Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Tervetuloa uusille, ja tsemppiä vanhoillekin!

Henrietta, kerropas tuosta niptistä. Saitko sen julkisella puolella, ja jos sait, niin miten? Tai jos hait yksityiseltä, mitä se maksaa? Minä lähden syksyllä yrittämään toista, ja nyt ikääkin on jo sen verran, että huolettaa myös kromosomit.

 

Juup,....en ottanut julkisella ja voi sen sielläkin saada ainakin jos riskiluku seuloista ja nt ultrasta hälyttää.mutta en odottanut tuota tietoa vaan halusin asian yksityisellä selvittää.vaikka siis voisin sen mahdollisesti saada julkisella mutta heinäkuun lomien yms seikkojen vuoksi en jäänyt asiaa odottamaan....jos en pääsisikään julkiselle ois omalle klinikalle kesätaukojen vuoksi mahdoton päästä nyt.
Testistä lisätietoja saa googlettamalla ja hinnoista saa kysymällä lisätitoja.siinä 500 eur ylöspäin riippuen missä testi tehdään yms.

 

Uusille, tervetuloa mukaan!

Milloin saat tietää niptin tulokset, Henrietta77?

Ja onko Zaroza saanut jo tietää luovuttajista ja tulevasta siirrosta?

Mulla on nyt kierrot ihan sekaisin, kun kroppa varmaan yrittää saada kiertoja takaisin entiseen aikatauluun... Perjantaina alkoi vuoto, joka tyrehtyi jo lauantaina. Mietinkin kyllä, ettei kauheasti vuotamista pitäisi olla, kun edellisistä menkoista oli vain 2,5 viikkoa. Su ja ma ei vuotanut mitään, mutta nyt tänään taas näkyy pari tippaa tulleen. No, kunhan elokuun alkuun mennessä homma tasoittuisi, että pääsen suunnitellusti siirtoon. Eipä tuolla muuten niin väliä. Aina on jotain säätämistä...

 

Voi Putsku,sen kun tietäisi. Tulokset voivat tulla koska vaan,koska laaja nipt on harvinaisempi siinä ehkä voi kestää kauemmin. Klinikka menee huomisen jälkeen kiinni mutta lupasivat hoitaa homman mulle jotenkin.
Saapi nähdä miten käy.jännää...

 

Kaikki oli kunnossa ja nyt on sukupuolikin tiedossa.Ylihuomenna nt ultra....koska sitä oikein rauhoittuisi....huoh.
Mutta onnellinen olen päivän uutisista!
Ja ennakko oletukset piti paikkaansa sukupuolen kohdalla!

 

Ihanaa nähdä, että joukkoon on ilmaantunut uusia nimiä Putskulle kuitenkin pitää sanoa, että yritä rentoutua ja nauttia "kesästä" Olen niin iloinen pakkasalkioidesi puolesta! Ja Henriettaa täytyy onnitella... toivottavasti stressitaso hiukan edes helpottaa

kaisuli: Viime syksynä ensikäynnillä minulle lääkäri kertoi, että on kaksi asiaa, joiden on voitu tutkimusten mukaan osoittaa vaikuttavan raskauteen ja nämä ovat tupakointi ja paino. Minulle myös sanottiin, että vaikkei minulla varsinaisesti ylipainoa olekaan (BMI taisi olla tyyliin 25.5), parin kilon painonpudotus kuullostaa oikein hyvälle ja sitä suositeltiin. Tosiasiassa yksityisellä tosiaan hoitoja tehdään aika pitkälle kiloihin katsomatta, mutta koska paino tosiaan vaikuttaa hoitojen onnistumiseen, itse ainakin halusin optioimada koko yrityksen ja kiinnittää painoonkin huomiota (tosin huonolla lopputuloksella ). Ja oikeasti uskoisin, että kevyempänä raskauskin on kropalle helpompaa... itse ainakin ajattelin jo nyt, että seuraavassa raskaudessa (jos niin hyvä tuuri käy, että sellainen joskus tulee ) haluan painaa lähtötilanteessa huomattavasti nykyistä vähemmän.

Omissa vatsamakkaroissani ei ole mitään ihmeempää raportoitavaa... ne kasvavat tasaisen varmasti maha kasvaa neuvolan mukaan miinuskäyrillä, ultrien mukaan vauva taas kasvaa pluskäyrillä... yöt valvon ja päivät juoksen vessassa. Toiveena on aikainen elokuinen vauva. Toivotaan ettei venytetä mahaa syyskuulle saakka

 

Heippa kaikki te aktiiviset! Olen seurannut viestiketjua hyvillä mielin ja ihanaa nähdä uusiakin! Aina on vain joku keskeytys tullut, mutta nyt aktivoidun itsekin taas kirjoittamaan kuulumisia.

Elän jännittäviä paria viikkoa parhaillaan, nimittäin eilen tehtiin eka inssi ja nopea, vaivaton toimenpidehän tuo oli - nyt toiveet todellakin korkealla, että natsaisi ja tulisi plussa!

Tehtiin luomukiertoon, vaikka vähän epäsäännöllinen kierto on ja ovulastio myöhäisen puoleinen. Lääkäri kuitenkin katsoi tilanteen olevan optimaalinen, kun tiistaina tuli ovisplussa - tosin ei kovin vahva viiva. Minulla nuo ovisviivat eivät vielä tähän päivään mennessä ole olleet yhtä vahvoja kuin tarkastusviiva... se vähän ihmetyttää, vaikka labrojen mukaan kaikki ok ja ovulaatioita tapahtuu. Onko muilla tuota haaleaa viivaa ja silti ovulaatio parin vrk:n sisällä?

Toivon kaikille onnea ja plussia Jännittäviä juttuja!!

 

Henrietta77, ihanaaihanaaihanaa! Aivan huippuhyvät uutiset! Sukupuolta en lähde edes utelemaan, kun et sitä varmaan vielä halua paljastaa. Ai että, kun on täälläkin hymy korvissa.

Ja BB81 on ihan hirmuisen pitkällä jo! Mihin tää aika oikein menee? Elo-syyskuuhan on tulossa ihan just. Tsemppiä viime metreille!

mimosa16:lle pitkiä hermoja piinailuun. Iso peukku täältä plussaamiselle.

 

mimosa16:lle myös täällä peukut pystyssä, että tärppäisi!

Itsellä on sellainen tilanne, että valmistelevat tutkimukset ja käynnit klinikalla on tehty ja sieltähän selvisi parikin vähän kurjaa asiaa. Ferritiiniarvoni ovat pahasti alakanttiin, eli rauta-arvot päin prinkkalaa.
Se lienee kuitenkin korjattavissa, joskin siinä voi kestää.
Toinen juttu, se tärkeämpi. AMH-arvoni mitattiin ja se on vain 0,8. Ihan täysin hedelmätön en siis ole, mutta ikäisekseni luku oli huolestuttavan alhainen. Ensi viikolla mietitään jatkoa lisää. Olin ajatellut lähteä inseminaatiolla liikkeelle, mutta saattaa olla, että suosittelevat suoraan IVF:n siirtymistä. Onko teillä muilla kokemusta noista matalista AMH-arvoista?

 

Kirjoittelin tänne joskus kauan aikaa sitten miettineeni lapsen hankintaa yksin. Nyt olen taas vuoden vanhempi ja 35v syntymäpäivä häämöttää muutaman vuoden päässä, joten olen nyt alkanut tehdä ratkaisuja asian suhteen. Ensimmäinen etappi olisi paluu takaisin perheeni lähelle eli uuden työpaikan ja asunnon etsintä toiselta puolelta Suomea. Se on vielä vaiheessa, mutta mikäli saan asiat järjestymään voisin sitten sen jälkeen ensi vuoden alussa alkaa miettiä tosissani lapsentekoprojektin aloitusta.

Äitini ja siskoni ovat asiasta tietoisia ja innoissaan, isälleni tai ystävilleni en ole puhunut halaistua sanaa suunnitelmistani. Raha-asiatkin hoitojen rahoituksen suhteen ovat mahdollisesti ratkeamassa syksymmällä. Jännittävää!

 

Herttaelina,mullakin oli suht matala AMH arvo,mutta raskauduin. Ei se arvo itsessään kerro mitään siitä mikä on munasolujen laatu tai raskautuuko.
Epäilen,että suosittelevat ivf hoitoa,mutta kerro miten kävi.

Hurjasti tsemppiä kaikille omiin yrityksiin!

 

Herttaelina,mullakin oli suht matala AMH arvo,mutta raskauduin. Ei se arvo itsessään kerro mitään siitä mikä on munasolujen laatu tai raskautuuko.
Epäilen,että suosittelevat ivf hoitoa,mutta kerro miten kävi.

Hurjasti tsemppiä kaikille omiin yrityksiin!

Kiitos Henrietta77, maanantaina lääkärin kanssa pohditaan jatkosta. IVF tosiaan näyttäisi nyt todennäköiseltä. Vähän hirvittää, miten kalliiksi tuo tulee, jos ei helposti onnistu.
Samoin vähän jännittää hormonien sivuvaikutukset, mulla on tosi hektinen työ.
Eiköhän näistä kaikista kuitenkin selvitä, kun toiveena kuitenkin on se oma lapsi vielä syliin saada.

 

Luovuttaja löytyi ja pistokset heti seuraavaan kiertoon joka alkaa hetkenä minä hyvänsä. Klinikalla sanottiin että kun menkat alkaa niin soitto klinikalle ja seuraavana päivänä voi aloittaa. Mutta mitäs nyt jos alkaa tänään kun on lauantai? On aivan sellainen tunne. Uskallanko aloittaa ilman soittoa?

 

Luovuttaja löytyi ja pistokset heti seuraavaan kiertoon joka alkaa hetkenä minä hyvänsä. Klinikalla sanottiin että kun menkat alkaa niin soitto klinikalle ja seuraavana päivänä voi aloittaa. Mutta mitäs nyt jos alkaa tänään kun on lauantai? On aivan sellainen tunne. Uskallanko aloittaa ilman soittoa?

Minulla alkoi kanssa silloin IVF:ssä menkat lauantaina. Piikityksen aloitin sunnuntaina ja soitin klinikalle maanantaina. Minulla oli valmiina hoitosuunnitelma, jossa nimenomaan käskettiin aloittamaan piikitykset kp2 ja se ensimmäinen kontrolliultrakin taisi olla vasta sen ekan piikitysviikon lopussa... jolloin ihmeteltiin piikitysvastetta tai omalla kohdallani lähinnä sen puutetta Hyvin meni enkä itse ainakaan jättäisi piikityksiä aloittamatta ja kiertoa hyödyntämättä.

 

Kiitos Henrietta77, maanantaina lääkärin kanssa pohditaan jatkosta. IVF tosiaan näyttäisi nyt todennäköiseltä. Vähän hirvittää, miten kalliiksi tuo tulee, jos ei helposti onnistu.
Samoin vähän jännittää hormonien sivuvaikutukset, mulla on tosi hektinen työ.
Eiköhän näistä kaikista kuitenkin selvitä, kun toiveena kuitenkin on se oma lapsi vielä syliin saada.

Minulla ei koskaan jostain syystä mitattu AMH-arvoa ja tehtiin ainoastaan tuo alkufollikkelikartoitus. Onneksi näin, etten päässyt panikoimaan tuostakin, koska muissa aikaisemmin muualla mitatuissa hormonimittauksissa oli kuitenkin häiriötä. Itse pelkäsin etukäteen hoitojen epäonnistumisia, vaikka lääkäreiden mukaan kuitenkin säännöllinen kierto näytti lupaavalta. IVF hoitovaste oli itselläni aika surkea, toinen munasarjani ei reagoinut piikityksiin ollenkaan ja toisesta saatiin vain 4 munasolua. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin nuo 4 olivat kypsiä, hedelmöittyivät ja jakautuivat top alkioiksi. Yksi siirrettiin ja kolme pakastettiin ja edelleen se siirretty kovasti mahassa möyryää Eli oikeasti ei se määrä vaan se laatu...

ja mitä tulee niihin hormooneihin... omalla kohdallani ne sivuvaikutukset olivat kamalia, mutta olivat ne lopulta aika lieviä verrattuna raskausoireisiin

 

Mulle tuo mittaus siis amh tehtiin sen tähden, että lääkitys saatiin säädettyä oikealle tasolle eli lähinnä uskalletaanko täydellä annostuksella siis menopuria lähteä ja niin tehtiin. Ekassa hoidossa, josta siis poikani sai alkunsa tuo annostus oli 175 ja nyt kaksi vuotta myöhemmin 225. Muuten lääkecoctail siis menopur, orgalutran, pregnyl, lugesteron ja gonapeptyl oli molemmissa hoidoissa precis sama. Tosin tuo jarru eli orgalutran aloitettiin jo aiemmin, kun kuulemma ikä lisää riskiä munasolujen irtoamiselle. Orgalutrania pistinkin sitten firman vessassakin työreissulla...sanoin käyväni naistenhuoneessa, jossa sitten pistin tuon. Heh, ikimuistoinen asia....
Dopplerilla kuului jo sydänäänetkin...siis terkkarin luona. ittelleni en sitä ole hommannut, enkä aiokaan. Stressaisin vaan turhaa, mutta oli tuo yksi ihana onnenhetki kyllä.

 

Ihania uutisia Hentrietta Minä kanssa kieltäydyin kotidopplerin hankkimisesta, koska olin jo valmiiksi hysteerinen Ei sillä, että olisin sitten käynyt paniikkiultrassa ja ekstrasydänääniä neuvolassa kuuntelemassa sitten loppupeleissä... mutta ajattelin, että pienempi paha kuin se, että valvon yöt ja stressaan päivät kotidoppler mahan päällä

Ja minusta on ihanaa, että uudet ja uudet vanhat ovat taas tulleet mukaan palstailemaan Ihanaa, että ketju pysyy edelleen aktiivisena... itselleni on ollut jotenkin vaikea siirtyä odotusketjuihin ja edelleen täällä roikun

Omaa mahamöykkyäni on taas ultrattu, kaikki pitäisi olla kunnossa aivojenkin osalta ja kystaa pidettiin vaihteeksi harmittomana, jonka ei pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään... nähtäväksi jää. Ultrasta jouduin vaan suoraan osastolle raskausmyrkytysepäilyn takia (oli lopulta väärä hälytys). Nyt on kuitenkin pistetty sitten kortisonipiikit kankkuun varuilta ja vauvan keuhkot kypsytetty etuajassa. Päästivät kuitenkin vielä kotiin tarkkailemaan verenpainetta (joka ei oikein meinaa pysyä päivystysarvojen alla 150/105 edelleen) ja pissaamaan tikuille (ykkönen ok, kakkosella suoraan päivystykseen). Onneksi... osastolla iski paniikki, että enhän minä ole vielä ollenkaan valmis yhtään mihinkään, sänkykin on kasaamatta Tulin melkein kateelliseksi norsuille, joilla on se kaksi vuotta aikaa valmistautua äitiyteen Huomenna täynnä 35 viikkoa. Katsotaan kuinka pitkään maha-asukki pysyy mahan matkassa... voi kuulema olla viisi päivää tai sitten viisi viikkoa

 

Ihana lukea hyviä uutisia.
Itsellä tuli vähän takapakkia, menopur piikitykstet ei toimineet toivotusti vaan siellä oli yksi follikkeli kaapannut vallan. Uusi yritys edessä.

Kiva että on tullut uusia palstalaisia lisää.

 

Minulla ei koskaan jostain syystä mitattu AMH-arvoa ja tehtiin ainoastaan tuo alkufollikkelikartoitus. Onneksi näin, etten päässyt panikoimaan tuostakin, koska muissa aikaisemmin muualla mitatuissa hormonimittauksissa oli kuitenkin häiriötä. Itse pelkäsin etukäteen hoitojen epäonnistumisia, vaikka lääkäreiden mukaan kuitenkin säännöllinen kierto näytti lupaavalta. IVF hoitovaste oli itselläni aika surkea, toinen munasarjani ei reagoinut piikityksiin ollenkaan ja toisesta saatiin vain 4 munasolua. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin nuo 4 olivat kypsiä, hedelmöittyivät ja jakautuivat top alkioiksi. Yksi siirrettiin ja kolme pakastettiin ja edelleen se siirretty kovasti mahassa möyryää Eli oikeasti ei se määrä vaan se laatu...

ja mitä tulee niihin hormooneihin... omalla kohdallani ne sivuvaikutukset olivat kamalia, mutta olivat ne lopulta aika lieviä verrattuna raskausoireisiin

Kiva kuulla. Kiitos tsempeistä!
Päädyimme kuitenkin siihen, että kokeillaan pari inseminaatiota pienellä tukilääkityksellä ensin, koska mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt, eli saattaa tärpätäkin. Tuo AMH-arvo vaan kuvaa tosiaan sitä munasarjareservin tilannetta, eikä onneksi tarvita kuin yksi hyvä

Ensi kierrosta tehdään heti ensimmäinen inssi.

 

Heippa taas! Kirjoittelin viimeksi varmaan joskus kevättalvella, minä olin siis yksi niistä taustailijoista joka vasta harkitsee hoitoihin hakeutumista ja odottelee sopivaa elämäntilannetta. Itselläni kävi niin, että tapailin vähän aikaa erästä naista johon olin kovasti ihastunut, ja silloin tämä lapsiasia oli tietysti ajatuksissa taka-alalla, kun toiveet olivat sen suuntaisia että josko tuosta olisi kehittynyt pidempikin suhde. No, niin ei käynyt joten olen täällä taas pohdintoineni. Ja jollain tavalla olen entistä vakuuttuneempi siitä, että lapsen saaminen yksin ei olisi ollenkaan huonompi vaihtoehto, elämänkumppanin etsimiseen on kuitenkin loppuelämä aikaa mutta sama ei koske lapsiasiaa... Lisäksi tässä lähipiirissä on yksi naispari raskautunut, ja heidän kanssaan käydyt keskustelut käytännön asioista hoitojen suhteen ovat tuoneet tätä omaakin haavetta konkreettisemmaksi. Minä tulisin hakeutumaan samalle klinikalle jota he käyttivät, sillä tässä pienessä kaupungissa on vain tuo yksi mahdollisuus, ja seuraava mahdollinen klinikka on sitten noin 2-3 h ajomatkan päässä. Lisäksi yksi toinen tuttu kertoi juuri olevansa raskaana, mutta miehen kanssa homma mennyt todella hankalaksi ja hän tässä kohtaa asennoituu siihen että tulee kasvattamaan lapsen yksin. Hän oli ilahtunut kun kerroin näistä omista suunnitelmistani. Joten häneltäkin varmaan saisin vertaistukea yksinhuoltajuuteen, jos hänellä nyt tilanne pysyy tuollaisena.

Tässä kohtaa käytännön esteitä on sitten kaksi: raha ja läskit. Pitäisi saada säästettyä ainakin muutama tonni ennen kuin kannattaa edes klinikan eteiseen saakka kävellä. Ja lisäksi painoa olisi pakko saada alas, oma ajatukseni on että ainakin 20-30 kg olisi hyvä laihduttaa, mutta toki klinikalla voi olla vielä ihan oma mielipiteensä tähän. Normaalipainoinen en ole koskaan ollut joten sitä on epärealistista tavoitella, mutta kyllä tästä nykyisestä painosta on jonkin verran mahdollista tulla alas. Onneksi mulla on kuitenkin painosta huolimatta melko säännöllinen kierto eikä ainakaan ultran mukaan pitäisi olla PCO:ta vai vastaavia ylipainoisille yleisiä ongelmia. Sekä äiti että mummo ovat kuulemani mukaan raskautuneet suunnilleen jo sillä että vilkaisevat mieheen päin, toivon että olisin perinyt niitä geenejä

Mietin vähän, että jos tämän vuoden puolella kävisin jossain ihan perustarkastuksessa tuolla klinikalla, niin voisin samalla alustavasti puhua heidän kanssaan tästä suunnitelmasta sekä kysyä heidän mielipidettään tähän painoasiaan. Tämä tuttu samaa klinikkaa käyttänyt naispari oli sitä mieltä, että hoitosuunnitelmaa voisi tehdä jo nyt varhaisessa vaiheessa, ja ehkä tehdä jotain perustutkimuksiakin, vaikka edessä olisikin sen jälkeen vielä pitkän aikaa säästö- ja laihdutustaukoa. Ihan eri tavalla tämä alkaa tuntua konkreettiselta, vaikka varmaan ainakaan vuoteen ei vielä mitään isompaa tulekaan tapahtumaan...

 

Heips, mulla olisi parin vuoden sisään hoitoihin meno suunnitelmissa, ja näin raha-asioiden puolesta olisi pari kysymystä;

Tehdäänkö munatorvien aukiolotutkimus aina jokaisen inseminaation yhteydessä?

Jos on lapsettomuutta aiheuttava tekijä (kuten hormonitoiminnan häikkää) mutta hakeutuu itsellisenä naisena hoitoihin, onko mahdollista saada kuitenkin jonkinlaisia korvauksia hoidoista?

 

Tehdäänkö munatorvien aukiolotutkimus aina jokaisen inseminaation yhteydessä?

Jos on lapsettomuutta aiheuttava tekijä (kuten hormonitoiminnan häikkää) mutta hakeutuu itsellisenä naisena hoitoihin, onko mahdollista saada kuitenkin jonkinlaisia korvauksia hoidoista?

Aukiolotutkimus tehdään vain kerran.

On varmaan hyvin yksilöllistä ja riippuu sairaudesta ja sen vakavuudesta saako korvauksia. Esim. itse oon saanu endometrioosin kans joka hoidosta (icsi/ivf). Taustalla oli tätä ennen myös vuosien kotiyritys ja hoitoja julkisella puolen exän kanssa, joten on kai katsottu että tarvisin hoitoja jokatapauksessa vaikken olisi yksinäinenkään, ja spontaanin raskaaksitulon mahdollisuus on erittäin epätodennäköstä.
Lääkäri siis teki lausunnon tilanteesta ja taustoista ja vein ne Kelaan hoitojen alkaessa.
Käsittääkseni korvauksia voidaan maksaa yksinäisille vain kalliimmista hoidoista, ei inseminaatioista, vaikka olisikin sairaus? Joku voi oikasta jos olen väärässä.

 

Moi vaan kaikille taas pitkästä aikaa!

Mä nollasin ajatukset oikein kunnolla tuossa loman aikaan enkä juuri päätäni vaivannut lapsiasioilla. Nyt sitten arjen alkamisen ja ekan työpäivän "kunniaksi" kävin tänään klinikalla limis-ultrassa ja kaikki näyttää hyvältä. Ensi viikon tiistaina olisi tarkoitus siirtää toinen jemmassa olevista lahja-alkioista, jos se suinkin selviää sulatuksesta. Lähtee taas näemmä homma etenemään.

Mitenkähän Mimosan piinailun mahtoi käydä? Joko heti eka inssi tärppäsi?

 

Moi täältäkin pitkästä aikaa

Olenpa heikko täällä kirjoittamaan, vaikka taustailen ja seuraan kyllä, miten täällä ihmisillä etenee

ThePutsku: Kiitos kysymästä, mutta ei onnistunut. Ei kyllä niin mitään tietoa, miksi ei. Ehkä ovis ei sitten kuitenkaan ollut ihan vielä kohdalla ja siemenet ehtivät kuolla ennen irtoamista. ...tai sitten ei vaan muuten natsannut joku juttu.

Harmitti tietysti, mutta ei tuntunut maailmanlopulta kun vasta 1. yritys. Ehkä vasta nyt pari viikkoa ollut vähän energiat alhaalla, joten varmasti alitajunnassa vaikuttaa ja syö. En ole siksikään oikein jaksanut kirjoittaa, vaikka olen kyllä lukenut palstaa. Ottaa näköjään kuitenkin aika lujille nämä jutut.. Tulee jopa ajatuksia, että kannattaako sittenkään yrittää ja entä jos se ei onnistu seuraavallakaan.. naivia, mutta kovia hommia nämä, joten nostan kyllä jokaiselle yrittäjälle isosti hattua täällä!!!

Meni kyllä myös kierto ihan päälaelleen, kun oli Lutinus siinä oviksen jälkeen käytössä ja tuli pitkä kierto siitä johtuen Nyt sitten on yhtäkkiä jo taas menkat ja voihan.. Täytyy siis rauhoittaa nyt ainakin ja saada kierto jotenkin kuntoon, ennen kuin voi edes ajatella seuraavaa yritystä. Siihen muuten lääkärini ehdotti Letrozolia kierron alkuun 5 päivää munasolun stimulaatioon. Muilla täällä kokemusta tuosta? Toki nyt odotan ihan rauhassa, että kroppa palautuu jokseenkin normi meininkiin ja sitten voi yrittää uudelleen.

On kyllä hyvä olla täällä mukana, tsemppailuja kaivataan ja lähetän myös täältä kaikkea onnea ja tähtipölyä jokaiseen yritykseen.

 

Hei kaikille! Olen uusi täällä ja tarkoituksenani on pitkän pohdinnan jälkeen tarttua puhelimeen ja varata aika. Jo se jännittää valtavasti Olen lukenut kirjoituksianne jonkin aikaa ja saanut paljon hyvää tietoa, kiitos teille siitä

Olen 40-vuotias Pirkanmaalla asuva nainen. Koen olevani jo liian vanha menemään hoitoihin eikä elämäntilannekaan ole paras mahdollinen, mutta tämä lienee viimeinen hetkeni saada edes jonkinlainen mahdollisuus lapseen. Vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut, mutta ajatus siitä, että minulla ei olisi koskaan omaa lasta sattuu kovasti

Onko Tampereella Ovumia ainoa klinikka, johon voi hoitoihin mennä? Onko jollakulla kokemuksia paikasta? Arastelen hieman näin vanhana hoitoihin menoa, mutta täälläkin taitaa olla ikätovereitani..?

Hirvittää myös se, että minulla ei ole juuri tukiverkkoja ja miten sen asian sitten psykologille esittää. Lisäksi olen pitkän työttömyyden jälkeen vihdoin määräaikaisessa työsuhteessa, joten en haluaisi menettää mahdollisuutta työelämään, mutta kun ikä ei anna mahdollisuutta odottaa tässä lapsiasiassa Ikävä joutua valitsemaan, tosin voihan olla, että hoidot eivät edes onnistu. Omituista kyllä, tässä iässä alkaa olla varmaan jo liian vanha työelämäänkin

Jatkan kirjoituksienne lukemista, jotta pääsisin hieman kärryille, mistä te täällä keskustelette