Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hyvää uutta vuotta kaikille!!! Ja onnea yrityksillenne!!! T:JohSar ja poika vauva reilut 2 viikkoa vanha.

 

Back in da game :wave: niin sanotusti.. joulun aika rentouduttu, kierto alkanut ja tästä se taas lähtee.. Apunani clomit ja lugetkin meinasin lääkäriltä pyytää. Nyt ei voi ku onnistua

Onnea Johsar poikavauvan johdosta :flower:

Wishing tervetuloa joukkoomme.

 

Homma käynnissä niin sanotusti. Klinikalla käyty ja psykologilla. Vielä toinen psykologikäynti edessä mutta ei pelota enää niin paljon kun edellinen meni suht hyvin. Ei kai sieltä noin vain kieltävää lausuntoa voi tulla? Ihanaa kuulla, että vauvoja on putkahtanut maailmaan, onnea JohSar!

 

Ihanaa löytää tälläinen ketju. Oma tilanteeni on sellainen, että nyt olen varannut viikon päähän ajan Fertinovaan lääkärille ensikäynnille. Olen haaveillut lapsesta koko aikuisikäni ja suunnitellut tosissani keinohedelmöitystä parin vuoden ajan. Nyt opinnot loppusuoralla ja elämäntilanne sellainen, että lapsi olisi enemmän kuin tervetullut. Mulla on ollut psyykkistä sairastelua, masennuksen ja ahdistuksen muodossa, lääkitykset päälle ja terapia käynnissä, joskin tällä hetkellä vointi tasapainossa. Mietitityttää mitä mieltä lääkärit ym henkilökunta on lääkityksistä raskausaikana. Mulla menee siis venlafaxin ja mirtatsapiini, joka nykytietämyksen mukaan ei pitäisi aiheuttaa epämuodostumia tms. sikiölle. Onko jollain tietoa miten yleensä tälläisissä tilanteissa toimitaan, onko lääkityksen lopettaminen ehdoton.

 

Heu vaan Cinya! Minullakin on lääkitys, tosin hyvin pienellä annostuksella, pienemmällä kuin lääkäri määräisi. En tarvitse lääkettä mutta lopettaminen ei ole helppoa. Venlafaksiinilla on pahat vieroitusoireet. Lääkitys ja masennustausta ei ollut mikään ongelma hakiessani hedelmöityshoitoihin. Oikeastaan tuntui että selviytymistarinani teki lääkäriin vaikutuksen.

Tänään toinen psykologikäynti.

 

Moi kaikki itselliset naiset Tervetuloa uudet ketjulaiset, Wishing ja Cinya esim. Ja vauvantuoksuista elämää JohSar!! Mulla saattaa pitkä yritystauko vedellä viimeisiään ja saatanpa päästä 2:een inssiini heti kun saan vaan oviksen bongattua. Luonnollisesti mennään tälläkin kertaa. Mietin että jos nyt ei tärppää niin enää yksi luonnollinen inssi ja sitten täytyy miettiä muuta. Luulen että mun iässä kolme luomua riittää.

Jos vielä kommentoisin sitä kun mullehan lääkäri sanoi siitä seurustelusta ja hoitojen lopettamisesta, niin kai hän vain ajoi sitä takaa että kukaan mies ei tule huijatuksi isäksi tms.. kun onhan sekin mahdollista, kaikki kun ei ole niin rehellisiä. Paitsi me kaikki täällä tietty ollaan. Mielestäni on ihan eri juttu jos alkaa suhteeseen ja kertoo uudelle miehelle mitä puuhaa. Jos se on miehellekin ihan ok niin mitäs siinä sitten. Luulen että se kuuluu vaan johonkin ohjeistukseen sanoa.

Mukavaa vuodenalkua kaikille!

 

Vielä tuli mieleen että mitä olisitte mieltä jos perustettaisiin vähän suljetumpi yhteisö? Siis niin että siellä toki oltaisiin just niin anonyyminä kuin haluaa mutta ehkä voisi hiukan avoimemmin kertoa - jos vaan haluaa. Sellaiseen liittymiseen ei tarvi sitten kuin sen anonyymin meiliosoitteen. Olen joskus jonkun ryhmän perustanut joten vaikeaa se ei ole mutta käytettävyys tai ulkoasu saattaa niissä aina tietysti hiukka huonompi. Mutta voisin kokeeksi perustaa jos on kiinnostusta.

 

Suljetumpi yhteisö kuulostaa hyvältä. Tässä täytyy vähän miettiä mitä sanoo kun ei tiedä kuka lukee...

Miten löydän oviksen?! Viisi päivää testattu eikä mitään. Kuitenkin ovisoireita ollut jo päiviä sitten. Ahdistaa. Nyt mielessä pyörii, että jos mussa onkin jotain vikaa... Te, jotka olette jo useammin ovista etsineet tiedättekö voiko kerran päivässä testaamalla LH-huippu mennä kokonaan ohi? Pitäisköhän kahdesti päivässä testailla.

 

Moi Wishing, itse testaisin kaksi kertaa päivässä, esim. 10-12 maissa ja uudelleen vaikka 17 maissa. Tämä ei kyllä oo mikään virallinen suositus. Mullahan viimeksi kävi nìin testatessa et aamupäivällä ei mitään ja sitten viideltä iltapäivällä hymynaama. Käytin siis clearbluen digitaalista. Luulen että mulla ovis tapahtuu aika nopeesti lh-huipun bongaamisen jälkeen. Edelliseen inssiin pääsin sitten n. 22 h siitä kun hymynaama oli ilmestynyt ja ovis oli jo tapahtunut. Toive olisi että tällä kertaa ehditään ennen.

 

Onnea JohSar :heart: Ja tervetuloa Wishing ja Cinya . millanen40, tsemiä yritykseen! On kiva kun palstalla on taas eloa

Tuosta oviksen testaamisesta omia kokemuksiani: aamulla herätessäni olen aina testannut ja itselläni toimii se. Käytän myös Clearblue Digital -testiä, erittäin helppo. Mutta kyllä se alussa vaati tarkkaa kalenterin käyttöä. Nyt jo tietää että noin suunnilleen kp 8. aloitan testaukset ja kp 10. tulee testiin hymynassu. Minulle inssit on tehty kolme kertaa testiplussasta seuraavana päivänä ja näistä kahdessa tapauksessa ovulaatio on jo tapahtunut. Yhden kerran inssi tehtiin plussapäivänä, silloin munarakkula oli vielä puhkeamatta, samoin siis sillä kerralla kun inssi tehtiin plussasta seuraavana päivänä.

Omassa hoidossani mennään taas uutta vaihetta. UÄ oli kiertopäivänä 4., kp 5 aloitin pistoshoidon (Bemfola, samantyyppinen lääke kuin Puregon). Ensi viikolla follikkeli-UÄ ja inssi jossain vaiheessa, sen jälkeen Lugesteron-kuuri. Jännitin jonkin verran tuota pistämistä, mutta hyvien ohjeiden jälkeen tuollaisella "kynäpiikillä" pistäminen on onnistunut hyvin, tokikaan ei ilman mustelmia, heh.

Nyt vain mietin näitä Kela-korvausasioita. Jos jollain palstalaisella on kokemusta missä tilanteessa Kela korvaa osan lääkkeistä, sivistäkää tietämätöntä. Lääkäri puhui, että jos hän kirjoittaa lausunnon, Kelalta voi hakea erikseen korvausta. Missä tilanteissa lausunto on irronnut? Minulta otettiin hormoniarvolabrat nyt uudelleen kun kierrossa on hieman häiriöitä. Jäin miettimään riittääkö tällainen lausunnon saamiseen vai pitääkö olla PCO tai muu ongelma, että itsellisenä naisena saa Kela-korvaukset lääkkeistä.

 

Ihana kuulla että on suhtauduttu hyvin. Jännittää kyllä, toivottavasti on mukava lääkäri. Tiedän kyllä itse että musta on äidiksi, vahva tukiverkko, paljon kokemusta ja ymmärrystä, sairaanhoitajaksi valmistun pian. Lisäksi uskon, että masennus ja ahdistusoireet tulevat vähentymään jonkinverran jos musta tulee äiti, sillä lapsettomana tunnen itseni onnettomaksi, en pysty ajatella pystyväni olla onnellinen ilman lasta. Ajattelin myös että jos/kun tulen raskaaksi voisin pikkuhiljaa lasketa lääkkeitä ja lopettaa ennen synnytystä, aloittaa vaikka uudestaan lääkitys sitten kun en enään ole raskaana. Olisin myös kiinnostunut suljetummasta ryhmästä, vertaistuki on tervetullutta.

 

Hei,

täällä kirjoittelee 28-vuotias nainen joka viime keväänä päätti hankkia lapsen yksin luovutussoluilla. Toisella inseminaatiolla tärppäsi ja nyt odottelen loppusuoralla tyttöä syntyväksi. En tunne ketään tällä tavalla äidiksi tullutta joten vertaistuki olisi tervetullutta, siksi uskaltauduin kirjoittamaan tähän ketjuun. Vaikka olen jo tässä vaiheessa prosessia, tunnelmat hoitoja aloittaessa ja niiden aikana ovat vielä tuoreessa muistissa.

 

Ainiin osaisiko joku sanoa hinta-arviota minkä verran menee rahaa ylipäätään, jos ajatellaan että tärppää ekalla inssillä, eikä tarvita erityisiä hoitoja tms. Mietin tässä vain tätä omaa budjettiani, kuinka paljon tarvitsee säästää.

 

Mulla meni suunnilleen 3000 euroa, johon siis sisältyy ensikäynti, alkulabrat, munanjohtimien aukiolotutkimus, psykologikäynti, ovulaatiotestit, siittiöt ("varausmaksu" + 2 olkea), ultrat jossa katsotaan onko munasolua ja kaksi inseminaatiota. Inseminaation hinta vähän vajaa 500 euroa/kerta eli jos onnistuis ekalla niin sit tosta kokonaissummasta sen verran pois. Nämä siis Fertinovalla.

 

Mä oon testannu aina kerran päivässä, heti aamusta kun herään. Vaan yhdessä kierrossa en oo ovista löytäny, tosin sillon ei ollut oireitakaan, joten tuskin sitä ovistakaan. Testaillu oon tollaset kaks vuotta ja käytössä on liuskat. Joskus testiviiva ei oo kontrolliviivaa paksumpi, mutta omat oireet on sitten vahvistaneet oviksen. Aina sitä on epävarma noiden testien kanssa, ja stressiä lisää kun on vaan se yks päivä kun voi yrittää. Luotat vaan ittees ja omiin tuntemuksiin, kyllä se sieltä löytyy.

Kuluista.. Ensikäynti, labrat, aukiolotutkimus ja psykologi (yksi käynti) maksoi mulla yhteensä 470 euroa. Teetin muutaman verikokeen työterveydessä, sillon laskeskelin, että säästin satasen verran. Inseminaatiot 615 euroa/kerta. Follikkelin ultraus 153 e. Sitä mulla ei tehty ennen ku otin clomit käyttöön, mutta niiden kanssa on tehtävä. Clomit tollaset 60 euroa ja ekalla kerralla käytössä olleet lugesteronit noin 15 euroa.

Mulla huomenna follikkeliultra.. Tauko teki hyvää, mutta nyt en malttas odottaa inssipäivää

 

Ihan superia, ensikäynti nyt takana, lääkäri oli niin ihana!! Ei missään vaiheessa edes kyseenalaistanu etten olisi sopiva äidiksi psyk. taustani/lääkitykseni vuoksi, vaikka kerroin tosi rehellisesti kaikki asiat. Suhtautu kaikkeen ihanasti. Nyt kuhan saan vielä psykologin vakuuttuneeksi myös, ni sitten se on menoa. Ihan mahtavat fiilikset, raha-asiat mietityttää, täytyy vielä vähän säästää. Nyt lähtee kuitenkin hoito käyntiin, juuri laitoin psykologille viestiä ajan varaamisesta, ensi viikon alussa alkukierron labroihin ja sen jälkeen sitten uä ja munatorvien varjoainetutkimus jne... Oon kyllä niin innosta pinkeenä et tulee tuottamaan vaikeuksia olla hiljaa tästä asiasta läheisilleni, mutta pakko mikä pakko. Ihan käsittämätöntä että jos kaikki sujuu hyvin vuoden päästä mulla voi olla vauva.

 

Mun täytyy opetella kärsivällisyyttä. En mitenkään jaksaisi odotella kuukaudesta toiseen mutta tottakai täytyy ensin tehdä tutkimukset ja kartoitukset. Nyt lähti kierron kartoitus käyntiin ja eka ultra tehty. Kaikki on kunnossa eikä näillä näkymin ole mitään ongelmia. Nyt odotellaa puoltoista kuukautta, että kartoitus on tehty. Aukiolotutkimuksesta ei puhuttu mitään mutta kai sekin tulee kaikille. Vai tuleeko jos ei ole tiedossa mitään ongelmaa esim. lapsettomuutta?

Munkin on vaikeetta olla hiljaa asiasta mutta päätin, etten ala asiasta puhumaan ennen kun on ns. "tosi kyseessä", eli olen raskaana. Onhan olemassa mahdollisuus, ettei koskaan vaan tärppää.

 

Moikka,

vaan kaikille. Kiva kun löysin tällaisen keskustelu palstan meille yksin lastaan yrittäville. Olen vasta aloitellut hoidot ja olin tyytyväinen, kun löysin tämän palstan missä voin jakaa ilot ja surut tämän asian kanssa. Tukiverkko ja ystäviä kyllä minulta löytyy mutta jos ei ole samanlaisessa tilanteessa niin ei voi ihan kaikkea ymmärtää, vai mitä?

Käyn nyt läpi alkututkimuksia ja kovasti jo odotan asiaan pääsemistä. Tietenkin pelottaa, jos tutkimuksissa on jotain mikä vaikeuttaa tai estää lapsen saamista. Mutta toiveikkaana olen. Aikaisempia lapsia ei ole ja joskus nuorempana en ollut varma haluanko edes lapsi mutta ikä muuttaa asioita. Nyt olisin valmis vaikka suurperheen äidiksi mutta aika taitaa tulla vastaan. Olen toista vuotta jo kypsytellyt asiaa ja kun työ- ja taloustilanne vakiintui niin uskalsin ryhtyä toimeen. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa heti kun päätin asiasta.

T:Moritz

 

Mua kiinnostaisi tietää ihmisten lähtökohdista, syistä tai ajatuksista minkä takia on päätynyt hankkimaan lapsen yksin? Mulla alko tänään menkat, että voi ihminen olla iloinen asiasta, koska nyt päästään kunnolla asiaan, alkuviikosta siis sitten alkukierron labroihin

 

No, ei kai tässä muutakaan oikein voi kun uutta miestä ei vaan tunnu löytyvän eikä tästä enää nuorenekaan...katuisin ja jossittelisin loppuikäni jos en nyt yrittäis tehdä kaikkeeni ja viimeseen saakka tän asian eteen. Yks lapsi on, mutta oon aina toivonu useempaa.

 

Tervetuloa Moritz

Aika samat on syyt mullakin. Uutta miestä ei ole löytynyt, en tosin ole varsinaisesti etsinytkään, pärjäilen ja viihdyn hyvin yksin. Tuskin enää osaisin toisen kanssa elääkään Mulla on ennestään kolme lasta, mutta silti vielä yksi tuntuu puuttuvan. Ikä tulee vastaan, joten pakko oli lähteä yrittämään ettei vanhana tarvitse katua ettei edes yrittänyt.

 

Mulla tilanne on sellainen, että vauvakuume ollut kova jo vuosia, vaikka ikää onkin vasta 25 vuotta. Lisäksi paineita on tuonut ympäristön "säännöt". Itse haluan lapsen, mutta en osaa edes kuvitella itseäni parisuhteeseen tai ylipäätään elämiseen kenenkään kanssa (aikuisen ihmisen), mielenkiintoa siihen ei edes ole. Vaikea selittää asiaa, omimmalta tuntuu olla yksin, joskin lapset ja eläimet on toki sallittuja, ja tekee musta onnellisen. Sen jälkeen kun tajusin, että ei välttämättä edes tarvitse olla kaksin, lapsen voi hankkia myös ilman toista, taakka on keventynyt, nyt vaan toivomaan että kaikki etenee niin, että saan lapsen.

 

Nyt on inssi takana ja piina alkanut..

Kahdesta clomilla kasvatetusta munarakkulasta vain toinen oli tallella. Inssin ajoitus oli ihanteellinen, elikkä ovuloin juuri. Mulla on lyhyt luteaalivaihe ja sitä tukemaan sain luget. Vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että kun on jo clomit käytössä, ei enää tarvita lugesteronia. Ite oon sitä mieltä, että tarvitsen. Mulla jää clomienkin kanssa luteaalivaihe liian lyhyeksi. Eikä lugeista haittaakaan ole, lisäks ne ei edes ole kalliita

 

Oi, nyt alkaa Kalinalla jännät odotukset. Täällä jännitetään puolesta.

Mulla munatorvienaukiolotutkimus ja psyk. käynti ensiviikolla. Sitten, jos kaikki on ok niin päästään tositoimiin. Varmaan tuosta helmikuussa alkavasta kierrosta. Olen asennoitunut, että 3-4 inseminaatiota joutuu tekemään ennenkuin tärppää mutta tottakai takaraivossa on ajatus, että jos vaikka ensimmäisestä tärppäisi. Tällöin jo jouluna olisi oma pieni nyytti kainalossa

Tuosta miksi yksin olen lasta tekemässä. Samanlaisia ajatuksia kuin Kalinalla. Olen pitkään jo asunnut yksin. Aikaisemmissa parisuhteissa olen etsinyt luotettavaa tasa-arvoista kumppania mutta olen joutunut aina pettymään. Varmasti on minusakin ollut syytä yhtä paljon kuin miehissänikin mutta ei vain ole toiminut. Nyt mietin osaisiko sitä enään edes kenekään aikuisen kanssa asua. Jotenkin vain viime vuoden aikana tuli herätys ja ymmärsin ettei minulla ole enään montaa vuotta aikaa, jos haluan yrittää lapsia.

 

Voi mikä nostalginen tuulahdus! Vuosi sitten olin samoissa ajatuksissa kuin teillä aloittajilla. Kunpa ensi jouluna olisi oma pieni nyytti kainalossa ja niinhän se oli. Jouluaattona päästiin laitokselta kotiin.... Tervetuloa kaikkille uusille ja ONNEA hoitoihin.

Itse lähdin hankkimaan lasta yksin sen jälkeen kun olin puoli vuotta harkinnut ja punninnut asiaa. Pohdin olenko valmis jäämään lapsettomaksi ja yksin. Vastaukseni oli, että en ja vanhempana katuisin jos en saa omaa lasta. Miestä jonka kanssa perustaa perhe ei ole tullut vastaan (ja ei... ei ole tullu hirveästi etittyä...). Kaipa sitä voi tämän jälkeenkin kokeilla tuota parisuhde juttua. Mun kohdalla pakettiin kuuluu lapsi.