yksinhuoltajien arki

[opiskelijat]

Hei!

Olemme Porvoon Laurean terveydenhoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita ja teemme projektityötä yksinhuoltajien arjesta, siitä mitä se on ja miten sitä voisi helpottaa yhteiskunnan taholta. Olisimme kiitollisia, jos voisitte kertoa arjestanne ja sen tuomista iloista ja suruista. Toivoisimme yhteydenottoja sähköpostiin tai tähän palstalle.

 

[TPD]

Yksinhuoltajuus on kokopäivä työtä. Ja jokainen yksinhuoltaja tarvitsee tukea. Itselläni on puolitoistavuotias tytär ja tukijoukkoja on ollut aina odotusajasta tähän päivään asti. Ongelmana on yllättäen ollut vaan se että avun pyytäminen on silti ollut hankalaa joskus. Pääsin syksyllä opiskelemaan ja ensimmäisinä päivinä elämä oli yhtä kaaosta kun lapsi pitää toimittaa hoitoon ja kouluun pitää ehtiä. Aikatauluista kiinni pitäminen on lapsen kanssa erittäin haastavaa. Mutta en kadu hetkeäkään että lähdin opiskelemaan.Tavallaan koulu on omaa aikaa itselleni ja saan hieman etäisyyttä lapseeni. Hommia silti riittää koko ajan arkea pyörittäessä yksin.

 

[taustalla]

Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on rankka, sillä kaiki tarvitsee kotiin kustantaa yksin. Muistan lukeneeni useammalta taholta, että suhteellinen ostokyky on pudonnut sitten 80-l. eikä johdu siis työttömyydestä tms. vaan että yhteiskunnan tuki on laskenut (verohelpotukset?). Kohtuukokoisen asunnon hankkiminen on hankalaa ellei sitten halua huonomaineisille alueille. Ja en puhu neliöistä vaan huoneluvusta. Elitismistä en puhu vaan esim. kolmio kahdelle hengelle (äiti ja lapsi).

 

[Joskus väsyttää]

Nyt minäkin sen tajuan miksi jotkut ovat yhdessä lasten, rahan ja materian vuoksi....Tuoreena yh-na tulot putosivat miinukselle (opiskelija,2 lasta) ja joulukuun vuokrarahat oli pakko hakea sossusta....Sieltä suositeltiin myös asunnonvaihtoa (3h+k/ 3 henkeä) koska vuokramme on liian suuri ...ja tottahan se on, joten kaupungin asuntoa on jo haettu...yms.
Opintolainaa hain juuri vaikka olisin, jo ennestäänkin isoa lainaa takaisinmaksavana, halunnut sen jättää ottamatta.
Huoli opiskelusta on iso;jotenkin ero vie kaiken energian ja keskittymiskyvyn!
Mutta tämä oli oikeastaan oma valintani (vaikkakin tietyn tapahtumaketjun tulos) joten nielenpä ylpeyteni ja kuljen leuka pystyssä loskasäässä(kin).
Se on haikeata kun on vastuussa kaikesta! Ja pitäisi muistaa kaikki, ja vielä jaksaakin.

 

[Joskus väsyttää]

Nyt minäkin sen tajuan miksi jotkut ovat yhdessä lasten, rahan ja materian vuoksi....Tuoreena yh-na tulot putosivat miinukselle (opiskelija,2 lasta) ja joulukuun vuokrarahat oli pakko hakea sossusta....Sieltä suositeltiin myös asunnonvaihtoa (3h+k/ 3 henkeä) koska vuokramme on liian suuri ...ja tottahan se on, joten kaupungin asuntoa on jo haettu...yms.
Opintolainaa hain juuri vaikka olisin, jo ennestäänkin isoa lainaa takaisinmaksavana, halunnut sen jättää ottamatta.
Huoli opiskelusta on iso;jotenkin ero vie kaiken energian ja keskittymiskyvyn!
Mutta tämä oli oikeastaan oma valintani (vaikkakin tietyn tapahtumaketjun tulos) joten nielenpä ylpeyteni ja kuljen leuka pystyssä loskasäässä(kin).
Se on haikeata kun on vastuussa kaikesta! Ja pitäisi muistaa kaikki, ja vielä jaksaakin.

 

[taustalla]

\

Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on rankka, sillä kaiki tarvitsee kotiin kustantaa yksin. Muistan lukeneeni useammalta taholta, että suhteellinen ostokyky on pudonnut sitten 80-l. eikä johdu siis työttömyydestä tms. vaan että yhteiskunnan tuki on laskenut (verohelpotukset?). Kohtuukokoisen asunnon hankkiminen on hankalaa ellei sitten halua huonomaineisille alueille. Ja en puhu neliöistä vaan huoneluvusta. Elitismistä en puhu vaan esim. kolmio kahdelle hengelle (äiti ja lapsi).

Niin tuossa tarkoitin nimenomaan yh-talouksia 80-l. ja nyt. Jos lapsia halutaan lisää, olisi hyvä myös tukea yh enemmän esim. verotuksellisesti. Riski päätyä yh on suuri.

Jos lapsiperhe voi tal. kohtuullisesti, niin lapsen tulevaisuus on parempi. (siis toki myös henkinen puoli kodissa oltava kunnossa).

 

[väärin]

\

Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on rankka, sillä kaiki tarvitsee kotiin kustantaa yksin. Muistan lukeneeni useammalta taholta, että suhteellinen ostokyky on pudonnut sitten 80-l. eikä johdu siis työttömyydestä tms. vaan että yhteiskunnan tuki on laskenut (verohelpotukset?). Kohtuukokoisen asunnon hankkiminen on hankalaa ellei sitten halua huonomaineisille alueille. Ja en puhu neliöistä vaan huoneluvusta. Elitismistä en puhu vaan esim. kolmio kahdelle hengelle (äiti ja lapsi).

Taas se meni väärin. Yksikään yksinhuoltaja ei kustanna kaikkea yksin, vaikka yksin elääkin lapsen / lasten kanssa ja hankkii (=ostaa kaupasta, ostaa palveluita yms) yksin kaiken.

Isä maksaa osuutensa lapsen elatuksesta. Siis lapsen, ei sen exän. Jos isä ei maksa, elatusavun saa kunnalta.

Lapsen elatuksesta vastaa molemmat vanhemmat oman maksukykynsä mukaan ja lapsen tarpeenkin mukaan. Ei sen mukaan, miten paljon se exä / lähihuoltaja nyt rahaa tartteisikaan...

Yhteiskunta tulee tietyllä tasolla vastaan: lapsilisään tulee yh-korotus. Lapsen päivähoitomaksu ja aso- tai vuokra-asunnon asumistuki on tulojen perusteella ja täytyy olla todella pienipalkkainen (yhden ihmisen tulot käytännössä), että as.tuen saa, että EI tarvitse maksaa täysimääräistä päivähoitomaksu.

Minusta se menee hiukan elitismin puolelle, jos kaksi ihmistä (aikuinen ja lapsi) haluaa kolmion. Kahden makuuhuoneen huoneiston siis. Tai no, tottakai voi haluta, ja hankkia, jos on varaa, jos on maksukykyä joko omistusmuotoiseen tai mahdollisuus maksaa vuokraa sen kokoisesta kämpästä.

Olen itse asunut kolmiossa kahden lapsen - kahden teini-ikäisen lapsen kanssa. Vuokrakämppä, ihan normaalilla asuinalueella, kerrostalo. Itse nukuin olohuoneessa. Ratkaisu ei mikään huippuhyvä ollut, mutta varaa ei ollut isompaan, tuohonkin just ja just ja ainoastaan asumistuen turvin.

Olen ollut useamman vuoden yh, enkä koskaan ole kokenut, että elättäisin lapseni yksin, ihan itse, ihan yksin. Olen saanut sossusta sen minimielarin, lapsilisät ja siihen yh-korotuksen, päivähoitomaksu on 0 mk silloin kun lapset päivähoidossa olivat, asumistukea sain tulojen mukaan joskus enemmän, joskus vähemmän.

Ja opiskelin myös. Elettiin silloin as.tuella, opintorahalla, opintolainalla, lapsilisällä, elareita toivoin ja odotin, tuolloin hän vielä mukamas maksoi itse, maksoi milloin maksoi, tilanne sen olsalta helpotti kun sossu alkoi maksaa.

Koska en valittanut rahapulaa, en köyhyyttä, en sitä ettei isä välitä tavata lapsia jne , vaan olin täysin yh, yksin lasten kanssa, mutta koska olin tyytyväinen elämääni ja ratkaisuuni, minun kuviteltiin saavan sossusta ja elareiden kautta mielettömiä rahasummia!!!

Entisenä yh:na on jotekin rasittavaa lukea näitä valitusvirsiä yh:n kurjuudesta. Olen itsekin elänyt tiukilla ja raskasta aikaa, mutten valittanut pitkin maailmaa, olin iloinen että sain elää ilman sitä ´tapausta lasten isä.
Otin vastuun elämästäni ja olin tyytyväinen siihen, mitä on.

 

[taustalla]

No tarkoitus ei ollut valittaa, mutta tosiasia on, että kaksi aikuista ja yhden lapsen perhe kykenee hankkimaan kohtuukokoisen asunnon ja rahaa jää muuhunkin. Yksin on kovin hankalaa, jos ei halua huonomaineisille alueille.

Yksinhuoltaja maksaa yksin kyllä kaiken muun, kahden aikuisen taloudessa hankitaan kodinkoneet ym. kaksin. Jopa kahden aikuisen lapsettoman taloudet sanovat, että ei olisi varaa esim. autoon, jos yksin olisi. Se ei mielestäni ole elitismiä????

Myöskään kolmio ei ole kahden taloudelle elitismiä nyky-Suomessa.

Toki aina saa "sankaritarinoita" siitä, kuinka niukmilla elettiin ja silti ei puutetta nähty, kun ostettiin aina viimeistä myyntipäiväää olevat tuotteet ja UFF:stä vaatteet. Muu kun on ylellisyyttä.

Verotus on Suomessa kova, ja sen huomaa erityisesti kouluttatutunut keskiluokka. Sekin vie mahdollisuuksia pois, kun putoaa tuloloukkoon.

Muuten, yh epäkohta on huomattu tarhamaksuissa: eli ei ole pienille yh-perheille tasa-arvoinen.

Mielestäni on turha ylistäää yh-korotusta yms. Yhteiskunnan tukea saa täällä ties mihin.

Miehen ei toki kuulukaan elättää kuin lapsensa. Onko mielessi tullut että yh vci olla hyvin koulutettu ja tuloinenkin, keskiluokkaa vaan kun verotetaan rutkasti täällä.

 

[Lena]

Hei vaan sinulle nimimerkillä väärin. Aivan totta,että äitinä joudun kustantamaan KAIKEN huhtikuusta -05 lähtien. Ei ole työssä käyvä ex kiinnostunut maksamaan elatusmaksuja, enkä saa yhteiskunnalta mitään elatusapua. Juttumme menee oikeuteen vasta helmikuussa-06 ja mahdoliisesti silloin saan takautuvasti elatusmaksut. Joten talous on tiukkaa..vuokra,vesi,ruoka ja lapselle kirpparivaatteita. Onneksi olemme terveitä ja punaposkisia molemmat..täytyy etsiä "kurjuuteen" positiivisia asioita mm. ulkoilu. Eikä minulla ole tukijoukkoja kuin oma äitini, joka käy luonamme kerran viikossa, että voi käydä suihkussa rauhassa..pitkä lämmin siuhkukin voi luxusta. Ystävät lupaa ja lupaa auttaa, mutta kaikilla on niin kiire, ettei apua tule. Tyttäreni on pian vuoden, itse olen 41-vuotias, joten vaaleanpunaiset lasit on silmiltä pudonneet jo ajat sitten. Lapsi kasvaa ja kai sen myötä elämäkin helpottuu. Täytyy vaan luottaa parempaan tulevaisuuteen.
Positiivista mieltä ja rauhallista Joulua kaikille. :heart:

 

[taustalla]

Heips!

Olen yh-äiti 1 1/2 v pojalle. Asumme kaksiossa ja mahdumme tosi hyvin!!! Lainaa lyhennän saman verran mitä maksaisin tällä alueella vuokraa. Päivähoitoa maksan sekä laskut yms muu tarvittava. Isä osallistuu elämäämme aina silloin tällöin. Rahaa ei ole ylimäärästä, mutta me pärjätään ja olen onnellinen Raskainta omalla kohdallani on lapsen sairastelu. Silloin sitä todella kaipaisi sitä toista käsparia vierelleen. Onneksi tukiverkosto toimii.

 

[taustalla]

Olen ollut useamman vuoden yh, enkä koskaan ole kokenut, että elättäisin lapseni yksin, ihan itse, ihan yksin. Olen saanut sossusta sen minimielarin, lapsilisät ja siihen yh-korotuksen, päivähoitomaksu on 0 mk silloin kun lapset päivähoidossa olivat, asumistukea sain tulojen mukaan joskus enemmän, joskus vähemmän

Itse kahden lapsen yh:na maksan päivähoidosta suurimman osan itse ja asumistukea emme saa (pieni kolmio) joten kyllä mielestäni elätän itse lapseni. Yhteiskunnalta lapset saavat isän osuuden lasten elatuksesta (minimielari) ja tämä kertoon hänen tavastaan vastata lastensa elatuksesta. Silti mielestäni kohtuullisesti pärjäämme...

 

[väärin]

En minä mitään sankaritarinaa ole kertomassa, että näin vähällä ja niin oli kurjaa mutta hengissä selvittiin.
En myöskään toivo jokaiselle tulevalle samaa taloudellista niukkuutta tai kurjuutta.
Minua vain ärsyttää jossain määrin tämä valittaminen, miten yh sitä yksin ja tätä yksin - nämä sankaritarinat ja marttyyritarinat nimenomaan minua ärsyttää.
Halutaan sitä ja tätä, rahaa toivotaan lisää sieltä tai täältä ja yleensä juuri lapsen isältä jne.

Jokainen elää tulojensa mukaan. Niin yh:t kuin uusperheet kuten ydinperheetkin.

Jokaisessa perhemuodossa on niin hyvätuloisia, keskituloisia kuin pienemillä tuloilla eläviä. Olen aivan tietoinen että myös yh voi olla koulutettu, hyvätuolonen, Mistä tämä tämmöinen yh sitten valittaa, kun rahanpuutetta tai olojaan valittaa??????

Yhteiskunnan tuet on tarkoitettu todella pienituloisille. Siis: pitää olla todella pienet tulot, että se huomioitaisi esim. päivähoitomaksussa (eikä olisi täysimääräinen), tai että saa asumistukea.

Omat tuloni olivat opiskeluaikana 0 mk (opintoraha ja -laina) , joten asumistuki oli ns. täysimääräinen ja päivähoitomaksut minulle ilmaisia.

Työssollessa päivähoitomaksua jo periittiin ja asumistuen menetin sitten myöhemmin, siihen kun vaikuttaa alaikäisten lasten työssäkäynti (perhekohtaiset tulot) kuten myös alaikäisen lapsen saama perhe-eläke. Minusta tässä on yksi suuri epäkohta!!


Tällä hetkellä meillä on uusperhe, jossa mies maksaa elarit, minä teen osa-aikatyötä mutta lapsen päivähoitomaksu on silti täysmääräinen, minusta me emme ole hyvätuloisia mutta olemme kyllä hyväosaisia = meillä on kaikkea, mitään ei puutu.

Miehen ex laittelee lastensa kautta viestejä siitä, kun isä ei osta, ei osta ei osta. Olen kysynyt: mitä sen vielä pitäisi ostaa ja maksaa? Harrastuksia tarjottiin, ei kelvannut mikään. Vaatteita laitettiin mukaan, palautui, ei kelvannut äidille, lapselle olisi kelvannut kyllä. Lapset ovat saaneet leluja yms. vastaavia, koulureppua, kelloa, korvakorua, cd-soitinta, luisimet jne jne jne, ja ne elarit sovitun suuruisena säännöllisesti, mutta silti valitetaan ja valehdellaan.

Jos talous on tiukilla, pitäisi miettiä onko varaa ylläptää autoa samalla kun opiskelee eikä lapsia edes harrastuksiin tarvitse kuljettaa ja asutaan kaupunkialueella josasa bussit kulkee kotioven vierestä kaikkialle, Millä rahalla tehdään hotellilomia ja matkoja, ja miksi miksi pitää ostaa ja hankkia uutta ?? kun käytettynäkin on mahdollisuus ostaa.

Miksi oletetaan, että se lapsen isä on joku raha-automaatti korvaamaan ja hankkimaan kaiken sen, mihin itsellä ei ole varaa tai mielenkiintoa - etenkin jos yhteistyö ei millään tavalla pelaa, jos kaikesta huolimatta vain haukutaan lapsille , ja etäisän luona on oltava vielä toinen samanlainen repertuaari niin vaatteita, leluja kuin harrastuvälineitäkin, esim. se fillari.

Monenlaisia on isejä, äitejä, elatusvelvollisia ja lähihuoltajia. Kaikki ei ole niin musta-valkoista että hyvä äiti, huono isä.
:flower:

 

[minä]

Minua vain ärsyttää jossain määrin tämä valittaminen, miten yh sitä yksin ja tätä yksin - nämä sankaritarinat ja marttyyritarinat nimenomaan minua ärsyttää.
Halutaan sitä ja tätä, rahaa toivotaan lisää sieltä tai täältä ja yleensä juuri lapsen isältä jne.
[/quote]

Sinua siis ärsyttää valittaminen, ja sekin jos joku ei valita vaan pärjää pienellä rahalla??? Niinkö? Eikö marttyyri ole sellainen joka tekee kunniateon , uhrautuu osaansa eikä valita! siis sankari EI saa olla? Miksi?
Me elettiin vuosia pienituloisina miehen ja lasten kera, nyt elellään lasten kanssa ihan yhtä pienituloisina, arki ei ole kummemmin muuttunut.Eikös se kuitenkin ole hienoa että ihmiset pärjäävät, elävät miten elävät??? Suurilla tai pienillä tuloilla, elämää yhtä kaikki!
Itse valitan jos valittamisen aihetta löytyy...se on nimittäin ihan terveellistä ja auttaa ajatuksia uusille urille.Se ei minusta tunnu ihan hyvältä ajatukselta että löis vaan päätä seinään,eikä ikinä pukahtais...
Antakaa martyyreiden ja VALITTAJIEN, kumpaistenkii, selvityä omien keinojensa avulla!!!! Se saattais olla hyvä.. ;- )

 

[taustalla]

Väärin-nimimerkki on väärillä urilla, ei ole kai kysymys lasten isän maksamista asioista, tai valituksesta siitä, että isä ei maksa. On toki hyvä huomata, että osassa tapauksessa on varmasti kyse myös siitä, että isä ei maksa.

Ja toki voi olla onnellinen vähemmälläkin, ei myöskään kyse ole siitä.

Ei auta aina mennä äärimmäisyyksiin???ätuloinen on SUomessa jo keskituloinen. Ja kuten todettu, verotus on äärimmäisen progressiivinen ja kaikki tuet napsahtavat juuri sen keskitulon alle jääville, nettona usein tuloloukko.

Minua ärsyttää nämä sankaritarinat yms. Kyse ei ole pärjäämisestä, vaan epäkohtien huomioimisesta ja miettimistä, miten niitä voisi helpottaa. Opiskelijaelämän katson erikseen verrattuna työssäkäyvään, oli lapsia tai ei.

 

[Lena]

Kts. edellinen tekstini.Haluan vielä kertoa tässä, että minulla ei ole autoa,kuljen jalkaisin tai harvoin käytän yleisiä kulkuneuvoja. Asun onneksi pienessä kaupungissa, jossa ei ei ravintolahoukutuksia. Eikä minulla ole varaa edes käydä missään. Käytän rahani vain pakollisiin menoihin, joita ovat vuokra,vesi (asumme kaksiossa),ruoka ja lapseni vaipat,voiteet,vaatteet jne.ja vakuutusmaksut. Mihinkään ylimääräiseen ei todellakaan ole varaa. Itselleni en ole ostanut kahteen vuoteen mitään, ei polta enkä nauti alkoholia. Vaikka mieli joskus tekisi..lasillinen punaviiniä. No, ehkä joskus sitten. En minä valita yksinhuoltajan arjesta.Kaikista asioista voi kuitenkin puhua suoraan.On selvää, että rikkailla on taloudellinen tilanne parempi,aika luonnollinen asia.Varattomammilla taas joku toinen osa-alue elämässä on paremmin.Eihän tässä keskustelupalstalla ole tarkoitus valittaa, vaan kertoa miltä tuntuu..sekin auttaa ahdingossa. Tietää, että on muitakin saman elämänkohtalon omaavia ihmisiä..sehän auttaa jaksamaan sitä yksinhuoltajan arkea. Rauhallista Joulua kaikille :heart:

 

[samanlaista]

se on lenalla kuin muillakin. Kävellen lapsi hoitoon, kun ei autoa, raha vain välttämättömään ja sekin tarkkaan laskettua. SEmmosta se on. tämä elämä.
Sitten kun on rahaa vähän enemmän, on tarpeitakin. Niin se vaan menee.

Tuttavaperhe on todella hyvätuloinen.Minun mielestäni. Kaksi aikuista, hyväpalkkaiset työt, paljon lapsia joilla harrastukset jotka vaativat aikaa ja rahaa.
Kodin sisätilaremontti oli arkkitehtien suunnittelema, homman hoiti ammattimiehet. Sinä aikana perhe asui vuokralla toisaalla. Alue ei mikään halpa edes ollut.
Kesälomamatka kuten talven laskettelulomakin onnistui tästä huolimatta. Mikään ei siis muuttunut.
Pihalla seisoo kaksi autoa, vene ja moottoripyörä.
Lapset katsoo videotykillä leffojaan, muu on mälsää ja eihän sitä voi edes katsoa, jos ei videotykkiä ole! mitä me sit tehdään!?
Lapsille ei mikään tavallinen tai pieni tai vaatimaton lahja kelpaa. 10 euroa on vähän, jos rahana antaa. 10 vuotias sai 50 euroa lahjaksi ja silleen.
Vaimo harrastaa mm. shoppailua ystävättären kanssa.

Omasta mielestään he eivät ole mitään varakkaita, omasta mielestä heillä on hyvinkin tiukkaa ja niukkaa ja tavallista eikä lapset tai aikuiset saa mitä haluaa - näin he itse ajattelevat. Kummilapsen lahja on varsin vaatimaton rahallisesti ainakin.

:$

Lasten harrastuksista he eivät itse selviä, kahden aikuisen voimin, siihen on valjastettu sukulaisia auttamaan ja kuljettamaan
Ulkomaanloma aikuisille kahden onnistuu, lastenhoito järjestyy.
Apua siis on tältäkin osin.


Niin, että tämä on aina että miten sen katsoo, missä itse elää. Kuka sanoisi: minulla menee hyvin taloudellisesti, pärjään hienosti. Kuka? - minä voin sanoa sen :heart:

 

[taustalla]

Tietää, että on muitakin saman elämänkohtalon omaavia ihmisiä..sehän auttaa jaksamaan sitä yksinhuoltajan arkea. Rauhallista Joulua kaikille :heart:
[/quote]

No oli miten oli, joka tapauksessa on yh tilanne huonontunut sitten 80-l, ja tietysti myös muiden lapsiperheiden.

SUomessa tuntuu olevan vallalla käsitys, että asiat eivät voisi ola paremmin. Rahalla ei onnea saa, mutta helpotusta elämään.

Verotus on kovin progressiivinen tässä maassa, eli vaikka olisi hyvät keskitulot, niin niillä ei pitkälle pötkitä. AInakaan pääkaupunkiseudulla. Toki voi aina muuttaa halpaan kaupunkiin tms. mutta ne työt...

Eipä ennen olleet asiat niin ja näin, voisi ottaa esimerkiksi lähes minne vaan.

Ja eivät kaikki yh isän maksujen eprään ruikuta, mutta miehellä on velvollisuus kai osallistua lastensa kuluihin kohtuudella???


Jos joku sankaruutta saa sillä että on mahdollisimman pienillä tuloilla ja minimielareilla pärjännyt hyvin, se on hänen valintansa.

Tyytyväinen voii olla elämään, mutta aina voi silti pyrkiä parempaan. Ja matkailu kyllä avartaa ja suon sen kyllä lapsillekin. Ja huom. toki pyrin kannustamaan lapsia työntekoon jo nuoresta, osa-aikaisena yms. lomilla, voimein ja opintojen mukaan. Niin tein myös itse enkä pyydellyt/ottanut vastaan vanhemmilta.

Tällä palstalla (kaksplus) ainoa oikea malli näyttää olevan: kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman niukilla tuloilla. Muuta vaihtoehtoa ei näytä olevan.

 

[no niin]

\

Tietää, että on muitakin saman elämänkohtalon omaavia ihmisiä..sehän auttaa jaksamaan sitä yksinhuoltajan arkea. Rauhallista Joulua kaikille :heart:

No oli miten oli, joka tapauksessa on yh tilanne huonontunut sitten 80-l, ja tietysti myös muiden lapsiperheiden.

SUomessa tuntuu olevan vallalla käsitys, että asiat eivät voisi ola paremmin. Rahalla ei onnea saa, mutta helpotusta elämään.

Verotus on kovin progressiivinen tässä maassa, eli vaikka olisi hyvät keskitulot, niin niillä ei pitkälle pötkitä. AInakaan pääkaupunkiseudulla. Toki voi aina muuttaa halpaan kaupunkiin tms. mutta ne työt...

Eipä ennen olleet asiat niin ja näin, voisi ottaa esimerkiksi lähes minne vaan.

Ja eivät kaikki yh isän maksujen eprään ruikuta, mutta miehellä on velvollisuus kai osallistua lastensa kuluihin kohtuudella???


Jos joku sankaruutta saa sillä että on mahdollisimman pienillä tuloilla ja minimielareilla pärjännyt hyvin, se on hänen valintansa.

Tyytyväinen voii olla elämään, mutta aina voi silti pyrkiä parempaan. Ja matkailu kyllä avartaa ja suon sen kyllä lapsillekin. Ja huom. toki pyrin kannustamaan lapsia työntekoon jo nuoresta, osa-aikaisena yms. lomilla, voimein ja opintojen mukaan. Niin tein myös itse enkä pyydellyt/ottanut vastaan vanhemmilta.

Tällä palstalla (kaksplus) ainoa oikea malli näyttää olevan: kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman niukilla tuloilla. Muuta vaihtoehtoa ei näytä olevan.

[/quote]

Mikä on siis kirjoituksesi ydin? Sekö, että ennen kaikki oli paremmin, nyt on huonommin?
Millaisia kommentteja oikein haluat tähän viestiisi? Selkokielellä jos kertoisit, kiitos.

Ruikuttaa siis ei saa. Pienituloinen ei saa sanoa että pärjää pienillä tuloillaan. Toisaalta pienituloinen ei saa ruikuttakaan elämänsä kurjuutta. Elatusvelvollis-isän tulisi maksaa kuitenkin vähän enemmän ja huomioida lapsen tarpeet eli maksaa enemmän yh-äidille. Ruikuttamista sekin, kerjäämistä vallan.


Pitikö sen yh-äidin nyt olla onnellinen olemassaolevassa elämäntilanteessaan - tuloista ja menoista huolimatta, niiden pienuudesta tai suuruudesta huolimatta - vai pitikö sen onnettoman yh:n olla onneton ja köyhä ja kärsivä ja valittaa rahapulaa ja elämän rakskautta ja sitä kun se pihtari-etä-isä ei edes vaivaudu tarpeeksi maksamaan vaikka hienolla mersulla tai audilla leveesti ajeleekin....

 

[taustalla]

Ruikuttaa siis ei saa. Pienituloinen ei saa sanoa että pärjää pienillä tuloillaan. Toisaalta pienituloinen ei saa ruikuttakaan elämänsä kurjuutta. Elatusvelvollis-isän tulisi maksaa kuitenkin vähän enemmän ja huomioida lapsen tarpeet eli maksaa enemmän yh-äidille. Ruikuttamista sekin, kerjäämistä vallan.


Pitikö sen yh-äidin nyt olla onnellinen olemassaolevassa elämäntilanteessaan - tuloista ja menoista huolimatta, niiden pienuudesta tai suuruudesta huolimatta - vai pitikö sen onnettoman yh:n olla onneton ja köyhä ja kärsivä ja valittaa rahapulaa ja elämän rakskautta ja sitä kun se pihtari-etä-isä ei edes vaivaudu tarpeeksi maksamaan vaikka hienolla mersulla tai audilla leveesti ajeleekin....

[/quote]

Pointti on siinä mm. että kyllä mainiosti pärjää, jos tämä progressiivinen verotus ja progressiivinen maksupolitiikka ja hullunkuiinen tulonsiirto tekisi elämästä, niin yh:n kuin muidenkin, hankalaa ja epäreiluakin (tuloloukot). Katsos brutto ja nettotulot ovat eri asia.

Täällä en ole puuttunut isien maksuihin, mutta yleisesti kyllä kai miehen kuuluu kantaa myös vastuunsa ja myös vapaaehtoisestikin. SItä mieltä olen. Ei kai se lapsi muutu vain menoreiäksi eron jälkeen? En siis puhu omasta kokemuksesta, vaan tuttavia kuunnellessani.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta antaa turvaa.

Suomessa asutaan ahtaammin kuin muualla vanhoissa EU-maissa, bkt on alle keskiarvon oecd-maista. Koulutettujen ansiot ovat pienemmät kuin muualla, sitä se tulonsiirto politiika ja raskas verotus teettävät.

Täällä opiskelijat kysyivät eri ihmisetn kokemuksia. Sen siaan täällä kilvan parjataan muita. Kun itse pärjää kaikkein pienimmillä tuloilla ja muu on sitten elitismiä...

 

[taustalla]

Ruikuttaa siis ei saa. Pienituloinen ei saa sanoa että pärjää pienillä tuloillaan. Toisaalta pienituloinen ei saa ruikuttakaan elämänsä kurjuutta. Elatusvelvollis-isän tulisi maksaa kuitenkin vähän enemmän ja huomioida lapsen tarpeet eli maksaa enemmän yh-äidille. Ruikuttamista sekin, kerjäämistä vallan.


Pitikö sen yh-äidin nyt olla onnellinen olemassaolevassa elämäntilanteessaan - tuloista ja menoista huolimatta, niiden pienuudesta tai suuruudesta huolimatta - vai pitikö sen onnettoman yh:n olla onneton ja köyhä ja kärsivä ja valittaa rahapulaa ja elämän rakskautta ja sitä kun se pihtari-etä-isä ei edes vaivaudu tarpeeksi maksamaan vaikka hienolla mersulla tai audilla leveesti ajeleekin....

[/quote]

Pointti on siinä mm. että kyllä mainiosti pärjää, jos tämä progressiivinen verotus ja progressiivinen maksupolitiikka ja hullunkuiinen tulonsiirto tekisi elämästä, niin yh:n kuin muidenkin, hankalaa ja epäreiluakin (tuloloukot). Katsos brutto ja nettotulot ovat eri asia.

Täällä en ole puuttunut isien maksuihin, mutta yleisesti kyllä kai miehen kuuluu kantaa myös vastuunsa ja myös vapaaehtoisestikin. SItä mieltä olen. Ei kai se lapsi muutu vain menoreiäksi eron jälkeen? En siis puhu omasta kokemuksesta, vaan tuttavia kuunnellessani.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta antaa turvaa.

Suomessa asutaan ahtaammin kuin muualla vanhoissa EU-maissa, bkt on alle keskiarvon oecd-maista. Koulutettujen ansiot ovat pienemmät kuin muualla, sitä se tulonsiirto politiika ja raskas verotus teettävät.

Täällä opiskelijat kysyivät eri ihmisetn kokemuksia. Sen siaan täällä kilvan parjataan muita. Kun itse pärjää kaikkein pienimmillä tuloilla ja muu on sitten elitismiä...

 

[natasja]

mitähän tämä puhe taloudesta on?minusta on kaikkein rankinta kun pienen kanssa joutuu yrittää hoitaa ihan kaiken yksin!jos olisi puoliso ja 2vanhempaa saman katon alla olisi mm.kaksi syliä,2tekemässä kotitöitä ym.ja ennen kaikkea ei olisi yksin.toki olisi enemmän rahaakin mutta se olisi toisarvoista..

 

[Sarmiina]

Nyt vasta huomasin tän ketjun, joten ajattelin omalta osaltani vastata omista ajatuksistani. Olen ollut 3,5v kahden pojan,6&9v, lähiäiti, isän kanssa on yhteishuoltajuus. Isä ei maksa elatuksia, saan ne kunnalta, olen erittäin pienipalkkaisessa työssä, tuet jotka saan,on asumistuki ja lapsilisän yhkorotus. Tiukkaa tekee, mutta siitä en valita. Lapsillani on ihana mummi, joka heitä vie paikkoihin, joihin minulla ei ole varaa, kuten esim. lintsi. Kaikkein raskainta minulle on se, että saan henkisesti kestää kaiken itse. Minulla on kyllä mies, jonka kanssa ei vielä asuta, mutta koska hän ei ole lasten isä, en myöskään voi tukeutua häneen samalla tavalla. Lasten isää kiinnostaa lapsensa vain ja ainoastaan joka toinen vkoloppu, kun lapset ovat hänen luonaan, muuten minulla. Välillä on ollut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, kun molemmilla ollut uhmat peräkanaa, ja minä yksin heidän kanssaan väittelemässä. Vaikeaa on myös yrittää pitää rutiinia ja sääntöjä yllä, koska "eihän isilläkään tarvitse näin tehdä".
Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa elämää, ja koska meillä ei sitä pahemmin ole, yritän suoda lapsilleni mahdollisimman onnellisen ja turvallisen lapsuuden muilla tavoin. Uimarannalle meno ei maksa mitään, mutta siitä on suurta iloa, tämä nyt vain esimerkkinä. Pieniä elämyksiä yritän aina keksiä, ja ihan arkenakin yritetään pitää positiivisuutta yllä.
Rankkaa on myös ollut esikon koulu. Minä olen yksin joutunu hoitamaan kouluasiat ja siellä mahdollisesti ilmenevät ongelmat, ja minä olen leimaantunut sekä koulussa että neuvolassa, koska olen yh. Silti voin väittää että lapseni ovat nyt onnellisempia, kuin mitä olivat ydinperheessä.

 

[emmaleena]

Hei!

Olemme Porvoon Laurean terveydenhoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita ja teemme projektityötä yksinhuoltajien arjesta, siitä mitä se on ja miten sitä voisi helpottaa yhteiskunnan taholta. Olisimme kiitollisia, jos voisitte kertoa arjestanne ja sen tuomista iloista ja suruista. Toivoisimme yhteydenottoja sähköpostiin tai tähän palstalle.


Olen syksyllä kaksi vuotta täyttävän pojan yh. Olemme olleet odotusajasta lähtien kaksin. Isyyttä ei ole tunnustettu eikä isä ole kanssamme tekemisissä. Sain lapsen yli kolmikymppisenä. Nuoruutta olen ehtinyt siis viettää ja nyt on ihanaa olla kotona lapsen kanssa. Taloudellisesti tulemme mielestäni suht hyvin toimeen, vaikkeivat tulomme suuret ole (suhteellista tietysti). Olen tällä hetkellä ansiosidonnaisella. Ensi keväänä tarkoitus palata töihin.

Miten yhteiskunta voisi helpottaa yh:n elämää? En suoraan sanottuna tiedä. Ehkä neuvolassa olisi voinut olla tarjolla vertaistukea esim. oma tapaaminen yksinodottaville, jos sellaisia olisi ollut paikkakunnalla riittävästi. Tai jotain eiydinperhekeskeistä-materiaalia yksin odottavalle. Nythän on onneksi tarjolla myös se Eve Mannun kirja aiheesta. Neuvolat voisivat ostaa vaikka niitä ja antaa lainaksi. Pieniä ideoita, mutta saattaisivat auttaa jotakuta.

Itse olin lapsen ensimmäisen vuoden pojan univaikeuksien takia totaalisen väsynyt ja poikki. Apua en osannut kysyä edes ystäviltä. En tiedä miksi tuntui ja tuntuu usein edelleenkin, että tästä on selvittävä yksin. Jotenkin on sellainen olo, että kun olen itse valintani tehnyt on elämästä yksin selvittävä. Asenteeni on typerä, tiedän sen. Avun pyytäminen vain tuntuu olevan jostain syystä vaikeaa. Mutta nyt kun tiedostan tilanteen, olen päättänyt muuttaa ajattelutapaani. Huomenna tulee hyvä ystävä lasta vahtimaan ja pääsen yksin ulos

 

[Manna-Ryyni]

Hämmästyneenä luin tätä viestiä. Tämähän on aloitettu 2 vuotta sitten, vuonna 2005. Onkohan siis enää opiskelijat edes opiskelemassa tai tarvetta näille tarinoille ? Opiskelijat eivät laittaneet että milloin tämä kysely päättyy.

 

[emmaleena]

Hämmästyneenä luin tätä viestiä. Tämähän on aloitettu 2 vuotta sitten, vuonna 2005. Onkohan siis enää opiskelijat edes opiskelemassa tai tarvetta näille tarinoille ? Opiskelijat eivät laittaneet että milloin tämä kysely päättyy.

Oho, niinpäs olikin, nyt vasta huomasin. No ainahan asiasta voi keskustella