Y
yksin
Vieras
Ottaa koville olla yksinäinen. Tää on jatkunu jo vuosia siis. Ne kaverit mitä joskus oli on jääneet, kun eivät vaivaudu ilmoitelemaan itsestään enkä jaksa aina kysellä mitä kuuluu. Oikeesti ei ne edes oo mitää kavereita sillon!!
Harrastamaan en voi lähteä, kun ei ole lapsille hoitajaa, lasten isän kans asutaan erillään ja on muualla töissä. Vaikken mä edes tietäisi mitä harrastaa kun pelkään ihmisjoukkoja mistä en tunne ketään. Koskaan ei kukaan soita, ei lähetä postia kuin mainostajat vaan ja laskuttajat. Päätin etten ilmottele enää itsestäni kellekkään vanhoille tutuille mitään, kun ei ne kerran musta välitä
Harrastamaan en voi lähteä, kun ei ole lapsille hoitajaa, lasten isän kans asutaan erillään ja on muualla töissä. Vaikken mä edes tietäisi mitä harrastaa kun pelkään ihmisjoukkoja mistä en tunne ketään. Koskaan ei kukaan soita, ei lähetä postia kuin mainostajat vaan ja laskuttajat. Päätin etten ilmottele enää itsestäni kellekkään vanhoille tutuille mitään, kun ei ne kerran musta välitä
Mutta itestäni esimerkkinä tiiän, että mulla vaan viikot vilisi silmissä kun lapset oli pieniä, en ehtiny kavereihin niinkään pitää yhteyttä (vaikka lapset oli ihan helppoja ja arki muutenki ihan normaalia), jotenki vaan aika meni niin vauhilla ohi. Joskus saatto mennä viikkokin ennen ku sain ystävälle soitettua takaisin, jos oli soittanut mulle päin. En kuitenkaan tahallaan pitämättä yhteyttä, jotenki kaikki aina unohtu ja keskiyöllä sitten ku muistin niin en viihtinyt enää soittaa. Nyt sitten alkaa olla jo erilaiset tilanteet. Mutta siis koitin vaan sitä siis sanoa, että vaikka yhteyden pito tuntuu nyt ykspuoliselta niin ehkä se siitä vielä paranee. Mullakin meni varmaan vuosikin ku en muistanu ikinä kellekkään soitella (tai siis harvoin vain), mutta silti olin hyvinki innoissaan kun kaverit soitteli sitten mulle päin.