S
surullinen
Vieras
Odotan kolmatta lasta syntyväksi lokakuulla, ennestään on 1,5v ja lähes 4-vuotiaat tytöt. Nyt näyttää siltä, ettei tästä parishteesta tule enää mitään. Mies ei kykene olemaan isänä lapsilleen , eikä puolisona minulle. Mietin vain sitä arkea, kun en haluaisi lasten kasvavan ilman isää,mutta ei tämäkään ole hyvä näin, kun jatkuvasti tapellaan. JOtenkin tuntuu siltä, että rankka arki yhuoltajana on parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen. Kertokaa yh:t, miten teidän arki sujuu . Onko tukiverkkoa, miten selviätte taloudellisesti ?