Hei kaikki! Ja kiitokset myötäelämisestä :heart:
Tosiaan tulee viikko siitä kun maailma mureni, mutta pikkuhiljaa siitä on toivuttu. Pari päivää ultran jälkeen meni vähän sumussa ja surressa. Torstaina piti laittaa ne lääkkeet (anteeksi, en muista nimeä), jotka aloittaa supistukset ja olipahan hankala homma. Siis henkisesti. Vaikka tiesin, ettei masussa ole elämää, niin siitä huolimatta piti pakottaa itsensä laittamaan lääkkeet. Tunti lääkkeiden laitosta vuoto alkoi ja jatko onkin sitten historiaa
Olen miettinyt paljon sitä, miksi kävi näin. Oliko tälle joku syy, jokin, jota en vielä tiedä.. Mutta ei kai tämä murehtimalla muuksi muutu. Olen yrittänyt nyt sitten jatkaa elämää ja katsoa tulevaan. Eli seuraavaan pas -hoitoon, joka on, jos kaikki menee hyvin, joulukuussa. Pelottaa vaan, että siinä käy kuin tässäkin. Että kaikki alkiot on tuulimunia
Anteeksi omanapainen purkaantuminen. Nyt ei ole oikein voimia muuhun. Minut voi poistaa plussanneista ja siirtää takaisin kuumeilijoihin....
Onnea plussanneille ja pahoittelut uuteen yrityskiertoon joutuneille.
Nipsu