mieli onnitella sinua!
 
olen itse 40.v ja kuopukseni on 4.v, nyt jos tulisi yllätysraskaus niin ei se shokki olisi mutta ei ensin ainakaan kovin iloinen yllätys mutta fyysisesti minulla ei ole mitään ongelmaa noh eikä myöskään henkisesti. tunnen monia sinun ikäisiäsi naisia jotka ovat saaneet vauvoja ja jopa esikoisia eikä mitään ongelmia.
lääkärin kanssa ehkä kannattais tosta silmäsairaudesta keskustella.
päätös on yksinomaan sinun kuitenkin viime kädessä. minä pitäisin lapsen.
voimia sinulle olkoon päätöksesi mitä tahansa
 
Mulla oli sama tilanne tasan vuosi sitten. ikää pikkuisen vähemmän, mutta ei paljoa. Minä taas olen aina ollut abortin puolustaja, vaan kun mietintämyssy omalle kohdalle sattui niin eipä ollut siitä puhettakaan. Sen kummemmin kantaa kuitenkaan ota, mutta olihan se raskaus reippaasti rankempi nelikymppisenä. Tosin hyvin toivuttu ja valvoakin sentään vielä jaksaa. Tsemppiä sulle joka tapauksessa!
 
Mitä väliä mitä sun pojat tykkää? Tai sun vanhempas? Kyllä vanhempien mielipide tässä iässä on jo ykshailee!

Mitä lapsen isä on asiasta mieltä niin se voi vähän vaikuttaa mielialaan mutta itse päätökseen ei vaikuta sekään!

Pidäkin huoli että et anna kenenkään, et edes yleisen mielipiteen, painostaa itseäsi aborttiin!

Tässä iässä saa automaattisesti lapsivesipunktion, istukkabiopsia ja kaikki tutkimukset, mieti keskeytystä vasta jos lapsi ei ole terve tai älä edes silloin jos vakaumuksesi ei sitä salli!
 
Koska sinulla on jo kaksi lasta ennestään, luulen että abortti jäisi painamaan mieltäsi. Tuskin osaisit ajatella elämää ilman kumpaakaan pojistasi? Yhtälailla tämä tulokas on lapsesi. Voimia raskausajan haasteisiin sekä muihin vaikeuksiin joita sinulla on. Kyllä sinä kolmannenkin lapsen kanssa selviät ja vanha et missään nimessä ole!!!
 
Onnea raskaudesta!Olen myös 44 v. juuri äidikssi tullut esikoisen synnyttänyt.Lohdutukseksi sulle,et mulla oli reilu vuosi sitten keskenmeno vkolla 11,eli kyllä tässä iässä tosiaan noi km:t ovat yleisiä.Minulle taas lapsi oli toivottu.Erittäin toivottu ja kaikki toivoni laitan tähän "projektiin" nyt.Tää on minulle pitkän ajan täyttymys.
Mutta sinulla erilainen tilanne,jos et ole lasta halunnut alunperin.Voin vaan toivoa,että sulle tää uutinen loppujen lopuks ois iloinen!Viittaisin sinuna kintaalla muiden näkemyksille ja kuuntelisin itseäni nyt tarkkaan.
 
Voihan tuo melkoinen shokki olla mutta juuri olet saanut siita tietaa niin on ihan ymmarrettavaa etta ensimmainen reaktiosi on ajatus abortista. Ala kiirehdi sen suhteen, anna itsellesi aikaa ajatella ja jossain vaiheessa tulet paatokseen, ja mika se sitten onkaan, on sinulle oikea ratkaisu.

Itse ajattelen etta kaikella on tarkoituksensa. Ei sinun raskautesi ole vahinko suuremmassa suunnitelmassa vaan jotain se on opettava. Toivotan voimia ja kaikkea hyvaa, tapahtuipa mita tahansa. Jos paadyt pitamaan lapsen niin liian vanha et siihen ole, johan luontoaitikin on niin naemma paattanyt :)
 
Voisin kuvitella olevani kauhuissani jos olisin sinun iässäsi tuossa tilanteessa. Mutta; vauvavuosi on vain se vauvavuosi. Toki tulee myös taaperokiukuttelut ja uhmat siihen päälle. Mutta ajattelepa tilannetta viiden vuoden päähän. Lapsesi olisi tuolloin 5-vuotias, etkä sinä suinkaan vanha sen ikäisen äidiksi siinä kohtaa, vaikka se nyt tuntuukin kamalalta.

Itse varmaan toivoisin salaa keskenmenoa ja onhan siihen riskinsäkin, eikös ikäkin sitä hieman lisää. Mutta olisin onnellinen jos raskaus jatkuisi, en voisi antaa itselleni anteeksi aborttia koska näkisin mielessäni kehittyvän ihmisen alun jo lapsena, joita on ennestään. Kyllä se elämä järjestyy vauvan kanssa sinullakin, ajattele positiivisesti :)
 
Ja kai tässä maassa nyt rahallistakin tukea vielä saa muutkin kuin somalivelttoilijat perheineen?

Toivon ainakin että suomalaisellekin äidille tarvittaessa apua annetaan!
 
Lapsi on aina lahja! Asioilla on tapana järjestyä!

Mieti pystyisitkö elämään loppuelämäsi sen asian kanssa, että olet tehnyt abortin? toisaalta se toinenkin vaihtoehto saattaa toisinaan kaduttaa mutta on lapsista iloa!
 
Kovin optimistisia olivat nyt kommentoijat ehkä kuitenkin. Siinä olivat toki oikeassa, ettei asia kuulu pojille eikä vanhemmille. Mutta lapsen isä on hiukan toinen juttu vaikka ei tokikaan pidä häntäkään ratkaisussa yrittää liikaa miellyttää. Eli asian ratkaiset sinä, eikä ole oikein jos et mieti asiaa itsesi ja tulevan lapsen kannalta, vaan muiden ihmisten haluamisten kautta.

Miten varma olet suhteestasi? Jaksaisitko tosiaan hoitaa lasta yksin, jos jäisit yh:ksi etkä saisi perheeltä apua? Miten heikoilla olisit jos he vihoittelisivat asiasta? En ole abortti-intoinen minäkään, mutta kyllä asia pitää mielestäni pohtia toisin perustein nyt kuin kauniiden yleisperustelujen kautta. Tämä saattaa hyvin olla yksi niistä tilanteista, jolloin keskeytys on kovastikin aiheellinen ratkaisu. Mutta onko vai ei, sitähän me täällä emme voi tietää.
 
Nauti että saat kokea vielä sen, että saat pikku nyytin syliisi. Älä anna muiden painostaa tai pakottaa sinua päätöksissä. Itse olen samanikäinen kuin sinä ja kroonista vauvakuumetta poteva. Paljon voimia päätökseesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
en kyllä enää jaksais, olen itse 42 ja sain kaksoset 38vuotiaana. Nyt jos tulisin raskaaksi niin tekisin abortin.

No tuskin välttämättä tekisit jos vaikka nyt ajatus mieleen tuleekin!

Tai eihän sitä tiedä, kyllähän monet äidit kykenevät sikiönsä tappamaan, ehkä sinä olet heitä!?
 
Kiitos paljon vastauksistanne. Ne olivat kovin kannustavia ja positiivisia. Olen muuten kysynyt jo silmälääkäriltä raskauden vaikutuksesta silmäsairauteen. Ei pitäisi olla vaikutusta muuten kuin, että tarkkaillaan koko sen ajan ja mulla on sitä varten silmätipat, että paineet pysyvät kurissa. Mulla on vielä hyvät silmänpohjat, mutta silmänpaineet on vain koholla ja sitä varten tipat, ettei paineet nousisi niin korkeaksi, että tekisi silmänpohjalle mitään vahinkoa. Vain sitä varten kontrollia. Muuten olen vain kauhuissani tulevaisuudesta, miten tässä pärjätään ja miten lapsi pärjäisi, jos väsyn tai uuvun. Ja tuleva lapsen isä tulee liian vanhaksi, ettei jaksaisi hoitaa enää ja entä sitten kun lapsi olisi 5-10v. isä on eläkkeellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama epätoivoinen:
Kiitos paljon vastauksistanne. Ne olivat kovin kannustavia ja positiivisia. Olen muuten kysynyt jo silmälääkäriltä raskauden vaikutuksesta silmäsairauteen. Ei pitäisi olla vaikutusta muuten kuin, että tarkkaillaan koko sen ajan ja mulla on sitä varten silmätipat, että paineet pysyvät kurissa. Mulla on vielä hyvät silmänpohjat, mutta silmänpaineet on vain koholla ja sitä varten tipat, ettei paineet nousisi niin korkeaksi, että tekisi silmänpohjalle mitään vahinkoa. Vain sitä varten kontrollia. Muuten olen vain kauhuissani tulevaisuudesta, miten tässä pärjätään ja miten lapsi pärjäisi, jos väsyn tai uuvun. Ja tuleva lapsen isä tulee liian vanhaksi, ettei jaksaisi hoitaa enää ja entä sitten kun lapsi olisi 5-10v. isä on eläkkeellä.

No Lipposen Paavo on yli 70-vuotias ja Vesku Loirilla on pienehköjä poikia ja Niinistön Saulilla on vielä kierros alkutekijöissään nuoren vaimonsa kanssa! Nuorihan tuo sinun miehesi vielä on, pitää vain verrata näihin mainitsemiini miehiin eikä naapurin parikymppiseen isään!

Ja uupua voi minkä ikänen äiti tahansa ja kuollakin voi ihan nuorikin! Sitä jos pelkää niin ei voi lasta saada ikinä!

Minä aijon vielä hoitoja jatkaa ja mistä sitä tietää vaikka saisin minäkin vielä luomuyllätyksen! Tuo ainokainen on 5-vuotias että vanha olin jo hänetkin saadessani, 39v! Mutta jos voin vielä saada toisen niin minähän saan vaikka mikä olisi!

Tuttu muuten sai lapsen neljä kuukautta vaille 46-vuotiaana, ihan terve lapsi! Oli aiemmat kaksi jo yli kakskymppisiä, eri miehen kanssa! Että nämä uutiset ne minuakin vielä oikein lisää innostaa!!!
 
Niin kävi ensi alkujärkytyksen jälkeen sopeuduin odotukseen ja nyt kävin 23.12. ultraääniyksikössä ja siellä todettiin, että vauvani on jo menehtynyt kaksi viikkoa sitten eli vkolla 9. Sydän ei kuulemma syki ja liiku ja jäänyt 9vkon kokoiseksi, joka kuuluisi olla nyt vko 11. Näinhän itsekin kuvasta.

Ja nyt vain täytyy odottaa joulun jälkeen pääseväni tyksiin tyhjennykseen, koska poliklinikka on joulun kiinni, joten pääsen vasta maanantaina tai tiistaina, ellen sitä ennen joudu päivystykseen. Nyt olen kumminkin kovin surullinen ja itkettää, että on kohtalon ivaa:(. Ja vielä kiva joulunvietto eli tosi apeella mielellä. En ymmärrä miksi vauva kuoli kohtuun eikä tullut vielä itellään pois?

Ilmeisesti ikäni vaikuttaa, koska olen jo 44v enkä nuori enää, vaikka näytän nuoremmalta ikäisekseni.

Enkä saa enää koskaan vauvaa, koska tämä oli ilmeisesti viimeinen mahdollisuus. Tuntuu silti surulliselta.
 
Luin nuo alkukirjoitukset ja en tiennyt,että sinun kohdallasi kävi noin, olen pahoillani. En tiedä tuntuuko sinusta pahalle mutta olisin myös kannustanut sinua uuteen äitiyteen. Voimia sinulle toipumiseen. itse sain vähän vaille 42v kuopuksen toiset lapset olivat parikymppisiä ja olivat iloisia puolestani.Äitiyden ja äidin roolin ymmärtää mielestäni vielä paremmin vanhempana ja varsinkin jos on pitkä aika edellisitsä raskauksista. Mutta eihän sitä tiedä mitä vielä on sinun kohdallesi tulossa... ystäväni sai myös vauvan, täysin terveen tyttölapsen 46 ja puol vuotiaana:)
 

Similar threads

V
Viestiä
4
Luettu
273
M
T
Viestiä
0
Luettu
233
Aihe vapaa
tilitallaa
T
K
Viestiä
1
Luettu
299
A
N
Viestiä
6
Luettu
609
S

Yhteistyössä