Ei tässä ajatella SUN etua. Niin se vain on. Siinä on kyseessä lapsen etu. Vielä -80-luvulla melkein automaattisesti äidit (tai lähivanhemmat) sai yksinhuollon. Mutta laki muuttunut, onneksi, ja nykyään automaattisesti tulee yhteishuolto. Yksinhuollolle pitää olla kunnon perusteet, eli juuri syyt miksi se ei ole lapsen etu.
Rattijuopumus puoltaa yksinhuoltajuuttasi kyllä. Mutta tulee mieleen, että jos tämä tapahtui juuri eron aikoihin, niin voiko olla vain erosta johtuvasta kriisistä johtuva yksittäinen tapahtuma (mikään ei tietenkään oikeuta rattijuopumusta!) vai onko kyseessä toistuva toimintamalli, eli että olisi lapselle vaaraksi että rattijuopumusta tapahtuu useamminkin?
Minä itse sossu ammatiltani, ja näitä paljon tehnyt. Itse myös erosin vuosi sitten lasteni isästä. Kyllä siinä eron kriisissä teki mieli kostaa miehelle lastenkin kautta, kun mikään muu ei tehnyt "mitään", mutta onneksi en siihen lähtenyt.
Ellei ole itse avioeroa kokenut, ei voi tietää miten järkyttävä pettymys se on itseen, unelmiin ja koko elämään. Siinä tulee itsestä rumin puoli esiin, vaikkei olisi sitä koskaan uskonut. Onneksi oli ystäviä joille purkaa, enkä lapsille ikinä pahaa sanaa ole isästä sanonut. Lastenvalvojalla sovittiin pilkuntarkka tapaamissopimus, vaihdot päiväkodin ja kolun kautta (paitsi 2 kertaa kuussa viikonloppuisin, jolloin aina kutsun ystäväni paikalle, etten ole hänen kanssaan kahden).
Vaikeaa se ero on, mutta teet oikean päätöksen, jos siihen olet päätynyt. Minäkin lähdin. Vaikeaa on ollut, vaikka päätös oli oikea. Älä kosta lapsen kautta, siitä ei mitään hyvää seuraa.
