Yksinhuoltajille, ihan mielenkiinnosta

Mulle ei tuu nyt äkkiä mieleen mitään sellaista tlannetta etten olis voinnut ottaa tyyttöö mukaaan... Tosin ei oo tarvinnut gnellä käydä eikä lääkärissäkään... Yhden työkkärin haastattelun ajan neiti istui aulassa kun ei ollut ketään sitä kattomaan...

 

Kun meillä on aika hankalaa saada lapsille hoitajaa (mummi ja pappa töissä eli käytettävissä viikonl., lomillla ja iltaisin ehkä; toisesta mummosta ei ole hoitajaksi; sopivia naapureita ei oikein ole ja kavereilla kaikilla lauma omiakin lapsia) niin joskus silloin tällöin on mies puuskahtanut, että "miten ihmeessä ne yksinhuoltajaäidit oikein saa hoitajaa tai pääsee mihinkään jos miehen on oltava töissä...?" Kun meillä mies periaatteessa pystyy järjestelemään ite työaikansa mutta jos joutuu minun menojen takia olemaan lasten kanssa niin omat työhommat rästiytyy pahemman kerran. Eli siis kysymys kuuluukin että miten ihmeessä sitä yksinhuoltajana pääsee "pakollisiin" omiin menoihin, joihin ei voi ottaa lapsia mukaan? Vai otatteko lapset mukaan lääkärireissulle, hammaslääkäriin, gynelle, virastoihin... ym. ym. Vai löytyykö niitä huoltojoukkoja sitten omasta takaa sen verran että yllättäviin ja pakollisiin menoihin löytyy aina lapsenlikka?

ei kai tuo asia ole mitenkään kiinni onko yh vai ei? Ei meillä ole koskaan ketään hoitajaa, kaikki sukulaiset asuvat kuakana. Ainoa apu on MLL, ja siihen on tietääkseni oikeutettu niin pariliitossa oleva kuin yh.

Ja eiköhän tuo ole enemmän kiinni siitä, onk olapset hoidossa vai ei. Jos lapset hoidossa voi käydä päivällä rauhassa gynellä. Ei monikaan mies pääse töistä kaitsemaan lapsia keskellä päivää oli sitten avioliitossa lastensa äidin kanssa tai ei.

 

mä en nyt kyllä oikein kai älyä mutta mitkä on ne pakolliset menot?
arkipäivisin lapset on tarhassa, silloin ei hoitajaa tarvii. iltaisin tai viikonloppuisin kaverit ja veli ovat hoitaneet. sitten toki niiden faija aina taas välillä kuten ens vkl.
en mä koe että tämä olisi rankkaa, kavereitani voin nähdä silloinkin kun lapset on mukana. kaikkeen keksii konstit

 

mä en nyt kyllä oikein kai älyä mutta mitkä on ne pakolliset menot?
arkipäivisin lapset on tarhassa, silloin ei hoitajaa tarvii. iltaisin tai viikonloppuisin kaverit ja veli ovat hoitaneet. sitten toki niiden faija aina taas välillä kuten ens vkl.
en mä koe että tämä olisi rankkaa, kavereitani voin nähdä silloinkin kun lapset on mukana. kaikkeen keksii konstit

mulla on ainakin menoja ollut hammaslääkäri, lääkäri, neuvola, psykologi ja lastenvalvojan tapaaminen. näihin ei mieleellään lapsia mukaan ottais mut välillä on pakko. miun lapset ei ole vielä tarhassa.

 

Silloin kun mä vielä lasten kanssa keskenäni olin ni mukana ne joka paikkaan tuli jos ei hoitopaikkaa mistään saanu

 

mulla on ainakin menoja ollut hammaslääkäri, lääkäri, neuvola, psykologi ja lastenvalvojan tapaaminen. näihin ei mieleellään lapsia mukaan ottais mut välillä on pakko. miun lapset ei ole vielä tarhassa.

eikö neuvolaan oteta lapsi/lapsia mukaan? psykologillakin oon käyny lasten kans (oli tosin yksityinen ja pojat piirsi keittiössä/katsoi lastenohjelmia jne sillä aikaa) lastenvalvojan tapaamisiinki oon ottanu mukaan... miksen ois ottanu?

 

mulla on ainakin menoja ollut hammaslääkäri, lääkäri, neuvola, psykologi ja lastenvalvojan tapaaminen. näihin ei mieleellään lapsia mukaan ottais mut välillä on pakko. miun lapset ei ole vielä tarhassa.

eikö neuvolaan oteta lapsi/lapsia mukaan? psykologillakin oon käyny lasten kans (oli tosin yksityinen ja pojat piirsi keittiössä/katsoi lastenohjelmia jne sillä aikaa) lastenvalvojan tapaamisiinki oon ottanu mukaan... miksen ois ottanu?

omaan neuvolakäyntiin ja sisätutkimukseen. ja meidän ero asioiden ja tapaamisten setviminen ei ainakaan minun mielestäni ole lasten korville tarkoitettua.

 

Mukana on kulkenu tuo kuopus yleensä. Jos tarha on kiinni tai jotain. Ja ennen sitä kun oli tarhassa ei ole paljoakaan tukijoukkoa. Isäni ja sisko ja hekään ei voi aina auttaa. Nyt onneksi sain myös tukiperheen kuopukselle johon mennään tutustuun 15pv tätä kuuta.

 

Mukana on kulkenu tuo kuopus yleensä. Jos tarha on kiinni tai jotain. Ja ennen sitä kun oli tarhassa ei ole paljoakaan tukijoukkoa. Isäni ja sisko ja hekään ei voi aina auttaa. Nyt onneksi sain myös tukiperheen kuopukselle johon mennään tutustuun 15pv tätä kuuta.

vau, te ootte saanut tukiperheen! :flower: toivottavasti kemiat pelaa yksiin.

 

omaan neuvolakäyntiin ja sisätutkimukseen. ja meidän ero asioiden ja tapaamisten setviminen ei ainakaan minun mielestäni ole lasten korville tarkoitettua.

nii juu, enpä tullu ajatelleenki et joillakin on sellaista meillä kun exä on niiiiin kilttiä viranomaisten edessä vaan sitten vittuilee mulle kun ollaan kahdestaan ...

 

Lisäkysymys: miten teidän henkinen puoli eli saatteko sitä kuuluisaa omaa aikaa helposti ja rassaako kun joutuu olemaan 24/7 lasten kanssa? Vai mennäänkö periaatteella ´pakko jaksaa, vaihtoehtoja ei ole´? Ovatko yh:t yleensä miten väsyneitä?
*Suomen gallupista jdfsjsslö hyvää päivää...* Ei vais, kiinnostaa muuten vaan.

saan nykyään ainakin kerran kuussa viikolopun vapaaksi kun sain meille tukiperheen. muuten ei ole kamalan raskasta olla yksin, mut henkisesti tää on ainakin mulle välillä ihan kamalan uuvuttavaa.. kyllä sitä välillä touhuaa itkun kanssa, mut tosiaan.. pakkohan se on vaan mennä eteenpäin.

Yritä Nöppönen jaksaa.
Sulla on koko palstan söpöin nimmari

 

Mukana on kulkenu tuo kuopus yleensä. Jos tarha on kiinni tai jotain. Ja ennen sitä kun oli tarhassa ei ole paljoakaan tukijoukkoa. Isäni ja sisko ja hekään ei voi aina auttaa. Nyt onneksi sain myös tukiperheen kuopukselle johon mennään tutustuun 15pv tätä kuuta.

vau, te ootte saanut tukiperheen! :flower: toivottavasti kemiat pelaa yksiin.

Juu toivottavasti Heillä on yksi oma ja yksi sijaislapsi. Lisäksi on yhdelle muullekkin lapselle tukiperheenä. Toivottavasti menee kaikki hyvin. Itseä vähän pelottaa jännittää se eka kerta sitten kun tyttö sinne menee.

 

Vaikka en yh olekkaan niin yleensä otan lapsen mukaan kun käyn asioita hoitelemassa. Siinähän sitten näkevät erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Maailma niinku avartuu skideille.

 

omaan neuvolakäyntiin ja sisätutkimukseen. ja meidän ero asioiden ja tapaamisten setviminen ei ainakaan minun mielestäni ole lasten korville tarkoitettua.

nii juu, enpä tullu ajatelleenki et joillakin on sellaista meillä kun exä on niiiiin kilttiä viranomaisten edessä vaan sitten vittuilee mulle kun ollaan kahdestaan ...

:/ :hug: meillä tuo esikoinen imee kaiken kuin sieni.. on se jotain eropuheita kuullut kun kysyi viime viikolla että erositteko isin kanssa siksi että isi valehtelee :/

 

Hoidan vielä pienintä lasta kotona, joten hän kulkee kaikkialla mukanani. Ainoa paikka, johon en hänen kanssaan voi mennä on kampaaja, joten olen joko käymättä (muutenkin käyn vain pari kertaa vuodessa) tai sitten sisko hoitaa. Iltamenoja minulla ei ole, eikä niihin ole haluakaan. Hyvin jaksan lasten kanssa, ei ole itse asiassa edes tullut kertaakaan miettineeksi, että elämä olisi jotenkin raskaampaa kuin muilla.

 

Lisäkysymys: miten teidän henkinen puoli eli saatteko sitä kuuluisaa omaa aikaa helposti ja rassaako kun joutuu olemaan 24/7 lasten kanssa? Vai mennäänkö periaatteella ´pakko jaksaa, vaihtoehtoja ei ole´? Ovatko yh:t yleensä miten väsyneitä?
*Suomen gallupista jdfsjsslö hyvää päivää...* Ei vais, kiinnostaa muuten vaan.

saan nykyään ainakin kerran kuussa viikolopun vapaaksi kun sain meille tukiperheen. muuten ei ole kamalan raskasta olla yksin, mut henkisesti tää on ainakin mulle välillä ihan kamalan uuvuttavaa.. kyllä sitä välillä touhuaa itkun kanssa, mut tosiaan.. pakkohan se on vaan mennä eteenpäin.

Yritä Nöppönen jaksaa.
Sulla on koko palstan söpöin nimmari

kiitos
=)

 

:/ :hug: meillä tuo esikoinen imee kaiken kuin sieni.. on se jotain eropuheita kuullut kun kysyi viime viikolla että erositteko isin kanssa siksi että isi valehtelee :/

mun oli taas viime viikolla pakko kertoa lapsille että isi löi äitiä. se oli niille aika rankkaa ja esikoinen sanoi ettei usko mua. kuitenki ilmeisesti poika muistaa jotain tapahtuneesta kun on alkanut kyseleen. esikoinen kerran pienenä tuli väliin kun isi hakkas mua ja kuopus itki vieressä lattialla et "lopeta" nämä on aina vaikeita asioita, enkä mä halua enempää isiä niille haukkua. siellä toisessa päässä kun on opetettu jo mun veljelle ja siskolle kivoja nimityksiä minusta jotka uskon että pojatki on kuullu...

 

mun oli taas viime viikolla pakko kertoa lapsille että isi löi äitiä. se oli niille aika rankkaa ja esikoinen sanoi ettei usko mua. kuitenki ilmeisesti poika muistaa jotain tapahtuneesta kun on alkanut kyseleen. esikoinen kerran pienenä tuli väliin kun isi hakkas mua ja kuopus itki vieressä lattialla et "lopeta" nämä on aina vaikeita asioita, enkä mä halua enempää isiä niille haukkua. siellä toisessa päässä kun on opetettu jo mun veljelle ja siskolle kivoja nimityksiä minusta jotka uskon että pojatki on kuullu...

kamalaa :hug: mäkään en halua lapsille puhua isästä pahaa joten mielellään käyn sit ilman lapsia purkamassa tuntojani. se on muuten jännä et jossain vaiheessa lapset alkaa kysellä erosta.. meillä on pojalla nyt se vaihe.

 

Oon entinen yh. Mulla lapsi oli päiväkodissa 3-vuotiaasta läht. joten ajoitin menoni siihen aikaan kun hän oli päikyssä. Muuten ei sitten hoitajia niin liiemmälti ollut, mitä nyt isillään oli kaksi viikonloppua kk:ssa. Eli olihan mulla enemmän omaa aikaa silloin eronneena kuin aviossa.. =)

 

Muistanpa erään aamun, jolloin heräsin käytännöllisesti katsoen sokeana. Olin ihan paniikissa, sain ajan terveysasemalle, menin sinne mukuloiden kanssa (taisivat olla 4,5v ja 2,5v). Laittoivat eteenpäin erikoislääkärille samoin tein. Suoriuduin lasten kanssa (ilman rattaita) junalla keskustaan ja silmäklinikalle. Sain pidettyä lapset aisoissa sokeanakin tuntikausien odotuksen ajan ja olin jopa älynnyt eväät ottaa mukaan.

Tuon jälkeen on tuntunut siltä, ettei ole tilannetta, mistä en selviäisi vekarat mukana.

Uteliaille: Sokeuden syy oli FINNI! Joo, silmien väliin oli yön aikana kasvanut mahtifinni, joka oli täysin epäkypsä ja noin pienen luumun kokoinen. Se painoi jotain hermoja sillä tavalla, ettei silmäluomia saanut nostettua ylös. Ottivat oikein valokuvia friikistä klinikalla. Hoitona antibioottikuuri ja seuraavana aamuna sain taas simmut auki.

Arjen sankari

Todellinen Arjen Sankari
:flower:

 

Lapset ovat kulkeneet mukana. Ei ole ollut sellaista pakollista menoa, mihin ei lasta olisi voinut ottaa mukaan.

 

Kaikista arjen sankareista sankarein on se yks mies joka on jaloista halvaantunut ja hoitaa yh:na kahta päiväkoti-ikäistä poikaa. Siinä on esimerkkiä turhan itkijöille. Noin kovalle hepulle nosta hattua ja korkealle.

Muistanpa erään aamun, jolloin heräsin käytännöllisesti katsoen sokeana. Olin ihan paniikissa, sain ajan terveysasemalle, menin sinne mukuloiden kanssa (taisivat olla 4,5v ja 2,5v). Laittoivat eteenpäin erikoislääkärille samoin tein. Suoriuduin lasten kanssa (ilman rattaita) junalla keskustaan ja silmäklinikalle. Sain pidettyä lapset aisoissa sokeanakin tuntikausien odotuksen ajan ja olin jopa älynnyt eväät ottaa mukaan.

Tuon jälkeen on tuntunut siltä, ettei ole tilannetta, mistä en selviäisi vekarat mukana.
Uteliaille: Sokeuden syy oli FINNI! Joo, silmien väliin oli yön aikana kasvanut mahtifinni, joka oli täysin epäkypsä ja noin pienen luumun kokoinen. Se painoi jotain hermoja sillä tavalla, ettei silmäluomia saanut nostettua ylös. Ottivat oikein valokuvia friikistä klinikalla. Hoitona antibioottikuuri ja seuraavana aamuna sain taas simmut auki.

Arjen sankari

Todellinen Arjen Sankari
:flower:

 

Lapsi on tämän 4 vuotta kulkenut yleensä menoissani mukana. 3-vuotiaana kun meni päiväkotiin ja itse työelämään olen pari kertaa hyödyntänyt huonolla omatunnolla päivähoitoaikaa ja käynyt mm. optikolla.

Omatkin kriittisimmät hetkeni arjen pärjäämisessä liittyvät näköön: (eivät tosin ole niin pahoja kokemuksia kuin näön vienyt finni): näkökentän olemattomaksi supistavan migreenikohtauksen iskiessä bussissa ja silmälasien hajoaminen (olen todella niin huononäköinen, etten erota bussipysäkillä ajaako sitä kohti rekka vai bussi)
ovat olleet hetkiä, jolloin pientä paniikin poikasta on puskenut pintaan.

Omaa aikaa en kaipaa. Lapsen saisin vietyä isovanhemmille hoitoon, mutta harvoin olen apua heiltä tarvinnut.
Joskus henkistä tukea lapsen kasvatukseen tosin kaipaisi. Toisinaan olisi kiva kun joku olisi hälventämässä pelkoja jostain lapseen liittyvästä asiasta ja tuumimassa, että ehkä siitä kunnon ihminen kasvaa kuitenkin. ( ;

 

Kyllä neiti on mukana juossu niin virastot ku läkäritki

niimpä, viineksi hammaslääkärissä hoitaja leikkki pojan kanssa että lääkäri pysty paikkaan mun hampaan...
ja minä asun vielä eri kaupungissa kuin vanhempani ja isäänsä poika ei tapaa ollenkaan.

mutta hyvin silti pärjätään!

muoks. meillä on kuitenkin tukiperhe jossa poika on yhden vkl/kk + kesällä viikon

 

Kun ei vaihtoehtoja ole , lapsi / lapset tulee mukana. Itselläni pyöri matkassa mukana neljä alle kouluikäistä pahimmillaan / parhaimmillaan.

Omaa aikaa sai vain sillä , että laittoi lapset illalla ajoissa nukkumaan , jäi enemmän ilta-aikaa itselle. Kumminkin piti mennä ajoissa unille , jos meinasi jaksaa seuraavankin päivän.