Yli kolmevitoset plussanneet / odottajat

Mulla oli ihan sama, että positiiviset tsemppaukset ei auttaneet, vaan nimenomaan helpotti, kun joku jo lapsia saanut (odotan siis ekaa) sanoi, että oli stressannut ihan samoista asioista. Se jotenkin valaa uskoa enemmän siihen, että kaikki voikin mennä hyvin, vaikka kuinka stressaa. Nyt mä stressaan synnytystä ja sitä, että kaikki menee hyvin eikä tuu mitään komplikaatioita! :LOL:

Älkää stressaajat ja huolehtijat syyllistykö! Se on teidän raskaus ja teillä on oikeus kaikkiin niihin tunteisiin, joita se tuo!
 
  • Tykkää
Reactions: Alissia
Paljon onnea WP tyttövauvasta! :flower:

Tsemppiä jaahas synnytykseen! Enää ei varmasti mene kauan että pääset tositoimiin, ihanaa!

Onnea Kesalka hyvistä ultrakuulumisista!

Kiitos teille tsempityksestä ja ajatuksista! Ultrassa käyty ja kaikki oli tällä hetkellä hyvin! Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen niistä uutisista. Ja meille annettiin tyttölupaus :heart: niin ja isokokoinen neiti kuulemma, painoarvio 274g ja viikkoja siis tuolloin 18+2. Sukupuolesta lääkäri sanoi olevansa satavarma, ei kuulemma muuten edes kertoisi sitä. Täytyy sanoa että se 4D on kyllä ihmeellinen, sillä näki rakenteet tosi tarkasti. Ja pikkuiselta näkyi kasvot ja kaikki. Lääkäri vaihteli usein ultramoodien välillä kun tarkasteli vauvaa.

Pippurihäntä kuullostaa tosi kiinnostavilta kurssit mistä kerroit. Mä olen nyt alkanut enemmän myös miettiä noita rentoutumiskeinoja. Arjen kiireet vie mukanaan ja mulla tulee helposti semmonen ylikierroksilla oleva jännittynyt olo. Vielä viime syksyyn siihen kuvittelin hyväksi rentoutumiskeinoksi kahvikupin ja tupakan, polttamisen lopetin syksyllä ja en ole oikein löytänyt uutta (muka) rentoutumiskeinoa tilalle. Tupakan himo onneksi on jäänyt jo kauan aikaa sitten.

Sohvi tuo hermoilu on mulle niin tuttua. Oli kuin olisi lukenut mun kirjoittamaa teksiä kun luin kirjoituksesi. Tsemppaillaan täällä toinen toisiamme tämän panikoinnin lomassa :)

Mitä muuten mahtaa kuulua Samettihortensialle?

Alissia 18+4
 
jaahas puhuu kyllä harvinaisen asiaa. Erityisen helppoa on semmoisen sanoa "ei teillä mitään hätää ole, älä stressaa", joka ei itse stressaa mistään. Ja silloin tuntuu, että stressaajana mua ei yhtään ymmärretä. Eniten harmia on just a) noista vähättelijöistä ja b) niistä, jotka lähtee liikaa siihen stressaamiseen mukaan ja alkaa päivitellä ja paisutella asiaa entistä enemmän.

Mun mies on jotenkin ihan supertaitava siinä, että se kuuntelee mun stressinaiheet, ja toteaa sitten esim. "no, mitäs me nyt sitten tehdään" - ei syyllistävästi, hermostuneesti eikä kauhistellen. Eikä vähätellen. Vaan toteaa, että tommonen huoli, selvä. Mutta kyllä silläkin joskus menee hermot siihen, että vatkaan jotain asiaa ihan paniikin partaalle ja silloin se sanoo, että hei nyt et alota tota, ei hätää. Tai että "sulla näyttää olevan parin viikon välein joku asia, joka sua huolettaa tosi paljon." Siinä sitä sitten vähitellen itsekin rauhottuu kun tajuaa, että näitä tulee ja menee. Joskus nopeammin ja joskus hitaammin.

Huolia on, mutta aina niitä hyviäkin tuntemuksia siellä välissä ja niihin voi sitten yrittää aktiivisesti kiinnittyä. Enemmän kuin niihin huoliin. Joskus se onnistuu, joskus taas ei :)

Alissia - ihana kuulla! Onnittelut tyttölupauksesta :) Kahvi ei taida mulla ainakaan niihin rauhottaviin ja rentouttaviin tekijöihin kuulua, mutta kyllä mä sitä kaikesta huolimatta edelleen juon, kupin päivässä. Koska se maistuu hyvältä ja ennenkaikkea auttaa vatsaa toimimaan.

PH
 
  • Tykkää
Reactions: Alissia
sohvi35
Kiitos teille kaikille, juuri tuota tsemppausta kaipaan mitä teiltä näinkin nopsaa sain :) Plussatestin jälkeen lupasin että relaan jos digi näyttää ajallaan "raskaana 3+", relasin ehkä pari tuntia. Ennen np-ultraa lupasin itselle että sen jälkeen relaan. Relasin 2 päivää. Sitten päätin että relaan rakenneultran jälkeen jos kaikki on ok. Noh, nähtäväksi jää relaanko.. :popcorn:

sohvi
 
  • Tykkää
Reactions: Pippurihäntä
WP, isot, isot onnittelut rinsessan johdosta! :flower::heart:

Tsempitykset Jaahas, silti. ;) Todennäköisyys siihen, että kaikki menee hyvin on kuitenkin huomattavan suuri. Itse edustan myös neuroottisen pelkuristressaajan arkkityyppiä. Ja silti kaikki meni taas hyvin. Pidän peukkuja, että pääset pian jakaantumaan, ellet jo ko. touhussa ole.

Minulla ja Pikkumiehellä on kaikki hyvin. Eilen teimme hammaslääkärikeikan ja vauvan suussa ollut neonataalihammas poistettiin. Hammas aiheutti aftan kielen alapinnalle, joka oli kipeä. Mutta nyt elämä hymyilee.

T. Domi ja Pikkumies 6 vko
 
  • Tykkää
Reactions: jaahas
... mä voisin vielä jatkaa, että rakenneultran jälkeen olen ehtinyt stressata painonnoususta, että mitä siitä sanotaan neuvolassa, kohdun korkeudesta (kun se painaa jo kylkiluihin), harkkasupistuksista (sillon kun niität tulee enemmän) ja siitä, että ei kai tää aio syntyä liian aikaisin (mitä ei ole kyllä mitään syytä miettiä), niin ja tuosta RaDi-riskistä ennen tokaa sokerirasitusta.

Huolten määrä on vakio, aiheet vaan vaihtuu :) Tsempataan toisiamme!
 
  • Tykkää
Reactions: jaahas
Ja taas sitä sokeria oli virtsassa. Onneksi terkkarille kävi, että lupasin tarkkailla syömisiäni, jotta ei tässä vaiheessa tarvitse enää rasituksiin lähteä. Se on nimittäin la viikon päästä. Ja ei mitään elettäkäään siihen suuntaan, että tyyppi yrittäisi ulos. Kipeitä supistuksia ei tullut kuin muuttohommissa ja nyt kun ne ovat takanapäin, niin on todella rauhallista. Tässä olen jopa minäkin alkanut vähän mietiskellä tulevaa synnytystä ja sen sujumista. Pitää yrittää olla rauhallisin mielin, jotta ei ala synnytys näin viime metreillä jännittämäään liikaa.
 
Neuvolassa käyty. Kaikki niinku pitääki. Painoarvio 2,8 kg. Jos mä joskus viel synnytän, niin ei ainakaan tarvii mitään 4 kilosta pusertaa. Se tässä odottamisessa on ahdistavinta, kun ei tiedä milloin jotain tapahtuu ja miten. Jos synnytykset alkais aina jotenki saman kaavan mukaan, niin ois paljon rennonpaa. Eilenkin taas illalla alkoi supistelemaan ja jouduin ihan sellasta viljapussukkaa lämmittää, kun vihlo selkää ja mahaa. Otin särkylääkettä ja menin sänkyyn ja uni tuli ihan hyvin. Nyt taas ei mitään. Sit mua jännittää, et jos ei alakaan supistuksilla vaan vedet menee jossain kassajonossa. En enää uskalla kohta mennä mihinkään. Plääh!
Niinkuin PH sanoi, huolten määrä on vakio, aiheet vaan vaihtuu.

Tsempitykset kaikille eri tilanteissa pähkäileville!

Jaahas 40+1
 
Pitkästä aikaa! WP:lle isonisot onnittelu!!! Ja Jaahasille hyvää ja rauhallista mieltä sekä kärsivällisyyttä! Katsulla tositoimet kans lähellä, vaikkei siltä vissiin tunnukaan :)

Mä taidan tulla täällä perässä noiden teidän tuntemusten ja olojen kanssa. Selkää ja alavatsaa vihloo ihan huolella juuri tälläkin hetkellä. Samoin nivusissa oli varmaan joku hetkellinen hermopinne tänään, kun joka askeleella sattui niin hel**tisti. Se meni onneks ohi! Supistuksia olen oppinut tuntemaan, mutta sitten kun särkee/vihloo, niin ne supistustuntemukset häviää jotenkin sinne taakse... Ikään kuin supistais jatkuvasti ;) Mut näistä kaikista huolimatta ei yhtään ole sellainen olo, että lähtö synnyttämään olis ihan lähellä... :)

Ja ihan omaa tyhmyyttäni olen saanut nämä olot aikaseks, kun tällä vkolla en todellakaan ole levännyt tarpeeksi tai oikeastaan juuri lainkaan. Ma kestitsin vieraita koko päivän, ti ajoin moikkaamaan ystäväperhettä 150km päähän yksin autolla ja sit eilen ja tänään olen istunut yhdessä seminaarissa. Se jatkuis vielä huomennakin, mut nyt taitaa tällä tytöllä tulla raja vastaan. Nyt lepoa ja kehon kuuntelua! En todellakaan halua olla ihan poikki fyysisesti siinä vaiheessa, kun synnytys käynnistyy.

Vähän kateellisena luin Jaahas tuosta sun vauvan painoarviosta. Viime vkolla meidän vauva ultrattiin tosiaan 3,7 kiloiseksi. Tällä vkolla vatsan päältä tunnusteltuna se oli tietenkin taas kasvanut ja tämänhetkinen painoarvio oli jo siellä 4 kilon tuntumassa. Eli vaikka mulla ei ole vieläkään mikään kiire synnyttämään... Niin alkaahan se kieltämättä vähän pelottaa, että kuinkahan suureksi hän siellä oikein aikoo kasvaa...

Ja limatulppahommia ja toooodella runsasta valkovuotoa olen tainnut bongailla kans vessareissulla. Eli kai siihen on vaan alettava uskoa, että kyllä se tyyppi sieltä on ulos tulossa... :)

Vointeja kaikille tasapuolisesti!

Gabi 39+2
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Mma Ramotswe
Voi ei Gabi, en tarkoittanut pröystäillä pienellä vauvallani. Tällä hetkellä se tuntuu ainoalta positiiviselta asialta, johon voin tarrautua. Kuulostaa siltä, ettei sulla(kaan) enää pitkään mene. Mä en oo bongannu limatulppaa, mutta runsasta vetistä valkovuotoa kylläkin. Terkkari lohdutteli, ettei sitä limatulppaa tosiaankaan välttämättä huomaa. Noi vihlonnat kuulostaa tutuilta...Yritähän hengähtää ja tsemppiä sinnekin!
 
Moi kaikki,

Kyllä Gabi ja Jaahas on tosi lähtökuopissa! Jännään täällä teitin puolesta ja omastakin! Painoarviot on kuulemma aika hankalia siis että pitääkö paikkaansa. Joku nelikiloisen pusertanut lohdutteli mua (terkkari vihjas että jos mun pikkumies pysyy viikolle 40 uiskentelmassa niin on takuulla tällä masun koolla vähintään 4 kg..) että älä murehdi, synnytyksen palkintona on hyvin nukkuva laspi..ne nelikiloset nukkuu niin hyvin :) heh heh. Meinasin tokasta että niin varmaan mutta hyväähän ihmiset tarkottaa yleensä.
Kävin tänään lainaamassa kasan kirjoja kivunlievityksistä, hieronnoista jne..synnytysmatskuja. Mullahan siihen kaiken järjen mukaan on matkaa vielä n. 7 viikkoa mutta pyörii mielessä jatkuvasti.
Neovolassa kohtumitta oli männä viikolla 32. Painoa tullut liikaa..taas +2kg eli yhteensä nyt 12 kg lähtöpainoon. Terkka kysy kauniisti että turvottaako sua? Minä siihen että taitaapi turvottaa. Äh. mä olen herkutellut myönnän..jotenkin on vaan niiin väsyttävää töissä. Kotiin kun pääsee niin suunnilleen kaadan kaapista mitä vaan suuhun ja sitten makaamaan. Oon kyllä jaksanut tota selkääkin jumpata mutta ei se tähän mässäämiseen mitään auta..kiloja paukkuu..uuuh mun kanssa!
Mulla alkanut tissit kutista masukutinan lisäksi. Rasvon itseäni usein ja huolella mutta silti vaan kutisee. Raavippa duunissa sitten nännejä :) Huh hah. Ei tähän voi ku huumorilla suhtautua..maha työntyy eteenpäin ku mikäkin tuuttimuna. Kävely on vaikeroinnilla lisämaustettua taaperrusta ja kaikki mikä mielessä pyörii liittyy omaan alapäähän. Villliä.

Haleja kaikille:)
Mustikka ja "pikku"mies 33
 
Hauska kuulla myös Mustikkasuun kuulumisia :) Kyllä se vaan niin on, että raskaus jos mikä saa naisen ajatukset pyörimään oman navan ympärillä. Mulla on tuota nännikutinaa myös ajoittain. Bepanthen - tuo jokapaikan pelastus.

Mä keksin taas uuden stressinaiheen! Mun vauva potkii KOKOAJAN jonnekin alas. Eli sen lemppariasento on varmaan sitten pää ylöspäin. Toivottavasti ei jää sille mallilleen... Oon niin kovasti tsempannu mahdollisimman luomualatiesynnytykseen, ja varmaan harmittaa, jos tilanne päätyykin jonnekin muualle :) Ihan niinkuin mun kannattais tätäkin taas pohtia, rv 25, kun tilanne voi kirjaimellisesti muuttua vielä moneen kertaan. Huoh. Mä en ymmärrä kun esikoisesta ei käyny pienessä mielessäkään stressata siitä, miten päin se vauva siellä on.

Nyt pitää keksiä ihan muuta ajateltavaa!

PH 24+2
 
Onnea WP:lle vaavista ja tsemppiä kaikille joille h-hetki on käsillä! Oma on vasta niin aluillaan, että ei vielä osaa edes jännätä synnytystä.

Se on kyllä totta, että stressin määrä on vakio. Kohde vaan muuttuu. Tällä hetkellä tarkkailen itteeni koko ajan ja analysoin kaikki tuntemukset :| Oon yrittäny hokee itelleni, että menee niinku menee, asioihin ei voi vaikuttaa, mutta ei auta. Mies on vielä pahempi stressaaja! Tarkkailee mua taukoamatta.
Jotenki on tunne, että en usko tätä ennenku ite nään et kaikki on ok.

Mulla on aivan järkyttäviä kuumia aaltoja! Mieski jo sano, että jospa se oliki vaihdevuositesti jonka teit :D
Jos lähtis suihkuun, taas...

Rosamunda 6+3
 
  • Tykkää
Reactions: jaahas
Ei mitään hätää Jaahas! Mä suhtaudun tohon kokoasiaan lähinnä naureskellen... :) Olen ehkä luonteeltani sellanen, että en jaksa ylimääräisistä ressata, jos ei oikeesti ole ressattavaa. Ja kun en ensisynnyttäjänä todellakaan pysty tietämään, että miltä se kipu tuntuu tai miten se synnytys menee tai mitä eroa olisi synnyttää 2,5 tai 4,5 kiloinen, niin suhtaudun koko synnytykseen jotenkin avoimen rauhallisesti. Ja sen jälkeen on sitten yhtä elämää mullistavaa kokemusta rikkaampi! :)

Kyllä ne mun eiliset kipuilut selvästi johtui kehon ylirasittamisesta eli toisin sanoen omasta tyhmyydestä :) Nukuin pitkät iltaunet, kunnon yöunet ja nyt aamulla kivut ovat olleet poissa. Vähän vetämätön olo, mutta oonkin sitten lähinnä lepäillyt ja makaillut. Eli ei se vauva tänäänkään ole syntymässä ;) Tosin iltapäivällä menen käyttämään ystäviltäni saaman vyöhyketerapialahjakortin. Se hoito kuulemma saattaa edesauttaa synnytyksen alkamista, jos siis on muutenkin alkaakseen. Nähtäväksi jää :)

Huomisesta lähtien syntyy muuten härkiä. Tänään vois synnyttää vielä oinaan. ...niinkun jotenkin uskoisin horoskooppeihin... :)

Gabi
39+3... Uskomatonta!
 
  • Tykkää
Reactions: jaahas
Mun oli käytävä äsken sairaalassa sydänkäyrässä, kun en koko päivänä saanut vauvaa oikein hereille. Tein liikelaskentaakin pariin kertaan, mutta tulos oli mielestäni niin heikko, että oli pakko soittaa synnärille. Normaalisti liikkuu niin napakasti päivittäin, mutta huoli tuli kuitenkin. No, syke onneksi aivan normaali käyrillä. Jos pieni jotenkin kerää voimia tulevaan synnytykseen, eikä sen vuoksi viitsi hirvittävästi voimia tuhlailla potkutteluun. Tämä tietenkin minun toiveajattelua, että pääsisi jo synnyttämään, sillä rv 39+1 on tänään.
 
Mulle terkkari sanoi, että sikiö saattaa olla pari päivää ennen synnytystä hiljaisempi...Ehkäpä sä Katsu synnytätkin kohta. Mun mahassa käy sellanen venyttely ja pynkeeminen pitkin päivää, etten varmaan synnytä ikinä. :D

40+2 :headwall:
 
Viimeksi muokattu:
Mulla esikoinen taas tempoi ja huhtoi kuin viimeistä päivää koko sen päivän mikä edelsi vesien menoa. Siitä tosin kesti vielä 36h ennenkuin oli maailmassa :) Mä luulenkin, että vedet meni tuon meuhkaamisen takia, kun supparit käynnistyi vasta 24h tuon jälkeen. Lapsivesi oli vihreää niin en enää kotiinkaan päässyt suppareita odottamaan. Ens kerralla toivon, että saisin olla kotona mahd.pitkään.

Voi että mua jännittää teidän huhtikuun lopun synnyttäjien puolesta nyt. Lähellä on!

PH 24+3
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos PH lohduttavasta tiedosta! No, kahden viikon päästä viimestään on käynnistys edessä, jos jotain ei tapahdu ennen sitä eli eihän tää pysyvä tila ole. En haluais valittaa, mutta kolotukset tuntuu lisääntyvän päivä päivältä ja nukkuminenkin vaikeutuu. Mutta onneksi kevät tuli! :wave:
 
Moikkanen,
Tsemppiä Jaahas noihin viimeisten päivien tuntemuksiin.
Mä olen jo näillä viikoilla ihan valmis menemään synnyttämään 33+3.. Mä en tajua miten tää voi vielä kasvaa? Mihin ihmeen suuntaan? No kyllähän poika siellä meuhkaa minkä kerkiää eli on siellä jotain tilaa oltava. Nyt on kyllä ollut fyysisesti hiukan helpompaa. Selkää juilii vain ajoittain ja olen jopa nukkunut öisin. Siis pomppinut kyllä vähintään 5 kertaa milloin missäkin pissatankkaus tms. retkillä mutta nukahtanut aina uudestaan.. Välillä jäin valvomaan useammaksikin tunniksi ja sen tietää miltä seuraava duunipäivää näyttää jos valvoo puolet yöstä.
Tänään viritin riippukeinun aurinkoon ja nukahdin.. heräsin omaan aivastukseeni ja aivan jumalattomaan kipuun alavatsassa.. tod. näk. aivastukseni aiheutti megasupparin. Helpotti vain kun ähelsin itteni jollain ihmeen konstilla kontalleen huohottamaan .. uuuuh.
Ens viikolla on taas neuvola. Miksköhän ne on nyt näin tiheesti? Olin nimittäin just puoltoista viikkoa sitten. Sitten onkin lääkäri vasta viikolle 36..


Nyt vielä vaihtamaan kasveille multia aurinkoon :)

Mustikka ja maha 33+3
 
Onnittelut kaikille vauvan saaneille! Ihania uutisia ja loistosuorituksia monella :kiss:

Jaahas varmaan synnyttää ihan just :hug: Ja Katsullakin superlähellä. Muistan itsekin, että siinä lopussa vauva oli aika hiljainen just ennen synnytystä.
Mustikkakin on jo tosi pitkällä =)

Itse olen totaalikypsä raskaana olemiseen, odotan vaan, että tää loppuu ja saa vauvan syliin. Ja tätä pitäisi vielä kestää 3 kuukautta, apua! Synnytys kauhistuttaa hirveästi!! Yli nelikiloisen synnyttäneenä ja pahasti revenneenä ei kauheasti huvita koko homma. Luulis ainakin ettei kolmannella kerralla voi enää mennä ihan murusiksi siinä hommassa. Vaan mistäpä sitä tietää kun on tälläinen ikäloppu jo. Täytyy yrittää jotenkin tsempata itseään siihen koitokseen. Hypnoosi!!

Ainokainen neuvolalääkärikäynti takana. Nyt oli verenpaineen lisäksi ilmaantunut protskua virtsaan joten jouduin raskausmyrkytysseurantaan. Lannistuin kauheasti siitä, enkä ole vielä saanut aikaiseksi raahautua polille tai edes labraan. Olisin niin kovasti toivonut sellaista normi-keskivertoraskautta tällä kertaa. Töissä vaan naputellaan...

Ihanaa Alissia kun olit kaipaillut mua :heart: Jee, teillekin on tulossa tyttö :hug: Todella upeaa, että sait tupakoinnin lopetettua, *ylpeä*!

Onneksi vihdoin on kevät tulossa, rakastan nimittäin puutarhahommia! Paha juttu vaan, että jokainen kuopsutus ja kumarrus tuo närästysryöpyn kurkkuun. Mut silti kannattaa nauttia nyt kun vauveli on vielä "kätevästi" masussa eikä roikkumassa käsivarrella =)

Samettihortensia 27+6
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Alissia
Sametti: Vähän samat fiilikset, alkaa vähitellen hohto karista tästä raskaudesta ja olis kiva päästä taas yksin omaan kroppaan :) Synnytys tuntuu jotenkin ihan kauhean kaukaiselta vielä, enkä jaksais ootella. Toisaalta tässä on melkeinpä koko kesä välissä ja olisi ihana ehtiä nauttia tästä vuodenajasta rauhassa, eikä vaan henkisesti kiirehtiä. Mulla on neuvolalääkäri ens viikolla, just mietin, että onkohan se ainoa vai vieläkö lopussa joku katsoo jotain. Toivon mukaan tuo protsku oli vaan joku satunnainen juttu eikä tarkoita mitään hankalampaa. Hyvä kun seuraavat.

Ostin itselleni jumppapallon viikonloppuna. Sen päällä on nyt hyvä taiteilla. Jostain syystä en enää tykkää yhtään takakenossa istumisesta, tuntuu pahalta hengittää ja jostain aina painaa. Telkkaria katson kylkimakuulta tai tuon pallon päältä. Työhuoneessa istun kunnon työtuolilla. Selinmakuu ajatuksenakin ahdistaa. En tiedä, miksi tällä kertaa tuleekin heti semmoinen olo, että happi loppuu, jos päätyy väärään asentoon. Esikoisesta en muista tämmöistä.

Nukkuminen on unien takia ihan mitä sattuu. Siis ihan uskomattoman realistisia ja villejä unia, koko raskauden ajan ollut ja viime aikoina myös päiväunilta herään ihan sekaisena, kun olen seikkaillut ties missä. Vessassa ramppaan onneksi vaan kerran yössä ja yleensä saan unen päästä kiinni heti. Jos tulee pahemmasti katkonainen yö, niin sen huomaa heti seuraavana päivänä. Millähän sitä vauvan kanssa sitten... No, kaikkeen tottuu.

Tasaista menoa jatketaan,
PH 24+5
 
sohvi35
Aurinkoista maanantaita ihanaiset :flower:

Oma olo on periaatteessa hyvä, mutta selkäkivut ja supparit heikentää oloa. Viikonloppu meni liikkuessa ja uidessa, tästä lopputuloksena kipeä alaselkä :( En tiiä auttaisko tukiliivi (minkälaiset olisi hyvät) vai mikä tässä olisi hyvä? Vinkkejä?

Eilen ensimmäistä kertaa mies näki vauvan potkut mahan läpi :heart: Voi sitä tunteellisuuden hetkeä!

sohvi 19+2
 
Missäspäin maailmaa sä Mustikka sijaitset, kun riippukeinussa makoilet? Kuulostaa ihanalta, paitsi supersupistus. Mä muistan, et mulla välillä vihlo joskus puolenvälin tienoilla, kun aivastin sängyssä. Välillä tuntu siltä, et ois joku lihas katkennu kyljessä. Mulla oli jotain epätasaisuutta neuvolakäynneissä ihan vaan terkkarin omien lomien ja täyden kalenterin takia.

Eikö uudelleensynnyttäjillä ole kuin yksi lääkäriaika?

Mullakin on jumppapallo ja sen päällä on kyllä hyvä istuskella ja pyöritellä lantiota. Pitää käyttää muutenkin hyväksi sitten kun joskus ehkä synnytän....

Mä näin viime yönä sellasta unta, että lapsivedet meni kaverin kotona. Sitä tuli ihan kauheesti niiden parketille ja olin jostain syystä yksin siellä. Levittelin jotain pyyhkeitä lattialle. Kun heräsin, toiveikkaana kokeilin housuja, mutta kuivat olivat :LOL:

Tukiliiveistä ei ole kokemusta, mutta jumppapalloa tosiaan suosittelen. Saa selälle hyvän asennon.

Jaahas 40+5

Ja kiitos taas tsemppauksesta!
 
Mä jo ajattelin Jaahas, että sä olet lähtenyt synnyttämään... Soisin jo sen sinulle, että pääsisit matkaan! Missäpäin Suomea muuten synnytät - jos saa udella.

Mulla taas supisteli eilen koko illan tasaisen epätasaisesti. Mutta ei mitään kovin kivuliasta kyllä. Mistähän sen sitten tietää, että koska ne on niitä kivuliaita supistuksia ;) No ehkä sen sitten vaan tosiaan tietää vaikkapa seinistä kiinni pidellessään tai liikuntakyvyttömänä :)

Sohvi mulla oli käytössä sellanen "lantiotukiliivi". Siis en mä tiedä mikä sen nimi on, mutta sellanen paksu tukeva vyö, joka jäi tohon lantiolle ja peitti alavatsan. Siinä oli sellanen kuminauha ja tarrakiinnitys, Oli käytössä lähinnä pidemmillä kävelylenkeillä silloin kun jäin äitiyslomalle ja oli aikaa käveleskellä. Lisäks mulla on ollut lähes koko raskauden käytössä sellasia mahatuubeja. Ja olen valinnut ehkä kokoa pienempää kuin oma koko onkaan, niin se pitää kyllä kivasti ton vartalon keskiosan tukevasti paketissa :) Olen säästynyt pahemmilta selkäkivuilta, mutta toisaalta mulla on vissiin aina ollut aika vahva selkä, joten tiedä sitten mikä vaikuttaa ja mihin. Paras apukeino on keino selkäkipujen välttämiseen on kuitenkin LEPO ja kyljellä makuu. Varsinkin nyt loppuraskaudesta, kun tää maha on - jo pitkään - ollut tosi iso, niin kyljellään kun lepäilee 10min muutamia kertoja päivässä, niin ei tartte kärsiä säryistä ja kivuista. Sitten vastaavasti kun kävelee ja istuu koko päivän, niin jossain kohtaa iltapäivää/alkuiltaa alkaa selkä huutamaan olemassaoloaan...

Aurinkoa kaikille!

Gabi 39+6 (HUI!)
 
Pääkaupunkiseudulla synnyttelen. Huomenna LA Gabi! Saapi nähdä, kumpi meistä eka synnyttää vaiko samaan aikaan. :)
Mäkin oon mietiskellyt noita supistuksia ja miten koviksi ne sitten tulee. Mulla tosiaan pariin otteeseen on supistellut kivuliaasti ja tiheästi, mutta sitten lopahtaneet. KAIKKI sanoo, että kyllä ne synnytyssupistukset sitten tietää. Kääk!
Mikähän Katsun tilanne?
 

Yhteistyössä