Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Lapsenteko jää nyt syksyyn. Menkat alkoivat. Iloista kesää ja palailen taas myöhemmin.

Eikä!!!!! Kyllä se nyt vastustaa meitä
Syksyllä sitten kaikki plussataan. Sovitaanko niin?

 

Eikä!!!!! Kyllä se nyt vastustaa meitä
Syksyllä sitten kaikki plussataan. Sovitaanko niin?

Näin teemme !

 

Wannawalli: Olen pahoillani, ettei sinulla tullut plussaa Mutta eiköhän se ensi ivf tärppää! Epätoivon vähänkin iskiessä kannattaa muistaa, että sinulla kuitenkin eka lapsi tärppäsi niin nopsaan, joten hedelmällisyydestä ei pitäisi olla kiinni vaan mistä lie tähtien asennosta (ja huonosta lääkäristä, jonka onneksi sait vaihdettua)

Iitukka, kun kyselit noita hintoja niin minulla on tuoreet eli tämän vuoden keväällä maksettujen lääkkeiden ja hoitojen kaikki hinnat tallella, joten tein oikein kunnollisen erittelyn tähän oheen

Tuohan, että täytyykö lääkkeet maksaa kokonaan itse vai saako Kelalta mitään johtuu siis siitä, että onko kyseessä sairauden hoito vai muu syy ja tämänhän päättää ja ruksaa lääkäri niihin resepteihin eli joko ruksi on kohdassa "sairauden hoito" = Kela korvaa tai kohdassa "muu syy" = kaikki maksettava itse. Minulla kun ei lääkäri todennut mitään ongelmaa hedelmällisyydessä tai lisääntymisessä niin resepteissä oli ruksi muu syy-kohdassa eli itse maksoin kaikki lääkkeet. Ei tuossa loppujen lopuksi oikeastaan mitään kovin kummallista ole, koska reseptin ruksauskohdat ovat hyvin yksiselitteiset eli joko on lisääntymiskyvyiltään terve tai sitten ei ole. Esim. jos sinulla Iitukka ei ole todettu mitään ns. vikaa (älkää pahastuko tuosta sanasta) niin itsekustantaiset ovat mitä luultavimmin lääkkeet. Myöskin hoidot (kuten varmaan jo insseissäkin huomasit) eivät ole Kela-korvattavia kuin ensikäynti, kaikista muista menee täysi hinta.

Omat kustannukseni olivat kaikkinensa (ivf lyhyt kaava ja kerrasta plussa):

- ensikäynti: 142 e
- verikokeet (kilpirauhastestit, prl, amh): 71 e
- lahjasukusoluneuvonta (psyk): 160 e
- suunnittelukäynti + ultra: 234 e
- infektioverikokeet (hiv, hepatiitit): 42 e

- lääkkeet:
- menopur (munarakkuloiden kasvattamiseen): 660 e
- orgalutran: 45 e
- pregnyl (irroituspiikki ennen punktiota): 6,50 e
- lugesteron: 72 e
- gonapeptyl (auttaa alkion kiinnittymistä): 103 e
yht. 886,50 e

- luovutetut siittiöt: 750 e
- alkioiden pakastus ja säilytys 3 vuodeksi: 470 e
- ivf (sis. 2 ultrakäyntiä, punktion=munasolujen keräys, alkion kypsytys, siirto): 2553 e

Yhteensä kaikki käynnit aina ensikäynnistä siirtoon asti sekä lääkkeet tekivät siis: 5308,50 euroa. Puolet on maksettu tuosta summasta jo ja puolia maksellaan kuukausittain vähän aikaa.

Tokihan sinäkin Iitukka olet osan noista alkukäynneistä varmasti jo käynyt, joten niitä varmaan ei uudestaan tarvitse. Alkioiden pakastus ja säilytys kannattaa ottaa, koska ei tietysti tiedä, että onnistaako heti kerrasta tuoresiirrosta niin on sitten pakastealkioita, joita siirtää ja toki jos sisaruksen joskus haluaa niin on kolme vuotta aikaa miettiä Lääkkeet saattavat tulla joillain kalliimmiksikin, kun minulla oli vain viikon mittainen tuo munarakkuloiden kasvatuspiikittely, olen kuullut pidemmistäkin ajoista, mutta toisaalta minulla oli aika isolla annostuksella tuo menopur. Joka klinikalla ei käytetä myöskään tuota Gonapeptyliä, mutta suosittelen itse pyytämään sitä, vaikka onkin satasen lisäpanostus.

Fertinovan sivuilta bongasin noita todennäköisyyksiä, joista Wannawalli puhui tämän sivun alussa: inssien onnistumisprosentti luovutetuilla siittiöillä on 15-20 % ja ivf:n 30-50 %. Mutta naisen ikä tietysti vaikuttaa myös ja meillä neljääkymmentä lähestyvillä ei tietysti enää ainakaan prosentteja nostamalla. Muistelisin, että klinikalla lääkärin näyttämässä taulukossa minun ikäiselläni ivf:n onnistumisprosentti olisi ollut tuo kolmisenkymmentä onnistunutta sadasta, joten olen ollut kyllä tosi kiitollinen, että sain kuulua tuohon joukkoon.


Ihanaa kesää kaikille palstalaisille! Minä käyn täällä vähän harvemmin nyt, kun olen lomalla ja on kaikenlaista puuhaa, mutta olette kyllä silti mielessäni ja olen muistanut jokaisen testauspäivänkin ja tulla kurkkimaan aina kun tiedän jollain olleen testauspäivä Täällä on ihan huippukiva ja kannustava jengi ja kenenkään täällä ei pitäisi joutua kokemaan negoja vaan pelkkiä plussia vain, mutta onneksi on aina se seuraava yritys sen negankin tullessa. Nauttikaa kesästä <3

 

Moikka! Minä liityn uutena seuraan. Olen 35v ja päätin jo aikaa sitten, että jos ei tähän ikään mennessä ole sitä sopivaa miestä löytynyt, teen lapsen yksin. Olen seuraillut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja nyt kun vihdoin alkaa tapahtua, päätin ottaa osaa keskusteluun minäkin.

Ensikäynti on käyty ja siellä tuli niin hyviä uutisia, että olen koko viikon kulkenut hymy naamalla Mulla on nimittäin sellainen lääkitys, jonka pelkäsin estävän raskauden yrittämisen, eikä lääkkeistä luopuminen ole tässä kohti vaihtoehto. Mutta klinikalla lääkäri olikin sitä mieltä, että jos vaan lääkitystä saadaan vähän pienennettyä, sen ei pitäisi olla ongelma alkuvaiheessa. Loppuraskaudesta - jos niin hyvin käy - pitää sitten jättää lääke kokonaan pois, mutta mietin sitä sitten myöhemmin Oma lääkäri näytti vihreää valoa lääkkeiden vähentämiselle, niin että nyt vihdoin unelma lapsesta voi muuttua todeksi!

Psykologin käynti on jo varattuna, ja kunhan kuukautiset alkavat, pääsen varaamaan aukiolotutkimuksen. Siinä ja siinä, ehditäänkö se tehdä vielä ennen klinikan kesälomaa, mutta toivotaan että ehtii. Ja jos kaikki on muuten kunnossa, voitaisiin ensimmäinen inssi tehdä jo elo-syyskuulla, huiiii! Mä olin ihan varautunut siihen, että olis pitänyt odottaa vähintään loppuvuoteen, että saadaan lääkkeet pois, niin että olen vähän pöllämystynyt koko asiasta

Lääkärin kanssa siis päädyttiin siihen, että aloitetaan inssillä, mutta otetaan siihen lääkitys tukemaan ovulaatiota - mulla kun ei kierto ole kovin säännöllinen, ja lääkäri epäili että ovulaatiokaan ei tapahdu joka kierrossa. Inssillä koitetaan ehkä 3 kertaa ja sitten mahdollisesti IVF. Mutta toivotaan, että tärppää inssillä.

Olen kertonut asiasta muutamalle ystävälle ja kaikki ovat innolla mukana. Jopa yksi ystäväni, joka ei itse halua lapsia eikä ole mitenkään erityisen lapsirakaskaan, lupasi heti tulla mukaan, jos jollain kerralla tarvitsen saattajaa! Tämä palsta on silti ollut hyvä löytö, kun mukana olevat tietävät omasta kokemuksesta, mitä käyn läpi. Niin että kiitos jo tässä vaiheessa!

 

Tervetuloa Iiris80 mukaan tänne palstalle! Minusta on tosi kivaa, kun tänne tulee uutta porukkaa Sinun suunnitelmasi kuulostaa hyvältä ja toivotaan tietysti tärppiä nopeasti Ihana, kun ystävät tukevat sinua ja täällä palstalla saa varmasti vielä lisää tukea kokemuksen pohjalta. Kysele mitä ikinä mieleen tuleekin, minäkin kyselin ihan kauheasti aluksi ja täältä sai mukavasti kyllä infoa. Täällä on aika paljon viime aikoina tullut pettymyksiä eli negoja ihmisille, niihin on tietysti hyvä varautua, mutta epätoivon iskiessä kannattaa aina muistaa, että täällä on myös onnistuneita lopputuloksia, lähiaikoina ainakin May80 ivf:n pas:sta ja minä ivf:n tuoresiirrosta sekä onpa viime aikoina lapsen saaneitakin monia täällä palstalla käynyt kertomassa iloisia uutisia eli kyllä näillä onnistutaan, vaikka joskus tuntuu että pettymyksiä tulee paljon. Minulle ei muuten tuota aukiolotutkimusta tehty ollenkaan, ei siitä edes puhuttu missään vaiheessa, ilmeisesti lääkärin mielestä ei kohdallani ollut tarpeellinen sitten.

 

Kiitos Jolana, ja onneksi olkoon raskaudesta! Täältä on ollut todella mukava lukea onnistumisista, antaa itsellekin toivoa että raskaaksi tuleminen on mahdollista.

Mä kyselen varmaan sitten enemmän, kun nämä alkujutut on käyty, nyt odottelen vielä kuukautisten alkamista, niin pääsisin taas yhden askeleen eteenpäin.

 

Tervetuloa Iiris mukaan! Täälläkin hommat eteni kun päädyin tekemään ensimmäisen inseminaation nyt kesällä kun työt eivät stressaa ja päädyin lainaamaan rahaa hoitoon. Tänään kävin inseminaatiossa ja onneksi se ei ollut kivulias toimenpide, kuten aikaisemmin pelkäsin. Harkitsen, että teenkö mahdollisen toisen hoidon vielä heinäkuussa ja sitten tekisin kolmannen hoidon todennäköisesti joulukuussa, jälleen kun on loma-aika.

 

Tervetuloa Iiris80!

Iiiks Pallero ! Nyt yksi peukku pystyyn puolestasi. Tilastollisesti on Sinun vuorosi .

 

Pallero79: Tsemppiä hurjasti! Toivotaan, että nyt plussa räpsähtää Minusta teit ihan oikean päätöksen, kun aloitit hoidot nyt kesällä. Toivottavasti nyt tosiaan on tilastollisesti palleron vuoro onnistua, kuten wannawalli sanoi On kyllä hurjaa, kun olenkohan jostain tammikuulta asti ollut täällä palstalla ja siitä tähän kohta heinäkuuhun asti kukaan ei ole inssillä plussannut, joten ihan oikeastikin se plussa kyllä kuuluisi jo viimeistään pallerolle

 

Tsemppiä kaikille jännittäjille täältäkin. Itsekään en kuitenkaan ymmärtänyt, miten hermostuttavaa testipäivän odottaminen voi olla, vaikka kuinka yrittää pitää toivonkipinää piilossa.

Mukavaa, että täällä on tullut iloisiakin uutisia. Erityisen iloinen olin May80:n plussasta, jäinkin miettimään projektisi kohtaloa, kun alkuvuodesta kirjoitit keskenmenosta. Minulle itselleni kävi ihan hiljattain samalla tavalla - vastoin kaikkia odotuksiani plussasin ja ehdin parissa varhaisultrassa nähdä ponnekkaat sydänäänet, jotka kuitenkin pysähtyivät ennen ensimmäisen kolmanneksen päättymistä. Keskenmenoon liittyy paljon kaikkea ikävää, itse en ainakaan ollut osannut varautua siihen, miten yksinäiseltä siinä tilanteessa yksinolo tuntuu. Samalla tavalla näitä pettymyksiä tietenkin joutuu käsittelemään joka kerran epäonnistuneen hoidon jälkeen. Onneksi on ainakin tämä kanava olemassa!

Olisi hienoa kuulla myös loppuun asti onnistuneiden vauva-arjesta, jos teillä aika joskus riittää kirjoittamiseen...

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

 

Omppu79, oon kirjotellu vauvajuttuja enempi tuolla alkionsiirroista plussanneiden ketjussa poika nyt siis 2kk..
Pahotteluni menetyksestä täällä myös kkm taustalla pari vuotta sitten..varhaisultrassa ehdin nähdä sykkeen, tästä viikon päästä rv8+ kasvu oli loppunu mutta tuli ilmi vasta 4 viikon päästä np-ultrassa. Tällöin ilmeni myös että tulossa ois ollu identtiset kaksoset.

 

Kyllä tekee nöyräksi tämä lapsen tekeminen Ainakin osaa sitten iloita jos se monen kerran ja taistelun jälkeen vihdoin onnistuu. Olen kyllä tyytyväinen että lähdin yrittämään jo nyt, kesällä vaikka olen työttömänä, ei ole suurempaa ressiä kuin että mitä sitä tekisi kaikella ajalla. Nämä viikonloput ovat olleet aina vaikeita tällaiselle ikisinkulle, kun muilla on perheet. Toivottavasti joku päivä mullakin on.

 

Pallero: Totta puhut . Olen monesti miettinyt, että kun lapsen "tekee" tällä tavalla, eikä vain "hupsis, mä oon paksuna", lasta arvostaa ihan hirveästi. Ja tietenkään en halua halveerata yllätysraskaaksi tulleita, etteivätkö rakastaisi, arvostaisi tai hoitaisi lapsiaan. Tämä on vaan niin intensiivinen tie hankkia lapsi.

Omppu: Lapsiarki on varmastikin ihan samaa kuin muissakin lapsiperheissä. Ainoa ero perinteisiin pariskuntien perheisiin tai uusio- tai sateenkaariperheisiin on varmastikin se, että sen lapsen kanssa on ihan yksin, itse. Kaikki vastuu on itsellään ja jopa mökin puuceehen lapsi tulee mukaan .

Joku voi kokea yksin olemisen haasteena, mutta itse olen superiloinen ratkaisustani ja päivääkään mussuseni kanssa en vaihtaisi pois. Kuitenkin rehellisyyden nimissä, ettei nyt vain ruusunpunaisia lauseta tule, joskus arjen pikkuasiat vaativat enemmän moettimistä, kun että olisi toinen käsipari jolle tyrkätä pallopää hetkeksi. Toissapäivänä esimerkiksi ison kaapin saaminen autoon meni näin (kaappi lapsen vaatteille):

1. laita itkevä lapsi autoon turvaistuimeen, kun kannat kaapin autolle
2. pusaa kaappia autoon, koska olit etukäteen mitannut, että mahtuu
3. huomaa kolme cm kaapin leveydestä yli tuleva kaapinjalka, joka ottaa kiinni.
4. nosta kaappi ulos autosta
5. kasaa matkarattaat
6. laita vielä punaisempi ja huutavampi lapsi rattaisiin (ettei satu mitään vilkkaan tien varrella)
7. siirrä 14,7kg turvaistuin etupenkille ja varmistu ettei airbagit ole pällä
8. anna tippunut lelu lapselle ja anna rusinapaketti käteen
9. kaada takapenkit nurin
10. nosta kaappi autoon
11. nosta lapsi turvaistuimeen
12. kasaa matkarattaat ja laita autoon
13. luukut kiinni ja poistu paikalta hikisenä, naama punaisena ja lopeta vihdoin laulaminen.. on noloa, mutta laulelen lapselle kaikkialla, kun se yleensä (ehkä) auttaa..

Ihan noin vs. kahden aikuisen perheessä olisin ehkä perinteisessä mallissa seisonut lapsi sylissä vieressä katsomassa ..

Toinen kohta lapsiarjessa, joka olisi helpompaa kahden aikuisen perheesaä, on mahdollisesti lapsen sairastuminen. Sitä huolestuu niin helposti, kun oma rakas on vaikkapa kuumeinen. Silloin olisin iloinen, jos olisi toinen jonka kanssa voisi miettiä, että nytkö lähdetään lääkäriin. Kuulostaa lapselliselle, mutta käytännössä anakin itselläni sumenee arjen järki, kun kyse on omasta lapsesta. Henkinen tuki toiselta olisi tärkeää. No, minä sitten soitan äidilleni .

 

Kiitos käytännön kokemusten jaosta lapsen kanssa! Kuulostaapa aika tutulta myös koirien omistajana, mutta panokset senkun mahdollisesti kovenee jos onni suo.

 

hehe ja täälläkin vielä + koira. Onneksi koira oli sentään toisaalla tällä kertaa. Ja vielä sitä toista kuumeisesti yrittänyt vääntää. Täytyy miettiä, että onkohan täällä kaikki kunnossa

 

Wannawalli, voin vaan kuvitella ne ärräpäät, joita on pään sisäisesti lennellyt tuon kaapin lastaamisen kanssa! Jos siis siltä laulelultasi olet ehtinyt manata

Miten muuten sinulla - tai muilla koirallisilla - on mennyt koiran totuttaminen vauvaan? Mulla on myös koira ja se on luonteeltaan todellinen intoilija, eikä ole tottunut pieniin lapsiin, niin että olen jo ehtinyt sitäkin asiaa pähkäillä. Samoin sitä, että mitä ihmettä teen, sitten jos ja kun tulen raskaaksi ja on kauhea aamupahoinvointi - lähdenkö ämpärin kanssa lenkille..? Kaikkea sitä tuleekin pohdittua. Nyt on muutenkin jotenkin konkretisoitunut tämä lapsen hankkiminen, mulla voi oikeasti olla ensi keväänä vauva! Huiii!!!

Omaa tilannepäivitystä: olen nyt käynyt siellä lahjasoluneuvonnassa ja oli kyllä ihan mukava keskustelu. Itkeä tirautin keskustelun aikana muutamaan kertaan, mutta olin jo ennakolta varautunut siihen, herkkis kun olen. Psykoterapeutti (ei ollut psykologi, tarkistin vielä) sanoi, että hän ei näe mitään syytä, miksi pitäisi hoidot minulta kieltää, niin että nyt on sekin sitten puolto saatu Aukiolotutkimusta ei ehditä nyt ennen klinikan lomaa tehdä, kun kuukautiseni antavat edelleen odottaa itseänsä. Eivät ne yleensäkään kovin säännölliset ole, mutta tämä on jo varmaan joku ennätyspitkä kierto - ja tietysti tässä kohti, kun odotan kuukautisia innokkaammin kuin koskaan aiemmin! Niin että se sitten elokuussa, ja sitten toivottavasti päästään vauhtiin! Tietääkö kukaan muuten, voidaanko inssi tehdä samaan kiertoon kuin aukiolotutkimus, vai pitääkö odottaa seuraavaan?

Pallero79, täällä kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että nyt onnistuu! Koska pääset testaamaan?

 

Ensi viikolla pääsen testaamaan: keskiviikkona. On ollut sellaista pahoinvointia pari päivää, että jotakin siellä ainakin tapahtuu.

 

Niin ja tosiaan tuohon koiran totutteleminen lapseen, niin varmasti aika ja omistajan rauhallinen asenne auttaa. Ja voin kuvitella, että olen aika tarkka katsomaan, "että anna sen koiran olla rauhassa" ja koiraportti apuna. Kaveri suositteli, että kannattaa laittaa alussa koira hoitoon, jos mahdollista. Ainakin lenkityksessä tarvitsee apua kuulemma parin ekan kuukauden ajan. Yksi kolmesta koirastani haluaa nukkua rauhassa ja ärisee jo tullaan häiritsemään ja nappaisikin tarvittaessa, mutta opetan sen menemään tarvittaessa nukkumaan portin taakse omaan rauhaan. Jotenkin sitä sumplii Tekemistä varmasti piisaa kun näitä kyttii.

 

Iiris: Koiran totutus meni eri tavoin kuin luulin. Ei ollut yhtään kiinnostunut, kun synnäriltä kotiuduin pieni turvakaukalossa. Kiersi sivusilmällä ja nuuskas ja meni pois . Oli selkeästi huolissaan emännästä (varmaan järkyttävä veri- ja hormoonihajucocteil) ja meidän suhteeseen tuli kyllä muutosta. Ei ihan siihen suuntaan kuin toivoin. Kaikki kuitenkin hyvin, mutta
koira on itsepäisempi kuin ennen. Tajusi, ettei emäntä juoksekaan lapsi tississä kiinni kovin lujaa (oppi kyllä juoksemaan noin ). Nyt on enemmän kiinnostunut lapsesta ja lapsi on koiralle rakas. Ja rasittava. Ei onnistu ihan lapsen kieltäminen niin helposti kuin luulin- ihan järkeä vailla nuo pienet. Ja koiranikin on vanha ja väsy. Hyväpari silti, minun rakkaat pallopäät .

Aukiolotutkimus ei ole mikään pakko tai este. Mulle sanoi lääkäri aikoinaan, ettei oo mitään syytä tehdä, mutta hän suosittaa aina ennen kalliita hoitoja varmistamaan aukiolon.

Pallero: Tossa tuota koira-asiaakin tuli. Ja itse lenkitin koirani heti sairaalasta saavuttuani. Riippuu varmasti omasta kunnosta kovasti. Ja alkuun vauvahan on ns helppo koiran kannalta, hankaluudet alkaa kun lapsi liikkuu..

Iiks, odotamme kaikki puolestasi hyviä uutisia !

 

Äh ja ajatuksen kanssa, aukiolotutkimus voidaan tehdä samaan kiertoon ja netissä on sanottu joillain lapsettomuudesta kärsivillä pariskunnilla, että raskautuneet juuri ronkinnan jälkeen samalla kierrolla.

Ja ajatuksella: Olin itse onneksi täysin ilman mitään raskaustuntemuksia odotusaikana eli koiran lenkitys ei ollut haaste. Jos sulle tulee kova pahoinvointi, niin onhan sulla aina koirankakkapusseja mukana .

Ja pakko vielä keventää: Arvatkaa koiran ilmettä kun vauva aikoinaan pissasi kaaressa koiran päälle vaippaa vaihtaessani.. Sen jälkeen koira ei seurannut katsomaan ko toimitusta .

 

Luulin, että aika kuluisi ihan nopeasti ennen kuin pääsee testaamaan, mutta mitä vielä! Sitähän laskee melkein tunteja Lievä pahaolo ja tuntemukset on edelleen selkeät. Ketuttaisi jos tämä olisi turhaa ja olisikin tuulimuna. Silti positiivista, että keho reagoi hoitoihin.

 

Hei nythän täällä putkahtelee palstalle pienin väliajoin monia näitä alkuvuoden/kevään kirjoittajia, joiden kuulumisia olen huhuillut täällä, kun on jäänyt kiinnostamaan miten siellä nyt menee, kuten juuri Omppu79 viimeisimpänä näistä, tosi kiva kun tulette pienen tauon jälkeen tänne taas kirjoittelemaan! Ikävä kuulla Omppu tuosta keskenmenostasi Tuo on varmasti tosi rankkaa käydä yksin tuommoista läpi, voin hyvin kuvitella. Itsellä lähtee huomenna käyntiin kolmastoista raskausviikko ja olen pelännyt keskenmenoa itsekin, vaikkei mikään ole sellaiseen viitannutkaan, mutta jotenkin tämä kun ei mitään raskausoireita ole ollut niin uskokaa tai älkää voi myös saada ihmisen huolestuneeksi, vaikka pitäisi tietysti olla iloinen helposta alkuraskaudesta, mutta naisena sitä toki keksii huolen vaikka mistä Jotenkin vain mietti, että jotain oireita ja tuntemuksia pitäisi olla eikä kunnolla osannut nauttia siitä, että olo on normaali. Ylihuomenna minulla on np-ultra, joten ehkä sen jälkeen saan jättää tuon huolenaiheen taakse, kun sikiön ja sydämen näkee. Onko sinulla Omppu79 nyt menossa hoidot vai pidätkö taukoa?

lullaby: Mun varmaan pitäisi kanssa siirtyä sinne alkionsiirrosta plussanneiden ketjuun, mutta jotenkin täällä tuntuu ihmiset paljon tutummilta niin tänne aina tulee tultua, kun kovasti haluan kuulla miten näillä tutuilla tyypeillä täällä hoidot etenee, kuka plussaa ja koska jne Ehkä myöhemmin, en nyt kuitenkaan voi roikkua täälläkään seuraavaa viittä vuotta Tai eihän sitä tiedä, kun alkioita on pakkasessa, että tuleeko toinenkin joskus

pallero79: Kuulostaa tosi lupaavalta, jos sinulla on pahoinvoinnin tunnetta yms. Toivon tosi paljon sinulle plussaa!!! Olisihan se tosi hienoa, kun vielä hetki sitten murehdit työasioita ja sitten jos sulla kävisikin niin upea tuuri, että kun työasiat järjestyi niin seuraavaksi vielä plussakin ilmestyisi. Ja ihan ne inssitilastotkin puoltais kyllä sun vuoroa onnistua Täytyypä pistää taas muistiin tuo palleron testauspäivä niin tulen taas kurkkimaan niillä nurkin tänne

Hahah, ajattelin pallero79 ihan samoin, että vähän tuollaista tämä on koiranomistajan arkikin, kun luin tuota wannawallin kirjoitusta arjesta Wannawallilla tosin vielä lapsen lisäksi se koirakin Kyllähän tämä on nimenomaan itsenäisen naisen ratkaisu lapsi tällä tavoin saada, pitää osata tehdä asioita itse ja olla kokoajan ne perheen kädet, jalat, syli, aivot jne, ei voi heittäytyä avuttomaksi ja tekemättömäksi, ja jos olet väsynyt tai sairas niin siinä missä joku voi heittäytyä vuoteenomaksi niin sitä mahdollisuutta ei ole, kun on lapsen kanssa kaksin, tosin koiraihminen on tähänkin tilanteeseen joutunut eli sehän on silloin, että lenkille vaan. Tokihan me, kun itseksemme olemme asuneet varmasti kaikki enemmän tai vähemmän osaamme tehdä ja olemme joutuneet tekemään yksin paljon, toisin kuin yksi työkaverini joka kertoi, ettei ole koskaan asunut yksin eikä edes lamppua vaihtanut Itse olen ehkä turhankin itsenäinen, haluankin tehdä ja pärjätä itse ja avuttomuus on sellainen asia, jota en aikuisissa ihmisissä kestä.

Iiris80: Kyllä sitä aina johonkin voi yökkäillä, jos koiralenkillä iskee pahoinvointi Jos ei satu olemaan luonnon helmassa niin wannawallin koirankakkapussivinkki oli kyllä hyvä En muuten itse edes hoksannut tuota pahoinvointia ajatella, että mitä jos se tulee koiralenkillä, ihan hyvä etten hoksannutkaan, siinähän yksi huolen aihe olisi taas ollut lisää Onneksi ei tullut minkäänlaista pahoinvointia. Luin kyllä jo valmiiksi vinkkejä, että jos voi pahoin niin kannattaa syödä jotain heti ennen sängystä nousemista esim. välipalakeksejä tms.

Aukiolotutkimuksesta ja inssistä kun kyselit niin olen ainakin itse siinä käsityksessä, että samaan kiertoon vaan. Itselle tosin ei ole tehty noista kumpaakaan toimenpidettä, joten omakohtaisesti en tiedä. Tsemppiä elokuun hoitoihin!!!

Koiran ja lapsen tutustuttamisesta kun puhuttiin joissain viesteissä niin itsellä on myös koira, jo vähän vanhempi ja se ei ihmeemmin välitä lapsista, joten tuskin on kiinnostunut ihmeemmin, ei ainakaan innokas koira ole kyseessä joten vilkas ei ainakaan ole lapsen lähellä, ennemmin pelkää ja menee omaan rauhaan. Sitten kun lapsi kasvaa niin ehdottomasti täytyy johdonmukaisesti opettaa miten eläimen kanssa saa olla, liikaa näkee niitä kun lapsi retuuttaa eläimiä, repii karvoista ja kiskoo hännästä, eikä siinä vielä mitään, kaikki lapsethan noita kokeilee ihan ymmärtämättömyyttään ja tietyn verranhan koirakin katsoo läpi sormien noita tilanteita, mutta se kun niihin ei vanhempien taholta puututa niin saa mut surulliseks sen eläimen puolesta, ei saa hyväksyä eläinten härnäämistä.

 

Kiitos kommentista Jolana! Tänään ei ole enää ollut pahoinvointia, kuten muina päivinä, ja heti mietin että ollaanko tässä sittenkään raskaana. Mutta pieni yökötys rupesi taas muistuttamaan itsestään. Myös mieliala on heitellyt eilisestä alkaen: tuntuu, että raivostuttaa suuresti jokin pikkuinenkin asia.

Mitä raskaustestiä olette muuten käyttäneet? Kaveri suositteli Clear blueta ja toinen taas marketin testejä. Luulen, että kallistun kuitenkin tuohon Clear bluehen, vaikka kalliimpi on.

 

Päädyin ostamaan Yliopiston apteekin raskaustestit, jotka olivat alle 6 € /kpl. Säästi viisi euroa näin.

 

Hei, kanssasisaret!
Olen jonkin aikaa jo seurannut keskusteluanne ja saanut vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. Ja ennen kaikkea on ollut ihana nähdä teidän keskinäistä kannustusta! Nyt viimein itsekin sain aikaiseksi kirjoitella.

Siis, niin kuin täällä vähän kaikilla, elämä meni vain niin ettei sitä miestä tullut kohdalle sopivaan aikaan. Tai tuli, muttei hyvää.. Nyt on takana jo kolme inssiä ja yksi ivf, josta vain yksi blastokysti. Ja se sitten tuli pois. Niin kuin tietysti tiedätte, ei mitenkään kevyin kevät takana!

Nyt alkaa olla paitsi voimat, myös rahat lopussa, ja pyysin lääkäriltä ns. kaikki mausteet ennen seuraavaa keräystä. Ja sain tuttujen orgalutranien ja muiden lisäksi testosteronia! Onko teistä kukaan käyttänyt Tostran-geeliä? Lääkäri selitti että se antaa potkua toimintaan jo ennen kuin aletaan kasvattaa munasoluja Elonvalla. Kuulostaa vain aika hurjalta, kun lääketiedoissa käsketään tuota ainetta käyttäviä miehiä välttämään ihokosketusta naiseen jos lääkettä levittänyt! Niin että parrankasvua odotellessa...