A
akat.mies
Vieras
Edessäni on taas yksinäinen joulu. Miksi näin?
Olen asiaa miettinyt ja tullut siihe tulokseen, että yhteiskunnassamme noudatetaan vielä vanhaa apinoilta periytyvää johtajaurosmallia. Johtajauros saa mitä haluaa, ""apulaisjohtajat"" mitä johtajalta jää yli ja hierarkian alimmaisen saavat olla ilman ja tyytyä tekemään työt johtajien puolesta.
Minkälainen tämä johtajauros sitten on? Ehdottomasti urheilullinen & pitkähkö, keskivertoälykäs ei mikään Einstein, itsevarma ja röyhkeä. Näillä ominaisuuksilla varustettu mies pärjää, saa naisia, rahaa ja valtaa. Aina ""juhlapuheissa"" korostetaan älykkyyttä mutta ""ihan oikeassa elämässä"" on toisin.
Mitä tälle sitten voi tehdä? Jos on saanut huonot geenit ei mitään muuta kuin sopeutua.
Jaa, todisteita vai? tässä tulee!
1) Naiset suosivat näitä johtajauroksia.
Kummalla luulette olevan enemmän vientiä, 190cm/90kg urheilullisella itsevarmalla ja sanavalmiilla, hiukan jopa röyhkeähköllä keskivertoälykkäällä miehellä vai mensankin todella älykkääksi todistamalla akateemisesti koulutetulla, 168cm/64kg silmälaseja käyttävällä miehellä. Voin omasta 33 vuoden kokemuksestani vastata että ensimmäinen saa lähes kenet haluaa, toinen ei ketään. Käsi sydämelle ja tiedät itsekin näin valitsevasi.
Näin on ollut peruskoulusta tähän päivään asti. Kyllä, olen neitsyt, jos se jotain kiinnostaa. Olen myös melko montaa ensimmäisen tyypin miestä/poikaa seurannut niin koulussa, ravintoloissa kuin työelämässäkin. Heillä ei ole vaikeuksia pitää vaikka kahta naista samanaikaisesti.
2) Myös toiset miehet suosivat näitä johtajauroksia.
Tämän todistamiseksi kelpaa oma työurani. Tiedän olevani erittäin pätevä työssäni. opiskelujeni loppuvaiheessa työpaikkaa etsiessäni minun oli sosiaalisella asteikolla ylempänä oleviin verrattuna kuitenkin paljon vaikeampi löytää mieleseni työpaikka. Tämä huolimatta selvästi paremmasta opintomenestyksestäni. Löysin lopulta työtä, jossa olen myös pätevyyteni viimeisen 9 vuoden aikana osoittanut. Tästä huolimatta on palkkakehitykseni ollut melko vaatimatonta. Tämän tiedän varmasti, sillä olen seurannut kollegoideni verotietoja (tätä eivät toki muut toimistollamme tiedä). Olen huomannut ettei palkkakehitys riipu juurikaan suorituksista, vaan siitä miten tarkasti yksilö vastaa johtajauroksen määritelmää. Hämmästyttävää mutta totta, jos ette usko tarkastakaa kollegoidenne verotiedot, saatatte hämmästyä
Myös urakehitykseni on ollut nolla. Olen jo muutama vuosi sitten ilmaissut kiinnostukseni vaativimpiin tehtäviin kuten projektipäälliköksi. Kaksi vuotta sitten yksikössämme vapautui projektipäällikön paikka. Miten luulette käyneen? Paikkaan nimitettiin vasta vuoden talossa ollut silloin 26-vuotias, lähes täysin johtajauroksen profiilia vastaava mies. Hän ei ollut mitenkään osoittanut ammattillista pätevyyttään, vaan vasta opiskeli monia asioita. Koulutukseltaankin hän on AMK-insinööri ei siis akateemisesti koulutettu. Puoli vuotta sitten tämä sama mies ylennettiin yksikkömme päälliköksi vaikka hän ei mielestäni ollut mitenkään erityisesti ansioitunut projektipäällikkönä. Hän kyllä osaa deledoida tehtävät muille ja saa muut tekemään työt puolestaan. Esimerkiksi minä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana projektimme eteen satoja palkattomia ylityötunteja kun tämä johtajauros on taas tehnyt 6-8 tuntisia työpäiviä. Johtajaurokselle tällainen suuripiirteisyys toki sallitaan, jos minä sitä kokeilisin olisi palaute murskaava Ensimmäiseksi päätöksekseen tämä johtajauros nimitti uudeksi projektipäälliköksi, ei toki minua joka olen tehnyt töitä eläimen lailla ja ilmaissut kiinnostukseni, vaan oman naispuolisen kopionsa. Myös tällä johtajanaaraalla on AMK-koulutus, vasta reilun kahden vuoden ammatillinen kokemus mutta myös sama urheilullinen vartalo ja vielä tätä johtajaurosta suurempi kyky vaatia itseään alemmilta 120% panosta samalla kun itse ""ottaa löysemmin rantein"" ja kerää kiitokset (niin rahalliset kuin muutkin) onnistuneesta projektista. Miksi en vaihda työpaikkaa? Koska tiedän etten ikinä tule pärjäämään kilpailussa näitä johtajauroksia ja -naisia vastaan ja kuitenkin kaikesta huolimatta viihdyn työssäni. Työni on kuitenkin ammatillisesti erittäin mielenkiintoista ja haastavaa sekä useat kollegat mukavia. Tulen toimeen palkallani mutta se että nämä johtajaurokset ja -naaraat palkitaan huomattavasti anteliaammin vaikka heidän panoksensa on paljon omaani vaatimattomampi on vaikea hyväksyä. Epäilen että molemmilla on loistava ja rahakas ura ja tulevaisuus edessään.
3) Johtajaurokset tietävät oman asemansa ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen.
Tähän käy esimerkiksi jo mainittu uusi esimiehemme joka osaa vaatia muita tekemään työtä hyväkseen. Olen mm. valmistellut useampia projektipäällikön toimenkuvaan kuuluvia kalvosettejä omalla ajallani sekä hänelle että uudelle projektipäällikölle. He ovat sen sijaan lähteneet nauttimaan ""ansaitusta viikonloppulevosta"" jo etuaikaan ja esittäneet kalvot johtoryhmässä ominaan. Ja miksi en kieltäydy? Näin olen useasti päättänyt tehdä mutta tosipaikassa annan aina periksi, apinaurosten ei ole kuulu sanoa ei ylemmilleen. Myös sihteereiltä tämä esimies on jo ennen esimiesasemaansa saanut erityispalveluksia. Epäilen että hän nauttii myös intiimimpiä palveluksia vaikka onkin naimisissa ja kahden lapsen isä. Olen seurannut tätä sivusta jo hetken aikaa....
Olen asiaa miettinyt ja tullut siihe tulokseen, että yhteiskunnassamme noudatetaan vielä vanhaa apinoilta periytyvää johtajaurosmallia. Johtajauros saa mitä haluaa, ""apulaisjohtajat"" mitä johtajalta jää yli ja hierarkian alimmaisen saavat olla ilman ja tyytyä tekemään työt johtajien puolesta.
Minkälainen tämä johtajauros sitten on? Ehdottomasti urheilullinen & pitkähkö, keskivertoälykäs ei mikään Einstein, itsevarma ja röyhkeä. Näillä ominaisuuksilla varustettu mies pärjää, saa naisia, rahaa ja valtaa. Aina ""juhlapuheissa"" korostetaan älykkyyttä mutta ""ihan oikeassa elämässä"" on toisin.
Mitä tälle sitten voi tehdä? Jos on saanut huonot geenit ei mitään muuta kuin sopeutua.
Jaa, todisteita vai? tässä tulee!
1) Naiset suosivat näitä johtajauroksia.
Kummalla luulette olevan enemmän vientiä, 190cm/90kg urheilullisella itsevarmalla ja sanavalmiilla, hiukan jopa röyhkeähköllä keskivertoälykkäällä miehellä vai mensankin todella älykkääksi todistamalla akateemisesti koulutetulla, 168cm/64kg silmälaseja käyttävällä miehellä. Voin omasta 33 vuoden kokemuksestani vastata että ensimmäinen saa lähes kenet haluaa, toinen ei ketään. Käsi sydämelle ja tiedät itsekin näin valitsevasi.
Näin on ollut peruskoulusta tähän päivään asti. Kyllä, olen neitsyt, jos se jotain kiinnostaa. Olen myös melko montaa ensimmäisen tyypin miestä/poikaa seurannut niin koulussa, ravintoloissa kuin työelämässäkin. Heillä ei ole vaikeuksia pitää vaikka kahta naista samanaikaisesti.
2) Myös toiset miehet suosivat näitä johtajauroksia.
Tämän todistamiseksi kelpaa oma työurani. Tiedän olevani erittäin pätevä työssäni. opiskelujeni loppuvaiheessa työpaikkaa etsiessäni minun oli sosiaalisella asteikolla ylempänä oleviin verrattuna kuitenkin paljon vaikeampi löytää mieleseni työpaikka. Tämä huolimatta selvästi paremmasta opintomenestyksestäni. Löysin lopulta työtä, jossa olen myös pätevyyteni viimeisen 9 vuoden aikana osoittanut. Tästä huolimatta on palkkakehitykseni ollut melko vaatimatonta. Tämän tiedän varmasti, sillä olen seurannut kollegoideni verotietoja (tätä eivät toki muut toimistollamme tiedä). Olen huomannut ettei palkkakehitys riipu juurikaan suorituksista, vaan siitä miten tarkasti yksilö vastaa johtajauroksen määritelmää. Hämmästyttävää mutta totta, jos ette usko tarkastakaa kollegoidenne verotiedot, saatatte hämmästyä
Myös urakehitykseni on ollut nolla. Olen jo muutama vuosi sitten ilmaissut kiinnostukseni vaativimpiin tehtäviin kuten projektipäälliköksi. Kaksi vuotta sitten yksikössämme vapautui projektipäällikön paikka. Miten luulette käyneen? Paikkaan nimitettiin vasta vuoden talossa ollut silloin 26-vuotias, lähes täysin johtajauroksen profiilia vastaava mies. Hän ei ollut mitenkään osoittanut ammattillista pätevyyttään, vaan vasta opiskeli monia asioita. Koulutukseltaankin hän on AMK-insinööri ei siis akateemisesti koulutettu. Puoli vuotta sitten tämä sama mies ylennettiin yksikkömme päälliköksi vaikka hän ei mielestäni ollut mitenkään erityisesti ansioitunut projektipäällikkönä. Hän kyllä osaa deledoida tehtävät muille ja saa muut tekemään työt puolestaan. Esimerkiksi minä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana projektimme eteen satoja palkattomia ylityötunteja kun tämä johtajauros on taas tehnyt 6-8 tuntisia työpäiviä. Johtajaurokselle tällainen suuripiirteisyys toki sallitaan, jos minä sitä kokeilisin olisi palaute murskaava Ensimmäiseksi päätöksekseen tämä johtajauros nimitti uudeksi projektipäälliköksi, ei toki minua joka olen tehnyt töitä eläimen lailla ja ilmaissut kiinnostukseni, vaan oman naispuolisen kopionsa. Myös tällä johtajanaaraalla on AMK-koulutus, vasta reilun kahden vuoden ammatillinen kokemus mutta myös sama urheilullinen vartalo ja vielä tätä johtajaurosta suurempi kyky vaatia itseään alemmilta 120% panosta samalla kun itse ""ottaa löysemmin rantein"" ja kerää kiitokset (niin rahalliset kuin muutkin) onnistuneesta projektista. Miksi en vaihda työpaikkaa? Koska tiedän etten ikinä tule pärjäämään kilpailussa näitä johtajauroksia ja -naisia vastaan ja kuitenkin kaikesta huolimatta viihdyn työssäni. Työni on kuitenkin ammatillisesti erittäin mielenkiintoista ja haastavaa sekä useat kollegat mukavia. Tulen toimeen palkallani mutta se että nämä johtajaurokset ja -naaraat palkitaan huomattavasti anteliaammin vaikka heidän panoksensa on paljon omaani vaatimattomampi on vaikea hyväksyä. Epäilen että molemmilla on loistava ja rahakas ura ja tulevaisuus edessään.
3) Johtajaurokset tietävät oman asemansa ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen.
Tähän käy esimerkiksi jo mainittu uusi esimiehemme joka osaa vaatia muita tekemään työtä hyväkseen. Olen mm. valmistellut useampia projektipäällikön toimenkuvaan kuuluvia kalvosettejä omalla ajallani sekä hänelle että uudelle projektipäällikölle. He ovat sen sijaan lähteneet nauttimaan ""ansaitusta viikonloppulevosta"" jo etuaikaan ja esittäneet kalvot johtoryhmässä ominaan. Ja miksi en kieltäydy? Näin olen useasti päättänyt tehdä mutta tosipaikassa annan aina periksi, apinaurosten ei ole kuulu sanoa ei ylemmilleen. Myös sihteereiltä tämä esimies on jo ennen esimiesasemaansa saanut erityispalveluksia. Epäilen että hän nauttii myös intiimimpiä palveluksia vaikka onkin naimisissa ja kahden lapsen isä. Olen seurannut tätä sivusta jo hetken aikaa....
