Hei, tulen nyt keromaan teillekin huonot uutiseni, jos täällä on enää ketään joka minut taustalta muistaa
(älkää lukeko, jos ette halua pahaa mieltä). Alusta asti oli pelonsekaiset tunteet koko raskautta kohtaan, kun muistan miten siinä ensimmäisellä kerralla kävi, ei hyvin (KKM 03/13). Huonosti tässä sitten kävikin, jo toisen kerran. Varhaisultrassa 11.4. nähtiin ovulaatiosta laskettuna viikkoa pienempi alkio (silloin 6+1, kun piti olla 7+1), jolla sydän sykki. Siinä vaiheessa jo epäilys siitä, että kaikki ei ole kohdallaan heräsi. Varattiin uusi ultra-aika 22.4. päivälle ja silloin se taas todettiin - keskeytynyt keskenmeno. Alkio ei ollut kasvanut juurikaan edellisestä ultrasta ja sydämen sykettä ei havaittu. Sain cytotekit mukaan ja asian piti hoitua, mutta ei, niin ei. Loppujen lopuksi keskenmenon käynnistystä yritettiin, tällä kertaa, kolmesti lääkkeellisesti ja kun vuoto ei alkanut, niin kaavittiin vajaan parin viikon kärvistelyn jälkeen. Ja kunpa kaikki olisikin ollut tällä ohi, mutta kaiken kukkuraksi sain kohtutulehduksen, jota nyt hoidetaan kovalla antibioottikuurilla. Onneksi fyysinen vointi on jo kohenemaan päin
En uskalla edes haaveilla uudesta plussasta. Minä olen sen jo saanut, kaksikin kertaa. Kuinka niissä kävi, surua ja murhetta vain enemmän kuin ennen. Minä en todellakaan vastaisuudessa toivo plussaa, toivon onnistunutta raskausaikaa. Plussa on todellakin vasta ensimmäinen askel, ja sen jälkeen se helvetti kauhukuvineen ja pelkoineen vasta alkaakin. Tämä on väärin, että ensimmäinen sekä toinen, kokemukseni raskaudesta oli jotain ihan muuta kuin sen pitäisi, tämän takia en enää koskaan voi nauttia raskaudesta, se on varmaa. Mikäli uudelleen jossain vaiheessa tulen raskaaksi, tulee se olemaan kaikkea muuta kuin onnellista odottamista
Nyt poistun pelottelemasta teitä (vielä en ole valmis tulemaan takaisin, edes taustalle) ja yritän jaksaa katsoa tulevaisuutta positiivisesti kaiken tämän hetken katkeruuden keskeltä. Toivotan teille kaikille plussaa ja ennen kaikkea sitä tulevaa onnellista raskausaikaa.
Emppis
En uskalla edes haaveilla uudesta plussasta. Minä olen sen jo saanut, kaksikin kertaa. Kuinka niissä kävi, surua ja murhetta vain enemmän kuin ennen. Minä en todellakaan vastaisuudessa toivo plussaa, toivon onnistunutta raskausaikaa. Plussa on todellakin vasta ensimmäinen askel, ja sen jälkeen se helvetti kauhukuvineen ja pelkoineen vasta alkaakin. Tämä on väärin, että ensimmäinen sekä toinen, kokemukseni raskaudesta oli jotain ihan muuta kuin sen pitäisi, tämän takia en enää koskaan voi nauttia raskaudesta, se on varmaa. Mikäli uudelleen jossain vaiheessa tulen raskaaksi, tulee se olemaan kaikkea muuta kuin onnellista odottamista
Nyt poistun pelottelemasta teitä (vielä en ole valmis tulemaan takaisin, edes taustalle) ja yritän jaksaa katsoa tulevaisuutta positiivisesti kaiken tämän hetken katkeruuden keskeltä. Toivotan teille kaikille plussaa ja ennen kaikkea sitä tulevaa onnellista raskausaikaa.
Emppis
