yksin kaksin

[joopajoo]

Heissan! Vaikka elän parisuhteessa,tunnen monesti kuin olisin yksin sillä mieheni tekee pitkiä työpäiviä.Kun hän tulee töistä kotiin,olen valmistanut hänelle ruoan,siivonnut ja hoitanut kaikkia kodin muitakin töitä;esim.maalannut melkein kokonaan talomme ja autotallin ulkoseinät,perustanut puutarhan ym.ns.miesten töitä.Nämä kaikki siis oman työpäiväni jälkeen(ansiotyöni on raskasta niin henk.kuin fys.). Kun hän sitten on syönyt,tulee hän usein pelaan korttia koneelle(rentoutuakseen muka).Olen sanonut asiasta,mutta hän tuhahtelee ärtyneenä.Minä kuulemma rasitan häntä tekemisillä.En todellakaan ole painostanut asioissa vaan teen mielummin itse koska ei ole kivaa mainita asioista aikuiselle miehelle. No,seksikin tässä menee päin -----. Viikot menee töitä tehden(väsyttää)ja viikonloppuisin kun muuten olisi aikaa ja haluja niin miehen kaljanjuonnin takia hän ei kykene.Hän tumputtelee yksin päivittäin. Rakastelu olisi ainoa läheisyyden muoto meillä,mutta sekin on mennyt onnettomaksi.Mies ei koskaan edes puhu helliä sanoja tms. Nyt mietittekin,miksi elän moisen kanssa,mutta hänessä on joskus hyviäkin puolia.Emme koskaan tappele.Elomme on rauhallista ja tasaista. Yksinäisyys ja läheisyyden puute tässä karmii.Mitä voisin tehdä ? En halua mitään vieraisiin menoa.

 

[pussi]

Huh huh, miehesi on selkeästi tottunut siihen, että sinä teet kaiken ja tuot ruuankin valmiina hänen eteensä. Sinä taas olet tottunut "alistumaan" kohtaloosi ja olemaan marttyyri uhrauksiesi vuoksi.

Se, että teillä ei ole koskaan edes mitään riitoja on vain silkka osoitus siitä, että teidän suhde ei ole tasa-arvoinen. Olisiko aika pistää mies laittamaan itse omat ruokansa jne? Voisit keskustella miehesi kanssa pahasta olostasi ja yksinäisyydentunteistasi. Ei tuo nimittäin kuulosta parisuhteelta, vaan siltä, että sinä olet äiti ja miehesi on lapsi.. tai jotain.

 

[Hellurei ja elämää]

Onko hänen ainoa hyvä puolensa se, ettette koskaan tappele? Koirakin hoitaisi tuon osan paremmin, ja siitä saisi jopa lenkkiseuraa.

Sinuna kekeisin elämälle muuta sisältöä: harrastuksia, ystävien tapaamisia ym ikuisen kodin puunaamisen sijasta. Ns. miesten hommiin voisit palkata jonkun duunarin (miehesi rahoilla tietenkin)

 

[Tallikka]

Voihan kaksinaisuuden yksinäisyys!

ihan kuin mun elämä. Joskus tuntuu, että vain mulla on näin kurja "parisuhde". Vaikka miehestä löytyy kasapäin niitä huonoja puolia,niin joku siinä vain pitää kiinni. Paremmankin saisin, ottajia olisi. Mies tosin on mollannut itsetunnon nollalukemille, haukkumalla läskiksi ja rumaksi. En kelpaa kenellekään kuulemma. Sitä kun aikansa kuuntelee niin alkaa jopa uskomaan noita juttuja.

 

[mies]

No niin , paraniko olosi, kun sait myötätuntoa.
Teillä on kaksi tapaa elää, toinen lepää ja toinen puurtaa. On vain aika tuhoisaa alkaa syyttämään miestä omasta valinnastaan elää.
Kyllä peiliin vilkaisu olisi ap:llä paikallaan. Onko pakko työpäivän jälkeen touhuta noin kamalasti? Sinulla on suomalaisten perisynti harteillasi: et ole mitään, jos et tee paljon ja hyvin töitä. Ja siis miehesi on se vätys? Kumpi teistä jaksaa paremmin ja kumpi osaa mitoittaa kykynsä? Ja tästä kaikesta sinä syytät miestäsi. Ok, hän voisi osallistua enemmän, mutta mikä on ilmapiiri? Salamoiko läheisyydessäsi?

 

[täydellinen lyyli]

Ap:lle no näinhän meilläkin oli. Tein kotityöt, maksoin asuntolainaa ( mies kun oli entinen yrittäjä ja velkaa yli kaiken), maksoin ruuat, kuntoili - pidin itsestäni huolta, seksielämä sujui - mutta ei , kun kaikki oli kotona valmiina eikä siellä tekemistä - niin jatkoi baarissä käymistä, lupauksista huolimatta, tahti tiuheni, tuli vieraat naiset kuvioihin oltii yötä pois kotoa. Kiukuttelin kuulemma asiasta. Minua ei voinut ottaa baariiin mukaan kavereiden kanssa , kuulemma riitelin, tappelin olin mustasukkainen - ja paskat. miksi muka ? Vieraista naisistako ?
Niin, että kumpi onkaan tärkeämpi täydellinen koti vai kumppanina oikea kaveri, jonka kanssa on hauskaa puuhastella kaikkea ja jutustella ?