Yksinhuoltajat,miten te jaksatte?Ei voi ymmärtää,nostan hattua teille kaikille!

[huhhuijaa]

Olen ollut viime viikon ja tämän viikon yksin kolmen tytön kanssa.Ikää 8,5 ja 4.Mies työn puolesta reissussa,kävi vkl:na kotona ja huomenna tulee lopullisesti,huh.
Olen ollut tämän ajan kirjaimellisesti musertunut!Aivan älytöntä hulinaa..Vien pienet tarhaan kävellen pulkkien kanssa joka aamu ennen seiskaa,eli heidät pitää herättää kuudelta.Huolehdin puhelimitse koululaisen kouluun(onneksi olen töissä samassa koulussa).Tulemme kotiin,ruoanlaittoa,huutoa,kinastelua,huutoa,minä komennan ja kukaan ei kuuntele..Iltapuuhat menevät harakoille,kun yliväsynyt lapsi häiriköi.Tuntuu,että pää räjähtää..Ei jaksaisi kuunnella lapsia enää ollenkaan,kamalaa Nämä ovat vielä älyttömän energisiä ja äänekkäitä ja minä kaipaan rauhaa,mukava yhdistelmä.Tekisi mieli karata jonnekin..Mulla ei edes ajokorttia niin täällä kotinurkilla ollaan vain oltu,kukaan ei edes ole käynyt kylässä,ei meillä yleensä vieraita käy.Luojan kiitos,olen töissä niin siellä saan tavata muitakin ihmisiä..
Tämä lyhyt,mutta ankea aika on avannut silmäni huomaamaan yh:n arkea..Olette todellakin sankareita,kun jaksatte puurtaa päivästä toiseen ilman puolsion apua ja tukea.Kimppu teille!!

 

[:)]

Jos te olisitte aina keskenään niin kaikki tasoittuisi ja meininki rauhoittuisi. Lapsetki reagoi erilailla nyt kun isä ei ole kotona ja sinä itse oppisit paremmin organisoimaan asiat kun muutaman viikon ja kuukauden yksin olisit.

Itse olen parisuhteessa mutta yksin pyöritän arkea taaperon ja vauvan kanssa

 

[jfjfjfjfj]

Olen ollut viime viikon ja tämän viikon yksin kolmen tytön kanssa.Ikää 8,5 ja 4.Mies työn puolesta reissussa,kävi vkl:na kotona ja huomenna tulee lopullisesti,huh.
Olen ollut tämän ajan kirjaimellisesti musertunut!Aivan älytöntä hulinaa..Vien pienet tarhaan kävellen pulkkien kanssa joka aamu ennen seiskaa,eli heidät pitää herättää kuudelta.Huolehdin puhelimitse koululaisen kouluun(onneksi olen töissä samassa koulussa).Tulemme kotiin,ruoanlaittoa,huutoa,kinastelua,huutoa,minä komennan ja kukaan ei kuuntele..Iltapuuhat menevät harakoille,kun yliväsynyt lapsi häiriköi.Tuntuu,että pää räjähtää..Ei jaksaisi kuunnella lapsia enää ollenkaan,kamalaa Nämä ovat vielä älyttömän energisiä ja äänekkäitä ja minä kaipaan rauhaa,mukava yhdistelmä.Tekisi mieli karata jonnekin..Mulla ei edes ajokorttia niin täällä kotinurkilla ollaan vain oltu,kukaan ei edes ole käynyt kylässä,ei meillä yleensä vieraita käy.Luojan kiitos,olen töissä niin siellä saan tavata muitakin ihmisiä..
Tämä lyhyt,mutta ankea aika on avannut silmäni huomaamaan yh:n arkea..Olette todellakin sankareita,kun jaksatte puurtaa päivästä toiseen ilman puolsion apua ja tukea.Kimppu teille!!

Minä myös nostan hattua kaikille yh-vanhemmille, ketkä jaksavat hyvin lastensa kanssa. En sinänsä ihannoi yh-vanhemmuutta (mutta eiköhän sille aina ole ihan hyvä syy) mutta kyllä heitä kovasti ihailen jos jaksavat yksin lastensa kanssa ja vieläpä hyvin kasvattaa. En voi kuvitella "rankempaa" asiaa. Meillä yksi lapsi ja vauva-aikaa en olisi pärjännyt varmaan ilman miestä ollenkaan.

 

[entinen yh]

Kyllä kuitenkin oli helpompaa olla yh,kuin epäluotettavan juopon vaimo... Mutta sulla ilmeisestikin hyvä ja osallistuva mies ja niin mullakin nykyään .

 

["anu"]

Samaa mieltä. Oma viisikkoni, joista yksi erityislapsi, vaatii myös niin paljon yhdeltä (ja myös kahdelta!), että oikein pelkään miehen tulevia matkoja. Edellinen kerta oli nimenomaan äärimmäisen musertava ja silloin lapsia oli "vain" neljä...

Todellakin hatunnosto kaikille yksinhuoltajille!

 

[ex yh]

Kun vanhimmat lapseni olivat 1v ja 2v jäin yh:ksi. Ja arki oli todella raskasta, yhtä pyöritystä aamusta iltaan. Ja kun ei ollut ketään kenen kanssa jakaa hoitovastuuta eikä ajatuksiaan edes. Todellakiin voimia kaikille yh:lle!!!

 

[v]

Paremmin jaksan yh:na kuin suhteessa miehen kanssa. Mulla on kaikki aika lapselle ja saan itse päättää rutiineistamme. Nautin.

 

[olen vittuuntunut]

Naiset ne vasta onkin sikoja luonteeltaan, kun joutuvat yh:ksi häikäilemättä käyttävät puutteessa olevaa miestä omaksi hyväkseen ilman mitään tunnontuskia, maksattavat kaiken ja elävät kuin mikäkin herodes, nimimerkillä kokemusta on.

 

[1vn äiti]

Samaa olen miettinyt.. Tuntuu että itse oon aivan poikki jos mies menee töiden jälkeen jonnekkin ja tulee sen verran myöhään kotiin että olen yksin illan lapsen kanssa ja laitan hänen nukkumaan!
Näitä on aika harvoin, mutta vaikka tulis klo18 (norm. 16.30) ni tuntuu päivä tooosi pitkältä, pyydän yleensä jonkun käymään tai lähdetään jonnekkin.

Mutta eika siinä muu auta kun jaksaa jos on yh :/ Me kahden vanhemman perheissä ollaan nii totuttu siihen toisen apuun ja seuraan, et siitä luopuminen -edes hetkeksi- tuntuu kurjalta

 

[Mama the strange]

Mä tulin toimeen yh.na oikeen hyvin. En tiedä onko mun lapseni jotenkin tavallista helpompi tai jotain, mutta kohtalaisen hyvin meillä on mennyt. Tosin mulla on vain yksi lapsi. Oon ollu yh oikeestaan koko lapseni 5-vuotisen elämän ajan. Tosin lapsen isän kanssa asuttiin alussa yhdessä, mutta yh olin sillonkin. Paremmin alkoi arki rullaamaan, kun mies lähti kuvioista.

Nyt en ole enää yh. Perheeseen kuuluu myös uusi mies ja toki on helpotus, kun joku jakaa kotityöt ja voi olla lapsen kanssa niin, että pääsen esim. jumppaan. On myös kiva, kun on toinen aikuinen, jonka kanssa jutella ja jakaa arkipäivän huolet ja murheet, ilotkin.

 

[nykyinen yh]

Niin kyllähän tää rankkaa on kahden pienen kanssa, nyt 5 ja 8 vuotiaat ja kolme vuotta yksin pyöritellyt tätä huushollia ja tehnyt siinä samassa 3-vuorotyötä. Toisaalta tää on meidän perhe lapset on tähän tottuneet, eikä heidän mielestään tää ole mitenkään ihmeellistä ja kehittyneet normaalisti. Välillä kyllä tuntuu että usko loppuu minulta, mutta sitten kun saa sen halauksen lapseltaan joka sanoo, että:"äiti sä oot kyllä maailman paras, rakastan sua." Niin kyllä taas jaksaa
Jaksamista meille kaikille yh-äideille ja myös äideille, jotka pyörittävät huushollia ihan itse, vaikka se parisuhde onkin.

 

["aloittaja"]

Kyllä kuitenkin oli helpompaa olla yh,kuin epäluotettavan juopon vaimo... Mutta sulla ilmeisestikin hyvä ja osallistuva mies ja niin mullakin nykyään .

No tuo onkin sitten asia erikseen..On minulla hyvä mies ja rakastan häntä paljon paljon<3 Perjantaina hän jää tyttöjen kanssa iltaa viettämään ja minä saan lähteä uuden naispuolisen ystävän kanssa iltaa istumaan ja ottamaan etäisyyttä menneeseen arkiviikkoon..Huoh

 

[asenne]

Kaikkeen tottuu, myös yksinhuoltajuuteen. Oppii iloitseen pienistä asioista. Sitä on pakko, että jaksaa.