yllätysvauvoista

Löytyykö täältä ketään jonka lapsi/lapset ei ole suunniteltu ja tehty tarkoituksella? Ois kiva kuulla ``kohtalotovereiden`` tarinoita. En halua kutsua meidän vielä masussa asuvaa pientä vahingoksi, ajattelen häntä mieluummin yllätyksenä. Elämä kun on niin arvaamatonta, mitä tahansa saattaa tulla eteen.
Odotamme esikoista syntyväksi toukokuussa, miehen opiskelut jatkuu ainakin vielä pari vuotta ja mun piti jatkaa opiskeluja ens syksynä, olin välissä jo töissäkin.. Aluksi ahdisti Todella paljon, nuoruus& rahattomuus..ja se ettei ollu todellakaan tänsuuntasia suunnitelmia. Määräaikainen työsuhde loppui vähän sen jälkeen ku sain tietää vauvista, uutta työtä olin löytäny, mutta sehän tarkoitti neljän kuukauden koeaikaa.. Enpä siellä ehtinyt kauaa olla töissä, oli tosi inhottava salailla ja peitellä asioita. Loppujen lopuksi suuri helpotus!
Nyt elellään päivä kerrallaan,ootellaan, ollaan opittu paljon toisistamme ja elämästä. Ja vauvoista Kertokaa omia tarinoitanne!

 

Kyllä tää vaavi oli vähän yllätys..
Suunniteltiin vauvaa, mut ei ajatelut et se heti napsahtaa kun pillerit jätin pois... Aikasemmin kun on mennyt vähintään se kolme kk..
Eli vauva on ILOINEN ja toivottu yllätys :heart:

 

Meillä eikoista tehtiin aikas pitkään. tämä toinen saikin alkunsa sitten aikas nopeesti. Niin esikoinen oli tuolloin 3kk ku tämä toinen lähti kasvamaan. aika iso ylläri, mutta oikeen iloinen semmoinen...

 

ensimmäinen sai alkunsa pillereistä huolimatta. kolmas taas yllätys koska mieheni ei enää pitänyt pystyä saamaan lapsia. Meidän kolmesta lapsesta vain keskimmäinen on ihan tekemällä tehty mutta kaikki silti yhtä rakkaita.

 

Me miehen kanssa yritettiin saada lasta 2,5 vuotta ja aina sai pettyä kun menkat alko :\| Päästiin lapsettomuus klinikalle ekan kerran ja Sit päätin että nyt loppu turha yritys eli vaavi tulee jos on tullakseen, eli siis ei alotettu hoitoja. Laitoin elämäni täysin uusiks, lopetin yöduunin ja lähdin opiskelemaan.. Kerkesin siinä sitten pistämään koko vauvan teko stressin taka-alalle kunnes sit menkat jäikin tulematta =) Kerkesin kokonaiset kaks kuukautta opiskelemaan kunnes tulin sitten raskaaksi, eli siis täytyy sanoa että todellinen yllätys kyllä oli kaiken sen yrityksen ja surun jälkeen :heart: :heart:

 

Meillä poitsu sai alkunsa vahingossa, parin viikon sisällä sen jälkeen, kun tapasimme mieheni kanssa. Eli nopeaa toimintaa ja paljon stressiä, mutta hyvin tässä on käynyt. :heart: Nyt sitten kovasti yritetään toista lasta.

 

meillä myös vahinko, oltiin oltu mieheni kanssa yhdessä vajaa 2kk, kun huomasimme että pieniin päin oltiin, kyllä siinä hiukan aikaa oli pallo hukassa, mutta loppujen lopuksi niin[/b] ihana asia!!
mies opiskelee vielä pari vuotta, itselläni on onneksi vakituinen työpaikka! mutta hyvin ne asiat on lähtenyt sujumaan!

 

Tavattiin poikaystävän kanssa marraskuussa 2003. Alettiin ns. seukata tammikuussa 2004 tekstailemalla. Maaliskuussa sain tietää olevani raskaana. Oli shokki ja olin juuri parantumassa kovasta masennuksesta. Pelotti hirveesti, mutta olin aika varma että pidän lapsen heti kun sain tietää. Kävi se keskeytyskin mielessä, kun pelotti jos ei lapsi olisikaan terve tai kun ei oikein tunnettu vielä edes toisiamme, vaikka olen aina vannonut että jos tulee ylläriraskaus niin se lapsi pidetään joka tapauksessa. Poikaystävää se pelotti ehkä enempiki, mutta loppuraskaudesta ei enää. Marraskuussa tyttö syntyi. On kummanki silmäterä ja äidin entisen "pahan" elämän pelastus. :heart:

 

Me myös vain hetki ehdittiin seurustella mieheni kanssa, kun vauva ilmoitti tulostaan =)
Oli itsestään selvää, että vauvan otamme ilomielin vastaan ja yhdessä, vaikkei sitä suunniteltukaan.
Hyvin asiat järjestyi, toinen lapsi ilmoitti tulostaan heti ensi yrittämällä, esikoisen ollessa reilu 1v.
Kolmatta lasta emme halunneet, ainakaan lähitulevaisuudessa. Siksipä laitatutin kierukan. Ehkäisy puoli vuotta ja kolmas lapsi ilmoitti tulostaan kierukasta huolimatta =) Ensijärkytyksen jälkeen hartaasti odotimme pienokaisen syntymää.
No, tässäpä sitä nyt ollaan, pojat 4v ja 2v ja tyttö 1v! Onnellisia ja kiitollisia ihanista lapsistamme :heart:

 

Meillä on poika, 3v3kk tuollainen yllätys. Samoin viime kesänä tulin raskaaksi yllätyksenä, mutta se meni kesken. Tytöt 6,5v ja 5v sekä nyt masuasukki jonka sukupuolta ei tiedetä, ovat suunniteltuja.

Minusta raskaus voi olla vahinko, mutta jos sitä jatkaa, lapsi on toivottu.

 

Mä jouduin jättää pillerit toissa heinäkuussa kun menkat loppu ja ajattelin että kyllähän tässä voi kortsujen kanssa pelata sen aikaa että yhdet menkat tulee kunnolla ja sitten taas pillerit kehiin. No, tulihan ne menkat sit ihan kunnolla jo elokuussa ja odottelin syyskuun menkkoja. Kortsujen käyttö oli kyllä ollut vähän laiskan puoleista. Aateltiin miehen kanssa että jos se on tullakseen niin tervetuloa vaan. No eipä niitä syyskuussa kuulunut ja eikun testiä tekemään. Plussaahan se näytti. Oltiinhan me alkuun aika äimänä, että näinkö nopeesti se nyt napsahti. Yllätys oli ihana ja nyt täällä pyörii 8 kk tytteli. :heart: :heart:

 

Meillä raskautta oli toivottu jo vuoden verran...mutta mitään ei kuulunut pitkään aikaan ja luulinki jo ettei saada lapsia.sitten yhtäkkiä tulinkin raskaaksi...se oli aika yllätys ei mikään vahinko.

Toista lastani aloin odottamaan esikoisen syntymästä puolen vuoden päästä...täysimetin,eikä lääkäri myöntänyt minkäänlaista ehkäisyä,koska en kuulemma tarvinnut kun imetin.Ja yllätys yllätys raskaaksi tulin..

Aluksi olin aivan sekaisin...koska ensimmäinenkin oli niin pieni ja nukkui yöt todella huonosti yms...pelkäsin etten jaksa yksin hoitaa khta pientä,kun mieskin oli reissuhommissa.Mutta lopulta olin asiasta vain onnellinen.Onnellinen mutta todella väsyyt,ensimmäiset kuukaudet olivat kuin unessa olisin ollut,en juuri muistakkaan mitään...

Miksi kenellekkään ylipäätään pitäisi kertoa,onko lapsi toivotty,yllätys vai vahinko,eikö se ole jokaisen oma asia.Enkä todellakaan aio omille lapsilleni kertoa olivatko he toivottuja vai eivät...IHANIA ne ovat ja niin RAKKAITA

 

meidän poika tuli yllätyksenä

 

Ensimäistä tehtiin pitkään ja hartaasti..toinen tuli yllättäen heti perään..kolmatta taas tehtiin melkein vuosi ja kun hän oli 8kk huomasin taas olevani raskaana! Eli ei ihan suunniteltuja kaikki lapset mutta tervetulleita tietysti, vaikka ensin vähän jännittikin pienet ikäerot.

 

Ensimmäinen "tekemällä" tehty, seuraava täysi yllätys..Minulle oli 3 lääkäriä jo sanonut etten saa toista lasta, mutta ihmeitä voi sattua..kun 7 v kuluttua ensimmäisestä lapsestani huomasin olevani raskaana, se oli täyden kympin yllätys!!! =)

 

\

Meillä poitsu sai alkunsa vahingossa, parin viikon sisällä sen jälkeen, kun tapasimme mieheni kanssa. Eli nopeaa toimintaa ja paljon stressiä, mutta hyvin tässä on käynyt. :heart: Nyt sitten kovasti yritetään toista lasta.

Meillä aivan sama juttu! Meillä vain poika sai alkunsa kuukauden sisällä

 

:wave: täällä tuhisee viekussa yksi yllätysvauva.maailman ihanin,vaikka kyllähän sitä aluksi järkyttyi,kun kuuli viikko eron jälkeen,että on raskaana mutta kahestaankin kyllä pärjätään,vaikka rankkaa onkin.ihana yllätys,nyt voi jo sanoa :heart:

 

äitini sanoi hienosti minusta, he olivat keskustelleet asiasta kyllä isäni kanssa ja tulleet lopputulokseen: "joskus kesällä sitten". no kuinka ollakaan kun minä sainkin alkuni hieman aiemmin niin äitini sanoi että "lapsi oli toivottu, mutta ajankohta oli yllätys"!

 

\

Tuosta kertomisesta... Jos mä joskus kerron muksulleni siitä onko hän toivottu vai mitä sanon varmaankin, että hän on saanut alkunsa, koska äiti ja iskä rakasti toisiaan niin paljon. Että tekemällä ei ole maidän toukkaa tehty.

Tosi ihanasti sanottu! Itse aion sanoa samoin sanoin!

 

Meillä näin: aloitin koulun 2000 tammikuussa, eikä oltu suunniteltu lapsen tekoa vielä, sit jossain vaiheessa sanoin ukolleni, et minusta tuntuu oudolta, oonkohan raskaana? Söin pillereitä, kyllähän niitä joskus unohtui. Mulla alko menkat ja jätin sen asian siihen, nooh sit puolitoista kuukautta meni ja menkkoja ei näkyny, tein raskaustestin ja positiivista näytti. Sit kun kävin ekassa neuvolassa ilmeni, et olin ollu raskaana jo edellisten menkkojen aikaan eli tunteeni oli ollu oikea, no sit poika syntyi 2001 heinäkuussa eli puolitoista vuotta kerkisin koulua käymään.
Pidin taukoa koulusta. Tammikuussa 2004 kun poika oli 2½v menin taas koulua jatkamaan ja hulabaloo kohta sain taas tietää olevani raskaana vaikka pillereitä taas söinkin ja näin valmistin sit jouluna 2004 ja tammikuussa sit tyttö jo syntyikin Ihania yllätyksiä!

 

Me oltiin seurusteltu jo kolmisen vuotta ja mullakin oli vähän se, ettei ne pillerit hirveen hyvin sopinu ja kortsuja käytettiin vähän silloin tällöin. Vauvaa ei erityisesti suunniteltu, mutta kieltäydyn sanomasta vahingoksi.

Olihan se raskaus aika vähän sellaista, että ei siitä osannut nauttia. Mekin ollaan just kakskymppisiä, miehellä onneksi koulutus ja vakituinen työpaikkakijn irtosi kesätyöstä kuukausi ennen tytön syntymää. Tulevat isovanhemmat ottivat asian vähän kuka mitenkin. Toiset innostui, mutta etennkin oma äitini oli vähän sitä mieltä, että "olisitte nyt ollut vähän visaampia" (nyykyään se kyllä on tilanteeseen enemmön kuin tyytycväinen). Onhan se totta, että mun opiskelut nyt vähän lykkääntyy, mutta en mä näitä talouspoliittisa asioita oo miettinyt. Ei me ensimmäisiä olla!

Mulla on kyllä aina ollu vähän sellainen käsitys, että aborttia en tee ja äidiksi haluan nuorena. Ja sekin vielä, että pienestä asti olen toivonut, että mummini näkis mun lapsia vielä ja niinhän siinä kävi!


=)

 

Mä taidan vetää tässä asiassa pohjat.. Meidän neiti sai alkunsa mun ja ukon ensitapaamisella.. Olihan se ny shokki!! Mutta nyt meidän niin ihana rakas 10kk tyttö nukkuu tuhisee sängyssä!! On meidän iskän silmäteä=) :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :saint: :saint:

 

Meilläkin aika yllätys vaavi tuli. Olimme juuri mieheni kanssa päättäneet, että siirrämme lasten tekoa ja minä aloitan opiskelut yksi välivuosi kun oli jo ollut. Kortsua käytimme mutta pikku kaveri kai viis veisasi siitä joten tosiaan oli yllätys kun menkkoja ei kuulunut ja testi näytti plussaa. Ensin omat tunteeni olivat hieman sekavat, mutta loppua kohden alkoi jo tottua ajatukseen enemmän. tätä nykyä mitä enemmän rakasta poikaani katselen sitä enemmän sitä rakastan. Isukki erittäin onnellinen alusta asti ja poika on iskän pikku prinssi. Kyllä lapset vaan on ihania =)

 

Olimme avomieheni kanssa seurustelleet vuoden kun muutimme yhteen. Ennen sitä emme halunneet lasta, koska asuimme niin kaukana toisistamme. Mutta kun pääsimme yhteen, halusimme myös lasta. Ipana saikin heti alkunsa.

Toista lasta halusimme kans, mutta ajattelimme odottaa jonkin aikaa. Pillereitä en halunnut alkaa käyttämään. Hieman laiskasti tuli siis kortsuja käytettyä ja luotimme varmoihin päiviin. Kunnes alkoi iltapahoinvoiti... Olin siis raskaana! Ja onnellinen siitä! Lapsille tulee ikäeroa 1v 1kk. Suunniteltu, mutta ajankohta yllätys, niinkuin joku täällä kirjoitti.

 

Heippa!

Ihana yllätys on meillekin tulossa. =) =)

Esikoinen on nyt 8kk ja häntä saimme mieheni kanssa odotella kaksi vuotta ennen kun tärppäsi. Kun joulun aikaan, poitsun ollessa ½ vuotta, päätimme että kaveri saa tulla jos on tullakseen, oli todella yllätys että tämä tuleva vaavi tärppäsi saman tien.

Nyt siis rv 9+5 ja iloisin mielin odotellaan ensi syksyä! :heart: :heart: