Yllättävät tilanteet ajavat ihmiset velkahelvettiin

[palstamamma]

Olisi kiva kuulla, mistä palstamammat ovat joutuneet velkakierteeseen.
Ei nyt välttämättä ihan helvettiin, mutta minkä takia teille on tullut velkakierre?

Yllättävät tilanteet ajavat velkahelvettiin | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

 

[Mörköäiti]

Itselläni ei ole ollut velkakierrettä, mutta tiedän pari, joilla on ollut.

Yksi ei selviytynyt perintöveroistaan. Eikä voinut myydä perintöään, koska äidillään oli siihen hallintaoikeus. Eli tuttavani ei saanut perimäänsä omaisuutta itselleen, mutta joutui maksamaan silsi perintöverot - eikä hänellä ollut tuloja itsellään.

Yksi toinen menetti opintotukensa puutteellisten opintosuoritusten vuoksi. Tämä johtui äidin kuolemasta johtuneesta surusta ja kriisistä, eikä kukaan kertonut hänelle oikeudesta sairaslomaan. Niinpä hän nosti opintotukea, vaikkei opiskellut, vaikka olisi ollut oikeutettu sairaspäivärahaan.

Kolmas tuttuni, nyt tosin jo velattomaksi päässyt, velkaantui aikanaan kun yrityksensa teki konkurssin. Vuosikausia maksoi ulosottoon, mutta pari vuotta sitten pääsi onneksi veloistaan eroon - yli viisikymppisenä.

 

[Mietin vaan...]

Ei ehkä liity tähän, mutta tuon pikavippi-ketjun luettuani mietin, että aika moni yksinkertaisesti elää yli varojensa. Katsellessani lasteni luokkakavereita, näyttää siltä, että monilla "vähäväraisien" perheiden lapsilla näyttää olevan kaikki ipadit, ipodit, iphonet... Jotenkin tulee sellainen tunne, että on pakko näyttää näillä konstein, että ei oltaisikaan köyhiä. Monet tavallisesti tienaavat perheet taas eivät osta periaatteestakaan noin kalliita puhelimia tms. lapsilleen. Osittain tämä meidän nykyinen ajatusmaailma "pakottaa" tällaiseen, pelätään, että lapsi tulee kiusatuksi, jos ei ole iphonea tms. Mutta se on sellainen ajatusmaailma, johon me vanhemmatkin voimme vaikuttaa ja olla ruokkimatta sitä.

 

["Vieras."]

Yrityksen konkurssi, siitä seuranneet velat.

 

[Mörköäiti]

Ei ehkä liity tähän, mutta tuon pikavippi-ketjun luettuani mietin, että aika moni yksinkertaisesti elää yli varojensa. Katsellessani lasteni luokkakavereita, näyttää siltä, että monilla "vähäväraisien" perheiden lapsilla näyttää olevan kaikki ipadit, ipodit, iphonet... Jotenkin tulee sellainen tunne, että on pakko näyttää näillä konstein, että ei oltaisikaan köyhiä. Monet tavallisesti tienaavat perheet taas eivät osta periaatteestakaan noin kalliita puhelimia tms. lapsilleen. Osittain tämä meidän nykyinen ajatusmaailma "pakottaa" tällaiseen, pelätään, että lapsi tulee kiusatuksi, jos ei ole iphonea tms. Mutta se on sellainen ajatusmaailma, johon me vanhemmatkin voimme vaikuttaa ja olla ruokkimatta sitä.

Varmasti totta ainakin osittain. Mutta miten paljon ne puhelimet sitten maksavat? Itselläni ihan peruspuhelin, joten en tiedä, mutta esim. älypuhelimiahan saa alle satasella. Ja jos kyseessä on kertaostos harvoin, niin en usko sen nyt vielä velkahelvettiin johtavan.

Kokonaan eri asia on sitten se, kannattaako vähiä rahoja laittaa tuotteeseen, josta saisi paljon halvemmalla simppelimmän version. Ellei nyt ehdottomasti tarvitse aina nettiä mukana, niin luulisi tavallisen puhelimen olevan riittävä, jos kotona kuitenkin on netti. Jos minulla olisi tosi vähän rahaa ja miettisin, mitä tekisin vaikka satasella, niin en sitä kyllä ensimmäisenä uuteen puhelimeen laittaisi - mieluummin vaikka veisi lapset teatteriin tai elokuviin johonkin kivaan museoon ja vaikka päiväreissulle Tukholmaan tai Tallinnaan. Tai huvipuistoon. Tai ostaisi vaikka jotain harrastusvälineitä.

 

[ap.]

Yksi ei selviytynyt perintöveroistaan. Eikä voinut myydä perintöään, koska äidillään oli siihen hallintaoikeus. Eli tuttavani ei saanut perimäänsä omaisuutta itselleen, mutta joutui maksamaan silsi perintöverot - eikä hänellä ollut tuloja itsellään.

Yksi toinen menetti opintotukensa puutteellisten opintosuoritusten vuoksi. Tämä johtui äidin kuolemasta johtuneesta surusta ja kriisistä, eikä kukaan kertonut hänelle oikeudesta sairaslomaan. Niinpä hän nosti opintotukea, vaikkei opiskellut, vaikka olisi ollut oikeutettu sairaspäivärahaan.

Kolmas tuttuni, nyt tosin jo velattomaksi päässyt, velkaantui aikanaan kun yrityksensa teki konkurssin. Vuosikausia maksoi ulosottoon, mutta pari vuotta sitten pääsi onneksi veloistaan eroon - yli viisikymppisenä.

Nämä osoittavat, että aika tavallinenkin ihminen voi ajautua velkakierteeseen, kun tulee yllätys elämään.

 

[..]

Miehen veljen yrityksen konkurssi, mies oli ennen osakkaana yrityksessä, mutta jo kauan aikaa sitten luopui siitä. Konkurssin tullessa löytyi vielä jostain pankin lapusta nimi. Käytännössä tämä tarkoitti, että meiltä olisi kerralla pitänyt löytyä n.30 000 €. Eipä löytyny..
Velkoihin voi oikeasti joutua monta eri kautta ja aina ei itse ole kaikkea aiheutttanut.

 

[Vierassss]

Nämä osoittavat, että aika tavallinenkin ihminen voi ajautua velkakierteeseen, kun tulee yllätys elämään.

No mun mielestä ainakin tuo opintotuen nostaminen on tosi tyhmää, jollei opiskele. Ei tule yllärinä takaisinperintä, jollei ole opintosuorituksia.

 

["Lulu"]

Miehen veljen yrityksen konkurssi, mies oli ennen osakkaana yrityksessä, mutta jo kauan aikaa sitten luopui siitä. Konkurssin tullessa löytyi vielä jostain pankin lapusta nimi. Käytännössä tämä tarkoitti, että meiltä olisi kerralla pitänyt löytyä n.30 000 €. Eipä löytyny..
Velkoihin voi oikeasti joutua monta eri kautta ja aina ei itse ole kaikkea aiheutttanut.

No onhan tuossa nyt syytä itsessäkin, jos ei kerran "muista" pistäneensä nimeään johonkin lainapapereihin tms. Miten voi olla ihminen niin huolimaton, että tuollainen unohtuu tai jää selvittämättä siinä vaiheessa kun hankkiutuu osakkuudestaan eroon?? Ei tuossa nyt oikein voi puhua siitä, että ihminen ilman omaa syytään ajautuu velkakierteeseen...

Sama juttu opintotuen kanssa. Kyllä se vaan on surunkin läpi nähtävä, että jostain sitä rahaa joka kuukausi tilille pamahtaa, ja jos ei kerran opintosuorituksiakaan tule, niin ei voi kuvitella ilmaista opintotukeakaan nostavansa.

Perinnöstä käsittääkseni voi myös luopua kokonaan, jolloin ei myöskään tule makseltavaksi perintöveroja.

Se on myös yksi syy velkaantumiseen, että ihminen ei osaa ajoissa irrottautua jostakin systeemistä, joka ei tuota, mutta vie kaikki rahat. Esim. kannattamattomassa yritystoiminnassa roikutaan kiinni hampaat irvessä, vaikka järki sanoo, että kannattaisi hyvissä ajoin lopettaa ja hankkia vaikkapa ihan muuta työtä.

Tai yritetään rakentaa ja rempata jotain vanhaa taloa, vaikka rahat ja jaksaminen ei enää riitä. Täuytyisi älytä myydä ajoissa pois ja hankkia omalle kukkarolle sopivampi asumismuoto. Vaikka sitten 10 000 miinuksella, mutta sekin parempi kuin yhtäkkiä velkaa jokin 200 000€.

 

[HoitoonVaan]

Emme joutuneet mihinkään isoon velkakierteeseen mutta säästöbudjetille ja yhden lisälainan ottoon kun tuli monta iskua samaan kasaan: Sähköremppa, yksi vaihe meni rikki salaman iskusta ja piti vetää uudet linjat maavetona. Vakuutus ei kattanut remppaa niin vanhaan järjestelmään. Hajonneet sähkölaitteet tuon vaiheen aiheuttamien virtapiikkien vuoksi: vanhan lieden tilalle uusi ja ilmavesilämpöpumpun korjaus. Ja nää tietty talviaikaan = isot lämmityslaskut. Tästä puolen vuoden kuluttua autoon 2000 e remppa.

Kun on paska mäihä niin voipi tulla velkakasa, me onneksi selvittiin ihan kunnialla.

 

[..]

Niin.. Kyllähän tuon takausjutun pitikin olla selvä. Sen enempää täällä turha kertoa, mutta vaikeaa oli saada kaikki asiat selville, varsinkin jos miehen veli teki kaikkensa, et asiat menee vaikeimman kautta. Velan meille tullessa hänen sanat olivat :" Ihan oikein sulle"

 

[Mörköäiti]

No mun mielestä ainakin tuo opintotuen nostaminen on tosi tyhmää, jollei opiskele. Ei tule yllärinä takaisinperintä, jollei ole opintosuorituksia.

Muista nyt, että kyse oli parikymppisestä ihmisestä, joka oli surun takia lamaantunut ja elämä kriisissä. Hän kävi jopa jossain terapeutilla, mutta edes terapeutti (tai kukaan!) ei kertonut hänelle, että myös opiskelija voi saada sairaspäivärahaa, ja että tuollaisessa tilanteessa voi saada sairaslomaa. Opintotuki juoksi siis silkan tietämättömyyden vuoksi. Ja ilmeisesti hän oli niin lamaantunut, ettei tullut mieleenkään alkaa setviä ja ottaa asioista selvää. Ja muita tuloja ei ollut, joten ihan elämiseen meni.

Ehkä, jos olisi mennyt vaan jalka poikki, olisi ollut voimia alkaa pohtia Kela-kuvioita. Mutta kun läheinen ihminen oli kuollut, ei sellainen varmaan käynyt edes mielessä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Lulu";29404498]
Sama juttu opintotuen kanssa. Kyllä se vaan on surunkin läpi nähtävä, että jostain sitä rahaa joka kuukausi tilille pamahtaa, ja jos ei kerran opintosuorituksiakaan tule, niin ei voi kuvitella ilmaista opintotukeakaan nostavansa.[/QUOTE]

Niin, kyllä sitä "on surunkin läpi nähtävä" sitä ja tätä... just. On se kumma,että surevan nuoren ihmisen täytyisi olla perillä kuvioista, joista ei tule kertoneeksi edes se terapeutti tai mahdolliset terveydenhuollon ihmiset, joiden kanssa hän oli silloin tekemisissä.

[QUOTE="Lulu";29404498]Perinnöstä käsittääkseni voi myös luopua kokonaan, jolloin ei myöskään tule makseltavaksi perintöveroja.[/QUOTE]

Varmaan voikin. Tässä tapauksessa taisi olla niin, että henkilö ei ollut perillä siitä, milloin ja kuinka paljon perintöveroa tulee maksettavaksi.

Seuraavaksi tietysti kirjoitat, että on "oma vika", jos ei tunne kaikkia Kelan ja verohallinnon kuvioita...

[QUOTE="Lulu";29404498]Se on myös yksi syy velkaantumiseen, että ihminen ei osaa ajoissa irrottautua jostakin systeemistä, joka ei tuota, mutta vie kaikki rahat. Esim. kannattamattomassa yritystoiminnassa roikutaan kiinni hampaat irvessä, vaikka järki sanoo, että kannattaisi hyvissä ajoin lopettaa ja hankkia vaikkapa ihan muuta työtä.
[/QUOTE]

Viittaat siihen kolmanteen tuttuuni. En itse asiasa tiedä, miten tuo kuvio oli mennyt, kun siitä tosiaan oli jo vuosikausia ja tutustuin henkilöön vasta paljon yritystoiminnan lakkaamisen jälkeen. Luulen kyllä, että tuollainen besserwisseröinti voi olla aika helppoa, mutta käytännössä elämä ei aina mene sillä lailla, kuin on helppo järkeillä- varsinkin jälkikäteen ja ulkopuolelta.

 

[noinkohan]

Yksi ei selviytynyt perintöveroistaan. Eikä voinut myydä perintöään, koska äidillään oli siihen hallintaoikeus. Eli tuttavani ei saanut perimäänsä omaisuutta itselleen, mutta joutui maksamaan silsi perintöverot - eikä hänellä ollut tuloja itsellään.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan eli siitä voi luopua, joten silloin ei tietysti joudu maksamaan perintöverojakaan. Eli ihan tahtomattaan tuohonkaan tilanteeseen ei joudu.

 

[Mörköäiti]

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan eli siitä voi luopua, joten silloin ei tietysti joudu maksamaan perintöverojakaan. Eli ihan tahtomattaan tuohonkaan tilanteeseen ei joudu.

Taisin juuri äsken kommentoida tuohon. Koska ei ole omasta tilanteesta kyse, en niin tarkkaan tiedäkään, mutta sen muistan, ettäverot tulivat jollain lailla "yllätyksenä". Ehkä kyseinen henkilö ei sitten vaan tiennyt, miten nuo asiat menevät. Ja siinäkin oli tilanne se, että oma vanhempi oli kuollut, niin ehkä oli muuta mietittävää kuin raha-asiat. Eli tahtomattaan kyllä joutui, tietämättömyyttään.

 

[joskus on pakko]

Niin, kyllä sitä "on surunkin läpi nähtävä" sitä ja tätä... just. On se kumma,että surevan nuoren ihmisen täytyisi olla perillä kuvioista, joista ei tule kertoneeksi edes se terapeutti tai mahdolliset terveydenhuollon ihmiset, joiden kanssa hän oli silloin tekemisissä.

Niin no, joskus siihen vain joutuu vaikka ei itse haluaisi. Itse olen joutunut samaan tilanteeseen nuorena, ja asioita oli vain alettava hoitamaan, surusta huolimatta, koska muita asioiden hoitajia ei ollut. Eikä silloin ollut edes terapeutteja tai muita sosiaalipuolen henkilöstöä auttamassa. Oli vain otettava itse asioista selvää ja kyseltävä.

 

[hilkulla oli]

Niin, kyllä sitä "on surunkin läpi nähtävä" sitä ja tätä... just. On se kumma,että surevan nuoren ihmisen täytyisi olla perillä kuvioista, joista ei tule kertoneeksi edes se terapeutti tai mahdolliset terveydenhuollon ihmiset, joiden kanssa hän oli silloin tekemisissä.

Mulla oli joskus vähän vastaava tilanne, en suuren kriisin vuoksi selvinnyt opiskeluista suunnitelmien mukaan. Yritin kyllä, mutta en esimerkiksi päässyt kaikista tenteistä ja kursseita läpi, joten suorituksia jäi liian vähän. Tarkoitus ei todellakaan ollut vain nostaa opintotukea tekemättä mitään. Mä en edes jotenkin tajunnut silloin, että olisin voinut hakea sairaslomaa, koitin vain selviytyä (opinnoista). Luojan kiitos, kela päätti vain lakkauttaa opintotukeni eikä perinyt takaisin. Siinä vaiheessa olin jo katkaissut opintotuen nostamisen, keskeyttänyt opinnot ja hankkinut työtä. Laskin sen varaan, että kela todennäköisesti antaa mun maksaa sen verran pienissä erissä takaisin, että pärjään.

 

[Mörköäiti]

Niin no, joskus siihen vain joutuu vaikka ei itse haluaisi. Itse olen joutunut samaan tilanteeseen nuorena, ja asioita oli vain alettava hoitamaan, surusta huolimatta, koska muita asioiden hoitajia ei ollut. Eikä silloin ollut edes terapeutteja tai muita sosiaalipuolen henkilöstöä auttamassa. Oli vain otettava itse asioista selvää ja kyseltävä.

Eli mikä sun pointti on - että ihminen on tällöin tyhmyyttään ja laiskuuttaan itse syyllinen siihen, että elämä menee sekaisin?

 

[joskus on pakko]

Eli mikä sun pointti on - että ihminen on tällöin tyhmyyttään ja laiskuuttaan itse syyllinen siihen, että elämä menee sekaisin?

Ei vaan, se että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko hoitaa, minullakin kuoli molemmat vanhemmat, mutta pakko oli ajatella asioita järjellä eikä tunteella, jotta ei sotkisi omaa myöhempää elämäänsä. Siihen ei kerta kaikkiaan voinut jäädä vellomaan, vaikka suurin piirtein silloin teki mieli tehdä itsemurha ja päättää päivänsä. Joskus elämässä on kuitenkin pakko taistella selvitäkseen eteenpäin.

 

[Happygirl-91]

Niin no, joskus siihen vain joutuu vaikka ei itse haluaisi. Itse olen joutunut samaan tilanteeseen nuorena, ja asioita oli vain alettava hoitamaan, surusta huolimatta, koska muita asioiden hoitajia ei ollut. Eikä silloin ollut edes terapeutteja tai muita sosiaalipuolen henkilöstöä auttamassa. Oli vain otettava itse asioista selvää ja kyseltävä.

Joopa joo, kun ihmisellä on suruja ja masennusta, ei todellakaan jaksa ottaa selville noita vaikeita byrokraattisia kiemuroita ja selvitä niistä. Ne on vanhemmillekin ihmisille monesti hankalia (jopa työntekijöille itselleen ) Aika kylmä ja epäinhimillinen suhtautuminen sinulla, ei varmasti ole helppoa elämä noin kyynisellä mielellä.

 

[Mörköäiti]

Ei vaan, se että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko hoitaa, minullakin kuoli molemmat vanhemmat, mutta pakko oli ajatella asioita järjellä eikä tunteella, jotta ei sotkisi omaa myöhempää elämäänsä. Siihen ei kerta kaikkiaan voinut jäädä vellomaan, vaikka suurin piirtein silloin teki mieli tehdä itsemurha ja päättää päivänsä. Joskus elämässä on kuitenkin pakko taistella selvitäkseen eteenpäin.

Niin no, ystäväni ei kai vaan tiennyt, että mitään vaihtoehtoja oli olemassa. Ja edelleen - jos kukaan ei kerro niistä, niin miten voisi tietää? Jos luulee, ettei opiskelijalla mitään sairaslomamahdollisuutta edes ole - ja sitä luuloa varmaan lisää se, jos tosiaan terapeuttikaan ei kerro. Vellomaanhan hän ei jäänyt vaan nimenomaan haki apua. Ehkähän oli liian nuorena tuollaisessa tilanteessa, ehkä joku vähän varttuneempi olisi selviytynyt byrokratian kanssa paremmin.

 

[Happygirl-91]

Ei vaan, se että elämässä on tiettyjä asioita jotka on pakko hoitaa, minullakin kuoli molemmat vanhemmat, mutta pakko oli ajatella asioita järjellä eikä tunteella, jotta ei sotkisi omaa myöhempää elämäänsä. Siihen ei kerta kaikkiaan voinut jäädä vellomaan, vaikka suurin piirtein silloin teki mieli tehdä itsemurha ja päättää päivänsä. Joskus elämässä on kuitenkin pakko taistella selvitäkseen eteenpäin.

Sinulla oli tuollainen tapa selvitä, jollakin toisella se voisi olla täysi lamaantuminen ja toimintakyvyttömättömyys pitkäksi aikaa. Varmaan olet kuullut defensseistä? Sinun defenssi oli toimia ja suorittaa, mutta se ei ole mikään "oikea" tapa, sillä kaikki me ollaan YKSILÖITÄ.

 

[joskus on pakko]

Joopa joo, kun ihmisellä on suruja ja masennusta, ei todellakaan jaksa ottaa selville noita vaikeita byrokraattisia kiemuroita ja selvitä niistä. Ne on vanhemmillekin ihmisille monesti hankalia (jopa työntekijöille itselleen ) Aika kylmä ja epäinhimillinen suhtautuminen sinulla, ei varmasti ole helppoa elämä noin kyynisellä mielellä.

Luepa edellinen vastaukseni tuohon toiseen kirjoitukseen, minun suhtautumiseni on tilanteestani johtuen ainoastaan realistinen. Ja en todellakaan ole mitenkään kyyninen, miksi olisin, kun olen päässyt vaikeasta nuoruudesta huolimatta elämässä eteenpäin .

 

[vierass]

mä olisin tällä hetkellä velkahelvetissä jos en olisi perintöä saanut samaan aikaan kun tämä helvetti alkoi, nyt eletään niillä perintörahoilla ja tapellaan kelan kanssa minkä kanssa on tapeltu jo neljä kuukautta viimeksi tänään soitti ja paperit lähti kelaa ylemmälle taholle, sen että soskun asiakkaana ole ollut viimeksi joskus viisi vuotta sitten pakko tilanteessa niin nekin työnsi kertomatta syytä lusikkansa tähän soppaan mutta sen kanssa sain kyllä yhdellä puhelulla rahani takaisin. En valaise asiaa sen enempää mutta onneksi palkka edes tulee vaikka pieni onkin ja lapsilisät perinnön päälle kusessa muuten oltas ja pahasti.

 

[Happygirl-91]

Luepa edellinen vastaukseni tuohon toiseen kirjoitukseen, minun suhtautumiseni on tilanteestani johtuen ainoastaan realistinen. Ja en todellakaan ole mitenkään kyyninen, miksi olisin, kun olen päässyt vaikeasta nuoruudesta huolimatta elämässä eteenpäin .

Hyvänen aika, etkö ymmärrä että viimeinen asia kriisin kohdatessa on raha-asiat ja niiden hoito?! Jos minun läheinen kuolisi, ei mulla kävis pieneen mieleenikään maksaa laskuja, hakea apua ellei joku olisi tukemassa ja ohjaamassa mua siinä. Kyllä shokissa ihminen voi toimia eri tavalla, toiset alkaa puuhastelemaan ja koittaa sivuuttaa sen kokonaan, toiset jää surusta suunniltaan eivätkä kykene kuin itkemään.