M
miettii hän
Vieras
Lapsi on 1.5v reipas. Tunnen järjetöntä vastenmielisyyttä appiukkoa kohtaan, enka intuitiivisesti haluaisi päästää häntä lapsen lähelle. Appiukko kuitenkin rakastaa lapsenlastaan (niin paljon kuin hänen kapasiteetillaan voi).
Hän siis lähestyy lasta tyyliin niin, että lapsi istuu syöttötuolissa ja hän tulee kutittelemaan lapsen poskea. Lapsi on hyvin avoin, eli ei ala itkemään, vetäytyy aavistuksen, tuskin silminhavaittavasti. Ja minulla on tiukkapipoisen hullun maine kun keskeytän tilanteen. Toisaalta lapsi on tempperamenttinen ja osaa kiljua. Toisaalta lapsi on tottunut luottamaan aikuisiin ja ajattelee, että se mitä aikuinen tekee on oikein.
Mutta pointtini on siis, että lapsi ei pääse tilanteesta pakoon. Olen yrittänyt sanoa nätisti, että appiukko voisi mennä lattialle leikkimään lapsen kanssa. Kyllä lapsi lähestyy itse aikuista ja tulee syliin kun saa tulla omilla ehdoillaan.
Haluaisin, että lapsi oppii siihen, että hänellä on oikeus päättää kuka häneen koskeen ja oikeus omiin fyysisiin rajoihin. Hellittelyn pitäisi tuntua luonnolliselta ja mukavalta.
Mielipiteitä?
Hän siis lähestyy lasta tyyliin niin, että lapsi istuu syöttötuolissa ja hän tulee kutittelemaan lapsen poskea. Lapsi on hyvin avoin, eli ei ala itkemään, vetäytyy aavistuksen, tuskin silminhavaittavasti. Ja minulla on tiukkapipoisen hullun maine kun keskeytän tilanteen. Toisaalta lapsi on tempperamenttinen ja osaa kiljua. Toisaalta lapsi on tottunut luottamaan aikuisiin ja ajattelee, että se mitä aikuinen tekee on oikein.
Mutta pointtini on siis, että lapsi ei pääse tilanteesta pakoon. Olen yrittänyt sanoa nätisti, että appiukko voisi mennä lattialle leikkimään lapsen kanssa. Kyllä lapsi lähestyy itse aikuista ja tulee syliin kun saa tulla omilla ehdoillaan.
Haluaisin, että lapsi oppii siihen, että hänellä on oikeus päättää kuka häneen koskeen ja oikeus omiin fyysisiin rajoihin. Hellittelyn pitäisi tuntua luonnolliselta ja mukavalta.
Mielipiteitä?