Kodin sosiaalinen ja emotionaalinen ilmapiiri nimittäin määrittää lapsen aikuisuutta enemmän kuin sisarusten määrä. Emotionaalinen älykkyys opitaan kotona, sisarusmäärästä riippumatta.
Hän myös muistuttaa että uuden sukupolven huolestuttava ominaisuus on itsekkyys ja itsekeskeisyys, eikä ilmiötä pidä sekoittaa ainoastaan yksilapsisuuteen. Huolestuttavan moni lapsi elää perheessään kuin "pieni rokkistara", sisarusmäärästä riippumatta. Erot pelkästään sisarusluvun perusteella ovatkin vähäiset.
Vuonna 1987 kvantitatiivinen tutkimus osoitti ainokaisten väitetyt sopeutumisongelmat perättömiksi. Tutkimuksessa ei löydetty ongelmia, joita hemmottelu olisi ainokaisille aiheuttanut. Tutkimuksen tärkein löytö oli se, etteivät ainokaiset juurikaan eroa lapsista joilla on sisaruksia. Ainut löydetty eroavaisuus osoittautui ainokaisten eduksi: heillä on sisarusparven lapsia suurempi motivaatio onnistumista kohtaan. Tämä siksi, että ainokaiset saavat sisarusparvea suuremman määrän huomiota vanhemmiltaan, jolloin vanhemmat ohjaavat esimerkiksi koulutyötä voimakkaammin.
Nämä otteet ovat kirjasta Ainokainen
Toinen tutkimus osoitti, että ainokaiset, esikoiset sekä lapset joilla on vain yksi sisarus ovat verbaalisesti lahjakkaampia kuin lapset joilla on useita sisaruksia tai jotka ovat esikoista myöhemmin syntyneitä. Ainokaisten testitulokset osoittautuvat paremmiksi juuri vanhemmilta saadun huomion ja sitä kautta parempien kehittymismahdollisuuksien vuoksi.
Kirjassaan "Maybe One" Bill McKibben esittää tutkimustensa pohjalta yksilapsisuuden olevan suositeltavaa. Hänen mukaansa useimmat kulttuuriset stereotypiat ovat vääriä, eivätkä ainokaiset juurikaan eroa lapsista joilla on sisaruksia - ja silloinkin kuin eroavat, eroavaisuudet kääntyvät ainokaisten eduksi. Korkeamman onnistumismotivaation lisäksi ainokaiset sopeutuvat muita lapsia paremmin uusiin tilanteisiin. Ainokaiset saavat helpommin uusia ystäviä, kun taas lapset joilla on sisaruksia taantuvat helposti sosiaalisten roolien mukaisiin ennakko-odotuksiin. Luonteenpiirteiden kuten itsekontrollin, tunteiden hallinnan ja ihmissuhdetaitojen on huomattu esiintyvän voimakkaammin ainokaisilla.
Ainokaisten esitetään olevan onnellisempia siksi, että sisarukset kiusaavat toisiaan kotioloissa. Yli puolet lapsista joilla on sisaruksia kertoi sisarustensa kiusaavan heitä. Keskenään nahistelevat sisarukset lisäävät vanhempien stressiä. Jotkut vanhemmista jättävätkin stressin vuoksi reagoimatta lasten keskinäisiin tappelutilanteisiin tai reagoivat niihin epäjohdonmukaisesti, jolloin kiusaava sisarus saa vapaat kädet kiusaamiseen
Vuonna 1987 tehty tutkimus kuitenkin kumoaa Adlerin väitteet ainokaisten pilalle hemmottelusta. Tutkimuksessa ei löydetty minkäänlaisia viitteitä siitä, että ainoat lapset olisivat enempää hemmoteltuja kuin muutkaan lapset. Tutkimus osoitti, että ainoat lapset eivät eroa juurikaan muillakaan tavoin lapsista joilla on sisaruksia - ainut huomattava ero ainokaisten ja sisarusten kanssa kasvaneiden välillä oli se, että ainokaisilla on korkeampi motivaatio onnistua tekemissään asioissa.
Ohion yliopiston tutkimukseen osallistui yli 13 000 opiskelijaa ja tutkimus osoitti, etteivät ainokaisten sosiaaliset taidot ole heikompia kuin lasten joilla on sisaruksia.
Aiemmin julkaistu tutkimus esitti, että päiväkoti-iässä lapset joilla on sisaruksia pärjäävät sosiaalisesti ainokaisia paremmin, myöhemmässä vaiheessa eroa ei kuitenkaan enää ole.
Lapset ovat tekemisissä ikätovereidensa kanssa päivähoidossa, koulussa ja harrastuksissa, joten sisaruksen olemassaolo sosiaalisten taitojen kehittymisen vuoksi ei ole välttämätöntä.