Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Heissan pitkästä aikaa! Olen aina seuraillut palstaa vaikka (vannomatta paras) minun lapsi lukuni on täynnä. Kunhan tämä masun potkija tulee ulos. Laskettuaika on ensi sunnuntaina, mutta olisin valmis synnärille lähtemään vaikka heti. Nämä helteet ei ole ihania kun olet viimeisilläsi.

Niin i_curie... Rohkeasti soita vaan klinikalle ja kysy. Sen verran tiukat ajat niin tuskinpa käännyttää maksavaa asiakasta pois, mutta eihän sitä tiedä. Kysymällä selviää ja saa samalla tuntumaa klinikkaan...

Onnea plussanneille ja toivottavasti saadaan lisää plussa uutisia.

 

Kirjoittelin tänne reilu vuosi takaperin ja pohdin silloin hoitoihin lähtemistä. Vieläkin samaa pohdintaa teen. Suurimpana toiveena oma lapsi, mutta jostain syystä lykkään ensikäynnin varaamista. Ikää minulla on 29 vuotta ja miestä ei näy eikä kuulu. Onko kukaan muu kärsinyt tästä päätöksen teon vaikeudesta? Rahaa olen jo vuosia pistänyt sivuun hoitoja varten.

 

Heissan kaikki!

Ihanaa lukea kaikkia näitä onnistumisia ja kannustuksia, mitä täällä on tullut!
Olen uusi täällä ja lukenut keskustelua tässä nyt muutaman päivän ja uskaltaudun nyt sitten kommentoimaan sekä kyselemään vähän Onko kellään kokemuksia Dextran hoidoista? Väestöliittoa myös tässä pohdin, koska nettisivujen mukaan vaikuttaisi halvemmalta (tällä hetkellä ei vielä ihan kauheasti ole rahaa säästössä), mutta jotenkin mietin, että voiko se pitää paikkansa.

Tässä vähän vielä taustoja minusta:
Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja olisin halunnut ensimmäisen jo aikaa sitten, mutta sopivaa miestä ja ajankohtaa ei ole osunut kohdalle. Nyt olisi hyvä ajankohta, mutta ei miestä. Sitten satuttiin kaverin kanssa keskustelemaan lapsettomuushoidoista ja pienen googlettelun jälkeen löysin tänne ja nyt sitten vakavasti pohdin tätä vaihtoehtoa.
Kovasti haluaisin jo soittaa ja varata aikaa ensikäynnille, mutta koska innostun helposti ja sitten en osaa päättää mitä teen, niin luulen että hetki pitää vielä odotella, etten tee hätiköityjä päätöksiä. Ei minulla kuitenkaan iän puolesta periaatteessa mikään kiire vielä ole.
Pari reissuakin tässä on vielä tiedossa, joten ehkä ensi talvena/keväänä voisi aloittaa hoidot. Olisi vähän enemmän rahaakin säästössä hoitoihin ja muuhun tarvittavaan.

Hauskaa elokuun jatkoa kaikille!

 

Wou, onpas tänne monta uutta kirjoittajaa tullut, kiva saada keskustelijoita lisää

justhope: No syyskuu ja leikkaus tulee pian. Hyvä, että pääsit siihen ja sen jälkeen voit suunnitella sitten lisää.

Psykologin tapaaminen oli tosi mukava, eivät ne mitään ainakaan tuomitse jos sitä pelkäät, sellainenhan olisi jo epäammattimaistakin. Todella kivasti meni keskustelu, minun psykologi oli itsekin käynyt hoidot läpi, samoin itse klinikallakin työntekijöillä oli taustalla omia hoitoja. Keskustelussa vähän käytiin läpi taustoja ja sai kertoa miksi on päätynyt yrittämään yksin ja sai kertoa miksi haluaa lapsen, mutta psykologi itsekin totesi heti, ettei niihin ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta eli mikään tentti se ei ollut, jossa vain joku yksi vastaus olisi kelvannut vaan omia mietelmiä sai kertoilla, tukiverkostoa käytiin läpi myös. Kaikkia noita asioita, joita jokainen meistä täällä on muutenkin varmasti miettinyt. Lapselle kertomisesta oli myös juttelua eli milloin, miten, miksi ja minkä verran lapselle kerrotaan tästä keinohedelmöitystaustasta missäkin ikävaiheessa ja mitä vastataan missäkin vaiheessa lapselle kun hän kyselee isästään. Yleisin virhe kuulemma aiemmin on ollut, että lapsen kyselyihin isästä ei ole vastattu mitään tai päätetty kertoa vasta murrosiässä, kun lapsi muutenkin käy myllerrystä läpi tai päätetty, että kerrotaan vasta "joskus myöhemmin" eli pidetty vähän toissijaisena asiana lapsen oikeutta tietää alkuperästään. Käytiin myös läpi sitä miten paljon kannattaa kertoa ja kenelle ja mitä vastailla uteluihin ja ehkä jopa ei-niin-kivoihin mielipiteisiin. Muutenkin sellaista yleistä jutustelua luovuttajista, lainsäädännöstä, asiaa koskevasta kirjallisuudesta, myös lasten kirjallisuudesta yms. En kokenut lainkaan miksikään arvioinniksi, vaikka toki siitä käynnistä lähtee jonkinlainen teksti klinikalle, sehän on sinun oikeus sitten halutessasi nähdä mitä sinusta on kirjoitettu, itse en kylläkään kysellyt.

i_curie: Tervetuloa joukkoon mukaan!
Kannattaa soitella klinikoille rohkeasti ja kysyä sieltä.
Tuota vain mietin, että voiko joku klinikka edes kieltäytyä hoitamasta itsellisiä naisia, kun kerran jo vuonna 2007 on tullut voimaan laki, jonka mukaan itselliset naiset ovat oikeutettuja keinohedelmöityksiin. Kuulostaisi melkoisen syrjivältä klinikalta, jos tuosta laista huolimatta kieltäytyisi itsellistä naista ottamasta asiakkaaksi.

BB81: Tervetuloa myös sinulle!
Sinulla onkin jo hyvällä mallilla hoidot, kun kohta jo pistosopetus ja psykologi. Niiden jälkeen se sitten onkin nopeaa meininkiä, etenkin kun pistokset saa aloittaa. Tsemppiä sinne kovasti hoitoihin!
Minusta on tosi hyvä, että menit suoraan ivf:ään, juurikin tuo paljonkin isompi onnistumisprosentti (30-50 %) sai minut tekemään samoin, kun ajattelin, että olisi tosi kurjaa laittaa rahaa moneen inssiin ja sitten jos kuitenkin joutuisi kokemaan latistavia negoja ja laittamaan rahaa niiden jälkeen vielä ivf:äänkin. Ja täällähän tärppäsi siis heti ekasta ivf:n tuoresiirrosta eli omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että on tehokas ja kannatti tehdä näin.

JohSar: Voi että, siellähän on todella lähellä sitten pikkuisen tulo

MissSun: Tervetuloa uusvanha kirjoittelija
Itse kärsin monissa asioissa päätöksen tai valinnan teon vaikeuksista, mutta ihme kyllä tässä asiassa en juurikaan, varmaan se 39 vuoden ikä teki sen, että tartuin toimeen. Toki puhelimitse klinikalle yhteydenottoa siirsin monta viikkoa, mutta se johtui ihan siitä, että en pidä yhtään puhelimessa puhumisesta, niin hassulta kuin se kuulostaakin Sinullahan nyt ei sinänsä ole ainakaan iän puolesta kiirus, että voit miettiä päätöstä rauhassa.

kuplis87: Ja tervetuloa myös sinulle! Tosiaankin monta uutta täällä palstalla ja se on palstan ja keskustelun kannalta hyvä juttu.
Tulehan sitten kertoilemaan mihin ajankohtaan päädyit hoidoissa. Ei tosiaan sinullakaan vielä niin kiire iän puolesta ole asian kanssa, että rauhassa ehtii miettiä.

Itsellä täällä kaikki hyvin, 17.raskausviikko menossa, kesälomat pidetty ja työarjessa jo muutama päivä oltu.

 

Uusille kirjoittajille terveiset, suosittelen ehdottomasti hedelmöityshoitoja ja etenkin IVF-hoitoa. Rohkeasti vaan yhteydenotto klinikalle! Itse aloitin hoidot reilut 2 vuotta sitten inseminaatioilla, sitten IVF josta tuoresiirrosta raskaus mutta keskenmeno, ja nyt vihdoin ollaan tilanteessa, että pakastealkiosiirron jälkeen on kyydissä viikkoja 12+5 vastaava pieni ihme! Tämän viikon niskapoimu-ultra oli kerrassaan ihana kokemus, uskomatonta miten onnelliseksi ihminen voi tulla kun näkee pienen tyypin liikkuvan ja kuulee sydänäänet. Vaikka välillä tuntui että elämä potkii eikä ikinä mikään mene niin kuin on suunnitellut tai halunnut, ei kannata luovuttaa. Pitkää pinnaa hoitoihin, paljon tsemppiä kaikille!

 

Hei kaikille! Omassa elämässä sattui niin mullistuksia lähipiirissä, että yritän inseminaatiota toisen kerran vasta ensi kuussa. Myös töiden alku stressaisi liikaa hoitojen kanssa.

 

Hei taas! Ihana kulla Jolanan ja May80:n raskauskuulumisia! Ja tervetuloa uusille palstalaisille! Vieläkö Johsar mahtaa olla yhdessä koossa, vai joko vauva on syntynyt?

Olen ollut kesälomalla ja lomaillut näistäkin asioista, mutta nyt alkaa taas tapahtua. Olen menossa perjantaina aukiolotutkimukseen ja siinä samalla katsotaan, missä vaiheessa munarakkulat ovat. Olen tähän kiertoon aloittanut siis Letrozolit, joiden pitäisi edistää munarakkuloiden kypsymistä, ja jos perjantaina näyttää hyvältä, ensimmäinen inssi olisi jo tähän kiertoon! Perjantai on kp 9, niin että ovulaatio olisi ehkä ensi maanantai-torstai välillä. Mulla on epäsäännöllinen kierto, enkä läheskään aina tunne ovulaatiota, niin että varmaksi en osaa päivää sanoa, mutta perjantaina saadaan ainakin jotain osviittaa päivästä.

Tarkoitus olisi ottaa ovulaation varmistuksena käyttöön jo heti myös Pregnyl. Tämä koko asia on edennyt kuitenkin niin kauheaa vauhtia sen ensikyäynnin jälkeen ja kesätaukokin sotki asioiha hieman, niin että en ole saanut vielä minkäänlaista opastusta sen piikittämiseen... Täytyy kysellä siitäkin perjantaina. Ajatus piikittämisestä hirvittää aika lailla, mutta kai siitäkin selviää, kun on pakko. Kaikkea sitä tekee saadakseen lapsen... Onko täällä kenelläkään siitä kokemusta?

Ennen kesätaukoa sain myös soiton, että siittiöt on varattu. En älynnyt siinä kysyä, että onko niitä nyt sitten varattu yhteen inssiin vai useampaan. Kuinkahan tuo yleensä menee? Perjantaina sekin tietysti selviää

Justhope, kyselit jossain vaiheessa siitä psykologin käynnistä. Minä en kokenut saavani siitä mitään varsinaista uutta. Oli ihan kiva päästä puhumaan tästä suunnitelmasta ulkopuolisen kanssa, mutta olin jo niin pitkään pohtinut asiaa ja ottanut kaikesta selvää, niin että ei tosiaan mitään ihan uusia asioita tullut siellä esille. Paras anti oli lista artikkeleista ja kirjoista lahjasoluihin ja itsellisesti lapsen hankkimiseen liittyen. Ei minulla varsinaisesti mitään negatiivista sanottavaa käynnistä ole, psykoterapeutti tuntui ottavan tilanteeni ihan rutiinina - kysyi kyllä, että miten olen päätynyt hankkimaan lapsen itsekseni, mutta ei mitenkään tuomitsevasti. Muutenkin tuolla klinikalla on ollut todella ihanaa henkilökuntaa, kaikki ovat todella ystävällisiä, eikä ilman miestä liikkeellä oleva nainen näytä olevan mikään ihmettelyn aihe.

 

Kiitos teille jotka vähän valaisitte noita psykologikäyntejänne. ELi ei tarvinne ainakaan sitä osuutta sitten jännittää

Hintapolitiikka taitaa mua enää mietityttää. Pääseeköhän noin seitsemällä tonnilla puusta pitkään? Jos kuitenkin luultavasti joutuu ivf-juttuihin menemään eikä ihan inseminaatioilla selvitä mun kohallani. Tosin eka varmaan ottaisi silti 1-2 inssikierrosta...
Tuntuu vaa että aina kun noita varsinaisia lapsettomuusblogeja lueskelee niin sitä rahaa vaan palaa lyhyessä ajassakin reilujakin summia, vaikea hahmottaa millä summalla uskaltaa lähteä projektia alottamaan, vai jääkö homma heti kesken parin kierroksen jälkeen... Tuntuu nuo inssitkin monessa paikassa olevan aika hintavia, ilmeisesti joku "varausoikeus"juttu niihin pitää ensin maksaa ja sitten maksaa jokakerrasta vielä joku summa? Eli eka inssikin voinee maksaa lähemmäs kahta tonnia, mitä noita hintoja yritin katsella klinikoitten taulukoista?
Siinä mielessä miettii, olisiko kuitenkin järkevämpi yrittää päästä heti ivf-hoitoon... hmh.

On tää hassua, sitä haluaa uskoa ja ajatella että viimestään pari vuotta ja saattaisi olla lapsi elämässä mukana. Toisaalta miettii sitäkin että jos ei vaan saa tulosta aikaan.

Leikkaukseenkaan ei ole enää montaa viikkoa, josko sen jälkeen viimein saisi ajatuksia selvemmiksi

 

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa!!
Kesäloma on vietetty ja töissäkin jo oltu viikon verran. Kesäloma, ja kesä muutenkin, meni leppoisasti joutilaisuudesta nauttien ja myös siitä ettei tarvinnut stressata hoidoista ja niiden onnistumisesta.

Ihanaa että tänne on tullut uusia mukaan keskusteluun ja nimenomaan yrittämään sitä omaa pientä palleroa. Tervetuloa kaikille uusille . Rohkeasti vain eteenpäin.

Kiva oli lukea Jolanan raskauden etenemisestä ja ihanaa että se sujuu ilman suurempia vaivoja, onnea odotukseen sinulle .

Pahoitteluni negoja saaneille, se on kyllä ikävä tunne se. Toivotan onnea uusiin yrityksiin, kyllä se vielä tärppää.

Itse kesällä tein suurta pohdiskelua siitä jatkanko vielä vai jätänkö tähän. Vaikka halu on suuri niin jotenkin tuntuu että jaksaakohan sitä enää tässä iässä kaikkea sitä mitä vauva tuo tullessaan, nautin kuitenkin aika paljon itsenäisyydestäni. Mietin myös paljon sitä että koska ikää jo on, niin miten vanha minä olen sitten kun lapsi menee kouluun tai tulee itse vanhemmaksi ja kerkeänkö nauttia isovanhemmuudesta. Toisaalta se oma pieni käärö olis niin suurta ja ihanaa... Joinakin päivinä olin varma että jatkan ja joinakin päivinä varma etten jatka....suuria pohdintoja ja kamppilua kävin itseni kanssa.

No kesätauko teki tehtävänsä ja minä päätin että en jatka enää hoitoja, joskus vaan joutuu tekemään niitä kipeitäkin päätöksiä. Surutyötä tein lomallani ratkaisun seurauksena ja pikkuhiljaa alkaa olla sinut asian kanssa, olenhan selvinnyt tähänkin asti ilman sitä omaa lasta.
Nyt aion siirtää tarmoni elämästä nauttimiseen, matkusteluun ja ystäviini. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka elämään tulisi joku päivä se suuri rakkauskin .

Toivotan kaikille onnea hoitoihin ja niitä plussatuulia varsinkin

Käyn varmaan vielä tovin lukemassa teidän uutisia, on tämä vaan niin jännittävää ja koukuttavaa tämä palstailu

Onnea, menestystä ja hyvää syksyä kaikille!!!

 

Heissan kaikille! Viime tiistai iltana tuli maailmaan toinen pieni ihmeeni. Synnytys meni hyvin ja TODELLA nopeasti. Nyt parhaani mukaan yritän toipua synnytyksestä ja aloitella imetystä.

Onnea kaikille yritykseen.

 

Onnea JohSar perheen lisäyksestä! Tärkeitä pohdintoja olet tehnyt Iitukka! Itsekin painin samojen ajatusten kanssa nyt kun töissä on vaikeaa. Nyt on itsellä aika negatiiviset ajatukset että jaksanko yksin lapsen ja töiden kanssa, mutta toisaalta puntarissa on myös se että haluan sen perheen itselleni. Kävin jopa kesällä parilla treffeillä, joten miesasiaa ei ole ihan kuopattu. Pessimistinä kuitenkin ajattelen, että saan varmimmin perheen hedelmöityshoitojen kautta. Nyt pitää kerätä voimia, että jaksaa ryhtyä hoitoihin ensi kuussa. Voimia tarvitaan nimenomaan myös raha-asioiden järjestelyssä. Hyvää syksyä kaikesta huolimatta kaikille!

 

Onnea JohSar!! Kiva kuulla, että synnytys meni hyvin.

Justhope, siinä on nähtävästi eri käytäntöjä, pitääkö siittiöistä maksaa varausmaksu vai ei. Mun klinikalla ei tartte, vaan joka inssissä maksetaan sen inssin lisäksi myös siittiöistä 775e. Mulla on säästöjä noin kuusi tuhatta, niin että jos IVF:ään pitäisi mennä, täytyy varmaan säästää siinä välissä lisää. Tosin olen muutenkin ajatellut, että jos niillä kolmella suunnitellulla inssillä ei tärppää, voi olla ihan hyväkin pitää vähän taukoa siinä kohti. En ole ihan sataprosenttisesti päättänyt olenko valmis lähtemään IVF:ään, se on kuitenkin sen verran rankempi hoito kaikkine hormoneineen. Mutta mietin sitä sitten tarkemmin, jos ei inssillä onnistu.

Iitukka, isoja päätöksiä olet tehnyt kesän aikana. Ei varmasti ollut helppo päätös, mutta joskus sekin vaan täytyy tehdä. Hyvä jos alat jo olla sinut asian kanssa, nyt vaan nauttimaan muusta elämästä täysillä! Mulla on nyt töiden suhteen sellainen olo, että pitäisin ihan tyytyväisenä vähän taukoa siitä - tänä vuonna tuli 10v täyteen samassa paikassa, niin että johan siellä on jo jonkin aikaa tullut pyörittyäkin Tämä vuosi on ollut aika rankka töissä, mutta kun vihdoin keväällä loppukeväällä tein päätöksen lähteä hoitoihin, työkriisitkin on jotenkin osannut ottaa rennommin.

ON: perjantaina oli tosiaan se aukiolotutkimus, ja hyvin olivat auki molemmat puolet. Itse toimenpide tuntui suurimman osan aikaa pahoilta kuukautiskivuilta ja muutamaan kertaan vihlaisi tosi kipeästi, mutta onneksi koko juttu kesti vain pari minuuttia. Sain etukäteen ohjeen ottaa 1g parasetamolia, se varmaan auttoi siinä, että jälkeenpäin ei juuri ollut kipuja.

Lääkäri katsoi samalla munasarjat ja suurin follikkeli oli vasta 14mm. Perjantaina oli vasta kp9, niin että tuo olikin odotettua. Nyt testaan ovulaatiota aamuisin, ja jos ei keskiviikko-aamuun mennessä ole tapahtunut mitään, soitan klinikalle joka tapauksessa ja inssi tehdään todennäköisesti perjantaina. Itse vähän luulen, että keskiviikkoon mennessä ei vielä ovulaatiota tapahdu, mutta en ole sitä koskaan testannut niin että saa nähdä

Sain samalla opastuksen siihen piikitykseenkin. Ehkä se onnistuu, tosin toivon vielä, että se voitaisiin pistää inssin yhteydessä klinikalla

 

Onnittelut kaikille ja tsemppiä lopuille Olen tietoisesti alkanut välttelemään keskustelupalstoja ja blogeja, joissa puhutaan lapsettomuudesta tai lapsenteosta. Yritän viimeiseen asti välttää sitä, etten tee tästä itselleni pakkomiellettä Tajusin juuri kalenteria katsoessani, että ensikäynnistä (josta samalla tuli suunnittelukäynti on kulunut lopulta vain kaksi viikkoa, eikä ikuisuutta, jolta se tuntuu). Psykologin käynti on takana ja en tiedä missä mätti. En ole koskaan aikaisemmin käynyt psykologilla, psykiatrialla tai psykoterapiassa, mutta tällä kertaa homma meni niin, että olin siellä lähinnä kuuntelijana. Sain "puhtaat paperit" ja kylkiäisinä pääni aivan sekaisin Nyt menossa sopivan luovuttajan odottelu ja ensi viikolla infektioverikokeet... toivottavasti kaikki sujuisi ja onnistuisi vain lyhyen kaavan mukaan...

 

BB81, mä olen käynyt psykologilla muutenkin ja olen huomannut, että siinä osan kanssa synkkaa, toisten ei. Eli voi olla että on johtunut vaan siitä - mutta tylsää silti, että jäi tuollainen olo! Mulla itsellä tuntui tuo psykologin/terapeutin käynti aika turhalta, en kokenut siitä olevan itselleni mitään hyötyä, mutta tulipa käytyä.

Mä kävin tänään inssissä! Oon toisaalta ihan innoissani, toisaalta tuli sen jälkeen sellainen olo, että olikohan tää ihan viisasta... Hassua, kun tätä asiaa on kuitenkin tullut pyöriteltyä ja mietittyä ties kuinka kauan, niin että luulisi nyt kaiken mahdollisen jo miettineensä valmiiksi. Onneksi yksi ihan perinteisin menetelmin lapsen saanut ystävä lohdutti, että hänelle tuo olo tuli positiivisen raskaustestin jälkeen Pregnyl-piikki laitettiin klinikalla, niin että en joutunut sitä itse pistämään. Nyt vaan sitten odotellaan, kuun viimeinen päivä saisin testata

Pakko muuten kehua tuota klinikan henkilökuntaa, kaikki on todella mukavia ja kannustavia! Ei mitään viitettäkään siihen suuntaan, että yksin hoidoissa käyvä olisi jotenkin kummajainen.

 

Minusta on lohdullista kuulla, että muutkin miettivät, että mitä sitä onkaan tekemässä aina välillä Itse elän hyvin matalaliitoa. Äidilleni olen vihjaillut hoitoihin hakeutumisesta, samoin harvoille ja valituille ystävilleni, mutta kukaan ei tainut ottaa sitä ihan tosissaan, eikä kukaan tiedä missä mennään. Syy on ihan niin yksinkertainen kuin se, että lopputulosta on lopulta vaikea tietää, enkä halua muiden lisäävän omaa stressiäni Lääkäri kyllä kovasti oli sitä mieltä, että ei ole mitään syytä miksen tulisi raskaaksi ja kaikki näyttää paperilla ja ultrassa erinomaiselta, mutta jos onnistumisprosentti on se 35%, epäonnistumiselle jää kuitenkin aika iso todennäköisyys. Ja positiivisella mielellähän tässä ollaan Välillä sisustan mielessäni jo kämppääkin uuteen uskoon, sitten iskee epäusko, mutta askel kerrallaan

Ja IVF:ssä käynneille: kuinka pitkään olitte sairaslomalla? Ja ollaanko itse alkionsiirron jälkeen myös makoilemassa sairaslomalla vai palasitteko samantien työelämään?

Ja tsemppiä, Iiris80!

 

Vähän väliä itsekin mietin, että mitä olen tekemässä kun seuraan kaverin vauva-arkea ja se vauvakuume ei koskaan iske. Mutta ilmeisesti aika monikin on loppujen lopuksi sellainen että vauvakuumetta ei ole koskaan ollut. Sitten ehkä ymmärrän enemmän vauvoja jos itse sellaisen saa.

 

Peukut pystyssä Iirikselle, että plussa tulee!

 

Kiitos BB81 ja pallero! Mä koitan täällä olla kovasti kuulostelematta oireita, enimmäkseen aika huonolla menestyksellä Mulla turposi niistä Letrozoleista maha aika lailla, nyt se on ehkä vähän normalisoitunut. Mahassa on välillä hassu olo, viikonloppuna vähän etoikin, mutta ne on todennäköisesti siitä Pregnylistä, sen sivuvaikutukset kun voivat olla täsmälleen samoja kuin alkuraskauden... Eihän kolme päivää inssin jälkeen (=viikonloppuna) voi mitään raskaudesta johtuvia oireita olla!?

Mä olen kertonut näistä lapsisuunnitelmista aika monelle, mutta nyt tästä inssistä vain parille läheisimmälle ystävälle. Musta on mukavaa, kun asiaa ei tarvitse salailla, mutta en silti haluaisi joutua raportoimaan kaikille hoitojen etenemisestä. Kerron sitten, jos (ja toivottavasti kun) tulen raskaaksi.

Koitan kyllä olla suunnittelematta tulevaisuutta lapsen kanssa, mutta olen minäkin jo ehtinyt kämpän uudelleen sisustamista miettiä, ja montaa muutakin asiaa. Olen joka toinen päivä sitä mieltä, että kyllä se jo tästä ekasta kerrasta tärppää ja joka toinen sitten sitä mieltä, että ei varmaan inssillä ollenkaan... Että näin täällä

 

Ihana kuunnella Iriksen positiivisia tunnelmia! Tuntuu todella pitkältä ajalta vielä itse odottaa pari viikkoa, että pääsee inssiin. Oli myös mukava nähdä kaverin 8 kuukautta vanhaa lasta, joka oli suloinen. Tuli sellainen tunne, että kyllä minä tuollaisen kanssa voisin elää ja olla.

 

Mulla tuli taas mieleen kyseltävää...
Miten valitsitte klinikan jolle menitte? Teittekö hintavertailua vai menittekö vain paikkaan josta kuulitte kehuja tms. Ja oletteko kokeneet valintanne hyväksi, vai onko tullut jotain mielipahaa jostain asiasta??
Suosituksia otetaan siis vastaan, en oikein itse tiiä minkä valitsen aikanaan...

Ja tsemppiä kaikille tuleviin toimenpiteisiin

 

Väestöliittoa ajattelin lähinnä kukkaroystävällisimmäksi paikaksi, mutta en kyllä tehnyt edes hintavertailuja, että en tiedä totuutta.

 

Mä vertailin myös hintoja, tosin eipä täällä Tampereella ollu kun kaks vaihtoehtoo (outoa kyllä) ja nyt ei taida enää olla kun se yks ainoa. Lisäks mulla oli jääny julkisen keskeytyneestä hoidosta solut sinne pakkaseen, ja yksityinen käyttää samaa labraa niiden kans eikä siis säilytyspaikkaa tarvinnu käytännössä vaihtaa.

Alussa heti tökki psykologipakko, ja multa evättiin hoidot kun erosta oli kuulema liian vähän aikaa! Käskettiin vaan tulla puolen vuoden päästä uudestaan...musta tuntu että se psykologi vaan katto mua jotenki nenänvartta pitkin eikä henkilökemioita ollu.. tästä tyrttyneenä en menny 3,5 vuoteen takasin ennenkun luovuin lopullisesti toivosta löytää enää ketään uutta miestä ajoissa, ja oli siis pakko. Onneks siellä oli toinenkin tyyppi (psykoterapeutti) joka saatto antaa puoltavan lausunnon, eikä siltä edelliseltä tarvinnu mennä aneleen enää mitään.. Ymmärrän kyllä että monet muut kokee sen pikemminkin hyödyllisenä. Mun mielestä sen pitäs olla vapaaehtonen ja koen ite että se oli pelkkää rahastusta ja oisin varsin hyvin pärjänny ilmankin sitä. Must on törkeetä että päätös lapsenhankinnasta voi olla joidenkin ihan muiden, vaikkakin ns. ammattilaisten mut kuitenkin täysin vieraiden ja mua ja mun tilannetta tuntemattomien varassa! Kun tilanne on muutenkin jo vaikee (olin käyny jo tuloksettomia hoitoja julkisella) niin sitte vielä aletaan laittaa tollasella tonkimisella kapuloita rattaisiin ja nöyryytetään täysin niiden armoille! Toinen huono juttu on ollu etten oo saanu useimmiten päättää siirretäänkö yks vai kaks alkioo, siinäkin tuntunu rahastukselta yhden kerrallaan siirrot...kun kuitenkin julkisella oli aina siirretty kahta eikä niistäkään ollu mitään tullu. Siellä puolen ei muutenkaan ollu mitään ongelmaa kahden siirroissa. Ja joo, ymmärrän siinäkin että kaksosraskaus on riski (itehän oon kokenukin kaksosten kkm:n) mutta silti, mun mielestä jokaisen kuuluis saada ite päättää ottaako sen riskin....
Mutta muuten kaikki on sujunu ihan kivasti

 

Itselleni oli itsestään selvää missä aloitan hoidot. Hinta ei siihen vaikuttanut, vaan puskaradio. Päättelin, että kalliiksi se tulee missä tahansa ja muutama sata ei noissa hinnoissa paljon merkitse Nettiä lukiessani olin varaamassa kuitenkin aikaa toiselle klinikalle ja kehutulle lääkärille, mutta kyseisen kilinikan sivuilla sanottiin suoraan, että minun ikäisille IVF ei ole ensisijainen hoitomuoto, vaan tiedossa on kolme inssiä. Koska halusin suoraan IVF:ään, varasin sitten ajan muualle ja suoraan kyseisen klinikan ylilääkärille. Kaikki meni hyvin ja lääkäri oli oikein kannustava ja optimistinen. Olen normaalipainoinen (ylärajoilla), mutta minulle sanottiin sekin suoraan, että vaikkei ylipainoa olekaan, parin kilon pudotus kannattaa ja vaikuttaa hoidon onnistumiseen.

Itselläni on nyt hoidettu alta psykogologit, verikokeet ja pistokokeet. Siittiöitä ei vain näy eikä kuulu. Niitä on nyt odotettu kohta kolme viikkoa. Tähän kiertoon pistoksia ei siis ehdi enää aloittaa. Kuinka pitkään muut jouduitte odottamaan sopivaa luvouttajaa?

 

Muistaakseni ei menny kun muutamia päiviä siittiöiden löytymiseen, vaikka joitain toiveitakin olin asettanu mm. hiusten ja silmien väristä. Kai se voi olla klinikkakohtasta kauanko menee, tai kaikkina aikoina ei oo yhtä paljoo tarjolla? Tietty jos vaatimukset on erikoisemmat, esim. että pitäs olla vähintään 2 metriä pitkä, punatukkanen ja vihreesilmänen, niin voi mennä hiukan kauemmin kuin jos suunnilleen mikä vaan kelpaa

 

Osuin sopivaan aikaan keväällä paikalle kun siittiöistä oli ylitarjontaa: sain valita kolmesta suomalaisesta luovuttajasta haluamani.