Yliopisto ja pienet lapset! Miten onnistuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PinkLily
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PinkLily

Aktiivinen jäsen
25.04.2010
10 166
0
36
primalucecats.blogspot.com
Kuinka usein siellä niitä luentoja on yleensä? Ollaanko siellä koko koulupäivä vai millai systeemi menee? Mulla olis 6 ja 4 vuotiaat lapset, siinä tapauksessa jos pääsis lukiosta läpi kolmella vuodella ja ekalla yliopistoon sisälle :D Onko noi lapset ihan mahdoton yhtälö esim tenttien lukemisen suhteen? Tulin siihen tulokseen, että pakko alkaa opiskelemaan ammattia ja samalla sitä sitten lukee vähän paremman ammatin :)

Kiiiitos avusta jo etukäteen :)
 
Riippuu ihan alasta. Meillä oli tosi vähän pakollisia luentoja, mutta pakollisia labroja taas aika paljon, joissa ollaan käytännössä klo 8-16 paikalla. Toisilla aloilla on taas paljonkin pakollisia luentoja ja joissain ei ollenkaan. Mitä alaa ajattelit? Yleisesti ottaen yliopistossa ei ole niin koulumaista ja saa itse vapaammin valita miten nopeasti etenee eli sinänsä helpompi lasten kanssa kuin vaikka AMK. Tentteihin varmaan voit lukea iltaisin, jää palstailu vähemmälle :laugh:
 
Yliopistossa opiskelu on aika vapaata. Riippuu toki alastakin, miten paljon luennoilla/harjoituksissa täytyy olla itse paikalla. Ja myös siitä, miten paljon kursseja itselleen haalii. Itselläni ainakin yliopisto-opiskelussa oli tosi vaihtelevaa se, miten paljon piti yliopistolla olla. Joskus saattoi olla viikossa useampikin päivä, ettei tarvinnut edes käydä koululla. Oli verkkokursseja, kirjatenttejä jne. Eikä yleensä luennoilla oo muutenkaan läsnäolopakkoa (riippuu kurssista tietysti), mutta helpommalla mielestäni pääsee, kun käy myös luennoilla eikä vaan lue kirjasta. Kotona sitä työtä sitten kyllä on, mutta sen voi sitten suunnitella omiin aikatauluihin sopiviksi.
 
Yliopistossa opiskelu on aika vapaata. Riippuu toki alastakin, miten paljon luennoilla/harjoituksissa täytyy olla itse paikalla. Ja myös siitä, miten paljon kursseja itselleen haalii. Itselläni ainakin yliopisto-opiskelussa oli tosi vaihtelevaa se, miten paljon piti yliopistolla olla. Joskus saattoi olla viikossa useampikin päivä, ettei tarvinnut edes käydä koululla. Oli verkkokursseja, kirjatenttejä jne. Eikä yleensä luennoilla oo muutenkaan läsnäolopakkoa (riippuu kurssista tietysti), mutta helpommalla mielestäni pääsee, kun käy myös luennoilla eikä vaan lue kirjasta. Kotona sitä työtä sitten kyllä on, mutta sen voi sitten suunnitella omiin aikatauluihin sopiviksi.

peesi
 
Ei ole luentopakkoa, voit hyvin pitkälle selvitä vain kirjatenteillä. Toki pääsisit helpommalla, jos kävisit luennoilla. Mutta kuten aikaisemmat kirjoittajat ovat jo todenneet, riippuu paljon alasta.
 
Höh...helposti! Mä "tein" lapset putkeen nuorena ja lähin yliopistoon. Ei koskaan mitään ongelmaa. Moni luulee sen olevan vaikeaa ja lykkää sen takia lapsentekoa. Höhlää ainakaan PELKÄSTÄÄN sen takia :D
 
Riippuu täysin alasta, miten koulumaista on. Esim. opettajilla ja lääkäreillä on läsnäolopakko ja opetus hyvin koulumaista. Joillain aloilla sensijaan pois voi olla paljonkin ja suorittaa opintoja etänä. Usein päivien pituus ja opiskelun rankkuus vaihtelee todella paljon periodeittain, luentoja voi olla myöhäänkin illalla (itselläni joskus viimeiset päättyvät kahdeksalta, ensimmäiset saattavat olla aamukasilta). Sitten taas joinain päivinä ei välttämättä ole luentoja ollenkaan tai on vain pari tuntia. Tällöin voi käyttää päivän itsenäiseen opiskeluun, tehdä harjoitustöitä tai lukea tenttiin kun lapset ovat päiväkodissa.
 
Jos työelämä onnistuu pienten lasten kans, ni onnistuu kyllä yliopistokin ;)

Ainakin ite oon kokenu yliopisto-opinnot jollain tasolla.. antoisemmiksi kuin työelämän. Ja helpommin saa soviteltua ja luovittua kuin monessa työpaikassa.

Mikä ala ois tähtäimessä? Riippuu siis toki siitäkin.. Esim. luokanopettajilla tosi paljon läsnäoloja ja hankalempiin aikoihin, kuin vaikkapa yhteiskuntatieteitä lukevalla.
 
Itse lähtisin kyllä opiskelemaan yliopistoon pienistä lapsista huolimatta, jos vaan opintojen aikainen toimeentulo olisi jotenkin turvattu (esim. miehellä kunnon tulot tai säästöjä). Opintososiaaliset edut eivät ole kovin hyvät opiskelijallakaan.

Jos minun täytyisi käydä töissä opintojen ohella enemmän kuin hyvin satunnaisesti, en lähtisi. Se vaatisi liikaa ilta-opiskelua ja valvottuja öitä, kun itsenäisiä koulutöitä ei pystyisi tekemään kunnolla muuten kuin lasten nukkuessa kun päivähoitotunneista iso osa kuluisi työpäivän aikana ja tietysti tahtoisi joskus viettää aikaa lastenkin kanssa. Mulla siis kokemusta täysipäiväisestä opiskelusta täysipäiväisen tai melkein täysipäiväisen työn ohella ilman lapsia. Lapset tuohon päälle niin olis kyllä mielenterveys mennyt, nytkin oli kauhea sumpliminen, opinnot kärsi ja elin jatkuvassa univelassa.
 
Aloitin tänä syksynä opiskelun yliopistossa ja mulla on 2-vuotias lapsi. Meillä on lähes kaikilla kursseilla akateeminen vapaus.
Opiskelu ei tunnu vielä ainakaan rankalta, vaikka käyn myös osa-aikatöissä samalla..
 
Historia kiinnostaa, samoin englanti. :) Täytyy tutkia tilannetta uudestaan (kuhan saan nyt tän lukion käytyä) :D Mut hyvä tietää ettei se mikään maailmanloppu olisi :)

Historia ainakin kirjatenteillä menee pitkältikin, jos lukuintoa riittää, kielissä taas on usein läsnäolopakkoa. Mutta molemmat varnasti onnistuu. Mun alalla (farmasia) on tosi paljon opiskelevia äitejä ja isiä, ja hyvin onnistuu, vaikka läsnäoloa vaativia esim. labrakursseja on jonkin verran.
 
Historian opintoja voi tehdä aika paljon ilman läsnäolopakkoa. Kannattaa miettiä muuten myös se, että mitä sitten niillä filosofian maisterin papereilla aikoo tehdä. Jos (aine)opettajan tai tutkijan työ ei kiinnosta niin kannattaa harkita kunnolla... Mies suoritti historian opinnot yliopistossa ja on sitä monet kerrat harmitellut.

Opettajaksi tai lastentarhanopettajaksi opiskelevilla on läsnäolopakko. Lto:n kandivaiheessa ei ainakaan saanut suoritettua kuin pari yksittäistä kurssia ilman läsnäolopakkoa. (Rehellisesti sanottuna en ole varma oliko näitä yhtään..) Hiukan kadehdin opiskeluaikana miehen historian opiskelua, koska itse lähdin aamukahdeksaksi luennoille joilta palasin iltapäivällä ja mies keitteli aamukahvejaan tässä vaiheessa... ;)
 
Mä opiskelen pienessä yliopiston laitoksessa, jossa suurimmalla osalla opiskelijoita on lapsia. Oma poika oli 2,5-vuotias kun aloitin. Minusta opiskelu on helpompi vaihtoehto kuin työ pienen lapsen kanssa. Saa soviteltua aikatauluja paremmin ja pidettyä sairaslomaa tarvittaessa ilman lääkärissäkäyntejä jne. Meillä on kyllä osallistumispakko miltei kaikissa kursseissa, mutta hyvin näistä on tarpeen vaatiessa joustettu esim. juuri lasten takia.
 
Historiassa ja englannissa saa luultavasti opiskella hyvinkin vapaasti, todennäköisesti paljon kirjatenttejä, mutta myös läsnäolopakollisia kursseja.

Täytyy tosin, muistaa, että lasten kanssa opiskellessa täytyy sitten hyväksyä se, että ei välttämättä valmistu tavoiteajassa ja opinnot saattavat venyä, jos lapsille ei ole hoitopaikkaa tarvittaessa. Ja yo-opinnot vaativat työtä, luennot ovat vain hyvin pieni osa opiskelua. Se vaatii istumalihaksia, tuntien työtä ja keskittymistä. Toiset kurssit helpompia, toiset vaikeampia.

Jos ammatin ja töitä haluat, niin historia ja englanti eivät niitä sinulle takaa, ellet opiskeluaikana todista olevasi todella hyvä ja siten työllistyt jatko-opiskelijaksi ja siitä edelleen tutkijaksi. Työtön kääntäjäkin on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Molemmilta aloilta työllistyy pääsääntöisesti tutkijaksi, jos työllistyy. Tokihan aina voi opiskella kyseisen aineen opettajaksi.

Itse opiskelin kandin tutkintoon asti historiaa, kunnes tajusin, että en tule ikinä työllistymään siltä alalta, kuten ei moni muukaan. Olen aina ollut koulussa hyvä, mutta yo:ssa oli lisäkseni muutama muukin hyvä:D Kilpailu on kovaa.

Inhosin ajatusta opettajan opinnoista, mutta pakkohan niihin oli hakea, kun muuten ei kyseiseltä alalta mitään töitä irtoa, ainakaan ilman jatko-opintoja ja silloinkin minimipalkalle/apurahalle yliopiston leipiin. Yritysmaailmassa historian maistereille ei ole kysyntää. Ja jos jonkun paikan onnistuu saamaan, niin luultavasti pätkä ja koulutusta vastaamatonta.

Mutta tokihan tärkeintä on oma kiinnostus, mutta sen mukaan menemisen ehotna on se, että hyväksyt mahdollisen/todennäköisen työttömyyden/pienipalkkaiset koulutusta vastaamattomat pätkät. Itselläni se kiinnostus ei sitten riittänytkään ihan niin pitkälle, vaikka olinkin niin vakuuttunut.

Jos haluat varman työllistymisen ja kunnon palkkaa, niin valitse joku muu ala, esim. IT, lääketiede, oikeustiede jne. Tai sitten amk, jossa opiskelu tosin on koulumaisempaa ja näin ollen lasten kanssa hieman haastavampaa.

Itse vaihdoin lopulta it-opintoihin ja tulevaisuus näyttää heti lohdullisemmalta, töitäkin saa ihan kivasti jo kandivaiheessa, on jopa toivoa kunnon palkasta ja koulutusta vastaavasta työstä joskus.
 

Yhteistyössä