Yllätysraskaus ja häpeä.

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
En tiedä kuinka tästä häpeästä pääsee yli. Taustaa sen verran, että yritettiin vauvaa 2 vuoden ajan sain 5 keskenmenoa,joista 2 myöhäisempää kunnes päätettiin lopettaa toisen lapsen haaveilu ja aloitettiin ehkäisynä kondomi. Elämä oli helpottunutta kun ei tarvinnut enää miettiä menkkoja ja yrittämistä. Menkat on tulleet siis säännöllisesti.

Viikko sitten oltiin juhlissa jossa miehen juoruakka maineen täti tuli sanomaan että mä kuulemma odotan. Että yks tyyppi oli nähnyt mut äitienpäivänä ja sen mielestä odotan lasta. Tämä täti sit kovaan ääneen kailotti niin että kaikki varmaan kuuli. Pahinta että oma lapsi oli vieressä kuulemassa ja mieskin sanoi ettei meille asti oo kirinyt tieto että meille ois vauva tulossa. Olin valtavan häpeässäni ja ahdistunut.
On mulla toki ollu aina ovulaation ja menkkojen aikaan jäätävä turvotus mutta keho rauha olisi kiva. No saman illan aikana kävi selväksi että tämä akka oli juoruillut vähän kaikille kun sain kuulla juomattomuudesta olen ollut vuoden verran lähes absolutisti, juon harvoin ja max yhden enää, joten tämä lisäs ihmisten piruilua, kuinka oon varmasti pieniin päin ja tuijoteltiin vatsaa, joka lähestyvien menkkojen takia oli aika turvoksissa, ja mies oli vieressä sanomassa mun kanssa ettei oo vauvaa tulossa. Itkin pari päivää tämän illan jälkeen, koska toisen lapsen toiveet taas nousi pintaan ja ihmisten älyttömyys ja utelut, tunsin oloni hirveän lihavaksi yhtäkkiä, olen siis käyttänyt ihan normaaleja vaatteita koko ajan, farkkuja ja shortseja ym.

Itselle jäi kuitenkin outo fiilis ja päätin sitten tehdä alkuviikosta raskaustestin kun sellasia kaapissa pari vielä oli ja suureksi yllätykseksi sain välittömästi positiivisen tuloksen, tein toisenkin perään ja seki oli positiivinen. Soitin lääkäriajan ja ultrassa selvisi että raskaus olisi pitemmällä kuin kukaan voisi uskoa. Että Rv 35!? Nyt suuri häpeä tästä, että kaikille kielsimme raskauden ja nää kaikki mun tunteet että meille tuleekin n. Kuukauden päästä toinen lapsi. On niin tyhmä olo. Kerittiin puhua kaikki suunnitelmat kuinka lähdetään reissuun sinne ja tänne festareille laskettu ajan tienoille. Aloitin heti äitiyslomankin. Nyt kaikki luulee varmaan, että valehdeltiin ja salattiin raskaus. Mies on kans ihan ihmeissään ja tuntuu mököttävän minulle, toki voi olla omista tunteista johtuvaa kaikki tämä miehen reaktio tai totta kai hänkin on yllättynyt. Olen äärettömän onnellinen vauvasta ja että nyt ei ole pelkoa enää keskenmenosta, mutta me ei saatu alkuraskauden ultria tai muitakaan tutkimuksia. Kaikki on vaan tuntuu sekavalta. Olen hirveän onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Ei olla vielä keritty sanoa sukulaisille mitään vauvasta, ei edes esikoiselle. Kuinka voi edes kertoa? Hävettää itseäni suuresti kun matkoja suunnitteltu kovaan ääneen ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä ilmoitetaan vauvasta niille main. Ja vielä ku kiellettiin niin monelle ettei meille tule mitään vauvaa. Tämä tilanne oli niin nolo molemmille osapuolille ja tunsin oloni niin läskiksi. Olen 160/65 tällä hetkellä ja tuo 5 kiloa on tullut tässä alkuvuodesta.

Ja siis en näytä viimeisillään raskaana olevalta, voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu ja liikkeitäkään en oo tuntenut, mulla on viimeisen keskenmenon jälkeen jäänyt vatsaan tunnoton kohta, en tiedä syytä, joten tämä voi olla piilottanut vauvan liikkeet ja tietysti kun suolisto on aina ollut aika vilkas ja elohiiriä pitkin kroppaa mut viime aikoina hyvin vähän. Ja Lääkäri sanoi että vauva kasvaa ns. Selkää pitkin. On vähän tullut pömppistä mutta ihan samalla tavalla ku nesteet kertyy mulla menkkojen aikana ja ovulaation aikana. Mies ei ole tiennyt tai nähnyt raskaus mahaa, vaikka saunotaan joka viikko. En sit tiedä onko katsonut että oon ehkä vähän lihonut, muttei ole epäillyt raskautta kuten en itsekään. Ainoastaan tämä yksi miehen sukulainen joka tuli vahtaamaan mun vatsaa läheltä.
Oon jopa nukkunut mahallani tähän asti eikä oo ahdistanut.

Kuinka päästä yli tästä häpeän tunteesta? Että en tunne kroppaani sen vertaa että olen ollut 8 kk raskaana ilman että tiedän. Olen syönyt graavikalaa juhlissa ja maistoin Tilkan skumppaa kun maljaa nostettiin. Vaikken muuten alkoholia oo juonut, toki mies on ihmetellyt kun en ole edes yhtä saunajuomaa ottanut, mutta kun ei ole tehnyt mieli.
Mutta tämä häpeä on kamala. Tuntuu ettei mieskään usko mua etten tiennyt vauvasta. Vaikka varmasti uskoo, mutta nää mun omat tunteet on aika sekaisin. Pian pitäisi kertoa tulevalle isoveljelle vauvasta. Että meille syntyykin yhtäkkiä vauva ihan lähiaikoina. Kuinka kerrottaisiin asiasta?

Onko kellään samanlaista kokemusta? Tai ees kokemusta ylläriraskaudesta. Kertoako vaan kaikille ettei tiennyt että on raskaana vai kertoo vaan että meille tulee vauva. Oon ihan pihalla. Häpeä on se pahin tunne juuri nyt. Miten en muka tajunnut ennemmin. Ja että tämä kyylä täti akkakin oli tajunnut mutta kiellettiin asia suoraan ja nyt pitäskin kertoa että oon sittenkin raskaana.
Apua, mitä me tehdään? Kertoako vaan sit ku vauva on syntynyt vai jo nyt laittaa faceen ylläristä vai mitä helkuttia :( tarttisin viisaita neuvoja.
 
vierailija
Anteeksi sekava selitys.
Oon vaan niin pihalla kaikesta.
Suuri haave toteutui, mutta tällä tavalla. Tuntuu että meiltä ryövättiin kaikki se raskauskupla. Toki mä 2 vuotta sitten toivoin että olisin yhtäkkiä vaan raskaana ja turvallisella puoliskolla. Mutta en ikinä olisi kuvitellut että voisin olla tietämättäni raskaana näin pitkään.
On niin tyhmä olo.

Pitää varmaan pyytää jostakin keskustelu apua tähän häpeä oloon. Sairastan lisäksi paniikkihäiriötä, olen siihen käyttänyt beetasalpaajaa koko ajan, tästä lääkäri onneksi sanoi ettei haittaa, vaan on turvallinen raskaus aikanakin. Paniikkihäiriö on kuitenkin ollut parempi puolen vuoden ajan, ja olen luullut sen johtuvan että olen parantumassa siitä, mutta raskausaika varmasti auttanut, kuten esikoisen kohdalla. Miten en sitäkään tajunnut :/
 
Tuo on tuota alkushokin sekamelskaa, kun kaikki pyörii päässä ja on pettymyksiä ja ilontunteita, kaikkia tunteita maan ja taivaan välillä.
Ja toki se varmaan suurinpana kun tulevaisuus meni sittenkin yhtäkkiä uusiksi…
Se häpeä haihtuu tuosta kyllä, vaikka aluksi se voi olla voimakkaana läsnä. Kaikille ei tarvitse selittää koko asiaa juurta jaksaen, se on vain teidän asia ja päätätte keille kerrotte mitäkin.
Ja aikanne kun olette sulatelleet asiaa ja saaneet vauvan syliin, niin aattelette että se oli parasta mitä teille tapahtui :) Vaikka kaikki kävikin äkkiä.
 
vierailija
En tiedä kuinka tästä häpeästä pääsee yli. Taustaa sen verran, että yritettiin vauvaa 2 vuoden ajan sain 5 keskenmenoa,joista 2 myöhäisempää kunnes päätettiin lopettaa toisen lapsen haaveilu ja aloitettiin ehkäisynä kondomi. Elämä oli helpottunutta kun ei tarvinnut enää miettiä menkkoja ja yrittämistä. Menkat on tulleet siis säännöllisesti.

Viikko sitten oltiin juhlissa jossa miehen juoruakka maineen täti tuli sanomaan että mä kuulemma odotan. Että yks tyyppi oli nähnyt mut äitienpäivänä ja sen mielestä odotan lasta. Tämä täti sit kovaan ääneen kailotti niin että kaikki varmaan kuuli. Pahinta että oma lapsi oli vieressä kuulemassa ja mieskin sanoi ettei meille asti oo kirinyt tieto että meille ois vauva tulossa. Olin valtavan häpeässäni ja ahdistunut.
On mulla toki ollu aina ovulaation ja menkkojen aikaan jäätävä turvotus mutta keho rauha olisi kiva. No saman illan aikana kävi selväksi että tämä akka oli juoruillut vähän kaikille kun sain kuulla juomattomuudesta olen ollut vuoden verran lähes absolutisti, juon harvoin ja max yhden enää, joten tämä lisäs ihmisten piruilua, kuinka oon varmasti pieniin päin ja tuijoteltiin vatsaa, joka lähestyvien menkkojen takia oli aika turvoksissa, ja mies oli vieressä sanomassa mun kanssa ettei oo vauvaa tulossa. Itkin pari päivää tämän illan jälkeen, koska toisen lapsen toiveet taas nousi pintaan ja ihmisten älyttömyys ja utelut, tunsin oloni hirveän lihavaksi yhtäkkiä, olen siis käyttänyt ihan normaaleja vaatteita koko ajan, farkkuja ja shortseja ym.

Itselle jäi kuitenkin outo fiilis ja päätin sitten tehdä alkuviikosta raskaustestin kun sellasia kaapissa pari vielä oli ja suureksi yllätykseksi sain välittömästi positiivisen tuloksen, tein toisenkin perään ja seki oli positiivinen. Soitin lääkäriajan ja ultrassa selvisi että raskaus olisi pitemmällä kuin kukaan voisi uskoa. Että Rv 35!? Nyt suuri häpeä tästä, että kaikille kielsimme raskauden ja nää kaikki mun tunteet että meille tuleekin n. Kuukauden päästä toinen lapsi. On niin tyhmä olo. Kerittiin puhua kaikki suunnitelmat kuinka lähdetään reissuun sinne ja tänne festareille laskettu ajan tienoille. Aloitin heti äitiyslomankin. Nyt kaikki luulee varmaan, että valehdeltiin ja salattiin raskaus. Mies on kans ihan ihmeissään ja tuntuu mököttävän minulle, toki voi olla omista tunteista johtuvaa kaikki tämä miehen reaktio tai totta kai hänkin on yllättynyt. Olen äärettömän onnellinen vauvasta ja että nyt ei ole pelkoa enää keskenmenosta, mutta me ei saatu alkuraskauden ultria tai muitakaan tutkimuksia. Kaikki on vaan tuntuu sekavalta. Olen hirveän onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Ei olla vielä keritty sanoa sukulaisille mitään vauvasta, ei edes esikoiselle. Kuinka voi edes kertoa? Hävettää itseäni suuresti kun matkoja suunnitteltu kovaan ääneen ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä ilmoitetaan vauvasta niille main. Ja vielä ku kiellettiin niin monelle ettei meille tule mitään vauvaa. Tämä tilanne oli niin nolo molemmille osapuolille ja tunsin oloni niin läskiksi. Olen 160/65 tällä hetkellä ja tuo 5 kiloa on tullut tässä alkuvuodesta.

Ja siis en näytä viimeisillään raskaana olevalta, voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu ja liikkeitäkään en oo tuntenut, mulla on viimeisen keskenmenon jälkeen jäänyt vatsaan tunnoton kohta, en tiedä syytä, joten tämä voi olla piilottanut vauvan liikkeet ja tietysti kun suolisto on aina ollut aika vilkas ja elohiiriä pitkin kroppaa mut viime aikoina hyvin vähän. Ja Lääkäri sanoi että vauva kasvaa ns. Selkää pitkin. On vähän tullut pömppistä mutta ihan samalla tavalla ku nesteet kertyy mulla menkkojen aikana ja ovulaation aikana. Mies ei ole tiennyt tai nähnyt raskaus mahaa, vaikka saunotaan joka viikko. En sit tiedä onko katsonut että oon ehkä vähän lihonut, muttei ole epäillyt raskautta kuten en itsekään. Ainoastaan tämä yksi miehen sukulainen joka tuli vahtaamaan mun vatsaa läheltä.
Oon jopa nukkunut mahallani tähän asti eikä oo ahdistanut.

Kuinka päästä yli tästä häpeän tunteesta? Että en tunne kroppaani sen vertaa että olen ollut 8 kk raskaana ilman että tiedän. Olen syönyt graavikalaa juhlissa ja maistoin Tilkan skumppaa kun maljaa nostettiin. Vaikken muuten alkoholia oo juonut, toki mies on ihmetellyt kun en ole edes yhtä saunajuomaa ottanut, mutta kun ei ole tehnyt mieli.
Mutta tämä häpeä on kamala. Tuntuu ettei mieskään usko mua etten tiennyt vauvasta. Vaikka varmasti uskoo, mutta nää mun omat tunteet on aika sekaisin. Pian pitäisi kertoa tulevalle isoveljelle vauvasta. Että meille syntyykin yhtäkkiä vauva ihan lähiaikoina. Kuinka kerrottaisiin asiasta?

Onko kellään samanlaista kokemusta? Tai ees kokemusta ylläriraskaudesta. Kertoako vaan kaikille ettei tiennyt että on raskaana vai kertoo vaan että meille tulee vauva. Oon ihan pihalla. Häpeä on se pahin tunne juuri nyt. Miten en muka tajunnut ennemmin. Ja että tämä kyylä täti akkakin oli tajunnut mutta kiellettiin asia suoraan ja nyt pitäskin kertoa että oon sittenkin raskaana.
Apua, mitä me tehdään? Kertoako vaan sit ku vauva on syntynyt vai jo nyt laittaa faceen ylläristä vai mitä helkuttia tarttisin viisaita neuvoja.
Ihmetyttää se, että etkö muka ole tuntenut vauvan liikkeitä??
 
vierailija
Ihmetyttää se, että etkö muka ole tuntenut vauvan liikkeitä??
Ei kaikki tunne, mun keskimmäinen oli äärimmäisen rauhallinen mahassa ja on edelleen, olin usein huolissani onko enää elossa ja kuuntelin jatkuvasti dopplerilla.
Mä ymmärrän kyllä, olisin itsekin varmaan ihan samoissa fiiliksissä tuossa tilanteessa. Nyt on varmaan tärkeintä hyväksyä kaikki tunteet mitä päässä myllertää, ne on tuossa tilanteessa aivan luonnollisia. Ja voitte sanoa kaikille, että ette siksi kertoneet vauvasta kun oli pelko menetyksestä. En itsekään ole kertonut juuri kenellekään omista raskauksista, vain lähimmät tiesivät. Ei kaikki julista +500 ihmiselle FB:ssa heti kun testi näyttää plussaa. Auttaisko nyt ammattilaiselle puhuminen? Joku perheterapeutti vois olla nyt hyvä, pääsisitte miehen kanssa yhdessä sulattelemaan asiaa. Neuvolan kautta pääsee. Mä oon sanaa mieltä, että aika muuttaa tuonkin asian kyllä positiiviseksi, mutta onhan tuo niin iso yllätys, ettö ei niitä onnen tunteita voi heti väkisin pakottaa tulemaan.
 
vierailija
Tulevalle isoveljelle kyllä kertoisin että kyse oli yllätyksestä, että ei tarkoituksella salattu häneltä, keksisin myös jonkun erityisen kivan isovelilahjan. Onnea raskaudesta, kyllä se siitä! Kannattaa miettiä onko mahdollista vähentää kontaktia tähän ikävään juorukelloon, ei ole hyvää seuraa. Raskaana sitä on olevinaan kaikkien omaisuutta ja ilman lupaa tullaan kokeilemaan mahaa ym. Arvailemaan kumpi tulee ja mahan kokoa.. Tosin korona onneksi vähentänyt tätä
 
vierailija
Itse varmasti laittaisin sukulaisille yhteisesti viestin, jossa kertoisin yllätysvauvasta ja pääpiirteissään mitä on tapahtunut. Läheisille ystäville myös. Sittenpähän tietävät, eivätkä he sinua tuomitse tai asialla niin kovasti päätään vaivaa. Hyvin todennäköisesti ajattelevat ”ohhoh, kiva juttu” ja jatkavat päiväänsö. Minä kuulin kerran naisen kertovan saaneensa tietää raskaudesta rv 24, eikä mulle olis tullut mieleenkään että hänen olisi pitänyt hävetä asiaa. Isoveljelle tosiaan kertoisin myös, että asia oli yllätys. Ehkä lapsi tosin ei osaa edes ihmetellä miksi kerrotaan vasta muutamaa viikkoa ennen?
 
vierailija
Onnea raskaudesta! Positiivisena puolena, ette joudu odottamaan pienokaisen syntymää kauaa :) Turha asiaa on hävetä, lapsi on aina lahja! Voitte lähettää sukulaisille viestin/soittaa/kertoa suvun juorukellolle että kävipäs hassu juttu, naureskellen kerrotte totuuden, että ihmettelitte miksi niin kovin väitettiin sinun olevan raskaana juhlissa, kun et ole ja kinasitte vastaan, mutta asia jäi kummittelemaan mieleesi ja teit raskaustestin ja kävikin ilmi että olet oikeasti raskaana ja jo niin pitkällä! Naureskelette asialle, niin muutkin tajuaa sen olleen yllätys :) Tsemppiä loppumetreille! <3
 
vierailija
Kiitos vastauksista!

Eilen kerroimme esikoiselle, mielestäni asia meni hyvin ja poika on aivan innoissaan asiasta. Ei ainakaan tarvitse odottaa kauaa kun hän on tyyppiä kaikki nyt ja heti.

Joku kysyi etteikö oo tuntunut liikkeitä, niin ei. Ei vieläkään, lähinnä nyt outoa hentoa paineen tunnetta öisin, nyt kun osaa asiaa ajatella, mutta se tuntuu hämärältä kun vatsassani on joku tunnoton kohta, jäi viimeisestä keskenmenosta jossa meinas mennä henkikin valtavan verenvuodon takia, sain siihen vielä kohtutulehduksenkin päälle. En tiedä mikä hermovika siihen yhteen kohtaan vatsalihaksia iski.


Toinen minkä oon pistänyt merkille nyt on kipu lonkassa jossain asennossa, tuntuu että joku sinne joku vauvan osa painaa välillä, asentoa korjaamalla se helpottaa. Selkää ja häntäluuta särkenyt alkuvuodesta asti säännöllisesti, tämän oon kuitannut skolioosi vaivoiksi.
Esikoinen oli kova potkija, ja häntä odottaessa ei olis jäänyt huomaamatta, ja mahakin näkyi selvemmin,ei mitenkään hirveän suuri silloinkaan. Toki olin silloin muutenkin alkujaan 10 kiloa kevyempi.


Kai tää vatsa vähän näkyy sitten jonkun verran,kun ulkopuolinen kommentoi, mut ei tää vauva mahalta mielestäni näytä. Turvotukselta lähinnä. Vaikea kuvitella että sinne mahtuu lähes täysiaikainen vauva. Miehen äiti on aina ollu tarkkasilmäinen kaikkien vauvamahoista, mut hänkään ei ole vihjaillut mitään, saa nähdä mitä hän sanoo, että tiesi jo vai yllätyksenä tulee.


Iltaisin alkanut helpottaa olo, kun päivän asiaa aina pohtii, mutta aamulla herätessä se häpeän tunne on hyvin suuri, kun herää. Tai lähinnä pitää itseään jotenkin tyhmänä kun ei tajunnu, mutta asiaa kun päivän ajan työstää päässä niin tuntuu ihan helpolta nukahtaa, vaikka itkujakin välillä pääseekin ihan yhtäkkiä ilman syytä, mutta eikö raskaana olevat itkestele mainoksillekin. Outoa kun pms oireetkin tulleet tavallaan ajallaan ja vuotoa on ollut. Lääkäri ei osannut sanoa mistä tämmönen johtuu, joskus vaan käy näin, eikä vikaa mistään löydy.
 
vierailija
Ja yks asia minkä oon tajunnut olleen varmaan raskaudesta johtuvaa, niin kova väsymys välillä ja jäykkä olo. Esim. Sukkien pukeminen on vähän vaikeutunut, mutta olen vaan miettinyt että pitäisi venytellä joskus ajan kanssa että selkä aukeaa.

Tietysti parempi näin että saatiin tietää nyt, eikä keritty lähteä kiertämään suomea heinä-elokuun vaihteeksi ja sitten olisi synnytys käynnistynyt jossain keskellä Lapin erämaata. Nyt tietää ettei lähdetäkään pitemmälle. Onneksi sentään näin.


Tämä täti ihminen on sellanen jäätävä haukkuja/ selän takana puhuja, joten tiedän että kun hän kuulee vauvasta, nii puhuu asiasta varmaan kaikille ärsyttävästi. Toisaalta ihan sama nähdään kuitenkin harvoin sen kanssa, lähinnä jouluna, äitienpäivänä ja jossain juhlissa. Mitä ei onneksi oo hetkeen tiedossa suurempia.
Toki sitten on miehen serkut kenen kanssa tämä täti kerkis juoruilla, ovat kans aika juorukelloja, mutta pieni toivo on että tajuavat pitää suunsa kiinni mulle, puhuvat sitten selkänsä takana.
 
Ja yks asia minkä oon tajunnut olleen varmaan raskaudesta johtuvaa, niin kova väsymys välillä ja jäykkä olo. Esim. Sukkien pukeminen on vähän vaikeutunut, mutta olen vaan miettinyt että pitäisi venytellä joskus ajan kanssa että selkä aukeaa.

Tietysti parempi näin että saatiin tietää nyt, eikä keritty lähteä kiertämään suomea heinä-elokuun vaihteeksi ja sitten olisi synnytys käynnistynyt jossain keskellä Lapin erämaata. Nyt tietää ettei lähdetäkään pitemmälle. Onneksi sentään näin.


Tämä täti ihminen on sellanen jäätävä haukkuja/ selän takana puhuja, joten tiedän että kun hän kuulee vauvasta, nii puhuu asiasta varmaan kaikille ärsyttävästi. Toisaalta ihan sama nähdään kuitenkin harvoin sen kanssa, lähinnä jouluna, äitienpäivänä ja jossain juhlissa. Mitä ei onneksi oo hetkeen tiedossa suurempia.
Toki sitten on miehen serkut kenen kanssa tämä täti kerkis juoruilla, ovat kans aika juorukelloja, mutta pieni toivo on että tajuavat pitää suunsa kiinni mulle, puhuvat sitten selkänsä takana.
Hänhän on oikea ihmevauva! Paljon onnea! :love:
 
vierailija
Kiitos vastauksista!

Eilen kerroimme esikoiselle, mielestäni asia meni hyvin ja poika on aivan innoissaan asiasta. Ei ainakaan tarvitse odottaa kauaa kun hän on tyyppiä kaikki nyt ja heti.

Joku kysyi etteikö oo tuntunut liikkeitä, niin ei. Ei vieläkään, lähinnä nyt outoa hentoa paineen tunnetta öisin, nyt kun osaa asiaa ajatella, mutta se tuntuu hämärältä kun vatsassani on joku tunnoton kohta, jäi viimeisestä keskenmenosta jossa meinas mennä henkikin valtavan verenvuodon takia, sain siihen vielä kohtutulehduksenkin päälle. En tiedä mikä hermovika siihen yhteen kohtaan vatsalihaksia iski.


Toinen minkä oon pistänyt merkille nyt on kipu lonkassa jossain asennossa, tuntuu että joku sinne joku vauvan osa painaa välillä, asentoa korjaamalla se helpottaa. Selkää ja häntäluuta särkenyt alkuvuodesta asti säännöllisesti, tämän oon kuitannut skolioosi vaivoiksi.
Esikoinen oli kova potkija, ja häntä odottaessa ei olis jäänyt huomaamatta, ja mahakin näkyi selvemmin,ei mitenkään hirveän suuri silloinkaan. Toki olin silloin muutenkin alkujaan 10 kiloa kevyempi.


Kai tää vatsa vähän näkyy sitten jonkun verran,kun ulkopuolinen kommentoi, mut ei tää vauva mahalta mielestäni näytä. Turvotukselta lähinnä. Vaikea kuvitella että sinne mahtuu lähes täysiaikainen vauva. Miehen äiti on aina ollu tarkkasilmäinen kaikkien vauvamahoista, mut hänkään ei ole vihjaillut mitään, saa nähdä mitä hän sanoo, että tiesi jo vai yllätyksenä tulee.


Iltaisin alkanut helpottaa olo, kun päivän asiaa aina pohtii, mutta aamulla herätessä se häpeän tunne on hyvin suuri, kun herää. Tai lähinnä pitää itseään jotenkin tyhmänä kun ei tajunnu, mutta asiaa kun päivän ajan työstää päässä niin tuntuu ihan helpolta nukahtaa, vaikka itkujakin välillä pääseekin ihan yhtäkkiä ilman syytä, mutta eikö raskaana olevat itkestele mainoksillekin. Outoa kun pms oireetkin tulleet tavallaan ajallaan ja vuotoa on ollut. Lääkäri ei osannut sanoa mistä tämmönen johtuu, joskus vaan käy näin, eikä vikaa mistään löydy.
Hyvä juttu, että alkanut vähän jo helpottaa. Tyhmä et missään nimessä ole, noin voisi tapahtua kenelle tahansa! Ja onhan niitä tarinoita, että ”menkat” / vuodot jatkuneet pitkään raskaana ollessa ja siksi ei ole tullut mieleenkään että olis raskaana, varsinkin jos lapsettomuutta taustalla, sillon kai sitä suojelee jo itseään pettymykseltäkin. Kannattaa tosiaan miettiä mitä ja miten sukulaisille kerrottu, mikään velvollisuus teillä ei ole kertoa mitään ja itse en ole tekemisissä juoruakkojen kanssa, oli sukua tai ei niin valitsen seuraani vai kivoja ja mukavia ihmisiä, en semmoisia jotka lässyttää pahaa muista. Voitte kertoa myös kaunistellun version, jos haluatte. Tsemppiä!!
 
vierailija
Kiitos ihanista viesteistä ja onnitteluista! Tää tuntuu niin kummalliselta ja epätodelliselta.


Mä tuossa itse selasin mun kuukautiskalenteria, oon sen pitänyt ainoana asiana enää mitä sinne merkkannut, nii vuotopäivät ja kun vauva vastas ultraan mukaan kooltaan n. Rv 35 mutta kun säännöllisen kierron mukaan jos laskis niin se olisi joko rv rv37 tai rv 33. Että saas nyt sitten nähdä koska ja kuinka pian meillä onkaan vauva. Esikoinen oli koko raskauden pieni kokoinen ja syntyi 2,5 kiloisena viikko ennen laskettua aikaa, että jos tämä toinen on samasta puusta, nii saas nähdä onko se vaan pari viikkoa aikaa tässä tehdä vauvalle hankinnat. Ainakin turvakaukalo ja vaunut ensitöikseen hankkia ja pieniä vaatteita alkuun.
Tämä on niin outoa.

Rinnatkaan ei tosiaan oo mulla kasvanut, koska mulla on muutenkin itseni mielestä liian suuret 70L koon mastopaattiset(kyhmyiset) rinnat, niin nehä särkee vähän väliä joten en ole huomannut niissäkään muutoksia. Enkä niiden takia nää sitä pientäkään pömppöä mahaa itse. Oon suunnitellut rintojen pienennysleikkausta ja oli aikakin varattu ensikäynnille (lähetteen hakuun) ensi kuulle, mutta saankin perua sen, kun ei leikkausjonoon pääse jos on synnytyksestä liian vähän aikaa tai on raskaana.


Toivottavasti tässä nyt olisi aikaa ees se 2 viikkoa järjestellä kotia ja päätä vauvan tuloon. Nyt tekis mieli vaan nukkua pitkin päivää, henkistä ja fyysistä väsymystä pois.
 
vierailija
Ja tässä tää mun raskausmaha. Ei oo oikein raskauskumpua, vaan tasaista turvotusta. En ainakaan itse olettaisi kenenkään olevan pieniin päin jos näkisin tälläsen mahan. Tosin en tuijottelekaan ihmisten mahoja, koska katson ihmisiä ennemmin silmiin.




Mietin tässä itse, että miten voi olla kukaan sillon äitienpäivänä 7 viikkoa sitten nähnyt mun raskausmahaa, kun se nytkään ei tämän isompi ole, enkä ole itsekään sitä tajunnut. Kuinka tarkasti ihmiset sit tuijottaa, todella ahdistavaa.

Vielä on sukulaisille kertominen edessä tai meinataan kertoa vaan lähipiirille, omille vanhemmille ja sisaruksille, ei jaksa alkaa erikseen selitettelemään tälle hölösyy akalle, ku ei sitä usein nähdä, ei ole mitenkään läheinen meille ja muutenkin on sellanen ärsyttävä päälle päsmäri, meinas yrittää tukkia aikoinaan esikoisen ristiäisiinkin ilman kutsua, piti siis ihan salassa pitää ristiäiset, ettei ilmaannu paikalle kuokkimaan. Yritti siis kaikilta urkkia ristiäispäivää, -aikaa ja - paikkaa, vaikken itse sillon ollut nähnytkään koskaan tätä kyseistä ihmistä livenä. Sekin kertoo varmaan paljon ihmisestä, kuinka utelias tapaus :D
Alkaa helpottamaan siis tämä sekava olotila ja odotetaan pikkuista jo intona. Mies alkoi haaveilla auton vaihdosta, vaikkei kahden lapsen kanssa tarvitse yhtään isompaa ku jo valmiiksi farmari auto, mihin mahtuu vaunut ym. Mut kai tää on se miesten tapa käsitellä asiaa :)
 
vierailija
Ilmeisesti en hahmota kuvaa oikein. Eikö vatsa ole oikealla ylhäällä ja lantio keskellä kuvaa?
Hei!

Siinä oikealla ylhäällä on L kupin rintani :D ei suinkaan vauvamaha.

Olen edelleen raskaana, ei ole halunnut pieni yllätys vielä lähteä syntymään, kovasti kyllä jo supistelee, että eiköhän lähipäivinä. Mutta saatiin lisäaikaa miettiä asioita ja tavarat on saatu kasaan. Ja mahaakin tuli viikko sitten esiin, kun vauva kääntyi lähtö asemiin. Saan ainakin hetken näyttää raskaana olevalta ja siltä alkanut tuntuakin liitoskipuineen :D
 
  • Tykkää
Reactions: UniQuePopPy
vierailija
AP: ekana isot onnittelut :) Ja toiseksi sulla ei ole mitään hävettävää, kyllähän noita yllätyksiä säännöllisesti uutisoidaan -ja helposti voin nyt kuvitelola sellaisen mahdolliseksi, kun vertaa omaa ensimmäistä raskautta ja veljen tyttöystävää vähän edellä: minulla ollut todella haastava raskaus oireineen ja hänellä YHTENÄ päivänä koko raskauden aikana hieman pahoinvointia ja se oli siinä. Masukin tuli myöhään vaikka on aika hoikka, tietysti vielä helpommin käy sen huomaamatta jääminen jos on yhtään isompi. Miksette kertoisi asiaa juuri niinkuin on, että ette todella tienneet? Ainut jonka tässä täytyy hävetä on se sukulainen, käytöstavat ja hienotunteisuus kyllä puuttuu joiltain kokonaan :/
 

Yhteistyössä