Ylihuolehtivat vanhemmat!

[tiina]

Oletteko te ylihuolehtivia vanhempia tai onko teillä ollut sellaisia? Itselläni on ollut, ja en todellakaan aio olla omille lapsilleni samanlainen. Vaikka vanhempani ovat tarkoittaneet yleensä vain hyvää, silti se että kielletään kaikki ja vahditaan jokaista liikettä, ei ole loppupeleissä hyväksi. Tämän takia minulla ja vanhemmillani on ollut vuosikausia välit poikki. Siitä asti kun täytin 18-vuotta ja sain muuttaa omilleni ja pättää itse elämästäni. En ole halunnut pitää vanhempiini yhteyttä, koska he yrittävät vielä puuttua nykysinkin elämääni, joten parempi ettei olla missään tekemisissä. Sääli, ettei vanhempiaan voi valita, mutta onneksi voi päättää onko tekemissä heidän kanssaan vaiko ei.

 

[tiina]

kukaan ei siis tunnusta olevansa ylihuolehtiva vanhempi mutta miettikää millasia vanhempia olette, jos haluatte että lapsistanne ei tule katkeria aikuisina ja laita välejä poikki.

 

[..]

ylihuolehtiva, välinpitämätön, vastuutaan kantamaton. samaa sakkia kaikki.

 

[En osaa sanoa olenko]

Tarkennatko vähän?

 

[Kohtuus]

Usein se menee niin, että kun itse kokee jotain lapsena saattaa sitten heilahtaa toiseen ääripäähän omien lasten kasvatuksessa. Itselläni oli vanhemmat jotka huolehtivat ulkoisesta, mutta muuten jäin "alihuolehdituksi". Koska minusta ei huolehdittu henkisessä mielessä koen erittäin suurta tarvetta huolehtia omasta lapsestani. En ole ylihuolhtiva niin, että en antasi lapsen oppia asioita, mutta välillä vaarana on suojella liikaa lasta pettymyksiltä ihmisten suhteen. Mielstäni olen kuitenkin pysynyt järjissäni asiassa ja tiedostan koska pitää päästää irti.
Sinulla voi olla riski tulla alihuolehtivaksi jolloin omat lapsesi voivat jäädä kaipaamaan juuri sitä huolehtimista. Miehen äiti on sellainne, että ei koskaan soita pojalleen, että miten menee tod.näköiseti koska oma äitinsä on tunkemassa itseään aina kylään ja soittelee jatkuvasti. Mieheni kuitenkin kokee äitinsä välinpitämättömyyden tässä asiassa loukkaavana.

 

[Vinha]

Usein se menee niin, että kun itse kokee jotain lapsena saattaa sitten heilahtaa toiseen ääripäähän omien lasten kasvatuksessa. Itselläni oli vanhemmat jotka huolehtivat ulkoisesta, mutta muuten jäin "alihuolehdituksi". Koska minusta ei huolehdittu henkisessä mielessä koen erittäin suurta tarvetta huolehtia omasta lapsestani. En ole ylihuolhtiva niin, että en antasi lapsen oppia asioita, mutta välillä vaarana on suojella liikaa lasta pettymyksiltä ihmisten suhteen. Mielstäni olen kuitenkin pysynyt järjissäni asiassa ja tiedostan koska pitää päästää irti.
Sinulla voi olla riski tulla alihuolehtivaksi jolloin omat lapsesi voivat jäädä kaipaamaan juuri sitä huolehtimista. Miehen äiti on sellainne, että ei koskaan soita pojalleen, että miten menee tod.näköiseti koska oma äitinsä on tunkemassa itseään aina kylään ja soittelee jatkuvasti. Mieheni kuitenkin kokee äitinsä välinpitämättömyyden tässä asiassa loukkaavana.

Juuri näin se menee! Ei haluta tehdä omien vanhempien tekemiä virheitä mutta tehdään kuitenkin yhtä isoja virheitä sieltä asioiden toisesta ääripäästä. Minä olen myös henkisesti alihuolehdittu ja koen että on erittäin vaikea löytää se kultainen keskitie omien lasten kanssa. Pelkään huolehtivani jo liikaakin...vain siksi, ettei minusta huolehdittu.

 

[qwe]

joo,oon yli huolehtiva.ite kyllä lapsena oltii ulkona kavereiden kanssa ja mentii pitkin ja poikin.nyt huomaan että ite tulee,ehkä liikaaki katottua lapsen perään,,ehkä maailmaki muuttunu tai sitten tänä päivänä vaan mediasta luetaan liikaa kaikesta mitä ei pitäs olla,uskon,että kaikkea ollu sillonkin,mutta ehkä niistä ei tarvinnu lukea joka päivä jostai lehistä.minun vanhempani olivat mielestäni niitä kultaisen keski tien kulkijoita tässä asiassa.eli sopivasti huolehdittu,mutta ei liikaa.

 

[t]

niinpä. Se on vaikeaa löytää kultainen keskitie ja olla hyvä vanhempi..