Yksin tutkimuksiin?

Hei!

Onko täällä ketään joka olisi mennyt tutkimuksiin yksin ilman miestä? Meillä sellainen tilanne että pian olis vuosi yritystä täynnä ja olimme jo päättäneet tutkimuksiin menosta. Mies kuitenkin on alkanut arastelemaan tutkimuksiin menoa ja mietin sitten että voisin mennä perustutkimukssin ensin yksin ja antaa miehelle vielä aikaa sopeutua ajatukseen.

Kuitenkin lähes kaikkialla puhutaan vain kuinka pari tutkitaan yhdessä ja haluaisinkin tietää onko kukaan käynyt tutkimuksissa ensin yksin? Miten klinikalla on suhtauduttu vai oletteko käyneet vain ysktyisellä gynekologilla? Kyseeseen tulisivat siis ultra, verikokeet ja ssg.

Mitä luultavimmin menemme kyllä yhdessä, uskon että mieheni suostuu kyllä lähtemään loppujen lopuksi mutta on kuitenkin mahdollisuus että aloittaisin ensin itse.

Kiitos kaikille vastanneille! =)

 

Hei!

Meillä meni niin, että kävin ensin ns. perustutkimusissa (verikokeet, munatorvien aukiolotutkimus), kun niissä ei ollut mitään, niin sitten tuli miehen simppatutkimuksen vuoro. Sekin ok. Tässä välissä minulla todettiin endo (poistettiin laparoskopiassa) ja nyt sitten ollaan jonossa lapsettomuushoitoihin. Eka aika (ns. suunnittelukäynti) oli joulukuun alussa ja siellä kävimme yhdessä. Nyt sitten odottelemme et milloin postista tupsahtaa aika IVF:ään...

Tsemppiä ja plussaonnea!

 

\

Kuitenkin lähes kaikkialla puhutaan vain kuinka pari tutkitaan yhdessä ja haluaisinkin tietää onko kukaan käynyt tutkimuksissa ensin yksin? Miten klinikalla on suhtauduttu vai oletteko käyneet vain ysktyisellä gynekologilla? Kyseeseen tulisivat siis ultra, verikokeet ja ssg.

Ai niin, unhodin mainita, että minun tutkimukset tehtiin julkisella ja miehen simppakoe yksityisellä. Olin mieheni mukana yksityisklinikalla, henkisenä tukena, ei varmaan muuten olisi suostunut lähtemäänkään
Lääkärit suhtautuneet tosi hyvin meihin ja "ongelmaamme", taitaa nykyään olla aika yleisiä nämä lapsettomuustutkimukset.
Meillä lapsettomuutta takana jo 2,5 vuotta...

 

Kiitos vastauksestasi!

Kävitkö aluksi siis normaalilla gynekologilla vai lapsettomuusklinikalla? Olisi kiva tietää mahdollisimman pian että onko edes nuo perusjutut kunnossa. Ja eiköhän se mieskin siitä ajan kanssa mutta itse voisin tosiaan mennä piankin.

Plussaonnea myös teille!

 

Kirjotin yhtä aikaa tuon viimeisen viestin. Niin, meillä ei ihan vielä tuo vuosi ole täynnä mutta olen sairastanut klamydian, joten se voisi nopeuttaa myös julkiselle puolelle pääsyä. Onko kellään tästä kokemuksia?

 

Se on varmaan kunnasta kiinni pääseekö tutkimuksiin nopeammin klamydian takia. Meillä päin mies tutkitaan ensin koska miehen tutkimus on halvin (täällä pihistellään joka asiassa) ja sitten vasta varjoaine röngenit ja laparoskopiat ym. naiselle. Jos ei ole rahasta kiinni suosittelen lämpimästi yksityistä puolta koska siellä asiat hoituu nopeammin.

 

\

Se on varmaan kunnasta kiinni pääseekö tutkimuksiin nopeammin klamydian takia. Meillä päin mies tutkitaan ensin koska miehen tutkimus on halvin (täällä pihistellään joka asiassa) ja sitten vasta varjoaine röngenit ja laparoskopiat ym. naiselle. Jos ei ole rahasta kiinni suosittelen lämpimästi yksityistä puolta koska siellä asiat hoituu nopeammin.

Miehen tutkiminen on helpompi homma (vrt. sperma purkkiin ja mikroskoopin alle vs. salpingografia). Sinä syy miksi hyvä aloittaa siitä.

 

ensin tutkittiin minut,pco. sitten ennen hoitojen alkuja vasta mies, hieman hidastuneet siittiöt.mies olisi voinut onnistua luonnostaan minä en, en ovuloi.saatiin ivf-hoidolla lapsi.

 

Heissan!

Meilläkin mies vähän aristelee sitä purkkiin ruikkaamista, joten lääkärin kanssa sovittiin, että aloitetaan tutkimukset minun puolelta, kun kuitenkin minulla oli ihan selvä vika (kierrot niin pitkiä, että ovulaatiota tuskin tapahtunut... parhaimmillaan oltiin 4kk ilman menkkoja). Mutta luulen, että pikkuhiljaa se mieskin joutuu oman osansa hoitamaan, kun ei nämä clomitkaan tunnu tässä asiassa auttavan. ellei nyt sitten tässä kierrossa jotain jymy ylläriä tapahdu.

Eli ihan rohkeasti vaan lääkärille ja kerrot tilanteesta hänelle =)

Niin piti vielä sanoa, että julkisella puolella olen tutkimuksissa ja sinne menin ihan normaalin tk lääkärin kautta. lapsettomuutta meillä helmikuussa takana 2.v

 

\

Kiitos vastauksestasi!

Kävitkö aluksi siis normaalilla gynekologilla vai lapsettomuusklinikalla? Olisi kiva tietää mahdollisimman pian että onko edes nuo perusjutut kunnossa. Ja eiköhän se mieskin siitä ajan kanssa mutta itse voisin tosiaan mennä piankin.

Plussaonnea myös teille!

Heippa Milli!
Muistelen, että se meni niin, että pyysin neuvolasta lähetettä labraan verikokeisiin, kun yritystä oli takana vajaa vuosi. Sitten joku kuukausi myöhemmin varasin ajan tk:sta ja lääkäri kirjoitti lähetteen munatorvien aukiolotutkimukseen. Lähetteen miehen simppatestiin sain samalla käynnillä. Laparoskopiaan lähete annettiin myöskin samaisesta tk:sta...

Julkisella tosiaan jonot on vähän pidempiä, mut hoidot halvempia. Yksityiselle pääsee nopeammin.. Tuohon munatorvien aukiolotutkimukseen sekä laparoskopiaan pääsin kumpaankin n. 4 kk päästä lähetteestä. Lapsettomuusklinikalle ekaan käyntiin jonottelimme n. 3 kk, itse hoitoihin pitää jonottaa n. puoli vuotta.. joten hidasta on.... mutta meillä on asuntolainaa n. 125 000, joten valitsimme julkisen puolen.

 

Kiitos vastauksista!

Teen nyt luultavasti niin että käyn ensin itse nuo ihan perusjutut ja katsotaan sitten mitä on saatu selville. Meilläkin on lainaa sen verran paljon ettei kyllä kovin pitkälle voida yksityisellä olla, mutta nämä perusjutut voisin siellä teettää. Ja sitten myöhemmin siirtyä julkiselle jonoon, mikäli ei ole tärpännyt sitä ennen.

Turhaa sitä on enää venyttää tuota tutkimuksiin menoa ja haluan selvyyden varsinkin tuon klamydian kannalta. Enköhän sitä aikaa tilaile pikapuoliin. =)

 

Minulla tutkimuksista on jäljellä vain pari hormonikoetta, joita ei ole
otettu siitä syystä, että näyttää olevan ihan normaali kk-kierto.
Mies ei sitten suostunut tutkimuksiin myöskään meillä, ties mikä
sitä vaivaa. Olen käynyt terveyskeskuksessa kilpirauhaskokeissa,
yksityisesti olen tarkistuttanut prolaktiinin sekä ssg on tehty. Minulla
myös kaksi keskenmennyttä raskautta takana, joten miehen simpat
ovat tuskin täysin toimettomia.
Tsemppiä sinulle. On kova pala tajuta oman puolison yhteistyökyvyttömyys noinkin tärkeässä asiassa.
Meillä nyt lapsettomuutta takana 3 v.

 

No niin, nyt on puhuttu miehen kanssa vielä tästä tutkimusten aloittamisesta ja näyttää siltä että menemme sittenkin yhdessä! Kyllä hän suostuu näytteen antamaan, vaikka se vaikealta tuntuukin. Sovittiin että ensi viikolla soitan ensimmäisen ajan meille ja ykstyiselle menemme nyt aluksi.

Vaikka minuakin pelottaa mitä tutkimuksissa saattaa löytyä, on silti jotenkin huojentunut olo ja tuntuu vihdoinkin siltä että asioita saadaan eteenpäin ja olemme pian pienen askeleen lähempänä päämäärää.

Kiitos vielä kerran kaikille jotka vastasivat!

 

\

Hei!

Onko täällä ketään joka olisi mennyt tutkimuksiin yksin ilman miestä? Meillä sellainen tilanne että pian olis vuosi yritystä täynnä ja olimme jo päättäneet tutkimuksiin menosta. Mies kuitenkin on alkanut arastelemaan tutkimuksiin menoa ja mietin sitten että voisin mennä perustutkimukssin ensin yksin ja antaa miehelle vielä aikaa sopeutua ajatukseen.

Kuitenkin lähes kaikkialla puhutaan vain kuinka pari tutkitaan yhdessä ja haluaisinkin tietää onko kukaan käynyt tutkimuksissa ensin yksin? Miten klinikalla on suhtauduttu vai oletteko käyneet vain ysktyisellä gynekologilla? Kyseeseen tulisivat siis ultra, verikokeet ja ssg.

Mitä luultavimmin menemme kyllä yhdessä, uskon että mieheni suostuu kyllä lähtemään loppujen lopuksi mutta on kuitenkin mahdollisuus että aloittaisin ensin itse.

Kiitos kaikille vastanneille! =)

Hei, laitampa minäkin vielä vastausta sinulle eli hienoa jos miehesi suostui lähtemään kanssasi vastaanotolle ! =)

Itse olen käynyt kaikissa kokeissa yksityisellä puolella ja mies ei ole lääkäriäkään nähnyt koskaan. Labraan sentään tuli verinäytteen antamaan, mutta muuten olen jopa kiikuttanut simpat aina perille itse. Ajattelin vaan ettei asia tähän voi kaatua. Meillä kyseessä on sekundäärinen lapsettomuus (4v. poika) ja mies sanoo että tämä riittäisi hänelle, mutta luomuna voi lisää yrittää.

Ehkä hänen silmät hiukan avautuivat kun huomasi klinikalla olevan melkeen vain pariskuntia ja ihan kaiken ikäisiä.

Onnea yritykseen !

 

Hei Milli!
Ainahan voitte tehdä niin, että jos miehesi vierastaa esim. olla paikalla gyn.tutkimuksen aikana, niin hän odottaa käytävässä. Muutenhan yleensä ns. ensikäynti on pitkälti keskustelua aiheesta, jossa sinällään on molempien kyllä hyvä olla paikalla.

 

No niin, nyt on aika varattu ensi kuulle ja siis yhdessä menemme. Ehkä se oli vaan jotain alkukauhistusta tuon miehen puolelta, nyt kyllä on ihan suostuvainen. Voi kyllä olla että ultrauksen aikana menee muualle odottelemaan, mutta olen iloinen että saan hänet kuitenkin lähtemään ja kuuntelemaan. =) Tsemppiä myös muille!

 

Nyt menee kyllä vähän asian vierestä, mutta kerrompahan kuitenkin Meilläkin mies ensin vähän arasteli näytteen antamista, mutta vakuutin sille ettei siinä ole mitään nolostuttavaa ja se on ihan arkipäivästä hoitohenkilökunnalle. Tutkimusten ja hoitojen edetessä, asiasta tuli kyllä miehellekin ihan rutiinia

Joissakin paikoissa muuten saa purkin kotiin ja voi antaa näytteen kotona, jos sen sit vaan saa tietyssä ajassa toimitettua labraan. Kannattaa kysästä, jos miestä ihan hirveesti mietityttää =)

Plussaonnea kaikille valtavasti !

 

Joo, juuri tuo näytteen antaminen miestä hirvittää, muuten ei ole mitään tutkimuksiin menoa vastaan. Mutta kyllä tuo sen näytteenkin varmasti antaa, ei vaan ollut olettanut että tarvisi purkkiin tulla. Mutta yhdessä eteenpäin! =)

 

Heippa Milli ja muut!

Meillä onnistui tuo näytteen antaminen kotona, siinä oli vain tietty aika johonka mennessä se piti toimittaa labraan.
Minäkin menin ensiksi itsekseni "perustutkimuksiin" ihan terveyskeskuslääkärille, joka antoi lähetteen lapsettomuuspolikliniikalle. Siellä kävimme sitten yhdessä. Minulla todettiin endometrioosi. Nyt sylissäni jokeltelee 2 kk ikäinen tyttö. Tuon ihanan nyytin aikaansaamiseksi meni 4 vuotta. Toivotan kaikille mahdottoman paljon plussa onnea, sillä se on aivan mieletön tunne kun lopultakin tuo raskaustesti näyttää plussaa.

 

Hei Ellimaija!

Näin minäkin olen koittanut ajatella että kyllä se sitten on kaiken sen odotuksen arvoista kun joskus sen ikioman nyytin saa. Ensimmäinen askel on nyt otettu ja katsotaan mihin se meidät vie.

 

hei milli...niin että jos miehesi arastelee tuota purkkiin pruittaamista, niin on myös mahollisuus ottaa purkki mukaan ja hoitaa homma kotona...saattais olla mielekkäämpää.