Olin työssä, ostimme puolisoni kanssa talon ja oli meillä myös kulutusluottoa erinäisistä hankinnoista. Sitten sairastuin psyykkisesti, oli vaikea paniikkihäiriö, masennus ym. Jotka tulivat työstressin ja väsymyksen seurauksena. Menetin työni (olin ollut vain sijainen) olin toista vuotta jotenkin niin luhistunut ihmismönjä vaan, että sain suoraa sanottuna kustua kaikki raha-asiat, eikä mieskään kyennyt pitämään kaikkea kunnossa sen myötä. Sitten sain apua, aloin selvitä, ryhdistäydyin, päätimme laittaa raha-asiat kuntoon. Menimme velkaneuvojan pakeille ja aloimme selvittää asioita hänen avustuksellaan. Meillä oli ulosottoja jo, mutta olimme lyhentäneet niitä, ja yrittäneet hoitaa ryntsähtänyttä rahatilannetta. Saimme neuvon, että hakisimme pankista lainan, jolla maksamme kaikki velat pois ja sitten lyhennämme lainaa, ja että voimme hakea takausta lainalle Takuu-säätiöstä. Näin toimimme, säätiö myönsi takauksen ja otimme lainan. Siitä on nyt melkein 2,5v aikaa, lainanmaksua jäljellä reilu vuosi, ja olemme saaneet raha-asiat pidettyä kunnossa, eli otimme opiksemme.
Elämä voi joskus yllättää, eikä ole itsestäänselvää, että siinä vaiheessa on kykenevä huolehtimaan asioista. Virheitä voi kuitenkin korjata, ja raha-asiat laittaa kuntoon. Nykyään olen paljon tarkempi ja harkitsevampi muutenkin rahankäytössä, ja laskujen maksaminen tuntuu mukavalta, kun tietää että rahat riittävät, ja elämiseenkin jää. En ole ylpeä, että sössin asiat aikanaan, mutta olen iloinen, että nyt on taas kaikki hyvin.
Mutta aivan sama kun toivottavasti en enää siihen paikkaan joudu tai jos joudun, virkailija saa vetää rautalangasta toimintaohjeet.
