Yksin vai kaksin?

[nora]

Olen 28-vuotias nainen. Erosin reilu vuosi sitten miehestä, jonka kanssa olin yhdessä 5 vuotta. Ongelmia oli jos jonkinlaista vaikka ulospäin näytimme ihanneparilta. Minä kävin töissä ja mies oli opiskelija. Tämä aiheutti sen, että minä elin säännöllistä elämää klo 8-16 ja mies opiskelijaelämää miten tykkäsi. Loppujen lopuksi kaikki meni siihen, että yhteistä aikaa ei ollut, koska minä heräsin aamulla töihin ja mies nukkui päivän ja heräsi iltapäivällä nettiin pelaamaan tai kävi luennolla, jos kiinnosti. Viikonloppuisin odotin jotain kivaa, mutta kuten mies sanoi, hänelle viikonloput oli päivä muiden joukossa. Miehellä ei myöskään ollut juuri koskaan rahaa ja näin ollen emme voineet tehdä mitään mikä olisi tarvinnut rahaa ellen minä maksanut kaikkea. Kun mies valmistui, olin pitänyt itsestään selvänä, että hän menee töihin ja pääsemme suhteessamme eteenpäin (olimme jo ehtineet suunnitella talon rakentamista ja perheenlisäystä miehen kanssa). Mutta yksi kaunis päivä hän vain ilmoitti jatkavansa opiskelua, kun se hänelle oli niin sopiva elämänmuoto! Olin järkyttynyt, että mies ei edes halunnut töihin vaan halusi jatkaa rentoa elämäänsä. En voinut edes kuvitella yhteisen asunnon ostoa saatikka muuta isompaa ikuisen opiskelijan kanssa. Niinpä halusin eron ja se tuli järkytyksenä miehelle. Ainoa mikä suhteeessamme toimi moitteettomasti oli seksi. Se oli todella hyvää ja sitä olenkin jäänyt kaipaamaan todella. Loppujen lopuksi suhde kaatui myös täydelliseen välinpitämättömyyteen ja toisen huomioimattomuuteen.

Nyt olen seurustellut vuoden miehen kanssa, joka on kaikinpuolin ihana. Saan häneltä sen mitä kaipasin edellisessä suhteessa. Kumpikin herää aamulla yhtä aikaa töihin, huomioimme toisemme, suukottelemme ja halimme, matkustelemme, haluamme talon ja perhettä ja vain nautimme elämästä. On esimerkiksi ihanaa, kun voi tulevaa kesälomareissua suunnitella yhdessä. Mutta makuuhuoneen puolella on suuria ongelmia. Miehen erektio ei kestä ja on muutenkin heikko. Mies kävi läääkärissäkin asiasta ja sai lääkkeen, mutta se ei ole auttanut ns. henkiseen puoleemme. En pidä miestä seksikkäänä ja haluttavana enää. Hän ei esim. harrasta urheilua yhtään ja se näkyy kropassa ja mahan kasvuna. Tunnne itseni pinnalliseksi tämän asian takia.

Tuntuu älyttömältä, että tähänkö tämä suhde kaatuu. Kaikki olisi muuten hyvin suhteessa, olemme toistemme parhaat ystävät ja viihdymme yhdessä, mutta seksi ei toimi. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olisi jo mukava asettua aloilleen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja tehdä lapsia. Mutta tuntuu kamalalta, että en ehkä voi enää saada niin ihanaa seksielämää mitä aikasemmin oli tai joka olisi edes tyydyttävää. Pettämään en rupea. Kun puhumme asiasta, mies sanoo että ei siitä kannata enää edes puhua, koska en pidä häntä haluttavana. Kumpikaan ei kuitenkaan halua pois suhteesta. Mitähän pitäis tehdä, ei jaksa enää kauaa jahkatakaan vaan pitäis päättää pysyäkkö suhteessa 110%:sti vai lähteä taas etsimään.

 

[Miia]

Olen 29 v. ja samoilla suunnilla kanssasi, tosin minulla on pari lyhempää seurustelua takana jossa seksi oli aivan loistavaa ja kummassakin tapauksessa mies oli ulkonaisesti silmääni hivelevä ja lihaksikas, ensimmäinen suhde kaatui kun hänestä paljastui väkivaltaisi ominaisuuksia, toinen taas siihen, että mies ei tuntunut luotettavalta tulevaisuuden suunnitelmien kannalta, hän ihan kuin halusi molemmat, suunnitella omaa elämäänsä (sinkkutyyliin) mutta myös pitää minut.
Nyt olen seurustellut ihanan erittäin tasapainoisen miehen kanssa n. vuoden ja hän on myös hyvännäköinen, mutta ei niin machotyylisesti kuin aikaisemmat ihastukseni, eikä myöskään seksi ole hänen puoleltaan yhtä varmaa ja miehekästä, tunnen itse ohjaavani tilannetta ja haluni ovat aika pohjassa. En edes haluiaisi kuvitella, miten exäni voisi saada haluni hyrräämään...
Olen miettinyt asiaa paljon ja ehkä mieskuvani on vääristynyt, koska epävarma suhde ja välinpitämätön mies saa pidettyä kiinnostusta seksuaalisesti yllä, pelottavaa.
Nykyinen suhteeni on kaikinpuolin muuten juuri sitä mitä suhteelta haluan, mutta joskus kaipaan sitä kiihkeää seksiäkin... ehkä kaikkea ei voi saada.. ??

 

[cd]

Vaikuttaa siltä, että mies on sinulle todella hyvä ystävä. Hyvä ystävä on kuitenkin eri asia, kuin hyvä kumppani. Mieti tarkkaan, voitko ja haluatko elää ilman seksiä koko loppuelämäsi. Rohkeasti ennustan, että seksin puute lopulta rikkoo myös muun suhteenne, eikä jäljelle jää edes sitä hyvää ystävyyttä.

Kuvailemiesi mieskokemusten jälkeen saatat ajatella, että voit saada VAIN hyvää seksiä TAI muuten hyvän suhteen. Ja ajattelet, että luotettava suhde on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvä seksi. Mutta jotta suhde kestäisi, molempien puolien pitää toimia. Jos jatkat etsimistä, voit saada suhteen jossa saat sekä rakkautta että seksiä.

Älä anna ""kiireen"" vaikuttaa päätökseesi suhteen jatkamisesta. Eihän sinulla oikeasti edes ole kiire, aikaa vakiintua ja tehdä lapsia on vielä ainakin vuosikymmen. Ja mieti sitäkin, haluatko tehdä lapsia lasten tekemisen vuoksi, vai haluatko tehdä lapsia miehelle, jonka kanssa voit ajatella eläväsi loppuelämäsi onnellisena?

 

[tanssimaan?]

Vaikkei miehesi urheilua vielä harrasta niin nyt vaan yhdessä harrastamaan jotakin menkää vaikka kuntosalille tai tanssikursseille tms.. missä voitte yhdessä liikkua ja harrastaa. Kenellekkään ei liikunta ole pahasta ja hyvää suhdetta ei saa päästää käsistä. Ongelmia tulee joka suhteessa ja niistä yleensä yhdessä selviääkin jos halua riittää.