Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

JS, ollaan kyllä lähekkäin. Ensi viikolla minulla eka neuvola. Itse taas olen hämmästynyt kun mitään oireita ei oikein ole, vain tupakan savu tuntuu nenään. Mutta kaikki oli ultrassa mitä mainioimmin eli pitänee vain luottaa kaiken olevan ok.

HH, olen yrittänyt Kenguihin, mutta heillä on päivitykset (tai jtn) menossa, jonka vuoksi eivät nyt ota uusia jäseniä. Sain kuitenkin oikein kivan meilin kun valittelin täällä aiemmin, etteivät vastaa. Vastaavat, viiveellä eli maailma ei pyörikään minun vauhdillani .

 

HilleviHiiri83, oo vaan oma itses ja mahdollisimman tervejärkisen oloinen niin kyllä ne psykologikäynnit mene hyvin.

En ole yrittänyt Kenguihin, ainakaan vielä. Kävin kerran lukemassa säännöt mutta kun musta jo se hakeminen tuntui niin byrokraattiselta. Ymmärrän kyllä että ne on meidän (mahdollisesti tulevaisuudessa) itsellisten suojaamiseksi ja parhaaksi. Mutta toisaalta koen että meidänkin perheet on ns. ihan tavallisia perheitä. Niin monenlaista perhettä on nykymaailmassa että mä en omalta osalta kokisi varmaankaan tarpeelliseksi esim. käydä isommissa live-tapaamisissa. Vaikka varmaan kaikki on ihania ihmisiä. Tottakai voisi olla kiva tutustua joihinkin saman rumban läpikäyneisiin jossain vaiheessa ihan henkilökohtaisestikin. Mut tässä vaiheessa tuntuu että tänhetkinen vertaistuki riittää. Olisi kiva jos täälläkin pysyisi yllä jonkin verran rupattelua.

 

Komppaan millanen40 Kyllä se psykologikäynti menee sulla HilleviHiiri83 hyvin. Jutustelua se vaan, ei sitä kannata ottaa arviointina, eikä siitä turhaan stressata. Täytyy kyllä tunnustaa, että itekin ehkä vähän jännitin sitä. Ensinnäkin en oo koskaan jutellu psykologin kanssa, ja toiseks googlailin liikaa keskustelupalstojen juttuja noista käynneistä Siihen ei pitäs ikinä sortua

Iteki ihmettelin tota Kenguruun tiukkaa byrokratiaa. Kävin sitä joskus vuosi sitten ihmettelemässä. Mun mielestä sinne ei kyllä sillonkaan otettu uusia jäseniä.. En kyllä aikonutkaan liittyä, joten voin muistaa väärinkin.

Mulla alkaa seuraava vaihe huomenna: oviksen metsästys ekaan inssiin. Se voi sitten olla mikä vain päivä ens viikolla. Viime kierrossa ovis oli 17. tai 18. kp. Kierron pituus mulla on aikalailla vakio, mutta oviksen paikka ei näköjään.. Torstaina on tsekkausultra, jos ei siihen mennessä ole löytynyt.

 

Itselläni tämä on nyt ainoa foorumi, johon vähänkään osallistun. Jos tää oma projekti etenee joskus niin pitkälle, niin siinä vaiheessa tutustuisin kyllä tosi mielelläni muihin samankaltaisiin perheisiin ihan livenäkin. Joku aika sitten bongasin Simpukka-yhdistyksen, joka järjestää kaikenlaista, ja niillä on se helminauhakeskustelu lahjasoluhoidoissa oleville ja asiasta kiinnostuneille. Siihen voi halutessaan ilmoittautua mukaan, ja ilmeisesti ihan aktiivisesti järjestävät tapaamisiakin. Olen ajatellut että se on suunnattu enemmänkin lapsettomuudesta kärsiville pareille, joille lahjasoluhoidot saattaa olla isompi pala purtavaksi kuin meille yksin prosessia käyville, mutta voihan siellä olla "meikäläisiäkin". Onko kukaan siellä mukana?

 

Vihdoin on luettu 53 sivuinen viestiketju läpi, ihana ja rohkaiseva ketju! Täällä on -80 syntynyt itsellinen nainen. Varasin ensikäynnin Helsingin Väestöliittoon muutama viikko sitten ja sain ajan 6.6. En malttaisi odottaa 2,5 viikkoa, tekisi mieli soittaa että eikö pääsis aikaisemmin. Mutta ehkä jaksan odottaa ensikäyntiä ja hoitojen aloittamista, onhan tämä asia ollut mielessä kuitenkin vuodesta 2011 asti

 

Tervetuloa mukaan May80! Maltat sen pari viikkoa ja pian onkin jo eka inssi takana Väestöliitossa toimitaan nopeasti.

Simpukka ei ole minulle tuttu, toisaalta en ole lapsetonkaan.

Itsekään en näe, että itsellisen naiset ja heidän lapsensa olisivat perheinä mitenkään erikoisia, tai poikkeavia. Onhan yksinhuoltajiakin (kuten minäkin), on myös lapsia joiden isä on häipynyt heti, sateenkaariperheitä ja vaikka mitä. Jokainen perhe on omalla tavallaan "normaali"

Itse olen lähtenyt mukaan tähän keskusteluun, koska on kiva keskustella aiheesta samaa läpikäyvien kanssa. Ja kuulla onnistumisista, jotka antavat itsellekin toivoa
Myöhemmin, jos/kun lapsia on aikaan saatu, voi tulla asioita joista haluaa jonkun kanssa puhua, silloin voisi olla mukava tuntea henkilökohtaisestikin joku samassa tilanteessa oleva. Esim. jos lapsi kovasti miettii siittiöt lahjoittanutta tai muuta vastaavaa, joihin osaa samaistua vain saman kokenut ja samoja asioita miettivät. Voisi myös olla kiva jos omalla (mahdollisesti syntyvällä) lapsella olisi joku samassa tilanteessa oleva (lapsi) jolle puhua ja jonka kanssa asioita miettiä.

 

Tervetuloa myös mun puolesta May80 Hirveen vaikee tässä on olla kärsivällinen. Mut loppujen lopuksi aika menee tosi nopeesti vaikkei se siltä aina tunnu.

Kalinalla on jännittävät hetket tällä viikolla käsillä. Ja voin vaan kompata tossa viimeisessä viestissä kaikkea, mm. että mahdollisella lapsella olisi sitten tulevaisuudessa äidin lisäksi joku kaveri jonka kanssa jutella näistä asioista.

Santi30, oon lukenut joskus satunnaisesti jotain Simpukan keskusteluja kun etsinyt tietoa jostain aiheesta, mutta musta tuntuu etten oikein osaisi kirjoitella sinne kun mulla on ennestään lapsia.

Mulla on nyt seuraavaksi edessä alkukierron verikokeet ja sitten voin varata lääkäriajan jossa KAI sitten suunnitellaan inssiä. HUI! Toivon vaan että verikokeet antavat tarpeeksi hyviä tuloksia, ikää kun on jo.

 

Tervetuloa myöskin mun puolesta May80! Mukavaa että tämä on näin eläväinen ketju!

Nyt on mullakin eka "inssi" takana. Saapa nähdä miten käy. Tietysti juuri tässä kuussa sekä työpaikalla että kotitalossa on ruvettu jos jonkinlaiseen remonttiin, josta tulleita kemikaaleja ja pölyjä on saanut hengitellä. Muutenkin on hirveä häslinki ollut päällä. No ainakin seuraava kerta menee sitten vähemmällä jännityksellä ja enemmän rutiinilla, jos nyt ei tärppää.

Nyt vaan odotellaan!

 

Sullakin Santi30 on sitten jännät ajat. Toivotaan parasta!

Mikä tahansa mistä saa muuta ajateltavaa on tervetullutta Mulla on viikko inssistä, tuntuu että siitä olis jo ikuisuus. Ja vielä viikko pitäs odottaa, että saa tietää tärppäskö..

 

Tervehdys kaikki täällä! Muutama ainakin muistaa mut eli olen roikkunut täällä jo useamman kuukauden...odottaen sitä että jotain alkaisi vihdoin tapahtumaan.
No nyt on gradu paketissa ja voisi alkaa yrittämään. Tosin ennen yrityksen aloitusta pitää saada varmuus että kilppariarvoni on laskenut 2,7stä alle 2,5. Eli iso pudotus ei onneksi ole enää kyseessä. Nyt on juuri ovis, eli harmillisesti tämä toukokuun kerta menetettiin viikonloppuun mutta kesäkuussa uusi yritys. Ja pitäähän tuo kilppariarvokin tsekata vielä.

Tuon gradun valmistumisen loppupaineet sekoittivat kiertoni totaalisesti niin,että se oli lopussa vain 23 päivää...

Mutta siis hyppään jälleen tänne keskusteluihin mukaan.

Tsemppiä meille kaikille ja plussatuulia. Ihastuttavasti uusiakin mukana täällä.

 

Hei!

Täällä myös itsellinen 26v nainen joka kävi tällä viikolla ekan kerran Helsingissä klinikalla. Ensi viikolla on psykologikäynti ja jännitystä on ilmassa.

Osaatteko sanoa kuinka paljon tulee käyntikertoja klinikalla yhtä inseminaatiota kohden? (siis alkukäyntien jälkeen). Asun ihan toisessa kaupungissa ja käyn hoidoissa hesassa, että miten paljon pitäisi pystyä saamaan töistä vapaata. Teen vuorotyötä asiakaspalvelussa joten töistä lähtö ei ole kovin helppoa.

Mulla on koko prosessi ihan alussa vasta. kävin tosiaan vasta ensi käynnillä. Nyt seuraan ovulaatiotestillä koska tulee plussa (kp 12) ja ensi viikolla ultra.

 

Tervetuloa Hermy!

Mä kävin ensikäynnin jälkeen psykologilla, 2 kertaa verikokeessa ja sitten vielä kerran lääkärillä, jollon tehtiin aukiolotutkimus ja tsekattiin samalla muuten paikat. Kerran puhuin lääkärin kanssa puhelimessa ja sitten tietty inssi.

Aika hyvinhän aikoja kai pystyy sopimaan oman aikataulunsa mukaan. Paitsi se kilpirauhasverikoe, joka pitää ottaa ennen klo 10. (Mä otatin työterveydessä. Tosin en siks, ettenkö pääsis duunista lähtemään vaan koska siellä sain sen ilmaseks) Ja sitten on tietty inssiaika, jollon on melkeen otettava aika jota tarjotaan. Mulle varattiin samalle päivälle jollon soitin, eikä ollut kuin yksi aika jäljellä. Jos kierto ei oo tarkka, niin inssipäivääkään ei oikein voi etukäteen tietää, että vois töiden suhteen varautua. Tai niin ku tässä oon ite huomannu, että vaikka kierron pituus olis vakio (parin päivän heitolla) niin oviksen paikka ei todellakaan ole sitä, edes parin päivän tarkkuudella

 

Mulla ei tärpännyt inssissä, tietenkään. Seuraava tärppipäivä ajoittuu juhannusviikolle,
mikä on vähän hankala ajankohta. Jos en silloin pääse klinikalle, hoitoja voidaan jatkaa vasta elokuussa. Surkeus. Itselleni tämä onnistumattomuus & lapsettomuus on kyllä aika suuri huoli. Miksi vikaa ei löydy? Miksi en tule raskaaksi, kun muille se näyttää olevan niin helppoa? Tämä oli tietysti vasta elämäni eka IUI, joten ei tietenkään kannattaisi vielä epätoivostua. Ei voi mitään, pettynyt olo on kuitenkin.

Kalina, toivottavasti sulla on ollut parempaa onnea?

 

Heissan pitkästä aikaa! Kyselit Hermy käynti määriä. Minulla oli ensikäynti, labroja 2 kertaa, aukiolo tutkimus, psykologi ja suunnittelukäynti. Kun lähdettiin hoitoihin niin tehtiin ultra josain kohti jossa varmistettiin että rakkula on kehittymässä. Sitten kun ovulaatiotesti näytti hymynaamaa niin minulle inseminaatio tehtiin seuraavana päivänä. Ajallisesti kl.11-15 välisenä aikana.

Vähitellen alkaa taas elämä voittaa. Pahoinvointi helpottanut ja päiväunien määrää on voinnut pienentää. Ensiviikolla pääsen ultraan ihastelemaan ihmettäni! Onnea kaikille yritykseen!

 

Heippa! pahoittelut Santi30 kun ei heti tärpännyt. Jos juhannus sotkee niin elokuu tulee pian. Ymmärrän kuitenkin kärsimättömyytesi, samassa veneessä ollaan. Itse olen asennoitunut niin että on aika todennäköistä ettei ekalla yrityksellä tärppää. Pakko opetella pitkäjänteisyyttä ja se on mulle ainakin vaikeaa.

Hermy tervetuloa. Mulla käyntejä on ollut myös ensikäynti, sitten 2xpsykologi, 1xsuunnittelukäynti, 2xverikokeessa käyntejä (ne kun otetaan eri kierron vaiheissa), sitten lääkärikäynti kun allekirjoitettiin hoitosoppari ja ultrattiin rakkulan vaihetta ja nyt viimeisenä inssikäynti. Eli yhteensä olen käynyt siellä 8 kertaa. Aika monta nyt kun jälkeenpäin laskee!

Mulla siis inssi tehtiin, ja nyt alkoi kahden viikon jännäys. Pikkasen huolestuttaa kun munarakkula oli ehtinyt jo häipyä ja tunsin edellisenä päivänä todella vahvoja ovisoireita. Eli ehkä sain LH-huipun kiinni aika loppuvaiheessa ja munis häippäsi samantien kun plussa tuli tikkuun. Nyt vaan toivon että se on sinnitellyt hengissä odottamassa uimareita. Hankalaa kun aika jolloin on mahdollista raskautua on loppujen lopuksi niin lyhyt. Jos munasolu elää sen n. 12 tuntia ja pakastetut siittiöt sulatuksen jälkeen max 48 tuntia (en ole ihan varma näistä ajoista) niin on se aika tarkkaa milloin inssi tehdään. Tietääkö joku noista ajoista paremmin?

JohSarille edelleen tsemppiä odotukseen, ihanaa että on onnistumistarinoitakin!

 

Santi30 pahottelut munkin puolesta. Yhtään sen parempia uutisia ei ole mullakaan. Eli ei tärpännyt täälläkään. Ja seuraava ovis on mullakin juhannuksen aikaan, tai sitten ei.. Mulla kun ei menkkoja vielä ole näkynyt. Syynä menkkojen viipymiseen lyhyen luteealivaiheen takia käytetty luge. Ymmärsin kyllä, että se saattaa lykätä menkkoja, mutta että neljättä päivää jo, eikä merkkejäkään näy. Lopetin luget kuitenki jo lauantaina, lääkärin ohjeen mukaan. Alkas ne menkat ni näkis vähän mihin ovis mahdollisesti sijottus, sais tietää onko toivoakaan yrittää kesäkuussa vai meneekö elokuulle.

Olinhan mä varautunut siihen ettei ekalla tärppää, olishan se ollu melko uskomatonta mutta harmittaahan tää tietty. Kuitenkin toivoa on, varsinkin kun mullakin, kuten sulla Santi30 on kaikki kunnossa. Kyllä se raskaus sieltä tulee! Pitää vaan jaksaa uskoa

millanen40 tärppionnea =)

 

Ai niin ja moi sisko36, toivottavasti kilppariarvo laskee ja pääset pian aloittamaan yritystä

 

Hei kaikki, kiitos kannustuksesta! Varmaan aika harvalla heti ekassa inssissä tärppää. Voi harmi että sulle kävi samoin Kalina! Ja vielä päälle tuo epäsäännöllinen kierto, ei ole mukavaa. Toivottavasti päästään silti kumpikin vielä nyt kesäkuussa koittamaan!

Olen kyllä jo kamalan kärsimätön, lähinnä siksi kun yritin aiemmin jo vuoden poikakaverin kanssa. Ei se vuosi edes vielä ole niin pitkä aika, kun jotkut yrittää vuodesta toiseen, mutta tuntuuhan se pitkältä kun toiveet on korkealla. Poikakaveri ei sitten halunnut jatkaa, mutta asiat on loppujen lopuksi paremmin näin. Kärsivällisyyttä, sitä tässä vaan tarvitaan!

Millanen40, toivottavasti tärppää!

Ja ihanaa, JohSar!

 

Santi30 ymmärrän hyvin sun kärsimättömyyden ja huolen. Mun esikoinen on koeputkivauva, jota tehtiin neljä vuotta, (ex-)miehen huonolaatuisten siittiöiden takia. Alkuun luomusti yriteltiin aikamme ja sitten siirryttiin hoitoihin.

Onhan se tuskasta, kun toivoo lasta ja joka kuukausi joutuu pettymään uudestaan ja uudestaan. Lisäks tuntuu, että suunnilleen jokainen vastaantuleva on raskaana, mutta itellä se ei vaan onnistu. Mutta kun sen lapsen sitten saa syliinsä, ja sä saat , niin on se kaikki ollut sen arvoista.

 

Heissan kaikille,
Positiivisia uutisia...kilppariarvo on laskenut alle kahden ja yritys päästään alottamaan tästä kierrosta. Jee!!! Nyt on siis kp 2 ja ultra on siis varattu kp 11 jolloin tsekataan onko siellä munasolun kypsymässä. Luonnolliseen kiertoon siis lähdetään yrittämään. Voihan ovis mennä juhannuksellekin, mutta kp 14 on torstai, että josko sillon... Huisin jännää. Nyt on valmistuttu eli gradu paketissa ja kilppariarvokin laskenut eli nyt sitä pääsee vihdoin yrittämään. Hienoa!!!

Onnea kaikille ja paljon plussatuulia jokaiselle!!

Hienoa Johsar että kaikki mennyt noin hienosti!! Antaa uskoa itsellekin!!!

 

Hola, no niin mahtavaa sisko36! Josko onnistuis inssi ennen juhannusta sitten!

Wannawalli, en tiedä kuin paljon luet tätä ketjua nyt kun olet raskautunut mutta lueskelin taaksepäin uudelleen viestejäsi ja kerroit siellä että sulla tehtiin muutama inssi oviksen jälkeen. Mulla funtsailuttaa se nyt aika kovasti. Sanoiko lääkäri kuinka kauan sitten ovis oli tapahtunut? Meinaan kun mulle lääkäri sanoi että tärppimahdollisuus on ihan hyvä (tai siis niin hyvä kuin yhdellä inssikerralla nyt voi olla, heh) vaikka ovis on jo tapahtunut. En älynnyt kysyä näkeekö siitä ruttaantuneesta rakkulasta että kuinka kauan sitten ovis on tapahtunut.

Mun keho tai varmaan mieli kehittää kivoja oireita nyt DPO4. Alavatsassa kramppailee kuin menkat olis tulossa, alavatsaa polttelee ja päätäkin särkee. Olen googlannut kovasti oireita ja tuntuu olevan aika yleistäkin iui:n jälkeen. Ainakin enkunkielisillä sivuilla. Voi varmaan liittyä toi alavatsan polttelu ihan siihen toimenpiteeseen? Eikai kiinnittyminen ihan vielä tapahtuis. Nimim. toiveajattelua Hitsi kun pitää vielä reilusti yli viikko odotella ennen testiä.

 

Kiva, että pääset sinäkin sisko36 yrittämään. Ja toivottavasti vielä ennen juhannusta.

Mulla menkat alkoi vihdoin viikon odottelun jälkeen. Lugejen ansiota siis tämä myöhästyminen. Samoin se, että ovis voi tulla vastaavasti aikaisessa. Luget saavat aikaan sen, että vaikka menkat eivät olekaan alkaneet (ajallaan) niin munarakkulan kehitys on alkanut. Olis toi pelkkä juhannus riittäny jännitysmomentiksi, nyt saa jännätä ovistakin kun ei yhtään osaa arvuutella koska se vois olla.

millanen40 mulla oli samanlaista menkkamaista kipuilua alavatsalla inssin jälkeen muutamia päiviä. Päättelin sen johtuneen toimenpiteestä, koska samantapaista mulla oli aukiolotutkimuksen jälkeenkin.

 

Hello

Millanen: lueskelen muuten säännöllisesti, mutta loma jatkuu ja kolmen viikon räkäflunssa pitänyt pedissä.
Ovis oli siis mennyt, vaikka ikkunan olisi pitänyt olla CB:n hymynaaman jälkeen vielä n kaksi vrk. Lääkärin mielestä ihan hyvä mahdollisuus, mutta itse en usko siihen omalla kohdallani. Juuri ajoitukset ja odottelun koin vaikeaksi ja siksi päädyin ivf, joka olikin kohdallani toimiva.
Ivf:n hinta jäi myös joitain kymppejä edullisemmaksi kuin kolme x iui. Tsemppiä. Joillain siis se, että ovis on juuri ollut, ei vaikuta haitallisesti raskautumiseen. Ovis oli kyllä toisella kerralla juuri tapahtunut, rakkula oli niin vähän luhistunut ja toisella kerralla luhistuneempi, kokoonpainuneempi.

Kiva, että täällä on uusia ja keskustelua edelleen on. Itse en jotenkin viitsi täällä kovasti kommentoida kahdesta syystä. Jonkinlainen taikausko, että jos oikein kertoilee mitä menossa, voisi käydä jotakin vauvanalulle. Toinen syy on, että mietityttää miten toiset ottavat jos kovasti kommentoi. Yrittäminen on niin kovin kokonaisvaltaista, että siinä voi alkaa jonkun onnentekstit äryttämään.

Kuitenkin omaa napaa: huomenna np-ultra, jee & 12 vk täynnä.

 

Niinhän siinä kävi että jatkan tämän kuun negojen listaa. vaikka itsepä tuossa sanoin että en oikeastaan odottanutkaan plussaa vielä ekalla yrityksellä. Mutta harmittaahan se. En ehtinyt edes testaamaan kun menkat alkoi vain 10 pv inssin jälkeen, yllättävän aikaisin. Mietin vielä että miten jatkan seuraavaksi. Ehtisin vielä yhden kerran yrittää ennen kuin klinikka on kiinni tai sitten suosiolla elokuulle.

Kiitti Wannawalli kun kommentoit sitä ovisasiaa. Onnea vaan odotukseen edelleen

 

Voi ei Ikävä kuulla millanen40 ettei sullakaan tärpännyt.

Mulla alkoi tänään oviksen metsästys. Testailen ja toivon, ettei osu juhannukselle.