Jospa jonkinnäköistä synnytyskertomusta rustaisin ennen kuin aika kultaa muistot:
Kävin neuvolassa keskiviikkona ja vauvan pää oli jo aika tiukasti alhaalla. Maha oli ollut sekaisin maanantaista asti ja supistelujakin oli tullut su-ma välisenä yönä. Näistä ajattelin, että kyllä se vauva pian syntyy. Päätin sitten neuvolan jälkeen tehdä pienen lenkin ja kävin kyläilemässä. Matkaa ei ollut kyllä paljon. Kylästä lähtiessä kolmen jälkeen tuntui kotimatkalla siltä, että nyt se alkaa. Kotona alkoikin sitten heti supistella säännöllisesti 3-9 min. välein. Supistukset olivat kyllä koko ajan siedettäviä. Arvoin siinä sitten yhdeksään saakka lähteäkö vai ei, koska en ollut kipeä. Synnytykset ovat kuitenkin edistyneet minulla aika nopeasti joten päätimme lähteä. Käyrillä olimme ennen kymmentä ja silloin supisteli jo kipeästi. Olin kuitenkin saliin mennessä vasta 3cm auki ja vastaanotossa ollut kätilö oli vähän sitä mieltä, että tulkaa nyt sitten saliin vaikka aikaista on.
Salissa kätilö halusi laittaa minut heti käyrille, koska sykkeet olivat epätasaiset supistusten aikana. Se olikin viimeinen rauhallinen hetki synnytyksessä. Hetken käyrillä oltuani tuli lääkäri ja halusi puhkaista kalvot, koska sydänäänet laskivat supistusten aikana. Tässä vaiheessa olin jo kipeä ja oli inhottavaa maata selällään. Kalvot puhkaistiin ja lapsivesi oli vihreää. Tässä vaiheessa olin jo 5cm auki. Sen jälkeen kätilö määräsi minua vuorotellen kyljeltä toiselle ja sain happiviikset. Yhtäkkiä huone pelmahti täyteen porukkaa. Lääkäri halusi ottaa vauvan päästä hapetusarvon ja ei kun selälleen. Lääkäri hääräsi jalkojen välissä, 1 kätilö laittoi tippaa toisella puolella ja toinen kätilö verinäytteitä toisesta kädestä. Tämä kaikki jos joudutaan kiirelliseen sektioon. Minua ei vain hirveästi ehditty pitää ajan tasalla.
Tilanne kuitenkin korjaantui, mutta en saanut nousta. Pyysin jotakin puudutusta ja sain paraservikaalin. Siitä ei juuri ollut apua. Tässä vaiheessa olin 7cm auki ja kello oli ehkä 12 yöllä. Vauvan hapetusarvo otettiin vielä 2 kertaa ja oli todella ikävää maata vähän väliä kipeänä selällään. Lopulta vauvan pää alkoi laskeutua ja kun olin 9 cm auki, pyysin spinaalia. Lääkäri sanoi kuitenkin, että jos alettaisiin synnyttämään
. Ponnistin kyljelläni, mikä oli ihan hyvä asento. Tässä vaiheessa tajusin, että on varmaan turha toivoa synnytysjakkaraa, josta olin haaveillut. Vauva haluttiin nopeasti ulos. Kahdella ponnistuksella vauva oli ulkona. Ensimmäisellä syntyi pää. Napanuora oli kaulan ympärillä ja kätilö onnistui irrottamaan sen. Toisella ponnistuksella syntyi loput. Ponnistusvaiheessa kyllä huusin täytyy myöntää...Vauva nostettiin rinnan päälle ja sai pisteitä 9/9/9. Tilanne ei kuitenkaan loppunut tähän vaan istukka ei meinannut syntyä millään. Kätilö painoi tosi kovasti mahaani, että se irtoaisi. Se oli aika kamalaa. Varsinkin kun vauva oli siinä rinnan päällä ja pelkäsin että puristan sitä vahingossa kun sattui niin hirveästi. Toinen kätilö antoi sitten muutamat hömpsyt ilokaasua ja lopulta istukka syntyi.
Synnytys kesti kaikkiaan n. 10 tuntia. Olin yllättynyt siitä kuinka kipeä olin koko ajan. Aiemmat 2 synnytystäni ovat olleet huomattavasti helpompia. Osin omaa hölmöyttäni en vaatinut puudutusta ajoissa. Ymmärsin kuitenkin koko ajan että kaikki toimenpiteet olivat tarpeellisia ja vauvan parhaaksi. Ja nyt tuossa sylissä köllöttelee ihana terve vauva.
Tsemppiä kaikille loppuodotukseen.
