yksinhuoltajuusko??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surusydän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surusydän

Vieras
Tuli tässä pari viikkoa sitten ilmi, että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen ainakin n. 2 vuotta. Mies muutti pois yhteisestä kodistamme viime syksynä vedoten aivan muihin syihin ja minä jäin kaksin tyttömme kanssa (nyt 2,5 v). Suhteemme oli tuolloin kestänyt 9 vuotta.

Shokkiuutisiin asti isä tapasi tyttöä pari kertaa viikossa ja koin, että olimme yhä yhdessä vastuussa lapsestamme. Vaikka olin edelleen jonkin verran ymmällään eron syistä, yritin ajatella lapsen parasta.

Nyt olen täysin neuvoton, miten pitäisi toimia. Järki sanoo, että tytön täytyy edelleen nähdä isäänsä. Tunteet sanoo, että en enää ikinä päästä tuota valehtelevaa ja pettävää ihmiskuvotusta lapseni lähelle!!

Ja sitten pitäisi vielä miettiä, miten suhtaudun tähän uuteen naiseen. Tällä hetkellä tietty halveksun ja säälinkin ihmistä, joka on suostui niin kauan jakamaan miehen ja kuuntelemaan tämän tyhjiä lupauksia. En tunne naista, mutta mielestäni ihminen, joka alkaa suhteeseen varatun perheenisän kanssa ja antaa suhteen edetä näin pitkälle, ei ole sopivaa seuraa lapselleni. Tietenkin meidän suhteessa oli paljon pielessä, että mies meni ja rakastui toiseen. Enkä todellakaan häntä ottaisi enää takaisin. En vaan tajua, miten voin luottaa häneen ja tähän naiseen enää koskaan. Ja jos en luota, miten voin hyvillä mielin antaa heidän olla lapseni kanssa?

Ero on ollut vireillä tammikuusta saakka ja lastenvalvojalle oltiin menossa seuraavana päivänä, kun sain tämän pettämiskuvion selville. Kieltäydyin sinne silloin menemästä, sillä silloin en ollut oikein sopivassa mielentilassa. Uusi aika on tarkoitus varata, mutta kaipaisin siis hyviä vinkkejä siihen, miten siellä kannattaa toimia... Vain minä sen tietenkin yksin voin päättää, miten aion menetellä, mutta neuvoja saa silti antaa. Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.
 
Jos mies on kunnollinen isä, miksi riistäisit omalta lapseltasi oikeuden isään vain oman exääsi kohtaan tuntemasi vihan vuoksi? Haluatko todella tehdä lapsellesi sen?

Enivei, exälläsi tulee olemaan tapaamisoikeus lapseensa, halusit tai et. Exälläsi on oikeus seurustella, muuttaa yhteen ja avioitua juuri sen naisen kanssa, jonka haluaa. Exälläsi on oikeus ottaa lapsenne heidän yhteiseen kotiinsa tapaamisoikeuden puitteissa. On sinusta kiinni, miten vaikeaksi haluat asiat tehdä ja m iten paljon lapsesi siitä tulee kärsimään.

On ymmärrettävää, että olet pettynyt, loukkaantunut ja vihainen. Mutta älä kosta sitä lapsellesi.
 
En tainnut oikein selvästi ilmaista itseäni... Mielestäni en ole eniten loukkaantunut siitä, mitä mies teki minulle vaan en tiedä, miten häneen voisin vielä luottaa isänä ja voiko hän todella olla hyvä isä, jos elämänarvoihin kuuluu valehtelu ja pettäminen... No, ei auta, kun yrittää eteenpäin. Eniten olen surullinen lapseni puolesta. Kiitos vastauksestasi.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2007 klo 19:00 yksinhuoltajuusko kirjoitti:
En tainnut oikein selvästi ilmaista itseäni... Mielestäni en ole eniten loukkaantunut siitä, mitä mies teki minulle vaan en tiedä, miten häneen voisin vielä luottaa isänä ja voiko hän todella olla hyvä isä, jos elämänarvoihin kuuluu valehtelu ja pettäminen... No, ei auta, kun yrittää eteenpäin. Eniten olen surullinen lapseni puolesta. Kiitos vastauksestasi.


En ymmärrä miksi et voisi luottaa häneen isänä? Jos hän oli hyvä isä silloin kun olitte yhdessä, miksi hän olisi isänä muuttunut. Se, että rakastuu johonkin toiseen naiseen kui9n lapsensa äitiin, ei tee miehestä isäksi kelpaamatonta. Luulenpa, että kyse on kuitenkin sinun omasta pettymyksestäsi ja katkeruudestasi (ehkäpä halusta kostaa?). Jos jatkat tuolla linjalla, kaikkein eniten kärsii sinun lapsesi, jolla ei sinun katkeruutesi vuoksi ole isää!
 
No näinhän nämä jutut aina menee.
Minä en taas toisaalta tajua miksi ihminen joka pettää, valehtelee ja hylkää lapset voisi olla maanmainioin isä.
Kyllä ihminen on kokonaisuus eikä pelkästää vain osia, páska mies tai hyvä isä.

Totta hélvetissä sitä on katkera. Mutta se ettei pysty luottamaan niin se on ihan ymmärrettävää. Ei anna luotettavaa kuvaa ihmisestä joka pettää selän takana kun voisi vallan rehellisesti päättää yhden suhteen ja sitten aloittaa uuden.

Sitäkö mies sitten opettaa lapsilleen, sellaista käytöstä, että se on hyväksyttävää. Ettei tarvitse muiden tunteista välittää eikä hoitaa asioita rehellisesti vaan lumpustaa salaa.

Minä en halua olla sellaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä enkä halua että lapsetkaan ovat.
 

Yhteistyössä