Oisko täällä ketään jolla ois sama onkelma, nimittäin yksinäisyys. Asustelen aika syrjäsellä kylällä jossa ei enään juurikaan elämää. hoidossa kyllä kuljetan tyttöä jotta saisi myös ikäistänsä seuraa kun olen työttömänä itselläni vain tuntuu aikakäyvän pitkäksi ja kun on pitkä matka joka paikkaan ei aina jaksa lähteä autoileen ja vähäisetkin tuttavat ovat huonoja tulemaan kylästelemään kun matkaan menee aina vähintään puoli tuntia yhteen suuntaan. Tulee itsellekkin saamaton olo kun ei millään viitsi lähteä edes lenkille kun aina samaa tietä kävellä edestakaisin eikä varmaan tule ihmisiä vastaan.
Yksinäisyys
- Viestiketjun aloittaja ansku
- Ensimmäinen viesti
masku
:hug: ymmärrän miltä susta tuntuu, asun itse myös aika pienessä kylässä, en ihan noin pienessä miltä sielläpäin kuulostaa..
toistaiseksi vielä mulla on laaja kaveripiiri ja liikun aika paljon ja käsken ahkerasti ihmisiä meille mutta asiat on vielä näin koska oma pieni mussukkani on vasta 1,5kk vanha.
itse oon hirveän sosiaalinen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni muuten en voi hyvin, toki osaan jonkin verran olla itseksenikin, mutta oon kova puhumaan ja touhaamaan kaikenlaista ja mun mies on töissä ihan älyttömän paljon, eikä siitä siksi ole seuraa kuin iltaisin aika myöhään vasta.
mun suurin pelko tän äitiyden suhteen oli ja on just se että jään yksin! :'(
tiedän toki et äidiksituleminen verottaa mun sosiaalistaverkostoani jonkin verran mut kuinka paljon, sitä en tiedä, osaan vaan pelätä...
täälä meidänkin lähellä asuu jonkinverran äitejä mut heitä en juurikaan tunne ja joita tunnen niin ovat sellaisia etteivä useinkaan seurasta piittaa eli näillä äideillä on omat kuvionsa ja tuttavansa, nähdään vaan tosi harvoin... sit toiset äidit ovat toistensa kanssa päivittäin kyläilemässä, vaunuuttelemassa ja touhaavat kaiken yhdessä, mikä olisi mahtavaa ja mikä olis itselläkin haaveena, mutta eipä ole sellaisia kavereita kun ei vaan ole..
täälä ei oo puistoja tai mitään sellaista missä tapais muita vanhempia jaehkä sais uusiä kavereita ja toiseksikin oon aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin koska monen mielestä oon varmaan outo
en voi muuta sanoa kun että tsemppiä sulle ja toivon vilpittömästi et löydät sieltä jonkun toisen äidin johon tutustut!!! :hug: :heart: :heart:
toistaiseksi vielä mulla on laaja kaveripiiri ja liikun aika paljon ja käsken ahkerasti ihmisiä meille mutta asiat on vielä näin koska oma pieni mussukkani on vasta 1,5kk vanha.
itse oon hirveän sosiaalinen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni muuten en voi hyvin, toki osaan jonkin verran olla itseksenikin, mutta oon kova puhumaan ja touhaamaan kaikenlaista ja mun mies on töissä ihan älyttömän paljon, eikä siitä siksi ole seuraa kuin iltaisin aika myöhään vasta.
mun suurin pelko tän äitiyden suhteen oli ja on just se että jään yksin! :'(
tiedän toki et äidiksituleminen verottaa mun sosiaalistaverkostoani jonkin verran mut kuinka paljon, sitä en tiedä, osaan vaan pelätä...
täälä meidänkin lähellä asuu jonkinverran äitejä mut heitä en juurikaan tunne ja joita tunnen niin ovat sellaisia etteivä useinkaan seurasta piittaa eli näillä äideillä on omat kuvionsa ja tuttavansa, nähdään vaan tosi harvoin... sit toiset äidit ovat toistensa kanssa päivittäin kyläilemässä, vaunuuttelemassa ja touhaavat kaiken yhdessä, mikä olisi mahtavaa ja mikä olis itselläkin haaveena, mutta eipä ole sellaisia kavereita kun ei vaan ole..
täälä ei oo puistoja tai mitään sellaista missä tapais muita vanhempia jaehkä sais uusiä kavereita ja toiseksikin oon aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin koska monen mielestä oon varmaan outo
en voi muuta sanoa kun että tsemppiä sulle ja toivon vilpittömästi et löydät sieltä jonkun toisen äidin johon tutustut!!! :hug: :heart: :heart:
myös yksinäinen
\
Missä asustelet?Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2006 klo 12:19 Ansku kirjoitti:
Missäs asustelet? iha ku mä oisin kirjottanu osan tosta tekstistä =) asutellaan kans pienellä paikkakunnalla, ja ei tosiaa tuu ketää vastaan ku on kävelyllä. oli tosi yksinäistä, rupesin käymään seurakunnan perhekerhossa ja onneksi sieltä löyty juttukavereita ja kavereita arkeen, ettei enää tarvii yksin olla.
Ihan vallan kuulostaa tutulta... Tääl majaillaan keskellä ei mitään kera lasten ja sosiaalinen elämä äippäloman ja muuton vuoksi rajoittuu aika pieneen.
Jotenkin kuulun kansaan, joka niin pitää kulttuurista, jossa kyläillään toisten luona, toiset kävisi minun luona, mutta niin se elämä heittelee, että täällä syrjässä asutaan ja välillä aikuista seuraa kaivataan. Jonkun verran olenkin hakemalla hakenut ystäviä ja tuttavia ja jokusen olen tavannutkin. Toisten kanssa tulee toimeen ja toisten ei... Uskon, että kyllä se tästä virkistyy, kun vaan jaksaa nähdä vaivaa. Joskus vaan semmonen pieni aatos, että jos tuttavien takia näin suuri vaiva niin mitä vaatii sen tosi ystävän löytäminen, jolle voisi oikeasti puhua ihan kaikesta. :headwall: Voihan se olla, että se suhde syvenee joskus tai sitten vaan törmää johonkin, jonka kanssa heti napsahtaa ajatus yhteen tai ystävyys odotuttaa tuonne työhön paluuseen asti! Voimia meille kaikille, jotka kärsii yksinäisyydestä ja tosi ystäviä toivotellen!!!
=)
Jotenkin kuulun kansaan, joka niin pitää kulttuurista, jossa kyläillään toisten luona, toiset kävisi minun luona, mutta niin se elämä heittelee, että täällä syrjässä asutaan ja välillä aikuista seuraa kaivataan. Jonkun verran olenkin hakemalla hakenut ystäviä ja tuttavia ja jokusen olen tavannutkin. Toisten kanssa tulee toimeen ja toisten ei... Uskon, että kyllä se tästä virkistyy, kun vaan jaksaa nähdä vaivaa. Joskus vaan semmonen pieni aatos, että jos tuttavien takia näin suuri vaiva niin mitä vaatii sen tosi ystävän löytäminen, jolle voisi oikeasti puhua ihan kaikesta. :headwall: Voihan se olla, että se suhde syvenee joskus tai sitten vaan törmää johonkin, jonka kanssa heti napsahtaa ajatus yhteen tai ystävyys odotuttaa tuonne työhön paluuseen asti! Voimia meille kaikille, jotka kärsii yksinäisyydestä ja tosi ystäviä toivotellen!!!
=)