Olen 21 v. ja odotan esikoistani 30+2 vkoa. En tuntenut lapsen isää niin hyvin ennen kuin tulin raskaaksi. Miehellä oli jo alle vuoden vanha poika edellisestä suhteesta. He olivat tuoreesti eronneet, ei ehkä mikään hyvä enne. Olin alusta asti varma, ettei abortti ollut oikea vaihtoehto, vaikka lapsen isä ja jopa äitini olivat sitä mieltä, että se olisi kaikkien parhaaksi. Totesin molemmille, ettei ole pakko olla mun kanssa tekemisissä niin ei tarvitse sitten ei-toivottua lasta katella. Miehelle ilmaisin, ettei kenenkään tarvitse tietää hänen isyydestään jos tämä itse päättää valita eri polun ja olla olematta lapsen elämässä. Olin täysin asennoitunut siihen että tulen sekä odottamaan lasta yksin, että kasvattamaan yksin. Sekä mies, että äiti tulivat sitten toisiin aatoksiin ja lopulta hyväksyivät, että lapsi on tulossa. Mies halusi ottaa vastuuta ja olla lapselleni isä. Päätettiin lapsen isän kanssa yrittää olla pariskunta ja hän lupasi tukea ja auttaa, käytiin yhdessä yhdessä ultrassakin, neuvolassa tykkään käydä yksin muutenkin. Hän ilmoitti koko perheelleen lapsen tulosta ja muutti minun asuntooni ollakseen minua lähempänä. Hetken olimme sulassa harmoniassa, mutta sitten hän alkoi ravaamaan entiseen tapaan ulkona. Hän vietti enemmän ja enemmän aikaa pois kotoota ja aina vähemmän aikaa minun kanssa. Joko ensimmäisen poikansa kanssa, tai salilla, tai kavereiden kanssa, tai baarissa yms. Lopulta sain tietää, että hän petti minua. Pakkasin samana päivänä kaikki äijän kamat ja pyysin hakemaan ne pois. Hän ei myönnä, eikä kiistä. Haluaa edelleen olla lapsen elämässä ja pysyä mun rinnalla. Lastaan hän saa toki nähdä, mutta en ole oikein varma ansaitseeko enään olla mun kanssa kun oli ensimmäisestä kierroksesta vaikea selvitä ilman hairahduksia. Olemme vielä tekemisissä, näemme melkein joka päivä ja vielä saan silloin tällöin häneltä vähän apua. Pääsääntöisesti kuitenkin odotan yksin. Harmittaa, vituttaa, surettaa, mutta kai tää oli odotettavissa. En tiiä kuka tulee mun kanssa synnytyssaliin enään. Kaikki ystävät ovat kaikonneet kesäksi muualle, äiti on jo muutenkin tehny raskaudesta henkisesti ankean mielipiteillään ja ohjeillaan ja mies... En nyt oikein siitä tiiä.