vierailija
En tiedä kuinka tästä häpeästä pääsee yli. Taustaa sen verran, että yritettiin vauvaa 2 vuoden ajan sain 5 keskenmenoa,joista 2 myöhäisempää kunnes päätettiin lopettaa toisen lapsen haaveilu ja aloitettiin ehkäisynä kondomi. Elämä oli helpottunutta kun ei tarvinnut enää miettiä menkkoja ja yrittämistä. Menkat on tulleet siis säännöllisesti.
Viikko sitten oltiin juhlissa jossa miehen juoruakka maineen täti tuli sanomaan että mä kuulemma odotan. Että yks tyyppi oli nähnyt mut äitienpäivänä ja sen mielestä odotan lasta. Tämä täti sit kovaan ääneen kailotti niin että kaikki varmaan kuuli. Pahinta että oma lapsi oli vieressä kuulemassa ja mieskin sanoi ettei meille asti oo kirinyt tieto että meille ois vauva tulossa. Olin valtavan häpeässäni ja ahdistunut.
On mulla toki ollu aina ovulaation ja menkkojen aikaan jäätävä turvotus mutta keho rauha olisi kiva. No saman illan aikana kävi selväksi että tämä akka oli juoruillut vähän kaikille kun sain kuulla juomattomuudesta olen ollut vuoden verran lähes absolutisti, juon harvoin ja max yhden enää, joten tämä lisäs ihmisten piruilua, kuinka oon varmasti pieniin päin ja tuijoteltiin vatsaa, joka lähestyvien menkkojen takia oli aika turvoksissa, ja mies oli vieressä sanomassa mun kanssa ettei oo vauvaa tulossa. Itkin pari päivää tämän illan jälkeen, koska toisen lapsen toiveet taas nousi pintaan ja ihmisten älyttömyys ja utelut, tunsin oloni hirveän lihavaksi yhtäkkiä, olen siis käyttänyt ihan normaaleja vaatteita koko ajan, farkkuja ja shortseja ym.
Itselle jäi kuitenkin outo fiilis ja päätin sitten tehdä alkuviikosta raskaustestin kun sellasia kaapissa pari vielä oli ja suureksi yllätykseksi sain välittömästi positiivisen tuloksen, tein toisenkin perään ja seki oli positiivinen. Soitin lääkäriajan ja ultrassa selvisi että raskaus olisi pitemmällä kuin kukaan voisi uskoa. Että Rv 35!? Nyt suuri häpeä tästä, että kaikille kielsimme raskauden ja nää kaikki mun tunteet että meille tuleekin n. Kuukauden päästä toinen lapsi. On niin tyhmä olo. Kerittiin puhua kaikki suunnitelmat kuinka lähdetään reissuun sinne ja tänne festareille laskettu ajan tienoille. Aloitin heti äitiyslomankin. Nyt kaikki luulee varmaan, että valehdeltiin ja salattiin raskaus. Mies on kans ihan ihmeissään ja tuntuu mököttävän minulle, toki voi olla omista tunteista johtuvaa kaikki tämä miehen reaktio tai totta kai hänkin on yllättynyt. Olen äärettömän onnellinen vauvasta ja että nyt ei ole pelkoa enää keskenmenosta, mutta me ei saatu alkuraskauden ultria tai muitakaan tutkimuksia. Kaikki on vaan tuntuu sekavalta. Olen hirveän onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Ei olla vielä keritty sanoa sukulaisille mitään vauvasta, ei edes esikoiselle. Kuinka voi edes kertoa? Hävettää itseäni suuresti kun matkoja suunnitteltu kovaan ääneen ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä ilmoitetaan vauvasta niille main. Ja vielä ku kiellettiin niin monelle ettei meille tule mitään vauvaa. Tämä tilanne oli niin nolo molemmille osapuolille ja tunsin oloni niin läskiksi. Olen 160/65 tällä hetkellä ja tuo 5 kiloa on tullut tässä alkuvuodesta.
Ja siis en näytä viimeisillään raskaana olevalta, voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu ja liikkeitäkään en oo tuntenut, mulla on viimeisen keskenmenon jälkeen jäänyt vatsaan tunnoton kohta, en tiedä syytä, joten tämä voi olla piilottanut vauvan liikkeet ja tietysti kun suolisto on aina ollut aika vilkas ja elohiiriä pitkin kroppaa mut viime aikoina hyvin vähän. Ja Lääkäri sanoi että vauva kasvaa ns. Selkää pitkin. On vähän tullut pömppistä mutta ihan samalla tavalla ku nesteet kertyy mulla menkkojen aikana ja ovulaation aikana. Mies ei ole tiennyt tai nähnyt raskaus mahaa, vaikka saunotaan joka viikko. En sit tiedä onko katsonut että oon ehkä vähän lihonut, muttei ole epäillyt raskautta kuten en itsekään. Ainoastaan tämä yksi miehen sukulainen joka tuli vahtaamaan mun vatsaa läheltä.
Oon jopa nukkunut mahallani tähän asti eikä oo ahdistanut.
Kuinka päästä yli tästä häpeän tunteesta? Että en tunne kroppaani sen vertaa että olen ollut 8 kk raskaana ilman että tiedän. Olen syönyt graavikalaa juhlissa ja maistoin Tilkan skumppaa kun maljaa nostettiin. Vaikken muuten alkoholia oo juonut, toki mies on ihmetellyt kun en ole edes yhtä saunajuomaa ottanut, mutta kun ei ole tehnyt mieli.
Mutta tämä häpeä on kamala. Tuntuu ettei mieskään usko mua etten tiennyt vauvasta. Vaikka varmasti uskoo, mutta nää mun omat tunteet on aika sekaisin. Pian pitäisi kertoa tulevalle isoveljelle vauvasta. Että meille syntyykin yhtäkkiä vauva ihan lähiaikoina. Kuinka kerrottaisiin asiasta?
Onko kellään samanlaista kokemusta? Tai ees kokemusta ylläriraskaudesta. Kertoako vaan kaikille ettei tiennyt että on raskaana vai kertoo vaan että meille tulee vauva. Oon ihan pihalla. Häpeä on se pahin tunne juuri nyt. Miten en muka tajunnut ennemmin. Ja että tämä kyylä täti akkakin oli tajunnut mutta kiellettiin asia suoraan ja nyt pitäskin kertoa että oon sittenkin raskaana.
Apua, mitä me tehdään? Kertoako vaan sit ku vauva on syntynyt vai jo nyt laittaa faceen ylläristä vai mitä helkuttia tarttisin viisaita neuvoja.
Viikko sitten oltiin juhlissa jossa miehen juoruakka maineen täti tuli sanomaan että mä kuulemma odotan. Että yks tyyppi oli nähnyt mut äitienpäivänä ja sen mielestä odotan lasta. Tämä täti sit kovaan ääneen kailotti niin että kaikki varmaan kuuli. Pahinta että oma lapsi oli vieressä kuulemassa ja mieskin sanoi ettei meille asti oo kirinyt tieto että meille ois vauva tulossa. Olin valtavan häpeässäni ja ahdistunut.
On mulla toki ollu aina ovulaation ja menkkojen aikaan jäätävä turvotus mutta keho rauha olisi kiva. No saman illan aikana kävi selväksi että tämä akka oli juoruillut vähän kaikille kun sain kuulla juomattomuudesta olen ollut vuoden verran lähes absolutisti, juon harvoin ja max yhden enää, joten tämä lisäs ihmisten piruilua, kuinka oon varmasti pieniin päin ja tuijoteltiin vatsaa, joka lähestyvien menkkojen takia oli aika turvoksissa, ja mies oli vieressä sanomassa mun kanssa ettei oo vauvaa tulossa. Itkin pari päivää tämän illan jälkeen, koska toisen lapsen toiveet taas nousi pintaan ja ihmisten älyttömyys ja utelut, tunsin oloni hirveän lihavaksi yhtäkkiä, olen siis käyttänyt ihan normaaleja vaatteita koko ajan, farkkuja ja shortseja ym.
Itselle jäi kuitenkin outo fiilis ja päätin sitten tehdä alkuviikosta raskaustestin kun sellasia kaapissa pari vielä oli ja suureksi yllätykseksi sain välittömästi positiivisen tuloksen, tein toisenkin perään ja seki oli positiivinen. Soitin lääkäriajan ja ultrassa selvisi että raskaus olisi pitemmällä kuin kukaan voisi uskoa. Että Rv 35!? Nyt suuri häpeä tästä, että kaikille kielsimme raskauden ja nää kaikki mun tunteet että meille tuleekin n. Kuukauden päästä toinen lapsi. On niin tyhmä olo. Kerittiin puhua kaikki suunnitelmat kuinka lähdetään reissuun sinne ja tänne festareille laskettu ajan tienoille. Aloitin heti äitiyslomankin. Nyt kaikki luulee varmaan, että valehdeltiin ja salattiin raskaus. Mies on kans ihan ihmeissään ja tuntuu mököttävän minulle, toki voi olla omista tunteista johtuvaa kaikki tämä miehen reaktio tai totta kai hänkin on yllättynyt. Olen äärettömän onnellinen vauvasta ja että nyt ei ole pelkoa enää keskenmenosta, mutta me ei saatu alkuraskauden ultria tai muitakaan tutkimuksia. Kaikki on vaan tuntuu sekavalta. Olen hirveän onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Ei olla vielä keritty sanoa sukulaisille mitään vauvasta, ei edes esikoiselle. Kuinka voi edes kertoa? Hävettää itseäni suuresti kun matkoja suunnitteltu kovaan ääneen ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä ilmoitetaan vauvasta niille main. Ja vielä ku kiellettiin niin monelle ettei meille tule mitään vauvaa. Tämä tilanne oli niin nolo molemmille osapuolille ja tunsin oloni niin läskiksi. Olen 160/65 tällä hetkellä ja tuo 5 kiloa on tullut tässä alkuvuodesta.
Ja siis en näytä viimeisillään raskaana olevalta, voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu ja liikkeitäkään en oo tuntenut, mulla on viimeisen keskenmenon jälkeen jäänyt vatsaan tunnoton kohta, en tiedä syytä, joten tämä voi olla piilottanut vauvan liikkeet ja tietysti kun suolisto on aina ollut aika vilkas ja elohiiriä pitkin kroppaa mut viime aikoina hyvin vähän. Ja Lääkäri sanoi että vauva kasvaa ns. Selkää pitkin. On vähän tullut pömppistä mutta ihan samalla tavalla ku nesteet kertyy mulla menkkojen aikana ja ovulaation aikana. Mies ei ole tiennyt tai nähnyt raskaus mahaa, vaikka saunotaan joka viikko. En sit tiedä onko katsonut että oon ehkä vähän lihonut, muttei ole epäillyt raskautta kuten en itsekään. Ainoastaan tämä yksi miehen sukulainen joka tuli vahtaamaan mun vatsaa läheltä.
Oon jopa nukkunut mahallani tähän asti eikä oo ahdistanut.
Kuinka päästä yli tästä häpeän tunteesta? Että en tunne kroppaani sen vertaa että olen ollut 8 kk raskaana ilman että tiedän. Olen syönyt graavikalaa juhlissa ja maistoin Tilkan skumppaa kun maljaa nostettiin. Vaikken muuten alkoholia oo juonut, toki mies on ihmetellyt kun en ole edes yhtä saunajuomaa ottanut, mutta kun ei ole tehnyt mieli.
Mutta tämä häpeä on kamala. Tuntuu ettei mieskään usko mua etten tiennyt vauvasta. Vaikka varmasti uskoo, mutta nää mun omat tunteet on aika sekaisin. Pian pitäisi kertoa tulevalle isoveljelle vauvasta. Että meille syntyykin yhtäkkiä vauva ihan lähiaikoina. Kuinka kerrottaisiin asiasta?
Onko kellään samanlaista kokemusta? Tai ees kokemusta ylläriraskaudesta. Kertoako vaan kaikille ettei tiennyt että on raskaana vai kertoo vaan että meille tulee vauva. Oon ihan pihalla. Häpeä on se pahin tunne juuri nyt. Miten en muka tajunnut ennemmin. Ja että tämä kyylä täti akkakin oli tajunnut mutta kiellettiin asia suoraan ja nyt pitäskin kertoa että oon sittenkin raskaana.
Apua, mitä me tehdään? Kertoako vaan sit ku vauva on syntynyt vai jo nyt laittaa faceen ylläristä vai mitä helkuttia tarttisin viisaita neuvoja.