katanneli
Löysin sattumalta pinonne ja päätin kirjoitella omat kokemukseni. Olen yli 30-v sinkkuäiti, joka on saanut lapsen hedelmällisyyshoitojen avulla. Tytär on nyt vuoden ikäinen. Kävin hoidoissa lähes 2 vuotta ennen kuin tärppäsi (muistaakseni 6 inssiä, 2 IVF, 1 PAS). 8 tuloksettoman hoidon jälkeen hoitava lääkäri antoi ymmärtää, että viimeisiä kertoja yritellään. Hän pyysi totuttelemaan ajatukseen, että jään lapsettomaksi. Siinä sukelsin aika syvälle, joten hoidan jälkeinen raskaus oli elämäni paras uutinen.
Ja lapsi on ehdottomasti parasta mitä elämässäni on tapahtunut.
Selkeästi itsestäni huomasin, että projektiin kannattaa ryhtyä vasta siinä vaiheessa, kun luottaa tarpeeksi / on tyytyväinen itseensä. Hyvä itsetunto helpottaa niiden vaikeiden asioiden käsittelyä, mitä väistämättä tulee eteen, kun lapsella ei ole isää.
Jotkut ovat kyselleet pärjäämisestä ja jaksamisesta. Itse olin hoitanut jonkin verran sukulaisten lapsia ja tylsien päivärutiinien toistuminen ei tullut yllätyksenä. Välillä ei pääse / jaksa lähteä ulos ja jos 1-vuotias on päivän ainoa juttukaveri, niin vähemmästäkin ahdistuu. Mutta tärkeintä olisi, että äiti saisi nukkua riittävästi. Tukiverkosto on oikeasti kullanarvoinen! Itse olin henkisesti varautunut pahimpaan (lapsi ei nuku, imetys on hankalaa, lapsella korvakierre jne.), joten kun tytär olikin hyvä nukkumaan ja terve, niin kaikki tuntui ihanan helpolta!
Tsemppiä kaikille hoidoissa käyville! Kaikki se vaiva kannattaa, ehdottomasti!
Ja lapsi on ehdottomasti parasta mitä elämässäni on tapahtunut.
Selkeästi itsestäni huomasin, että projektiin kannattaa ryhtyä vasta siinä vaiheessa, kun luottaa tarpeeksi / on tyytyväinen itseensä. Hyvä itsetunto helpottaa niiden vaikeiden asioiden käsittelyä, mitä väistämättä tulee eteen, kun lapsella ei ole isää.
Jotkut ovat kyselleet pärjäämisestä ja jaksamisesta. Itse olin hoitanut jonkin verran sukulaisten lapsia ja tylsien päivärutiinien toistuminen ei tullut yllätyksenä. Välillä ei pääse / jaksa lähteä ulos ja jos 1-vuotias on päivän ainoa juttukaveri, niin vähemmästäkin ahdistuu. Mutta tärkeintä olisi, että äiti saisi nukkua riittävästi. Tukiverkosto on oikeasti kullanarvoinen! Itse olin henkisesti varautunut pahimpaan (lapsi ei nuku, imetys on hankalaa, lapsella korvakierre jne.), joten kun tytär olikin hyvä nukkumaan ja terve, niin kaikki tuntui ihanan helpolta!
Tsemppiä kaikille hoidoissa käyville! Kaikki se vaiva kannattaa, ehdottomasti!